Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Roots »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Johnny Winter
1 2 3 4 5 6 7
The Blues Man
25.05.2004 17:05:43
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mitä meltä olette herrasta melkein Hendrixin tasoinen soittaja ja voisko joku viisampi kertoa vielä miten menee johnny winterin prodical son ja Self Destructive Blues.

Kiitän
 
Clapton is God
Mika Antero
25.05.2004 17:17:12 (muokattu 25.05.2004 17:24:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Just noista biiseistä en osaa sanoa mitään, koska tietoni Winteristä rajoittuvat pelkästään hieman hölmösti nimettyyn A rock’n’roll collection -nimiseen kokoelmaan. Sen perusteella Winter on melkoisen monipuolinen rock-/bluesrock-/bluesartisti. Tunnelmat vaihtelevat mm. kuluneista mutta sinänsä reippaista rokkicovereista (mm. Berryä ja L-Richardia) kuluneisiin mutta sinänsä reippaisiin rokkaaviin bluescovereihin (Good morning little school girl, Baby whatcha want me to do), Mountain –tyyliseen jytäykseen (Rock and roll hoochie koo, Rock me baby, Rock&roll), souliin (I’ll drown in my tears) ja akustismpaan bluesiin (When you got a good friend, Sitting in the jail house, TV mama, Come on in my kitchen, viimeksi mainittu on muuten erittäin onnistunut versio mielestäni) ja sähköiseen bluesiin (Be careful with a fool, Walking thru the park). Täysin tarpeettomiakin covereita levyllä on pari kappaletta, eli It’s all over now ja Highway 61 revisited. Jo mainittu Jimmy Reedin biisikään ei ihan järkevin coveroitava ainakaan nykypäivän asteikolla ole, mutta ehkä tilanne oli toinen 70-luvun puolivälissä.
 
Itseäni miellyttävät eniten nuo akustiset palat, mutta varsin mainio on myös em. Muddy Watersin kanssa vetäisty Walking thru the park. Osa kappaleista on todellakin lähes heavy rockia ja ne toimivat sinällään hyvin, mutta koska levyä ostaessani kuvittelin kuulevani enemmän ns. perinteistä bluesia, niin ne eivät oikein sopineet tunnelmaan. Olen tietysti hölmö, jos luulen tämmöisen nimen omaavan levyn sisältävän pelkkää bluesia…
 
Ja sitten off-topicciin: Noista akustisista biiseistä vielä sen verran, että mielestäni Winter soittaa niitä niin hienosti, että esim. nykyisin niin hehkutettu Keb’Mo jää toiseksi, vaikka Winter kovasti valkoihoinen onkin. Voin olla väärässä, en ole kuullut Keb’Monkaan akustista bluesia kuin muutaman biisin verran. Yhden Keb’Mon cd:n omistan (Slow down) ja se on semmoista viihdyttävää ja hyvin soitettua bluespohjaista aikuisrokkia. Nuo määreet eivät olleet moite.
 
Winteriä kehutaan aina kitaristina, mutta hän on myös mainio laulaja; pidän kovasti hänen hieman ”narisevasta” äänestään.
 
Rock’n’rooooooooool!
 
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe.
The Blues Man
25.05.2004 19:16:32
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Winteriä kehutaan aina kitaristina, mutta hän on myös mainio laulaja; pidän kovasti hänen hieman ”narisevasta” äänestään.
 
totta! winter on hyvä laulaja. Ääni sopii hyvin bluesiin tai bluesrockiin.En oo kauheesti kuullu noit akustisia kappaleita mut sähkökitaral soitetut on ainakin loistavia. Toi taitaa olla hyvä levy ?
 
Clapton is God
Mika Antero
25.05.2004 19:28:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Toi taitaa olla hyvä levy ?
 
No kyl mie tykkään. Winter on kuitenkin melkoisen blues, vaikka rokkia välillä soittaakin. Tuo kokoelma antaa varmaan aika hyvän kuvan hänen tuotannostaan. Luulen ma. Korjatkaa paremmin tietävät, jos olen väärässä.
 
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe.
The Blues Man
25.05.2004 19:30:59
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Täytyykin kattoo jos olis jossain välissä rahaa ostaa toi levy kun tota winterii ei paljon löydy
 
Clapton is God
Jani The Rock
25.05.2004 20:22:52 (muokattu 25.05.2004 20:28:25)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Saa-ta-na! Winterin Johnny on universumin kovin kitaristi. Siinä on mies, jota kuunnellessa tajuaa mitä tarkoittaa se, kun sanotaan soundin lähtevän sormista. Todella tärkeä vaikuttaja meikäläiselle. Arvostan häntä siksikin, että toisin kuin monet muut, Johnny selvisi huumekierteestään ja on jatkanut sitkeästi keikkailua vaikka kunto onkin ollut välillä huono. Uusi levykin on juuri ilmestymässä, vai lieneekö peräti jo ilmestynyt?
 
Toi Rock `n roll collection on ihan hyvä lähtökohta Winterin kuuntelulle. Hyvä, halpa ja monipuolinen kokoelma jossa on kivasti akustisia vetoja ja livebiisejäkin. Noista alkupään levyistä oma suosikki on Still alive and well ja näistä myöhemmistä (tosin jo 20 vuotta sitten julkaistu) Guitar slinger. Mutta eipä varsinaisia heikkoja lenkkejä tuotannosta oikeastaan löydy ollenkaan. Ehdoton juttu on tietysti And Live -levy. Siinä on niin rujoa runttausta, ettei pahemmasta väliä. Silloin kun herra Winter karjaisee että "Rock `n roouull!!" niin silloin tietää että nyt mennään eikä meinata, perkele!
 
Don`t mess with the countryboys
Mr. Wolf
25.05.2004 20:40:50 (muokattu 25.05.2004 20:42:27)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Oma tietämykseni Johnny Winterin tuotannosta rajoittuu muutamaan levyyn. (Second winter, Rock ´n roll collection ja deluxe edition, still alive and well)
 
Päällimmäisenä tulee mieleen, että ainut mikä tässä miehessä on "vialla", että hän ei ole kyennyt tekemään itse kovinkaan montaa omaa biisiä ("hitti-biisiä"), vaan hän on tehnyt aika paljon covereita. (mikä on tosin yleistä blues-piireissä)
Korjatkaa, jos olen väärässä...
 
Hyvät soundit miehellä kyllä on ja loistavia covereita
 
edit:
 
Albert King: "..What´s that fast thing you´ve done, that rap thing...." SRV: "Pride and Joy.." |Albert King - In session|
Mika Antero
26.05.2004 07:00:36 (muokattu 26.05.2004 07:02:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nämä on tietysti ihan makukysymyksiä, mutta tuon kokoelman perusteella Winter on parhaimmillaan nimenomaan silloin kun se ei "runttaa". Se runttaaminen kun onnistuu niin monelta muultakin rokkibändiltä, mutta yhtä syvälliseen bluesin tulkintaan kuin Winter näköjään parhaimmillaan pystyy ei kaikki kykenekään.
 
Ei sillä että siinä Winterin runttauksessa todellakaan mitään vikaa olisi; niissä on ihan kunnon jytää, kuten tuossa ylempää taisin mainitakin.
 
Nauraessakin sydän suree, ja ilon loppu on murhe.
Lonesome
26.05.2004 09:08:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nämä on tietysti ihan makukysymyksiä, mutta tuon kokoelman perusteella Winter on parhaimmillaan nimenomaan silloin kun se ei "runttaa". Se runttaaminen kun onnistuu niin monelta muultakin rokkibändiltä, mutta yhtä syvälliseen bluesin tulkintaan kuin Winter näköjään parhaimmillaan pystyy ei kaikki kykenekään.
 
Ei sillä että siinä Winterin runttauksessa todellakaan mitään vikaa olisi; niissä on ihan kunnon jytää, kuten tuossa ylempää taisin mainitakin.

 
Näin on. JW tykästyi jo nuorena poikana niin paljon bluesiin, että näki todella vaivaa oppiakseen soittamaan rakastamaansa musiikkia. Siis hallitsi bluesin eri lajit ja soittotyylit paljon paremmin, kuin moni 60-luvun lopun blues-rockari imho.
 
Winter ei ollut ihan nuori poika päästessään pinnalle, joten oppirahat oli jo maksettu moneen kertaan ja arkielämän blues sisäistetty. Käsitääkseni se ekojen levyjen trio hajosi juuri kaupallisiin paineisiin, kun Johnnystä tehtiin R & R-staraa.
 
Kyllä ne rock-levytkin on hienoa musiikkia. Esim. siitä "Johnny Winter And"-levystä tykkään kovasti. Rick Derringerin biisit on hyviä ja mies itsekin kova kitaristi. Ja ko. bändin livellähän on tuo jo aiemmin mainittu "Rock'n roll!!"-karjaisu. Kyä lähtee, sanois tamperelainen ;)
 
"Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC)
Jani The Rock
26.05.2004 10:07:03
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Näin on. JW tykästyi jo nuorena poikana niin paljon bluesiin, että näki todella vaivaa oppiakseen soittamaan rakastamaansa musiikkia. Siis hallitsi bluesin eri lajit ja soittotyylit paljon paremmin, kuin moni 60-luvun lopun blues-rockari imho.
 
Winter ei ollut ihan nuori poika päästessään pinnalle, joten oppirahat oli jo maksettu moneen kertaan ja arkielämän blues sisäistetty. Käsitääkseni se ekojen levyjen trio hajosi juuri kaupallisiin paineisiin, kun Johnnystä tehtiin R & R-staraa.

 
Ja tosta rockstaran tekoprosessista seurasi sitten näitä muitakin lieveilmiöitä. "Too much seconal", ja sitä rataa. Kauanhan siinä meni, ennenkuin Johnny pääsi tekemään puhtaan blueslevyn.
 
Vuoden 1983 Soundin haastattelussa Johnny sanoi: "En saa managereiltani minkäänlaista apua kun on kyse bluesista. Kun alan puhuakin siitä, he käyvät heti tosi surkeiksi. Heistä olisi parempi jos en enää koskaan levyttäisi bluesia. Koko ikäni olen saanut taistella siitä"... "Haluaisin soittaa bluesia, koska rakastan sitä". Managereina olivat tuohon aikaan Steve Paul ja Teddy Slatus, joista viimeksimainittu on Johnnyn managerina edelleen. Jokohan Johnny saa soittaa bluesia silloin kun itse haluaa?
 
Don`t mess with the countryboys
Mage
26.05.2004 11:13:36
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vuoden 1983 Soundin haastattelussa Johnny sanoi: "En saa managereiltani minkäänlaista apua kun on kyse bluesista. Kun alan puhuakin siitä, he käyvät heti tosi surkeiksi. Heistä olisi parempi jos en enää koskaan levyttäisi bluesia. Koko ikäni olen saanut taistella siitä"... "Haluaisin soittaa bluesia, koska rakastan sitä". Managereina olivat tuohon aikaan Steve Paul ja Teddy Slatus, joista viimeksimainittu on Johnnyn managerina edelleen. Jokohan Johnny saa soittaa bluesia silloin kun itse haluaa?
 
Muistan ton Jussi Niemen haastattelun, siinä kävi surullisesti ilmi kuinka managerien vietävänä Winter oli, sama kohtalo tuntuu olevan monella muullakin artistilla jotka haluaa vain soittaa eivätkä ole erityisen kiinnostunut tuosta bisnespuolesta.
 
Mielestäni Johnnyn Alligator levyt ja niistä eteenkin 3rd Degree ovat mainitsemisen arvoisia samoin Point Blank aikaiset Let me in ja Hey Where is Your brother levyt toimivat ainakin meikäläisen vinyylimyllyssä.
 
I don't like it but I guess things happen that way.
Lonesome
26.05.2004 12:06:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vuoden 1983 Soundin haastattelussa Johnny sanoi: "En saa managereiltani minkäänlaista apua kun on kyse bluesista. Kun alan puhuakin siitä, he käyvät heti tosi surkeiksi. Heistä olisi parempi jos en enää koskaan levyttäisi bluesia. Koko ikäni olen saanut taistella siitä"... "Haluaisin soittaa bluesia, koska rakastan sitä". Managereina olivat tuohon aikaan Steve Paul ja Teddy Slatus, joista viimeksimainittu on Johnnyn managerina edelleen. Jokohan Johnny saa soittaa bluesia silloin kun itse haluaa?
 
80-luvun alku oli Winterille aika ankeaa aikaa. Mulla on juuri '83 taltioitu livevideo (Toronto, Massey Hall), jonka haastattelussa Johnny valittaa tätä samaa ongelmaa. Sanoi yrittävänsä saada kasaan "radioystävällistä" materiaalia, koska "bluesin on mahdotonta saada radiosoittoa". Sitähän ne Paul & Slatus varmaan olis halunneet. Onneksi jo seuraavana vuonna eli -84 tuli Alligator hätään ja pelasti miehen bluesin pariin. Kauhistuttaa kyllä ajatuskin Johnnystä tekemässä kasari-jenkkirokkia radioystävällisesti. Esim. Ted Nugentin levyt pilattiin samoihin aikoihin lähes täysin, kun "oli pakko" muuttaa soundia modernimpaan suuntaan. :(
 
Tuo Toronton keikka on kai aika verrannollinen tuohon Soundissa dokumentoituun Winterin keikkaan samana vuonna Helsingissä. Rumpali Bobby Torello hakkaa läpinäkyvää(!) Ludwigin tuplasatsia kuin olisi polttopuista pulaa. Jussi on hyvä, mutta biisit vois olla vähemmän sitä luukutusta.
 
Steve Paul taisi hoitaa Winterin uraa siitä lähtien, kun mies Teksasista v. -68 löydettiin. Pitkään mies kuvioissa pysyi, vaikka ilmeisesti kyllä ryöstöviljeli nopean rahan toivossa ainutlaatuista taiteilijaa. Ei tainnut toisaalta muutkaan 70-lvun managerit olla parempia. Kun pidettiin artisti tiiviisti tien päällä ja sopivassa pölyssä, niin sai pyörittää bisnestä ilman turhia kysymyksiä. Siis siitä mihin ne rahat on hävinneet...
 
"Cities on flame, with rock and roll; Marshall will buoy, but Fender control" (BÖC)
rheinone
20.02.2010 00:55:00 (muokattu 20.02.2010 01:26:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aika makee veto ja hyvät saunditki, vaikkei ihan balanssissa. Johnny vetelee Epiföönilla. Mid vid, onks toi kannuttajakin albiino?
 
http://www.youtube.com/watch?v=K44NxDkjuW4
 
E: Eiku saakeli Edgar ehtiki kannuihin sillä aikaa ku toinen sälli luikautti muutaman tahdin sambaa.
 
Nick Bone
20.02.2010 16:38:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Johnny Winter And Live (1971), ehkäpä maailman kovin live-levy. Penskana ekaa kertaa suhisevalta c-kasetilta kuultuna jätti lähtemättömän vaikutuksen. Tajutonta menoa; villimiesmäistä rock-räimettä ja helvetillistä bluussijamittelua, uskomattoman tanakkaa soittoa rytmiryhmältä.
 
Täyden kympin levy kaikessa roihussaan. Joo, ja kyllä se albiinoskebulisti on muutenkin Rory Gallagherin kanssa kovin valkoinen bluusmies.
 
All work and no play makes Nick a dull boy! www.myspace.com/blackflyfinland
Korggari
20.02.2010 16:48:01
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mulle Johnnyn Winter on kylla aina ollu yksi niitä suurimpia idoleita ja esikuvia bluesin ja bluesrockin alueella. Mun mielestä sillä on ihan oma, persoonallinen ja tunnistettava soittotyyli, enkä tiedä ketään toista kitaristia joka kuullostais lähellekkään samalta-eli hyvin persoonallisella tyylillä se vetää.
 
belarusman
21.02.2010 00:48:57
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nick Bone: Johnny Winter And Live (1971), ehkäpä maailman kovin live-levy. Penskana ekaa kertaa suhisevalta c-kasetilta kuultuna jätti lähtemättömän vaikutuksen. Tajutonta menoa; villimiesmäistä rock-räimettä ja helvetillistä bluussijamittelua, uskomattoman tanakkaa soittoa rytmiryhmältä.
 
Täyden kympin levy kaikessa roihussaan. Joo, ja kyllä se albiinoskebulisti on muutenkin Rory Gallagherin kanssa kovin valkoinen bluusmies.

 
Komppaan täpöllä !!! Kun Good Morning Little schoolgirl pärähti aikoinaan ekan kerran omiin korviin, ni olin kerrasta myyty!!! Ja Roori ja Johnny todellakin ovat ne eturivin valkoiset bluussiäijät!!!!
 
Crossroads calling...
isojussi
13.05.2010 03:34:24 (muokattu 13.05.2010 03:35:40)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Korggari: Mulle Johnnyn Winter on kylla aina ollu yksi niitä suurimpia idoleita ja esikuvia bluesin ja bluesrockin alueella. Mun mielestä sillä on ihan oma, persoonallinen ja tunnistettava soittotyyli, enkä tiedä ketään toista kitaristia joka kuullostais lähellekkään samalta-eli hyvin persoonallisella tyylillä se vetää.
 
Hienosti sanottu.
 
JW on se syy, miks aikanaan aloin kuunnella bluesia ja miks musta tuli sisimmältäni bluesukko - vaikka kaiikkee muuta tulee enämpi tulkittua. Toisaalta jonkinmoinenkin bluesin kuuntelu ja soittaminen on auttanut muunkin musan tulkintapuolessa. No.. nykyään BB King, T-Bone Walker ja Buddy Guy on niitä, jotka kovimmin kolahtaa. Etenkin BB...
 
Mutta Winterin Jussilla on aina paikka mun sydämessä.
 
E: Muuten hienosti sanottu, mutta "kuulostaa" - sanassa on vain yksi l-kirjain. Siis jos puhutaan äänestä. Valo taas toki kuullostaa....
 
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää.
JC
13.05.2010 09:04:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

isojussi: Valo taas toki kuullostaa....
 
Mitä se tarkoittaa? Ei taida Suomen kielestä löytyä sellaista verbiä kuin "kuullostaa". "Kuullottaa" löytyy, mutta se liittyy ruoanlaittoon.
 
Jotta tämä viesti ei olisi aivan off-topic, niin pistetään Second Winter soimaan.
 
isojussi
13.05.2010 10:45:57
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

JC: Mitä se tarkoittaa? Ei taida Suomen kielestä löytyä sellaista verbiä kuin "kuullostaa". "Kuullottaa" löytyy, mutta se liittyy ruoanlaittoon.
 
Ei vasiten juu - mutta jos olisi, liittyisi se valoon. Aivan kuten mainitsemassasi kuullottamisessa, jossa kasvisten pinnasta tulee läpikuultava. Damned - tossa taas on vaan yks ällä...
 
Onhan vähän ot, mutta yhtä ärsyttävä ilmiö ja kauniin kielemme raiskaamista, kuin "enään" tai nykyisin kaiken tippuminen ihan tv- ja radiotoimittajien käyttämää kieltä myöten.
 
Jotta tämä viesti ei olisi aivan off-topic, niin pistetään Second Winter soimaan.
 
Mä tälläsin kanssa ensin "Mean town bluesin soimaan".
 
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää.
B-tone-flat
13.05.2010 13:54:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

haeppas juutubesta winterin mean town blues video. Maukas veto.
 
This is what you want, This is what you get!
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6 7

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti