Muusikoiden.net
06.12.2016
 

Roots »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Jimmie Vaughan
1 2
Speak Of The Devil
02.08.2005 14:59:06
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kertokaapa, mistä levyistä olis helppo alottaa kuuntelu ja herran tuotantoon tutustuminen. Hakusessa on siis jotain helposti lähestyttävää materiaalia, SRV-mäistä kenties, en tiiä.
 
reijoteppo
02.08.2005 15:13:09 (muokattu 12.08.2005 11:07:00)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jimmie on kitaristina lähes täysin eri koulukunnan edustajia, mitä pikkuveljensä Stevie oli/on. Jimmie soittaa ehkä n.10% siitä mihin kykenisi, kun taas Stevie Rayllä oli hanat auki 120% suurimman osan aikaa...
 
Jimmie fraseeraa harkiten ja koolilla tatsilla. Samalla perinteellä mitä muut Texasin / Lousianan capokitaristit kuten; Gatemouth Brown, Albert Collins, Guitar Slim sekä erityisesti Johnny"Guitar"Watson.
Jimmie soololevyjen saundissa on myöskin hyvin paljon jazzvibaa Bluenote-levymerkin urkujazzcombojen tyyliin. Jimmien urkuri Bill Willishän hoitelee bändin bassot uruillaan.
 
Jimmien tyylikkäillä kotisivuilla on mahdollisuus kuunnella klippejä jokaiselta sooloalbumilta:
 
http://www.jimmievaughan.com/
 
viiris
02.08.2005 15:31:00
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Fabulous Thunderbirds: T-Bird Rhythm
 
Jimmie Vaughanin tinkimättömään tyylitajuun ja pelkistettyyn kitaransoittoon tutustuminen kannattaa aloittaa tästä!
 
Levy on muutenkin rytmimusiikin klassikko, ja uudelleenmasteroituna jytää kyllä vielä entistäkin paremmin.
viiris
02.08.2005 15:33:04
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...ja täydennetään vielä: Thunderbirdsien ykköslevyltä raidat
Wait On Time ja Full Time Lover. Se on siinä!
Kesukka
02.08.2005 16:01:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Fabulous Thunderbirds: T-Bird Rhythm
 
Jimmie Vaughanin tinkimättömään tyylitajuun ja pelkistettyyn kitaransoittoon tutustuminen kannattaa aloittaa tästä!
 
Levy on muutenkin rytmimusiikin klassikko, ja uudelleenmasteroituna jytää kyllä vielä entistäkin paremmin.

 
Samaa mieltä!
 
Mielestäni Thunderbirdsien kaikki neljä ekaa levyä ovat tanakkaa tavaraa. Tuota pelkistettyä soittoa on kiva kuunnella kaiken maailman vinguttajien aikakautena.
 
Yksinkertainen on kaunista ja tehokasta
duane
02.08.2005 18:54:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

T-Birds on toki mainiota matskua, mutta "omimmillaan" J. on mun mielestä ekalla soololevyllään, Strange Pleasure. Nyt kun joku vain saisi herran ulos kotikolostaan ja rundille...
 
dfloreno: "kun musasta poistetaan rytmi, melodia ja harmonia, niin mielestäni jäljelle ei jää kuin rock-lehdistö"
weelie
03.08.2005 11:08:55 (muokattu 03.08.2005 11:12:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

SRV:n suunnalta tullen, Brothers-levy tietty on eka hankinta. Sitten kolme-neljä ekaa Thunderbirdsin levyä kronologisesti. Ja sitten nuo soololevyt järjestyksessä Strange Pleasure, Do You Get The Blues ja Out There.
 
STANDARD DISCLAIMER: Itse kuuntelen nykyisin vain noita soololevyjä, Thunderbirdsit ei oikein enää inspaa, ja Brothers-levyäkään ei ole tullut kuunneltua vuosiin (kuten ei muutakaan SRV:tä, mulla menee "korvat tukkoon" siitä tykityksestä).
 
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa.
viiris
03.08.2005 12:13:25
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

STANDARD DISCLAIMER: Itse kuuntelen nykyisin vain noita soololevyjä, Thunderbirdsit ei oikein enää inspaa, ja Brothers-levyäkään ei ole tullut kuunneltua vuosiin (kuten ei muutakaan SRV:tä, mulla menee "korvat tukkoon" siitä tykityksestä).
 
Mulle kolahtaa sekä T-Birds että soololevyt kyllä kumpaisetkin, vähän kuuntelufiiliksistä riippuen.
 
Tässä alunperin kysyttiin "mistä tuotantoon tutustuminen kannattaa aloittaa", ja mun mielestä kannattaa edetä kronologisesti T-Birdsien alkutuotannon kautta. Kehityskaari nähtävissä: soololevyillä pelkistäminen viety välillä äärimmilleen.
 
Mun suosikki J.Vaughanin soolotuotannosta on Do You Get The Blues.
 
Ja joo: isoveljen musaa en kyllä hirveästi enää jaksa kuunnella. Texas Flood kyllä on poikkeus: ajaton klassikko.
Shaft
03.08.2005 12:27:09
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ja joo: isoveljen musaa en kyllä hirveästi enää jaksa kuunnella. Texas Flood kyllä on poikkeus: ajaton klassikko.
 
Jimmie on isoveli.
 
viiris
03.08.2005 12:33:57
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jimmie on isoveli.
 
Näinhän se asia on, pikkuveljestä toki kyse!
duane
03.08.2005 15:44:58
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

SRV:n suunnalta tullen, Brothers-levy tietty on eka hankinta.
 
Niinhän se mullakin taisi mennä... Nykyään tuo yhteislevy ei kyllä soittimessa viihdy, soundimaailma on siinä määrin karsea, että se pilaa koko levyn fiiliksen.
 
dfloreno: "kun musasta poistetaan rytmi, melodia ja harmonia, niin mielestäni jäljelle ei jää kuin rock-lehdistö"
texjazz
04.08.2005 21:56:39
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oli muuten T-birdsien kanssa heppu, joka sai kuuntelemaan muutakin kuin uutta aaltoa 1980-luvun alussa. Jopa rytmipluussia. Keikka Saarijärvellä esihistoriallisella 80-luvulla vahvisti ennakkoluulojani positiiviseen suuntaan: elegantti, tyylikäs bluestikkaaja. Ja tämä kaikki postmodernin uuden aallon keskellä. Ei huonosti Austinin mieheltä!
 
willie
04.08.2005 22:41:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

T-Birds on toki mainiota matskua, mutta "omimmillaan" J. on mun mielestä ekalla soololevyllään, Strange Pleasure. Nyt kun joku vain saisi herran ulos kotikolostaan ja rundille...
 
Eikös se Family Style ollut eka soololevy... Mä innostuin Jimmie Vaughanista kun kuulin ekaks just ton Strange Pleasure-levyn.
 
Kun olin kuunnellut sitä muutaman kerran, rupesin ihmettelemään sen levyn bassoja. CD-vihkosessa ei mainittu yhtään basistia (on kyllä niin pientä pränttiä kertakaikkiaan). Kysyin asiaa kitaristi T.V.:ltä ja hän kolmen promillen humalassa väitti, että "Jimmie ne bassot soittaa...".
 
No. Muutaman lisäkuuntelukerran jälkeen hiffasin, että sehän on pakko olla urkuri Bill Willis, joka B3:lla ne bassot soittaa.. Niin kai lienee.
rattledad
04.08.2005 23:35:48
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sehän on pakko olla urkuri Bill Willis, joka B3:lla ne bassot soittaa.. Niin kai lienee.
 
Jossain kitaralehden haastattelussa muuten joku (olisiko ollut Ferguson tai SRV?) kehui kuulostavan hammondilta kun Jimmie soittaa bassoa peukalolla (perinteiseen Monk Montgomery tyyliin)...
 
duane
05.08.2005 11:39:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eikös se Family Style ollut eka soololevy... Mä innostuin Jimmie Vaughanista kun kuulin ekaks just ton Strange Pleasure-levyn.
 
Eihän se mikään "soolo"levy ole, vaan veljesten duo-levy...
 
No. Muutaman lisäkuuntelukerran jälkeen hiffasin, että sehän on pakko olla urkuri Bill Willis, joka B3:lla ne bassot soittaa.. Niin kai lienee.
 
Jep, Urkubasistin saaminen bändiin oli J:n pitkäaikaisen unelmoinnin täyttymys... Bill Wills soittaa muuten basso(kitaraa) mm Freddy Kingin Hideaway:lla, ei mikään turha mies nelikielisenkään kanssa...
 
Austinista peräisin olevan rumpalin (Jim Starboard) mukaan Jimmie ei oikein ole motivoitunut rundaamisesta nyt, syynä kuulemma uusi vaimo ja pienet kaksoset. Varmuuden vuoksi Vaughan kuitenkin maksaa kuukausipalkkaa bändilleen, jotta nämä pysyvät saatavilla tarvittaessa...
 
dfloreno: "kun musasta poistetaan rytmi, melodia ja harmonia, niin mielestäni jäljelle ei jää kuin rock-lehdistö"
jPekka
08.08.2005 23:04:32
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oli muuten T-birdsien kanssa heppu, joka sai kuuntelemaan muutakin kuin uutta aaltoa 1980-luvun alussa.
 
Mulle kävi jotenkin sillai hassusti, että näin sekä bluesissa että uudessa aallossa hyvin paljon samaa henkeä ja musiikillista attityydiä (kun jätetään "kuunnelkaas kuinka hyvin soitan" -sooloilijat pois laskuista). Joten T-Birdsit sopivat siihen sapluunaan jotakuinkin täydellisesti. Etenkin kolmos- ja neloslevyt (julkaistu sittemmin yhdellä cd:llä) olivat lievästi sanoen hillitön juttu.
 
Puhumattakaan siitä ikimuistoisesta keikasta Tavastialla pian "T-bird rhythmin" ilmestymisen jälkeen klassisella Wilson/Christina/Ferguson/Vaughan-kokoonpanolla. Voi jösses!
 
- Mitä on biljoona mikrofonia? - ??? - Yksi megafoni.
apenaattori
11.08.2005 21:41:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muuta en kaverista tiedä, mutta kokeilin kaupassa Jimmie Vaughan stratoa ja sopi käteen helkkarin hyvin. Ja maksokin vain 600. Pitäis varmaan käydä hakeen pois...
 
Go ahead, punk, make my day!
weelie
12.08.2005 10:20:39
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ainoa noissa on että vanhemmissa sunbursteissa voi olla laminoitu kansi. Näin ainakin epäilen.
 
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa.
samueld
12.08.2005 11:09:42
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

. Ei huonosti Austinin mieheltä!
 
Eikös Vaughanin pojat ole lopulta Dallas/Fort Worthin kasvatteja? Uransa luoneet kyllä Austinissa.
 
I'd sell my sister to whorehouse rather than play a Korean guitar.
weelie
12.08.2005 12:37:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Born and raised in Dallas, TX, Jimmie Vaughan began playing guitar as a child. While he was in his teens, he played in a number of garage rock bands, none of which attained any success. At the age of 19, he left Dallas and moved to Austin.
 
Pahoittelen syvästi kaikkia tekemiäni yhdyssana- ja kielioppivirheitä, kiitän korjauksista ja pyydän anteeksiantoa.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti