| Aihe: Rollarit | 1 |
|---|
|
Lainasin tänään kirjastosta kirjan "Mick & Keith". Mielenkiintosia juttuja
parivaljakosta. Oon lukenu vasta jotain 60 sivua, ei mikään erikoisen
sykähdyttävä teos, mut jos asiat on faktoja niin mielenkiintoista luettavaa.
Kirja kertoo kyseisten hemmojen elämästä syntymästä alkaen.. Kirjassa on
kuvailtu miten rollarit sai alkunsa ja miten bändin jäsenet tapasivat toisensa.
Hyvinkin roots-lähtöistä on poikien meininki ollut. Elmore Jamesin Dust My Broom
oli kova sana60-luvun alussa. Kun Mick ja Keith tapasivat Dartfordin asemalla
(tästä lienee ystävyys saanut alkunsa) Mickillä oli kainalossaan Berryn One
Dozen Berries-albumi ja Best Of Muddy Waters. Kerrotaan kirjassa myös että
Brian Jones oli armoton slide-mies ja Keith oli ihan täpinöissään kun näki/
kuuli Brianin veivaavan bluesia. Stonesin alkuaikojen levyillä on paljon bluesia.
Bändin nimi oli muuten kirjan mukaan Brianin tajunnanvirtaa ja rollarit oli
muutenkin Brianille henki ja elämä. Henkilökohtaisesti oon diggaillu stoneseja
80-luvun alusta ja diggailen bändiä kybällä. Että tällästä.. Kandee lukee kirja.
Is that the stars in the sky,
or is it rain fallin down? |
 rok
05.03.2005 23:04:34 | |
|
Bändin nimi oli muuten kirjan mukaan Brianin tajunnanvirtaa
Eikös se nimi oo otettu Muddy Watersin biisistä?
"Floor it, that's technical talk!" |
|
Röllareilla on kivoja muijjia. |
|
Eikös se nimi oo otettu Muddy Watersin biisistä?
Jep, kyllä näin on. Bookkasivat bändille (jolla ei vielä ollut nimeä) keikkaa ja kun Brian oli puhelimessa asiaa hoitamassa, niin bändin nimeä kysyttäessä heitti... "ööö, en mä tiedä - The Rolling Stones...". Kyseinen lätty oli vieressä pöydällä ja siitä tuo nimiasia lähti.
Is that the stars in the sky,
or is it rain fallin down? |
 Jake24-25
06.03.2005 14:25:42 (muokattu 06.03.2005 14:30:37) | |
|
Bändin nimi oli muuten kirjan mukaan Brianin tajunnanvirtaa
Kuten edellä jo tuli ilmi on Rolling Stonesin nimi todellakin otettu Muddy Watersin kappaleesta. Mielestäni tuo "tajunnanvirta"-kielikuva tarkoittaa juuri tätä eli Brian söi, joi ja nukkui bluesia johon liittyy mm. Muddy Watersin musiikki ja nimenomaan "tajunnanvirta" tarkoittaa sitä että Brian eli bluesille ja nimesi bändin erään suosikkibiisinsä mukaan.
"Rock´n Roll is cool, but ain´t nobody´s fool!" Jake T |
|
Robert Wilkins levytti biisin nimeltä 'Rolling Stone' jo 1928 ja muitakin yhteyksiä rollareihin näyttää olleen:
http://www.artistdirect.com/nad/music/artist/bio/0,,509901,00.html#bio
" How would broken find the bones?" - Lucinda Williams: World Without Tears |
 Blue Moon
07.03.2005 16:54:34 (muokattu 10.03.2005 00:33:00) | |
|
Robert Wilkins levytti biisin nimeltä 'Rolling Stone' jo 1928 ja muitakin yhteyksiä rollareihin näyttää olleen:
http://www.artistdirect.com/nad/music/artist/bio/0,,509901,00.html#bio
Jep. Robert Wilkinsin suorastaan aavemainen, kaksiosainen "Rollin' Stone" on eri kappale, kuin se esim. Robert Petwayn "Catfish Blues" ja Tommy McClennanin "Deep Blue Sea" - nimellä taltioima teema, jonka Muddy Waters myöhemmin levytti nimellä "Rollin' Stone".
Mielenkiintoinen essee "Catfish Bluesin" alkuperästä:
http://www.earlyblues.com/essay_catfish.htm
Rollareiden "Beggars Banquet" - albumilleen coveroimasta "That's No Way To Get Along"/"Prodigal Son" - kappaleen alkuperästä onkin rattledadin linkissä hyvä selostus.
- You can shake it you can break it you can hang it on the wall - |
AoA
13.03.2005 14:14:56 | |
|
Brian oli kova jätkä, ilman sitähän rollarit tuskin olis sitä mitä ne on/ovat olleet. |
|
Brian Jonesista kertova elokuva "The Wild and Wycked World of Brian Jones" on tulossa teattereihin kuluvan vuoden aikana. Mielenkiintoista nähdä, kuinka leffassa käsitellään päähenkilön kuolemaa.
http://www.imdb.com/title/tt0426627/
Parin kuukauden takaisessa Uncutissa taisi olla Brian Jonesista enemmänkin juttua.
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Brian Jonesista kertova elokuva "The Wild and Wycked World of Brian Jones" on tulossa teattereihin kuluvan vuoden aikana. Mielenkiintoista nähdä, kuinka leffassa käsitellään päähenkilön kuolemaa.
http://www.imdb.com/title/tt0426627/
Parin kuukauden takaisessa Uncutissa taisi olla Brian Jonesista enemmänkin juttua.
Eikös tää leffa ollu semmonen että jagger/richards ei hyväksyny sitä hanketta? Ainakaan muistaakseni siihen ei saa laittaa Stonesin musiikkia. Korjatkaa jos olen väärässä.
Mielenkiintoinen leffa kyllä, täytyy hankkia kun se tulee.
© ...And Justice For All. |
|
Brian oli kova jätkä, ilman sitähän rollarit tuskin olis sitä mitä ne on/ovat olleet.
No joo, toki Brianilla oli, eritoten alkuvaiheessa, oma vissi merkityksensä bändin kehitykseen. Totuuden nimissä on kuitenkin muistettava, että biisintekijänä mies ei kyennyt vastaaman Jaggerin ja Richardsin nerouteen ja osin ehkä tästäkin syystä alkoi ajautua bändissä pois valokeilasta. Edelleen osin ehkä tästä johtuen Brian ajautui surullisenkuuluisan päätöksensä saaneeseen huumekierteeseen, jonka loppuvaiheissa hän oli lähinnä toimintakyvytön. Ja nimenomaisesti tästä johtuen Brian on Rolling Stonesin 43-vuotisessa historiassa ainoa potkut saanut jäsen.
Musiikillisesti Brianin panos oli suurimmillaan alkuvaiheissa, jolloin bändi ehkä saavutti suosiota, muttei ollut vielä lähelläkään niitä aikoja, jolloin heidät legendaksi tehnyt musiikki luotiin. Sitä mukaa, kun Richardsin riffikynä terävöityi, muuttui Brian soittajana enemmän apupojaksi. "Ikivihreistä" Stones-hiteistä hänen panoksensa on parhaiten kuultavissa Paint It Blackin sitarin helinässä. Biisinä Paint It Black on Rollareiden hittiarsenaalissa lähinnä kuuskytlukulainen kuriositeetti siinä missä muut klassikot ovat tunnistettavia enimmäkseen Mickin, Keithin ja Charlie Wattsin kolmiyhteyden hedelmistä.
Minun mielestäni Rollarit on sitä mitä on, ja siinä ainutlaatuinen, juuri kestävyytensä takia. Brianissa tätä kestävyyttä ei ollut samassa määrin kuin ehkä kulahtaneissa, mutta edelleen ketkuttelevissa Jaggerissa, Richardsissa ja Wattsissa.
Siinä mielessä myönnän auliisti Brian Jonesin merkityksen, että ilman häntä the Rolling Stonesia tuskin olisi koskaan ollutkaan. Itse kyllä diggailen alkuvuosien rhytm'n'blues-meininkiä, mutta suurelle yleisölle se edustanee vain "sitä samaa kuuskytlukua" kuin muukin sen ajan brittipop. |
|
Ensimmäinen Rollari levy minkä hankin aikoinaan oli "Around and Around".
Sain tänä vuonna joululahjaksi DVD'n "The Rolling Stones Rock'n Roll Circus". Se kuvattiin joulukuussa 1968 mutta sitä ei julkaistu vuosikymmeniin koska Brian Jones kuoli puoli vuotta kuvausten jälkeen.
"G-strings are for strippers" |
|
Se kuvattiin joulukuussa 1968 mutta sitä ei julkaistu vuosikymmeniin koska Brian Jones kuoli puoli vuotta kuvausten jälkeen.
Jonesin kuolema ei suinkaan ollut syynä ko. filmin hyllyttämiseen... Jethro Tull ja The Who nöyryyttivät Rollareita sen verran pahasti (ei mun mielestä, mutta Rollarien itsensä), että eivät kehdanneet julkaista (muutenkin hupaisaa) filkkaa kuin vasta 90-luvulla.
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Jonesin kuolema ei suinkaan ollut syynä ko. filmin hyllyttämiseen... Jethro Tull ja The Who nöyryyttivät Rollareita sen verran pahasti (ei mun mielestä, mutta Rollarien itsensä), että eivät kehdanneet julkaista (muutenkin hupaisaa) filkkaa kuin vasta 90-luvulla.
Juuri näin. Jaggerin ego ei kestänyt sitä ajatusta, että muut varastaisivat shown.
Pitäisi varmaan joskus hankkia käsiinsä tuo "Rock'n'Roll Circus"-dvd. Levynä sen jo omistan, ja mielestäni meno on sillä ihan mukavaa: Rollarit ovet tehneet paljon huonompiakin live-lättyjä. Etenkin versio "Sympathy for the Devilista" rullaa mukavasti, eikä lämppäreiden esityksissä ole niissäkään mitään vikaa. Taisipa levy olla ensimmäinen kosketukseni Taj Mahaliin.
Ja historiallista kuriositeettiarvoa taltioinnilla on myös, soittaahan siinä mm. todellinen 60-luvun superbändi Dirty Mac (John Lennon - laulu ja kitara, Keith Richards - basso, Mitch Mitchell - rummut, Eric Clapton - kitara).
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Ja historiallista kuriositeettiarvoa taltioinnilla on myös, soittaahan siinä mm. todellinen 60-luvun superbändi Dirty Mac (John Lennon - laulu ja kitara, Keith Richards - basso, Mitch Mitchell - rummut, Eric Clapton - kitara).
Joo, ja eikös tuo ole ainut taltioitu esitys, missä Tony Iommi on Jethro Tullin kitaristina?
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Hall Of Fame -kiitospuheessaan Jagger on todennut Brianin
ansioksi sen, että stonesien genre on muutakin kuin bluesia.
Brian oli kokeilunhaluinen ja soitti käytännössä millä soittimella
vaan. Huuliharpun opettelu vei päivän jonka päätteeksi B totesi:
"...nyt mä osaan soittaa tätä". Ja osasihan se. Sitarin opettelu
tuskin otti paljoakaan enempää aikaa tai mikään muukaan. Tässä
näitä B:n hanskaamia soittimia: "Nevertheless Brian did show
incredible musical skill and throughout his years with the band
he played guitar, slide guitar, piano, sitar, dulcimer, mellotron,
xylophone, marimbas, recorder, clarinet and several other instruments
besides". Äkkiseltään tulee mieleen vielä ainakin em. huuliharppu
ja jossain mainitaan "Bells: Brian Jones".
Is that the stars in the sky,
or is it rain fallin down? |
|
Joo, ja eikös tuo ole ainut taltioitu esitys, missä Tony Iommi on Jethro Tullin kitaristina?
Näinhän se taitaa olla. Oliko muuten niin, että Iommi oli paikalla ainoastaan tuuraajan roolissa, eikä koskaan varsinaisesti ollut liittymässä Jethro Tullin vakiomiehistöön?
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Hall Of Fame -kiitospuheessaan Jagger on todennut Brianin
ansioksi sen, että stonesien genre on muutakin kuin bluesia.
Tuossa on totuutta jo enemmänkin kuin siteeksi. Brian todellakin oli melkoinen lahjakkuus. Valitettavasti hän taisi olla samanlainen lahjakkuus, joita minäkin tunnen muutamia. Eli siis sellaisia, joita ei pitemmän päälle kestä pirukaan. No mene ja tiedä...
Tiedä sitten mikä on todellinen syy Brianin joutumiseen sivuraiteille Stonesissa. Syytä oli varmaan Mickin ja Keithin mielestä liiankin kokeilevassa menossa, yltiöpäisessä päihteiden käytössä eikä unohtaa sovi tapaus Anita Pallenbergiakaan.
Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että minkälainen levy Exile on Main Streetistä olisi tullut, jos Brian olisi vielä ollut kuvioissa. Oma näkemykseni on, että pitkälti samanlainen siitä olisi tullut kuin toteutuneestakin: en usko, että kukaan olisi voinut häiritä Mickin ja Keithin kulta-aikaa toteutumasta sellaisena kuin se nyt tunnetaan. Mutta kuten sanottua: mene ja tiedä. |
|
Oliko muuten niin, että Iommi oli paikalla ainoastaan tuuraajan roolissa, eikä koskaan varsinaisesti ollut liittymässä Jethro Tullin vakiomiehistöön?
No, mulla on sellainen käsitys, että Iommi oli kyllä aluksi ihan vakavissaan liittymässä bändiin, mutta "homma ei vain toiminut". Henkilökemiat tjms. Mene ja tiedä... Mutta pääasia, että homma meni niinkuin meni ja saamme Tullin lisäksi nauttia myös Sabbathista. :)
There Is A Light That Never Goes Out |
|
Pitkästä jokin blues levy kuulostaa oikeasti tosi hyvältä
Löytyy ainakin Spotifystä
http://www.hs.fi/kulttuuri/levyarvostelu/art-2000004892625.html
Kun en soittele, niin olen varmaan lenkillä http://www.movescount.com/members/tjj2000 |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
