| Aihe: Jimmie Vaughan | |
|---|
|
Eikös Vaughanin pojat ole lopulta Dallas/Fort Worthin kasvatteja? Uransa luoneet kyllä Austinissa.
Jeppis. Fort Worthin Oak Cliffistä olivat. Samalta alueelta mistä T-Bone Walker ja Freddy King. Fort Worth oli aluksi oma pikku kaupunkinsa, kunnes Dallas kasvoi sen ympärille. |
|
Muuta en kaverista tiedä, mutta kokeilin kaupassa Jimmie Vaughan stratoa ja sopi käteen helkkarin hyvin. Ja maksokin vain 600. Pitäis varmaan käydä hakeen pois...
Aika hyvä diili! Tömäänilläki makso yli seittämänsataa. Ite ostin sen fazult ku suostuivat viimesen myymään 750 egeen. On hyvä ääninen ja istuu tukevasti käteen, eri suositeltava kepukka kaikenkaikkiaan. |
 Wahi
04.11.2005 10:26:17 | |
|
Jimmie Vaughan on kyllä veljensä vastakohta. Tämä siis SRV muistokonsertin perusteella.
"Just take a deep breath and blast" -Jimmy Page |
|
Jimmie Vaughan on kyllä veljensä vastakohta. Tämä siis SRV muistokonsertin perusteella.
Mielenkiintoista. Millä tapaa? Yleensä kait JLV-fanit sanoo noin, eikä SRV-fanit!? :D
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
|
Molemmat loistavia blues kepittäjiä ja soittotyylien ero on rikkautta.Olis aika tylsää jos kaikki soittais samalla tavalla.
Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
|
Se ei toi Jimmie taida pahemmin sooloissa plekua käyttää vaan näyttää ainakin välillä käyttävän näppäilyssä keskisormea etusormen kaverina ja saa tuolla kyllä varsin vahvan saundin aikaseksi. Uniikilla tavalla minimalisti ja saundipuolella studiolevyt on luonnollisen kuulosia. Studiolevyillä on tarkoituksella haettu live-äänimaailmaa ja overdubbauksia noin soiton korjausmielessä ei taideta pahemmin harrastella.
Joku jossain täällä foorumilla sanoi että SRV:n soitosta menee korvat tukkoon, tulee liikaa kamaa tms. Jimmie on tuossa mielessä veljensä vastakohta, mutta hienosti ne samalle levylle mahtuu tossa Family Style-levyssä. Kävi kuitenkin vissiin niin ettei toi levy myynyt erityisen hyvin(?) |
 weelie
04.11.2005 14:10:18 (muokattu 04.11.2005 14:15:36) | |
|
Juu kyllä mä tiedän että sormilla soittelee ja ilmavasti ja silleen, mutta muuten vaan tahdoin kysyä että mikä oli tuon "vastakohta"-kommentin tausta.
(Itse diggaan Jimmien soolomatskusta, Fabulous Thunderbirds tai SRV ei oikein iske. NIin joo, mä olin se kaveri joka sanoi että menee korvat tukkoon! :D )
Leadsticks:
sun tähtitaivaasi kuvauksessasi alkaa aivan oikeasta nimestä: JJ Cale. Siinä vasta kova kepittäjä! :D
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa. |
|
Jimmie vaihtoi tuohon sormi-tyyliin sen pienen hiljaiselon aikana fabbareiden ja ekan soololevyn välillä. Kyllä hän tosin soitti silloin tällöin sormilla aikasemminkin, mutta pääasiassa plekulla. Yllättävän paljon muuttui staili kokonaisuutena. Mulle tippuu kyllä erinomaisen hyvin vanha fabbarimeininki myös, ehkä jopa paremmin kuin nuo soololevyt. Varsinkin 3-4 ekaa levyä ovat loistavia.
Mulla on sellainen käsitys, että Family Style myi kultaa jenkeissä.. en tiedä sitten onko se hyvin vai ei sikäläisillä standardeilla.. |
|
Weelie, ymmärrän kyllä ton korvat tukkoon-fiiliksen. Varsinkin ku kuuntelee SRV:n jotain vuosien 85-86 live-matskua niin kaverihan on ihan "all over the place".. mitäpä muuta huumehörhöltä voi odottaa mutta soitanta selkeyty musta huomattavasti kun pääs eroon kemikaaleista. Harmi vaan että tuosta parhaasta ajasta 88-90 on niin vähän virallista live-julkaisua saatavilla. Bootlegienkin saaminenkin tuolta ajalta on joskus aika kovan työn takana (jopa näin interweba-aikana). Virallisista julkaisuistahan In Step-levyhän on ihan helmi... mutta jaa takas aiheeseen, kyllähän se Jimmien ja pikkuvelun Family Style myi ilmeisesti ihan erityisenkin hyvin (ote fenderin sivuilta):
“Family Style,” Stevie Ray's duet album with Jimmie Vaughan, appeared in October and entered the charts at number seven. “Family Style” began a series of posthumous releases that were as popular as the albums Vaughan released during his lifetime.
Eric Claptonin Crossroads-DVD:llä panin merkille ettei Jimmie oo enää mikään poikanen, alkaa kilometrit näkymään ja kuulumaan myös laulussa mutta respectit omasta tyylistä ja vankoista studio-levyistä! JJ Cale taas samaisella festaritaltioinnilla toimi ihan mielettömän hyvin. Eipä ole huonoa sanottavaa muustakaan JJ:n matskusta! |
|
Weelie, ymmärrän kyllä ton korvat tukkoon-fiiliksen. Varsinkin ku kuuntelee SRV:n jotain vuosien 85-86 live-matskua niin kaverihan on ihan "all over the place".. mitäpä muuta huumehörhöltä voi odottaa mutta soitanta selkeyty musta huomattavasti kun pääs eroon kemikaaleista. Harmi vaan että tuosta parhaasta ajasta 88-90 on niin vähän virallista live-julkaisua saatavilla. Bootlegienkin saaminenkin tuolta ajalta on joskus aika kovan työn takana (jopa näin interweba-aikana). Virallisista julkaisuistahan In Step-levyhän on ihan helmi... mutta jaa takas aiheeseen, kyllähän se Jimmien ja pikkuvelun Family Style myi ilmeisesti ihan erityisenkin hyvin (ote fenderin sivuilta):
“Family Style,” Stevie Ray's duet album with Jimmie Vaughan, appeared in October and entered the charts at number seven. “Family Style” began a series of posthumous releases that were as popular as the albums Vaughan released during his lifetime.
Eric Claptonin Crossroads-DVD:llä panin merkille ettei Jimmie oo enää mikään poikanen, alkaa kilometrit näkymään ja kuulumaan myös laulussa mutta respectit omasta tyylistä ja vankoista studio-levyistä! JJ Cale taas samaisella festaritaltioinnilla toimi ihan mielettömän hyvin. Eipä ole huonoa sanottavaa muustakaan JJ:n matskusta!
Joo, SRV oli minustakin pahimpina huume/viina-aikoinaan hieman kokaiinilla käyvä autopilotti.. toistoakin soitossa aika paljon. Sieltä loppuajoilta löytyy joitain uskomattomia bootleggejä.
Jimmiestä lisää.. Jos saat jostain käsiisi, tsekkaa fabulous thunderbirdsin live DVD 80-luvun puolesta välistä. Siitä tulee hyvin esiin jimmien varhaisempi staili. Muistan kun olin itse aika huuli pyöreänä nähtyäni tuon ekan kerran soitettuani ehkä 4-5kk! Ajattelin, että onpas "tyly" jätkä! Siis positiivisessa mielessä. Siitä löytyy kaikkia Jimmien tunnusmerkkejä, uskomatonta shuffle komppausta, rock'n'rollia, loistava hidas blues, lesliesoundia jne. Lisäksi ohjaaja vielä kuvaa Jimmietä mukavan paljon! |
 juhakki
05.11.2005 16:45:22 (muokattu 05.11.2005 16:46:00) | |
|
Itselläni on dc:llä imutettu (hyihyi minua) Blues In Tokyo SRV:ltä, ja kyllä se jotenkin on vähän liian täyteen soitettua, El Mocambo on parasta live-SRV:tä mitä itse tiedän..Joo, asiaan. Jimmie kyllä on todella erilaista meininkiä, semmosta "coolia" bluesia, täysin veljensä vastakohta. Itseäni ensin häiritsi se sormisoiton aiheuttama "tökkivyys", mutta nykyään pidän Jimmien tyylistä soittaa, otti vaan aikansa
"keskellä oleva hanurimainen tilutus on mielenkiintoinen ja intensiteetti kasvaa hyvin" |
|
Hävettää tunnustaa, että unohdin tän ketjun aivan kokonaan :( Kiitos kaikille vastanneille, laitoin Joulupukille tilauksen ;) |
|
Sorry offtopic mutta(!) tuli tuosta SRV Live in Tokyosta vielä mieleen että vaikka tuo löytyy anttilan halbishyllyltä niin täytyy sanoa että kovin kyseenalainen julkaisu on kyseessä... enkä kokisi sen warettamisesta kovinkaan suuria omantunnontuskia. Äänen ja kuvanaaludsta puhumattakaan, jo sisävihkosessa puhutaan kutakuinkin ranteen paksuista:
... At this time he was fully concentrated on his music, left all the drugs and alcohol problems behind him and just played the finest guitar for years..
ja kyseessähän on 24.1.1985 heitetty keikka jolloin kamaa meni vielä huimia määriä. Tommy Shannon mainitsi jossain haastattelussa ettei edes muista olleensa tuolla keikalla! |
|
Jimmien pitkä tauko soololevyissä on johtanut mm. siihen että tämän threadin tuoreimmat merkinnät ovat viisi vuotta vanhoja...
Uusi levy "Blues, Ballads & Favorites" on jälleen kelvollista kuultavaa. Covereilla (Jimmy Reed, Roscoe Gordon jne) mennään, mutta onneksi joukossa on edes yksi Jimmie-originaali.
Kävin keikalla 26.10. ja totesin myös livekunnon oivalliseksi. Bändin jätkistä varsinkin fonistit olivat liekeissä.
http://www.blues-finland.com/articl … _plays_blues_ballads_favorites.html |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
