Aloittelijat ›

Elikkä kitararan soitto tuntuu nyt parhaalta hommalta mitä housut jalassa voi tehdä. Soittelua kotona on takana pari vuotta, aloittelija siis tasoltani olen. Perusasioita ja teoriaa on hanskassa, mutta soittelu on kaikkea muuta kuin sujuvaa. Ikämittari paukuttelee neljännellä vuosikymmenellä. Jonkin asteinen porukassa soittelu kiinnostaa, ehkä bändivirityskin.
 
Kysymys kuuluukin, onko ikää jo vähän liikaa ja taitoa ja soittokokemusta vähän liian vähän?

No ei kai nyt ikää ole ikinä liikaa mihinkään hommaan. Heh. Vai päättääkö joku oikeasti parikymppisenä, mitä tulee tekemään seuraavat + nelkyt vuotta.
 
Oppiminen voi olla vähän hitaampaa ja velvollisuudet haittaa enemmän, mutta ittelleenhän sitä asioita priorisoi.

Ikää ei oo koskaan liikaa!
 
Näille pitäis kyl tehä joku oikee FAQ
 
"FAQ ikäihmisille
 
-koskaan ei ole liian myhäistä aloittaa soittamista."
 
Ei tarviis ton isompaa juttua kirjotella. Kuka ottaa prokkikseks? =P

Otit jo. Ei muuta ku faq -lätkä kylkeen ;)

Itse olen syntynyt -71. Aikoinaan junnuna vähän yrittelin kitaransoittoa mutta eihän silloin kersana tahtonut pitkäjänteisyys riittää joten homma jäi näppäilyasteelle. Harrastus oli satunnaista Landolan näppäilyä parikymmentä vuotta, mutta tuossa n. kolme vuotta sitten innostuin uudestaan ja lainasin kaverilta sähkökitaran jolla treenailin perusteita liiankin innokkaasti, eli kyynärpää kipeytyi, mihin onneksi auttoi soittoasennon korjaus.
 
Sittemmin keksin hankkia sähköviulun yms, ja nyt olen kohta vuoden verran soittanut bändissä koskettimia (piti alunperin ruveta toiseksi kitaristiksi, mutta siihen hommaan löytyi pätevä kaveri ja kosketinsoittajaa puuttui joten eikun opiskelemaan taas yhtä uutta soitinta:) Kovin hyvä en ole millään instrumentilla vielä, mutta hauskaa on ollut.
 
Kehitys on vanhempana ehkä hiukan hitaampaa kuin nuorisolla, mutta toisaalta iän tuoma kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys helpottaa kun asiat eivät heti sujukaan kuin ammattilaiselta. Osaa myös olla suhtautumatta asiaan liian vakavasti kun ei enää kuvittele isona ryhtyvänsä rokkitähdeksi vaan mieltää homman harrastuksena.
 
Se on vaan niin kivaa vaikkei osaakaan.

Itse soittelin hieman kitaraa teini iässä, mutta ei sitä kauan jaksanut makuuhuonekitaristina olla ja homma jäi, mutta noin 10 vuotta myöhemmin kävi bassolla soittelu kiinnostamaan ja siitä vähän ajankuluttua tuli kavereiden kanssa perustettua bändi, jossa osa soitellut pitempään ja osa ei :-D
 
eli ei ole ollenkaan liian myöhäistä alotella, sehän vaatii vaan löytää oikeat kaverit, joiden kanssa perustaa pumppu

eli ei ole ollenkaan liian myöhäistä alotella, sehän vaatii vaan löytää oikeat kaverit, joiden kanssa perustaa pumppu
 
Tämä tuntuu olevan se vaikeampi kohta hommassa...

Tämä tuntuu olevan se vaikeampi kohta hommassa...
 
Niinhän se onkin, mut ei siinä muu auta kuin "verkostoitua" ja sitä kautta pikkuhiljaa kolahtaa palikat kohilleen.
 
EDIT: Wanted-palsta on ihan hyvä kanssa laittaa ilmo

FAQ ikäihmisille...? ok, se palvelisi kyllä. Ikä tuntuu rajoittavan erityisesti ajan käytön suhteen kun on elämässä muutakin kuin soittelu. Vaikka niinhän se on nuoremmillakin, on koulu jne. Rokkitähteys ei ole tavoite, mutta jonkinlainen bändisoittelu on pikkuhiljaa alkanut kiinnostamaan. Omasta ikäluokasta löytyvät soittokaverit tuntuu vaan olevan harvassa. Ja jos semmoisia löytyykin, niin ollaan soittotaitojen suhteen aika eri tasolla. Elikkä sen sopivan "pumpun" löytyminen taitaa olla niitä vaikeimpia juttuja.
 
Kertokaas viisaammat, minkalaista taitotasoa vähintään vaaditaan jotta kehtaisi edes tarjoutua vastaamaan johonkin "kitaristia tarvitaan"-ilmoitukseen? Ukko Nooa? Metallican One-biisin soolo? Sointujen hallinta? Soolotekniikat? Jimimäiset kikkailut?

Tärkeintä on komppaaminen eri tyyleillä ja biisien rakenteiden tunnistaminen ns. "ai tääkin menee näin" -kela.
 
Sillä voi jo mennä melkein mihin vaan soittamaan. Ne bändin omat biisit on kuitenkin soinnutuksiltaan ja rakenteiltaan ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Ja jos ei ole, niin he tuskin olettavat pystymetsästä tulevan klaaraavan heti alkuun kaiken.
 
Mun mielestä tärkein on time. Eli että soittaa samassa rytmissä kuin ne muutkin. En mä heti alkuun mitään sooloja kelailis.

Oikeilla jäljillä mielestäni olen, mutta matkaa bändisoitantaan vielä on. Ja paljon. Kertokaa toki kokemuksianne muutkin "ikäihmiset". Ja nuoremmatkin, miten reenaatte, mitä reenaatte jne.
 
Time on tällä hetkellä aivan hukassa, sormitekniikka kömpelöä, sointuja kyllä osaan ja teoriaa...

Kysymys kuuluukin, onko ikää jo vähän liikaa ja taitoa ja soittokokemusta vähän liian vähän?
 
Aloitetaan nyt ensin kehumalla nimimerkkiä, kyllä on hyvää kaljaa--> jos joku ei ole maistanut, niin olette häpeäksi ihmiskunnalle=)
 
Suurin ongelma sinun tilanteessa lienee löytää ne soittokaverit. Nuorempana(ei enää mun iässä) soittajien löytäminen helpompaa, sitten tulee ne autot ja asuntolainat, koirat ja kakarat. Taitojen puutteeseen tuskin lopahtaa--> Mä olen vaillinaisilla taidoilla vetänyt sen vähän yli 50keikkaa(no ei se oikeesti paljon ole, mutta parempi kuin ei mitään) ja osasta saanut jopa rahaa=). Itsepäisyydellä ja sisulla tätä harrastustoimintaa on harjoitettu, soittanut paljon, eli ämätööri kun joudun treenaamaan=). Ei muuta kuin rohkeesti etsimään soittokavereita ja bändiä pystyyn! Anteeksi sekava kirjoitus, mulla oli olevinaan joku "elämää suurempi" pointti, mutta unohtu...

..yks juttu: staraksi voi päästä kuuskymppisenäkin, vaikka olis keskinkertanenkin soittelija! Harmistaa se, et liian moni vertaa itseään muihin soittajiin ja vie jo siinä ison osan siitä yksinkertaisesta soittamisen ilosta pois (tästä munkin maikka mulle koko ajan mussuttaa; älä prkl vertaile taas) - sitä paitsi toihan on yks pahimmista uskon nakertajista mitä olla voi? Että "..oon näin ja näin vanha, ei musta enää tähteä tuu.." - no ehkä Claptonia ei, mut uskottava, haluttu ja arvostettu esiintyjä kuitenkin voi tulla - niin ironiselta kun kuulostaakin, niin ei se oma soittotaito sitä itse tähteyden määrää rankkaa, vaikka tärkeää tuo toki on!
 
Musta J.Lehti sanoi hienosti, että ei hän itseään kummoisena kitaristina pidä (eikä tuota taideta muutenkaan kovana sällinä pitää sillä saralla), mutta niin vaan jätkä taapertaa ja tekee helsvatan hienoa musaa. Sanoi, että hän "vaan rämpyttää ja pändin jätkät vääntää setit ympärille, että esim. piisi "Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä" on vaan kahden soinnun piisi ja sitä voi vaan kuvitella, et miltä se kuulosti "mies & rämpyttävä kitara" -setillä, mut et siitäkin tuli hieno piisi, kun osaavammat otti sen asiakseen.." ..ja että miten jätkää hävettää yhä kirjottaa veroilmotukseen ammatiksi "muusikko", koska just edellä mainituista syistä ei itseään sellaseksi koe - no, toikin on taas tiettyä nöyryyttä ammattiaan kohtaan, mut pointti kai tuli esille :)
 
Eli ei semmonen ole yhtään huonompi rokkitähti, joka vähän heikommilla eväillä soittelee (ja huom: en enää puhu J.Lehdestä, mullehan tuo jätkä on lähes.. öh, kingi (?) - vaikka Kissanpolkkaa vetelis) mut siitä näkee jo kättelyssä että tyyppi vääntää omaa juttuaan ihan täysillä ja sydämestä. Sitä mä vaan - pois se itsensä aliarvioiminen ja vähättely! Jos jotain sydämestä tekee, niin se pesee osaavammankin, "kylmän" tekniikkamestarin mennen tullen :) Enkä nyt tarkoita sitä, että ottaa täysin toisen laidan ja asettelee itsensä yli-ihmiseksi parin soinnun osaamisella, mut no, tiedätte.. "simple is beautiful". Häviän tästä pätemästä.. syömään vaikka.
 
Allaolevasta lainasin tämän miehen mietteitä;
http://images.google.fi/imgres?imgu … Dsir%2Belwoodin%26gbv%3D2%26hl%3Dfi
 
*lähettää*
 
Edt: Joo.. sitä vielä pitää avautua, että mikä ihme "seliseli" -meininki tulee heti, kun joku teini-iän ylittänyt aloittaa kitaran tai muun soiton, että heti pitää puolustella joka puolelle, että "Enhän mä rokkitähdeksi.. mä vaan.." ..ja perään kasa erilaisia tekosyitä ..höh? Entä sit vaikka haluaiskin? Mitä vikaa? Että heti muut on tuomitsemassa, että "Mitä toikin itsestään kuvittelee" - no johan nyt on! Sitä, että kun itsellä ei oo pokeria ensinnäkään myöntää et haaveilee sitä itse kukin, erilaisista asioista - niin kerropas hyvä arvostelija omista haaveistas, niin nauretaan kaikki yhdessä meidän typerille haaveille! Unelmienko myöntäminen on itsekkyyttä ja "itsestään jotain luulemista". No jo on hemmetti!
 
Lisää edittiä; Tarkoitan vaan, että nautitaan siitä soitosta, oli se miten yksinkertaista tahansa - pienestä se on kii ja siitä just :) Enpä itsekään mikään kummoinen soittaja ole, en kitaralla enkä kiippareilla, mutta ainakin tässä viimesen puolen vuoden aikana sitä uskalsi maikan kannustuksella jättää sen aliarvioimisen veks ja vaikka menis välillä vähän väärinkin se soitto, niin ainakin se väärä sävel tulee sieltä ylpeydellä ja sillä ammattitaidolla mikä on saatu, niinkuin tää kaunis ja täyteläinen Juhla Mokka. On niillä paremmillakin ne huonot päivänsä :) ..ja niillä ne vasta paineet on, mikäs meillä on porskutellessa :)

Edt: Joo.. sitä vielä pitää avautua, että mikä ihme "seliseli" -meininki tulee heti, kun joku teini-iän ylittänyt aloittaa kitaran tai muun soiton, että heti pitää puolustella joka puolelle, että "Enhän mä rokkitähdeksi.. mä vaan.." ..ja perään kasa erilaisia tekosyitä ..höh? Entä sit vaikka haluaiskin? Mitä vikaa? Että heti muut on tuomitsemassa, että "Mitä toikin itsestään kuvittelee" - no johan nyt on! Sitä, että kun itsellä ei oo pokeria ensinnäkään myöntää et haaveilee sitä itse kukin, erilaisista asioista - niin kerropas hyvä arvostelija omista haaveistas, niin nauretaan kaikki yhdessä meidän typerille haaveille! Unelmienko myöntäminen on itsekkyyttä ja "itsestään jotain luulemista". No jo on hemmetti!
 
Asiaa. Tämä "selittelyn tarve" lienee puolustautumista ennakkoon kaikkien "vakavasti otettavien muusikoiden" tuomiota vastaan. Valitettavasti juuri musiikin kohdalla on aika yleinen ajattelu että sitä "saa" harjoittaa vain tosissaan ja verenmaku suussa, harrastelijaan suhtaudutaan helposti juuri tuolla varmaankin klassisen musiikin perinteistä tulevalla "mikä säkin luulet olevasi, et sä enää voi oppia kun et ole 5-vuotiaasta treenannut"-asenteella.

Totta kai nuori ihminen oppii nopeammin, mutta se on kyllä täyttä tuubaa väittää että ihminen menettää oppimiskykynsä 30-vuotiaana. Asenteet tosin voivat olla pinttyneemmät, mutta kyllä sitä esim. meikäläinen vielä näin 36-vuotiaana oppii uutta vähintään joka viikko. Vaikka kyllähän töissä välillä käy kateeksi se helppous millä nuoret oppivat nimenomaan motoorisia taitoja, mutta toisaalta heidän kykynsä omaksua etenkin teoreettista tietoa kärsii usein motivaation ja pitkäjännitteisyyden puutteesta.
 
Siinä suhteessa vanhempi ihminen on vahvoilla, hänellä on kokemuksen tuomaa kärsivällisyyttä jatkaa harjoittelua vaikkei homma heti alakaan sujua. Nuorelle esim. vuosi on hirveän pitkä aika, heistä tuntuu turhalta edes alkaa harjoitella asiaa jonka oppimiseen menee aikaa, jos homma ei ala parissa päivässä käydä kuin ammattilaiselta, he helposti luovuttavat ja ajattelevat että "ei ole minun juttuni".
 
Nämähän tosin ovat yleistyksiä, nuorissa ihmisissä on myös karsivällisiä ja pitkäjännitteisiä yksilöitä, jotka yleensä kehittyvätkin sitten alansa huippuosaajiksi, toisaalta jotkut aikuisetkin ovat mieleltään jääneet teini-ikäisiksi ja pitkästyvät helposti jos jonkun asian oppiminen vaatii työtä.

joku suomalainen aivotutkija oli aloittanut pianonsoiton 40-vuotiaana, koska oli sitä mieltä, että se kehittää positiivisella tavalla aivoja kun saa käyttää vasenta kättä

Itse meikälaisellä on asuntolaina, perhe, kaksi koiraa ja kuitenkin kaksi bändiäkin. toinen on huomattavasti hiljaisempi ja sen kanssa sovittiinkin, että ei mitään hötkimistä, stressillä ei mitään hyvää saa aikaan. Ja tästä syystä on paljon ideoita ehtinyt kehitellä ko.prokkikseen, joita odottaa pääsevän jammailemaan.
 
Toisen bändin kanssa olemme huomattavasti aktivoiduttu uuden laulajan löydyttyä, ja nyt soittelemme 2-3 kertaa viikossa. tämä on taas hyvä soittotekniikan kehityksen kannalta.
 
Eli poisttina yo.tekstillä on, että kyllä sitä aikaakin pystyy järjestelemään...baareissakin hyvin ehdin viikonloppuna juosta ja kavereita tapailla :-D
 
Tietenkin suurin osa tuntuu muusikoista tuntuu olevan teini-ikäisenä aloittaneita lahjakkuuksia, mutta ei se auta itseään verrata. Joe Satrianikin (muistaakseni hän) sanoi, että aina löytyy maailmasta parempi, nopeampi soittaja jostakin autotallista.
 
Ja yksi asia on oikea suhtautuminen asialliseen ja asiattomaan kritiikkiin.... Ja tämä on minusta vahvuus "vanhemmislla" alan harrastajilla.

Kysymys kuuluukin, onko ikää jo vähän liikaa ja taitoa ja soittokokemusta vähän liian vähän?
 
Hyvin opit soittamaan ennen eläkkeelle siirtymistä - ja sitten on edessä bb king -tyyppistä naatiskelua parikymmentä vuotta.
 
Ite aloitin 20v..

Liian vanha? Joo kyllä, nyt tuntuu just siltä.

Missäspäin vaikutat, staropramen? Itse olen helsinkiläinen nykyisin, Tampereelta kotoisin. Ja ikään reilu 30, taidot niin ja näin. Kitaraa ja ukuleleä soitan, basso on hankinnassa. Ja kyselen siksi että kiinnostaisi yhdessä treenailu kenekä vaan kanssa.
 
Tosin oma soittokiinnostus ei ole hevi. Karsii kai 95% muusikoiden.net soittajista pois. :D

Missäspäin vaikutat, staropramen? Itse olen helsinkiläinen nykyisin, Tampereelta kotoisin. Ja ikään reilu 30, taidot niin ja näin. Kitaraa ja ukuleleä soitan, basso on hankinnassa. Ja kyselen siksi että kiinnostaisi yhdessä treenailu kenekä vaan kanssa.
 
Tosin oma soittokiinnostus ei ole hevi. Karsii kai 95% muusikoiden.net soittajista pois. :D
 
Mä kanssa vaikutan pääkaupunkiseudulla ja ikää olis lähemmäs 40. Basso löytyy mutta "kokemusta" vain n.3kk verran. Mitä sun musa makuun mahtaa kuulua, jos ei heviä.