Muusikoiden.net
03.12.2016
Into-Luthman | Yli 300 sivua parasta musakamaa 

Aloittelijat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Rytmitajuttomuus
1 2 3
cokekola
24.07.2009 09:52:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen aikuinen "puhaltaja", vuosikymmenten jälkeen taas instrumenttiin tarttunut. Eipä aikoinaankaan tullut saksofonin soittotaitoa varsinaisesti kunnolla opiskeltua, joten aivan aloittelijana on nyt huilun soiton opiskelu työn alla.
 
Pikkuhiljaa alkaa ääniä tulla ja sormetkin ovat jo kutakuinkin kohdallaan. Nuottien lukutaitokin on kohtuullinen, muu teoriataito välttävä. Pahiten mättääkin täydellinen rytmitajuttomuus. Tiedon ja teorian tasolla ymmärrän, väittäisin jopa hyvin, nuottien kestot, iskut ym. Mutta kun pitäisi ruveta soittamaan, niin äänten ajoitus on aina täysin pielessä. Äänet joko myöhästyvät tai sitten ne ovat etuajassa. Samoin kestot voivat olla täysin pielessä. Tämä siis siitä huolimatta, etta aivan hyvin tiedän, milloin teoriassa äänten pitäisi alkaa ja kuinka kauan niiden pitäisi soida. Siitä huolimatta ne eivät kuitenkaan iskuille oikein osu. Mielen valtaa jo ennakolta merkillinen hermostus, että en kuitenkaa osaa. Tämä tekee harjoittelustakin erittäin epämiellyttävän, jopa stressaavan kokemuksen:-) Toisaalta taito vain ei tunnu lisääntyvän, vaikka kuinka pakottaisi itsensä vaikka lastenlauluilla harjoittemaan tarkkaa ajoitusta. Tämä taas pitkästyttää, turhauttaa ja ennen kaikkea ketuttaa.
 
Onkohan kukaan muu "ollut täällä", samassa tilanteessa ja päässyt pois jollain keinolla?
 
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://flautissimo.wippiesblog.com
Zeeboo
24.07.2009 10:25:11 (muokattu 24.07.2009 10:26:08)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onkohan kukaan muu "ollut täällä", samassa tilanteessa ja päässyt pois jollain keinolla?
 
Been there. Ja vierailuja tapahtuu aina sillointällöin...
 
Metronomin kanssa treenaaminenhan se on lääke moneen rytmiikan huoleen. Vaikka sitten soittaisi asteikoita, niin olisi hyvä nekin tehdä jollain pulssilla. Lisätehoja saa kun valitsee onkun iskun, jota aksentoi: Metronomi nakuttamaan neljäsosia ja soittaa neljäsosina asteikkoa niin, että aksentoi tahtien ykköset, sitten kakkoset, ykköset ja kolmoset, kakkoset ja neloset, kolmoset, jne. Sitten sama homma kahdeksasosilla ja synkooppien aksentoinneilla. Tietysti mielellään niin, että kokoajan säilyy mielessä se, mitä iskua on aksentoimassa.
 
Sama homma pelaa "oikeiden" biisien treenaamisessakin. Tahtien ykkösten merkaaminen jäsentää jo aikalaila, muiden iskujen aksentointi kehittää muuten time-tajua. Entä sitten jos aksentoivan äänen paikalla on tauko? Sitten se isku korostetaan oman pään sisällä, siellähän se rytmi muutenkin pitää majaansa...
 
Tämä toimi itselläni. En ole puhaltaja, mutta tämän vinkin olen saanut yhdeltä pro-puhaltajalta. Jos tästä on hyötyä, niin idea palaa juurilleen. ;)
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
Harrastelija
24.07.2009 11:07:26
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Enpä oikein siihen rytmitajuttomuuteen oihan täydellisenä usko.
 
Olen aikuinen "kitaristi" ja välillä matkalla oli muutamia muutamien vuosien taukoja. Kun aloitti uudestaan, oli taimi aina hukassa pitkänkin aikaa. Se kuitenkin palautuu ja kehittyy harjoittelemalla. Välillä se on turhauttavaa, mutta palkitsee kun yht'äkkiä huomaa että hommahan alkaa sujua.
 
Eikä se aina ole niin täydellistä muutenkaan. Joskus on parempia päiviä, joskus huonompia.
 
Tuossa yläpuolella on hyvät ohjeet metronimin käyttöön. Se se vasta hermoja raastavaa joskus onkin, mutta siitä on todellista hyötyä kun jättää pienen turhautumisen huomioimatta :)
 
Soittaminenkin vaatii oman duuninsa.
 
Harrastelija
 
Tärkeintä on musiikki, kitara on vain väline sen tuottamiseen.
wavelength
24.07.2009 15:22:23
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lainaa lähikirjaston musiikkiosaston lyömäsoitinhyllystä Ted Reedin kirjoittama "Progressive steps to syncopation for the modern drummer" -- kavereiden kesken pelkkä Syncopation. Kyseinen kirja on klassikko, joka on ollut suurin piirtein kaikkien maailman rumpalien ahkerassa käytössä sen ilmestymisestä lähtien. Kirja sisältää sivukaupalla luettavia rytmejä, jotka vaikeutuvat asteittain. Metronomi nakuttamaan ja nuppi sauhuamaan! Riittävällä toistojen määrällä ajoitus kyllä uppoaa selkärankaan.
 
En tiedä mistä puhun.
baron
24.07.2009 18:16:38
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Komppitaustaäänitteet!
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
Klezberg
24.07.2009 23:57:00
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jotkut tuntuu uskovan metronomin käyttöön, toiset komppitaustoihin. Itse harjoittelen yleensä mieluummin komppitaustan kanssa, se auttaa samalla vireeseen.
 
Se kannattaa myös muistaa, varsinkin puhaltimien kanssa, että timestä voi oikeastaan alkaa kantaa huolta vasta sitten kun soitin on sillä lailla hallussa että ylipäänsä äänen pystyy saada alkamaan juuri tietyllä hetkellä. Se ei ole mikään itsestään selvyys. Ei ole rytmitajuttomuutta ettei vielä hallitse puhallinta niin että saisi äänen alkamaan ajallaan.
 
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta
risto
25.07.2009 10:55:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lisäisin edellä annettuihin hyviin ohjeisiin vielä, että oikeastaan on pakko opetella myös laskemaan iskuja (ja tahteja) mielessään ajoituksen pitämiseksi. Jos biisissä on hankalia kohtia l. pitkiä nuotteja, melodia alkaa "vaikealla" iskulla tai iskun puolikkaalla ym. ym., niin ilman laskemista ei välttämättä koskaan saa niitä menemään luotettavasti oikein.
 
Vaikeat biisit kannattaa käydä läpi ja kylmäharjoitella rytmillisesti kuntoon ennen kuin ryhtyy itse toimeen. Esim kynän kanssa seuraa nuotteja ja iskujen paikkoja tahdissa läpi biisin samalla hyräillen tms.. Kannattaa samalla muita juttuja opetellessa vähitellen kehitellä itselleen sopiva laskemistapa, siis sellainen huomaamaton "kainalosauvamenetelmä". joka ei vaadi ääneen laskemista. (Oliskin puhallinsoittajalle vähän vaikeampi pala laskea samalla ääneen;-).
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
Harrastelija
25.07.2009 12:08:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klezberg: Jotkut tuntuu uskovan metronomin käyttöön, toiset komppitaustoihin. Itse harjoittelen yleensä mieluummin komppitaustan kanssa, se auttaa samalla vireeseen.

 
Eihän sillä ole merkitystä onko tausta täysi komppi vai metronomi, pääasiahan lienee että se on jokin joka pysyy rytmissä.
 
Tietysti niillä on hiukan eri mahdollisuudet, metronomin saa nakuttamaan mitä tahansa tarpeen mukaan. Tausta oikealla nopeudella soitettuna menee juuri kuten menee ja siinä "pitää" pysyä mukana. Nykyisinhän ne saa näppärästi eri ohjelmilla hidastettuakin kyllä.
 
Itse käytän metronomia rakaan harjoitteluun ja rumpukomppeja tehdäkseni soittamisesta mielekkäämpää ja piisien taustoja ja mukana soittelua saadakseni siitä vielä mielekkäämpää. Kuitenkin, jos on enemmän taustaa voi olla vaikeampi huomata pikku lipsumisia (jotka ei nekään tietysti vaarallisia ole) kun metronomin kanssa.
Hyvä olisi pystyä nauhoittamaankin soittoaan, siitä on apua kun kuuntelee. Samalla vanhoista (jos niitä säästelee) huomaa hyvin omaa edistymistään jota ei aina siten pelkällä korvalla kuule, koska se on yleensä melko hienovaraista etenemistä.
 
Jos jollain tavalla osaa nuotit, tuo biisien naputtelu on hyvä tapa löytää se rytmi. Muinainen opettajani ei edes "hyväksynyt" metronomia vaan suositti juuri tuota samalla mielessä hyräillen. Jää paremmin selkärankaan erilainen rytmiikka.
 
Paloistahan ne kokonaisuudet syntyy soiton kehittymisessäkin. Jo opettelu itsessään on sen verran mukavaa vaikka välillä onkin verta, hikeä ja kyyneleitä, että jatkaa kannattaa...
 
Harrastelija
 
Tärkeintä on musiikki, kitara on vain väline sen tuottamiseen.
Klezberg
25.07.2009 12:30:06
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Harrastelija: Eihän sillä ole merkitystä onko tausta täysi komppi vai metronomi, pääasiahan lienee että se on jokin joka pysyy rytmissä.
 
Joidenkin mielestä tuntuu olevan, on tullut vastaan aika vahvojakin mielipiteitä metronomin puolesta. Kaipa sen käyttö pakottaa paremmin laskemaan itse päässä. Ja, kuten mainitsit, pienet lipsumiset huomaa metronomilla paremmin. Toisaalta tottumattomana sen kanssa ei välttämättä taas huomaa jos tahti nytkähtää iskun tai pari. Videoin tässä kerran haitarinsoittoani, ja vasta katsoessa huomasin että parissakin kohtaa olin soittanut bassopuolella säestystä yhden ylimääräisen tahdin ikäänkuin lepotaukona.
 
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta
Zeeboo
25.07.2009 12:45:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Harrastelija: Eihän sillä ole merkitystä onko tausta täysi komppi vai metronomi, pääasiahan lienee että se on jokin joka pysyy rytmissä.
 
Sammaa mieltä ollaan. Jonkun play-along taustan kanssa saattaa vaan helppo huomaamattaan fuskata. Metronomin kanssa saattaa tosiaan komppi kääntyä huomaamatta. Tässä itsellä on lääkkeenä metronomi, jossa saa valittua aksentoitavat iskut. Kakkonen ja nelonen merkattuna pelaa hyvin poppi/rock/blues/jazz treeneissä. "Pelkkä" rumpukone/ -raita toimii kanssa hyvin.
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
risto
25.07.2009 15:43:13
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klezberg: Joidenkin mielestä tuntuu olevan, on tullut vastaan aika vahvojakin mielipiteitä metronomin puolesta. Kaipa sen käyttö pakottaa paremmin laskemaan itse päässä. ....
 
Joo, tai eiväthän ne ole toisiaan poissulkevia. Siis meinaan, että vaikka iskut ovat tahtien sisällä oikeissa paikoissa nuottien kohdalla/välissä jne. tempo kuitenkin seilaa. Eli molempia tarvitaan.
 
Pitkissä biiseissä voi olla tarpeellista laskea myös tahteja, että tietää missä tahdissa mennään. Itse olen käyttänyt suunnilleen tällaista tapaa kun on ollut tarvetta: yyy-kaa-koo-nee, kaa-kaa-koo-nee, koo-kaa-koo-nee, nee-kaa-koo-nee, vii-kaa-koo-nee etc. eli tahdin numero ekana. Harvemmin on tarvinnut laskea enempää kuin 8 tahdin pätkiä.
 
Tuosta laskemisesta tuli mieleen eräs laulua harrastava tuttu, joka kieltäytyi opettelemasta laskemaan sanoen sitä vaikeaksi tai turhaksi tai jotain. No, joissain biiseissä se ei sitten millään saanut laulun alkukohtia lähtemään oikealta iskulta intron, välisoiton tms. jälkeen ja meinasi, että taustojen soittajien pitää antaa merkkiä missä aloittaa, et sellaista. Luulisi olevan aika epävarma olo varsinkin esiintymistilanteessa jos ei yhtään tiedä missä mennään.
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
baron
25.07.2009 17:42:58
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

risto: Pitkissä biiseissä voi olla tarpeellista laskea myös tahteja, että tietää missä tahdissa mennään.
 
No joo: Miles Davisin piisissä "So What" tai Coltranen "Impressions" tulee 24 tahtia samaa sointua ennenkuin sointu 8 tahdin ajaksi muuttuu. Kiva jos ne menee fiiliksellä laskematta.
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
Zeeboo
25.07.2009 17:47:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: No joo: Miles Davisin piisissä "So What" tai Coltranen "Impressions" tulee 24 tahtia samaa sointua ennenkuin sointu 8 tahdin ajaksi muuttuu. Kiva jos ne menee fiiliksellä laskematta.
 
Noissa on hyvä olla AABA selkäytimessä.
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
risto
26.07.2009 00:48:14 (muokattu 26.07.2009 00:54:14)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: No joo: Miles Davisin piisissä "So What" tai Coltranen "Impressions" tulee 24 tahtia samaa sointua ennenkuin sointu 8 tahdin ajaksi muuttuu. Kiva jos ne menee fiiliksellä laskematta.
 
Joo. Klasarin puolella on orkesterimusiikissa varmaan samanlaisia tilanteita: odotetaan puoli tuntia "viulu" sylissä ja sitten pitääkin soittaa se yksi ainoa nuotti juuri siinä yhdessä tietyssä kohdassa. :-)
 
Onko muuten jazzmuusikoilla jotain tiettyjä omia tapojaan tahtien laskemiseen vai meneekö yleensä aina fiiliksellä?
 
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room 8:37
baron
26.07.2009 10:17:13
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

risto: Joo. Klasarin puolella on orkesterimusiikissa varmaan samanlaisia tilanteita: odotetaan puoli tuntia "viulu" sylissä ja sitten pitääkin soittaa se yksi ainoa nuotti juuri siinä yhdessä tietyssä kohdassa. :-)
 
Onko muuten jazzmuusikoilla jotain tiettyjä omia tapojaan tahtien laskemiseen vai meneekö yleensä aina fiiliksellä?

 
Mä kysyin sitä kun oli tilaisuus tavata huippuopeja. Täähän on sikäli jazzissa helpompaa kun valtaosa piiseistä menee samaa tahtikaavaa toistaen, yleensä 12, 16 tai 32.
Pari kikkaa kertoivat:
1. Rumpali vetää kunnon breikit/fillit chorusten väliin.
2. Soittaa itse AABA-rakenteen viimeisen A:n sen verran eri tavalla että on helppoa tietää milloin uusi chorus alkaa eli eka A.
 
Nää treenausvaiheessa, sitten kun osaa tietää kyllä missä ollaan menossa laskemattakin.
 
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine)
Zeeboo
26.07.2009 11:13:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

baron: ...
1. Rumpali vetää kunnon breikit/fillit chorusten väliin.
....

 
Ja hyvätapainen rumpali merkkaa joka neljännen tahdin lopun.
 
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta."
Johann Onn
26.07.2009 15:40:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Zeeboo: Ja hyvätapainen rumpali merkkaa joka neljännen tahdin lopun.
 
...tai korostaa jokaisen (4 tai 8 tahdin) "kierron" alkua, iskulla peltiin. Jos on tarpeeksi nopea biisi, 4 tahtia menee meinaan, aikas äkkiä. Ja muistaa myös sitten itse laskea ne iskut, ei niistä muuten ole mitään hyötyä.
 
Murgo
26.07.2009 20:10:47
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klezberg: Ei ole rytmitajuttomuutta ettei vielä hallitse puhallinta niin että saisi äänen alkamaan ajallaan.
 
Nimenomaan, rytmitajuttomuutta on mielestäni se jos taimi on täysin päin peetä eikä itse tajua sitä vaan luulee soittavansa oikein, jos taas tajuaa että pieleen menee niin sehän on treenillä korjattavissa.
 
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa!
Klezberg
26.07.2009 20:25:06 (muokattu 26.07.2009 20:25:57)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Murgo: Nimenomaan, rytmitajuttomuutta on mielestäni se jos taimi on täysin päin peetä eikä itse tajua sitä vaan luulee soittavansa oikein, jos taas tajuaa että pieleen menee niin sehän on treenillä korjattavissa.
 
Varmaan puhutaan eri asiasta. Tarkoitan sitä että aloittajalla tulee puhaltimella varsinkin sisääntulot helposti aika lailla myöhässä. Pianolla riittää että painaa kosketinta oikeaan aikaan. Puhaltimella pitää hoitua useampi asia oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan. Ja jos se ei vielä suju, ei ongelma välttämättä ole rytmitaju.
 
P.S. en silti väitä että itselläni olisi rytmitajuakaan.
 
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta
Murgo
27.07.2009 06:46:04 (muokattu 27.07.2009 06:54:37)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Klezberg: Varmaan puhutaan eri asiasta. Tarkoitan sitä että aloittajalla tulee puhaltimella varsinkin sisääntulot helposti aika lailla myöhässä. Pianolla riittää että painaa kosketinta oikeaan aikaan. Puhaltimella pitää hoitua useampi asia oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan. Ja jos se ei vielä suju, ei ongelma välttämättä ole rytmitaju.
 
P.S. en silti väitä että itselläni olisi rytmitajuakaan.

 
Tätä siis yritin juuri sanoa että soittimen puutteellinen hallinta ei ole sama asia kuin rytmitajuttomuus, kuten ei sekään ole "sävelkuuroutta" jos ei vaikkapa viululla osu heti oikeaan säveleen mikäli kuitenkin tajuaa että meni pieleen ja osaa korjata kohdalleen.
 
Rytmitajuhan on nimenomaan kyky tajuta rytmejä, kuulla meneekö jokin tahdissa vai ei, eli kyse on tavallaan "ajantajusta". Kyky soittaa ne tietyllä soittimella on taas sitten motorinen taito joka tulee treenaamalla. Kyllähän pianollakin pitää olla pieni "ennakko" koskettimen painamisessa jotta ääni alkaa täsmälleen oikealla hetkellä, vasaran liike kun vie (tosin lyhyen) aikansa. Tämä vain tulee nopeasti vaistomaiseksi eikä sitä tiedosta.
 
Piano lienee tosin sikäli helppo tässä suhteessa että "viive" on lyhyt ja samanpituinen kaikilla äänillä, monessa soittimessa matalien äänien syttyminen kestää kauemmin kuin korkeiden, jolloin "korjauskäyrä" on opittava ennenkuin tahti alkaa säilyä.
 
Täällä http://www.tonometric.com/rhythmdeaf/ muuten on rytmitajutesti. Samalla sivulla on myös muita mm. sävelkorvatestejä.
 
Niin vähän aikaa,niin paljon puuhasteltavaa!
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti