| Aihe: Gary Moore | |
|---|
|
No, BB on esittänyt Thrill is Gonen itsensä Pavarottin kanssa. Tämä ei tee Pavarottista vielä bluesäijää
Eiks se ollut since I left you baby?
Käykää kuuntelemassa uus biisi demostudio-palstalla!!!! | |
'If you don't know how to play blues, get a woman!'
Tonttoroi! Ponkkolaala piu! Tiruliru löts! |  WeetM
30.10.2003 16:32:37 (muokattu 30.10.2003 16:33:32) | |
|
Eiks se ollut since I left you baby?
kyllä se taisi since I met you baby kuitenkin olla. | |
pitkästä aikaa päätin kävästä M-Netissä ihmettelemässä, ja ei voi tosiaankaan kuin ihmetellä kuinka täällä on näin paljon porukkaa joiden on pakko heittää kaikki johonkin genreen, sen jälkeen tuomaroida siitä, mikä tähän genreen kuuluu tai ei missään nimessä kuulu. herätys! musiikki on musiikkia, kitaristit ovat kitaristeja - miksi tästä täytyy tehdä tämän ihmeellisempää? musatyylit on tottakai hyvä olla eriteltynä, ihan vaan selvyyden vuoksi, mutta kenenkään on turha mennä pätemään sillä, onko kitaristin soitto nyt blues-rockia, bluesia vai rockahtavaa bluesia. tai miksi se ei kelpaa sanan blues alapuolelle, vaikka pentatonista asteikkoa jauhetaan ylös alas ja venytyksiä on vaikka muille jakaa jne siinä missä bluesissakin.
itse olen pyrkinyt eroon soittajien jakamisesta leireihin, siitä ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä kenellekään ja kaikki ovat aina väärässä. sama koskee bändejä. sen sijaan biisinhän voi helpostikin laittaa johonkin muottiin, jos tahtoo. mutta on paljon bändejä, jotka soittavat esim. progea, bluesia, heviä ja rokkia. onko kyseessä silloin proge- vai rock-yhtye?
toivottavasti genre-intoilijat nyt saivat tästä pointin. odotan innolla vastalauseita! |  Ossi
31.10.2003 00:10:53 | |
|
Puuttumatta yksityiskohtiin höystän täysillä Eeroplanea.
Fanaattinen asenne, millä hyvänsä elämän alueella, näyttää kokemuksen perusteella vesittävän monenkin hyvän jutun ja poikii viime kädessä pelkkää negaatiota.
Mm. Gary Moore tuntuu olevan siinä määrin "kuuma peruna", että taidan pysyä jatkossa loitommalla kun asianomaisesta väännetään juttua.
Eniten pelkään sitä, että joku bluespuritaani hyökkää jollain kaikkivoipaisella yleisavaimella kiinteistöömme ja takavarikoi mun G.M.-levyt.
Mercy, mercy!
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |  JC
31.10.2003 05:50:53 | |
|
täällä on näin paljon porukkaa joiden on pakko heittää kaikki johonkin genreen, sen jälkeen tuomaroida siitä, mikä tähän genreen kuuluu tai ei missään nimessä kuulu.
Joskus taas tuntuu siltä, että ne ihmiset, jotka äänekkäimmin vastustavat lokeroimista, ovat samoja ihmisiä, jotka ovat eniten huolissaan siitä, mikä kuuluu mihinkin lokeroon. | |
Joskus taas tuntuu siltä, että ne ihmiset, jotka äänekkäimmin vastustavat lokeroimista, ovat samoja ihmisiä, jotka ovat eniten huolissaan siitä, mikä kuuluu mihinkin lokeroon.
oho. tässä on nyt sitten varmaan itsetutkiskelun paikka... ei vaan, saattaahan se joidenkin kohdalla noin ollakin, mistäs minä sen tietäisin. itsensähän ihminen parhaiten tuntee. | |
Mun mielestä tässä hommassa on menty jopa hieman eteenpäin. Enää ei niinpaljon puhuta siitä, kuka kitaristi kuuluu mihinkin ryhmään...ainakaan niin paljon, kun ennen.
Toisaalta, jos artisti laittaa levynsä nimeksi Back To The Blues tai Still Got The Blues, ni eikö tällaisella kitaristilla ole silloin tarkoitus asettaa itsensä tiettyyn ryhmään?;) Se varmasti onkin syy, miksi Moore aiheuttaa näin paljon ristiriitaisia tunteita...
"Kyllähän vaikeita biisejä osaa kuka tahansa tehdä, mutt tehkääpä Ukko Nooa uudestaan?!"-Dave Lindholm | |
Toisaalta, jos artisti laittaa levynsä nimeksi Back To The Blues tai Still Got The Blues, ni eikö tällaisella kitaristilla ole silloin tarkoitus asettaa itsensä tiettyyn ryhmään?;) Se varmasti onkin syy, miksi Moore aiheuttaa näin paljon ristiriitaisia tunteita...
Tuota olen itsekin ihmetellyt. Moorella on aina välillä näitä blueskausia, mutta siihen kyllästyttyään siirtyy tekemään jotakin muuta. Yleensä jonkin ajan kuluttua on sitten tullut "paluu bluesiin" ja tämä on ollut luettavissa jo levykannesta. | |
Ossi: Eniten pelkään sitä, että joku bluespuritaani hyökkää jollain kaikkivoipaisella yleisavaimella kiinteistöömme ja takavarikoi mun G.M.-levyt.
Toivottavasti en ole profiloitunut tuohon joukkoon, vaikka jonkinlaisia määritelmiä olen usein lainannut ja itse kirjoittanutkin.
Tarkoitukseni on ollut - ja on edelleen - laajentaa ihmisten käsitystä musiikista ja sen määrittelystä, osoittaa, kuinka monella tavalla asioita voi määritellä ja kuinka turhia tällaiset määritelmät ja näennäiset, usein keinotekoiset lokeroinnit musiikin luonteen ymmärtämisessä lopulta ovat.
Moni tänne kirjoittavista kertoo itse soittavansa bluesia - minä myös. Onko täällä nyt joku siinä oraakkelin asemassa että voi evätä vaikka Gary Moorelta tai keneltä tahansa meistä oikeuden bluesin soittoon? Sanoa, että "toi ei oo bluesia"?
- It's been a long time coming - | |
Itse oon nähnyt Gary Mooren puistobluesissa ja täytyy sanoo, ett se "tunne", minkä saan yleensä, kun kuuntelen hyviä blues bändejä/artisteja jäi kokematta. Mooren blues on sellaista hirvittävän mahtipontista ja pröystäilevää. Tääkin on tietysti mielipidejuttu, mutt mä tykkään bluesissa nimenomaan siitä, ett se on iloista ja vuorovaikutteista...jopa nöyrää. Ei sellaista, ett soitan kaikki suohon...tyyliin. Garyn esitys jäi kuiteskin aika kylmäksi ja etäiseksi, vaikka taitava kitaristihan se on
Siitähuolimatta, ett täällä saa vihat niskaansa, ni väitän ett Gary Mooren soitossa "paistaa" edelleen hevikauden jäljet...niin asenteessa, kun soittotavassakin.
Mutta kuten niin monesti oon sanonu...tämä on vaan minun mielipide. Mullakin on Mooren levyjä ja kuuntelen niitä paljon. Jos joku pitää Mooren musaa aitona bluesina, ni hän on siinä varmasti yhtä oikeassa kun minä omassa väitteissäni.
"Kyllähän vaikeita biisejä osaa kuka tahansa tehdä, mutt tehkääpä Ukko Nooa uudestaan?!"-Dave Lindholm | |
Mun mielestä Gary Mooren nykyinen tuotato on huonoa. Ne vanhat "hevilevyt" kuten Victims of the Future ovat rautaa. Harmi kun mies ei enää soittele niitä keikoillakaan. | |
Siitähuolimatta, ett täällä saa vihat niskaansa, ni väitän ett Gary Mooren soitossa "paistaa" edelleen hevikauden jäljet...niin asenteessa, kun soittotavassakin.
mitä tulee omiin tuntemuksiisi keikasta, en lähde tietenkään sanomaan niistä mitään. henkilökohtaisia juttuja. mutta tuohon heviaikakauden jälkiin sanon, että tottahan toki ne sieltä paistaa. kitaristi on kuitenkin aina tavallaan "menneiden juttujen vanki", eli kerran imetyt vaikutteet ja soittotavat jäävät elämään vahvemmin tai vähemmän vahvasti. mutta se, onko siitä välttämättä mitään estettä kenenkä tahansa bluesin soittoon, en sano mitään. on vain kitaristeja, joista pidän, ja joista en pidä. Gary Mooresta pidän tiettyyn rajaan asti, ja kyllä sen blues kuulostaa kuitenkin bluesilta, vaikkakin omalla tavallaan soitettuna. ei bluesin tarvitse olla aina sitä vanhan epävireisen kitaran kaihoisaa räpläystä puuvillapellon laidalla, vaikka toki sekin on hieno laji. kyllä se moorekin paikoin tunnetta saa peliin, vaikka siinä olenkin monen kanssa samaa mieltä, että hieman etäiseksi ja kukkoilevaksi sen soitto usein jää, ilman mainittavaa lämpöä ja tunnelmaa. mutta tämä taas on ihan biisikohtainen juttu. Still Got the Bluesilta löytyy monta hienoa kitarajuttua, kuten esim räjähtävä Texas Strut. Siitä pidän itse ihan aidosti, lähinnä juuri tehokkuuden ja menon takia. onhan siinäkin nopeitakin juttuja, mutta tarvitseeko aina soittaa pelkästään tosi hitaasti ollakseen blues?
Mutta kuten niin monesti oon sanonu...tämä on vaan minun mielipide. Mullakin on Mooren levyjä ja kuuntelen niitä paljon. Jos joku pitää Mooren musaa aitona bluesina, ni hän on siinä varmasti yhtä oikeassa kun minä omassa väitteissäni.
se, mikä on aitoa bluesia, riippuu täysin kuulijasta. toiselle bluussia on kaikki, missä mennään koppo-koppo kompilla, toiselle tarvitaan tosiaan se vanha kolhuinen Gibsonin teräskielinen, slideputki ja tienristeys puuvillapeltojen lomassa. joten tässä asiassa jätän itse aitouskommentoinnin sivuun ja pidän mölyt mahassani. |  fox
31.10.2003 19:26:25 | |
|
se, mikä on aitoa bluesia, riippuu täysin kuulijasta. toiselle bluussia on kaikki, missä mennään koppo-koppo kompilla, toiselle tarvitaan tosiaan se vanha kolhuinen Gibsonin teräskielinen, slideputki ja tienristeys puuvillapeltojen lomassa. joten tässä asiassa jätän itse aitouskommentoinnin sivuun ja pidän mölyt mahassani.
Just näin, Eeroplane, ja aikaisemmin olin Lonesomen kanssa samoilla linjoilla. Trad blues on hienoa, mutta - eikös silläkin saralla ole lupa keräillä vaikutteita, sulattaa ja liittää niitä. Ei prkl, ei blues ole tarkoitettu museoitavaks. Enkä kauheasti ymmärrä äärimmäisyyksiin menevää lokerointiakaan. Kuunnelkaa vaikka Karen Lawrencea ja Blue By Naturea.. |  Jii
31.10.2003 20:25:53 (muokattu 31.10.2003 21:06:01) | |
|
se, mikä on aitoa bluesia, riippuu täysin kuulijasta. toiselle bluussia on kaikki, missä mennään koppo-koppo kompilla, toiselle tarvitaan tosiaan se vanha kolhuinen Gibsonin teräskielinen, slideputki ja tienristeys puuvillapeltojen lomassa. joten tässä asiassa jätän itse aitouskommentoinnin sivuun ja pidän mölyt mahassani.
Suomen bluesin pitäisi olla lähiöissä, joissa työttömyys on suuri ja tuska todellinen. Mut eihän se ois aitoo? Puuvillapellot on lähempänä. *Tähän hymynaama, pyrkimättä silti työttömiä dissaamaan*
Fox sanoi sen mitä halusin sanoa. Ossin kommentti vähän aikaisemmin oli myös varsin mainio (tosin eri kirjoitukseen samasta asiasta).
Moore soittelee näköjään mitä kulloinkin huvittaa. Olen pitänyt. Puistoblues (josta Keppi taisi kirjoittaa hieman negatiivisesti) oli minulle silmiä avaava kokemus. En kelannut, vetääkö porukka niinkuin bluesia kuuluu vetää. Minua ihmetytti, että se porukka oli trio. Ja se soi hyvin, livenä. Tuon konsertin jälkeen minun ei tarvitse miettiä, osaako Moore soittaa. Musiikkimausta ja puritanismista saatte jauhaa niin paljon kuin jaksatte. Aikaisemmin näistä on jo todella hyviä kommentteja.
EDIT: Puistoblues on iso tapahtuma. Siellä fiilis on eri kuin pubissa. | |
Heittäkää nyt jo hittoon noi puuvillapeltoteorianne;) tai että nyt bluesin soitto ois jostain rämästä kitarasta kiinni:D Tollaset kommentit on kyllä hieman kapeakatseisia.
Minusta on tavallaan turhaa väitellä, ett onko Mooren musa bluesin tai jotain muuta, kun kaikkialla kuitenkin kuulee enemmän tai vähemmän bluesvaikutteista musaa...joka ei kuitenkaan ole tullu tunnetuksi blues-musana.
On tietysti hienoa, ett on monenlaista näkemystä myös bluesista, mutt kyllähän mun mielestä bluesiin kuuluu tietyt elementit...enkä nyt tarkoita mitään puuvillapeltoja tai rämäistä Gibsonia! Miettikääpä, miltä kuulostais sinfoniaorkesterin versio...vaikkapa kappaleesta Born Under A Bag Sign;)
"Kyllähän vaikeita biisejä osaa kuka tahansa tehdä, mutt tehkääpä Ukko Nooa uudestaan?!"-Dave Lindholm | fox
31.10.2003 23:46:41 | |
|
Miettikääpä, miltä kuulostais sinfoniaorkesterin versio...vaikkapa kappaleesta Born Under A Bag Sign;)
Hyvältä varmaankin... Mutta sitten ajaudutaan tuohon mitä Yleistä-palstalla just väännetään - mennäänkö metsään ja väärille raiteille ja rengonkeinuun jos tehdään musiikkia jolla on "kaupallisesti hyödyttävää aspektia", hui, joku asiaa tuntematonhan saattaisi ostaa sinfoniaorkesteri plays juurimusiikkiblues- levyn. Rienausta! Muutosta ei saa tapahtua! Jos soitetaan blues-klassikoita niitä on soitettava kuin eksakti kopio alkuperäisestä! Tai sitte ei lainkaan.
Tarkoitan avauksella että jos ja kun soittajat sisäistävät kappaleen, tavoittavat tunnelman ja tulkitsevat sen tosissaan niin se on bluesia. Minun mielestäni, instrumentista ja ahtaista lokeroinneista piittaamatta.
Myönnytyksenä että en kyllä haluaisi kuulla "Born Under A Bad Signia" nokkahuilu- enkä melodicaensemblen soittamana- olen ahdasmielinen...=) | |
Hirveesti tulee näitä kärjistettyjä kommentteja...ei mulle ainakaan mitkään puuvillapelto -jutskat merkitse musiikissa juurikaan mitään.
Tuntuu vaan, kun näitä lukee, ett ihmiset pitää aitoja blues-diggareita(en pidä itseäni tällaisena), tyyppeinä, jotka on vain kiinnostuneita pelkästään bluesin ulkomusiikillisista tekijöistä...ja siitä, ett bluesi kuulostaa kunnon bluesilta, eli vanhanaikaiselta ja suttuiselta. Kyllä bluesi vetoaa musiikkina näihin ihmisiin omalla tavalla, niinkuin mikätahansa musatyyli vetoaa...kyseisen musan ihailijoinin omalla tavallan. Yhtälailla näiden ihmisten mielestä on olemassa hyviä blues kappaleita ja ei niin hyviä bluesbiisejä. Samoin tyylikkäitä bluesbändejä ja ei niin tyylikkäitä bluesbändejä.
Mitä minä halusin sanoo tällä?! Ei blues ole mun mielestä sillätavalla pyhää, ett ois vaan tietty ryhmä näitä "oikeita" bluesbändejä/artistaja, jotka soittaa bluesia...ja sitt näiden muiden bändien musaa ei saa sanoo bluesiks.
"Kyllähän vaikeita biisejä osaa kuka tahansa tehdä, mutt tehkääpä Ukko Nooa uudestaan?!"-Dave Lindholm | |
Oma kritiikkini Moorea kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, etten pidä hänen bluesiaan erityisen mielenkiintoisena- ei siis mistään puuvillapeltoaspektista tai siitä, että blues olisi jotenkin muuten tabu. | |
Oma kritiikkini Moorea kohtaan johtuu yksinkertaisesti siitä, etten pidä hänen bluesiaan erityisen mielenkiintoisena- ei siis mistään puuvillapeltoaspektista tai siitä, että blues olisi jotenkin muuten tabu.
Vähän samoilla linjoilla ollaan. Mooren soitto on sellaista
pikkutarkkaa kikkailua...mitä mä en taas bluesista hae. Tykkään enempi sellaisesta rosoisesta -meiningistä.
Ei hyvän bluesin edellytys ole mikään helvetillinen soittotaito. Vaikka SRV oli hiton taitava kitaristi, ni ei sen viehätys perustunut ainakaan mulla mihinkään näppäryyteen, vaan siihen hirveeseen draiviin ja menoon, minkä äijä loi...ja mihin se sai vaikutteita nimenomaan noilta vanhoilta veteraaneilta.
Mutt ei minulla tosissaan ole mitään tarkoitusta tai oikeutta syyttää Gary Moorea siitä, ett se ei soita "oikeaa" bluesia;) Se ei vaan satu olemaan sitä bluesia, mitä minä haen.
"Kyllähän vaikeita biisejä osaa kuka tahansa tehdä, mutt tehkääpä Ukko Nooa uudestaan?!"-Dave Lindholm | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
