Muusikoiden.net
29.03.2024
 

Roots »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Robert J. ja Crossroad blues
1 2
manfred
15.03.2003 22:32:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eli liittyykö tää Johnsonin Crossrads biisi mitenkään siihen tarinaan, että R.J. olis myyny sielunsa saatanalle tienristeyksessä? Ois kiva kuulla vähän taustaa muutenkin, kun toi crossrads on tarkoitus ottaa ohjelmistoon (tosin cream-clapun sovituksena)
 
Meiän bändi tulee alas niin ku lyijynen ilmalaiva denatured
Marlowe
15.03.2003 23:12:59 (muokattu 15.03.2003 23:13:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Robert Johnsonin "Crossroads" viitannee tosiaan laulajan ja paholaisen väitettyyn kauppaan, vaikka ainahan lyriikoista voi monenlaista tulkintaa tehdä.
 
I went down to the crossroad, fell down on my knees/ I went down to the crossroad, fell down on my knees/ Asked the Lord above “Have mercy now save poor Bob if you please
 
ja
 
Standin' at the crossroads baby, the risin' sun goin' down / I believe to my soul now, po' Bob is sinkin' down
 
Johnsonin kappaleista samaa aihetta käsittelevät myös "Hellhound on My Trail" ja oma suosikkini "Me And The Devil Blues".
 
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby)
Blue Moon
16.03.2003 06:55:15 (muokattu 16.03.2003 11:15:39)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muistan lukeneeni, että "Crossroads" pohjautuu länsiafrikkalaiseen taruun, jossa jotain tiettyä jumalaa tms. (tai paholaista) mennään tapaamaan polkujen risteykseen. Laitan tietoa, jahka löydön lähteeni.
 
"Hellhound On My Trail":in yksi tulkinta on se, että laulu kertoo orjien pakomatkasta USA:n etelävaltioissa.
 
manfred
16.03.2003 09:43:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Robert Johnsonin "Crossroads" viitannee tosiaan laulajan ja paholaisen väitettyyn kauppaan, vaikka ainahan lyriikoista voi monenlaista tulkintaa tehdä.
 

 
ja
 

 
Johnsonin kappaleista samaa aihetta käsittelevät myös "Hellhound on My Trail" ja oma suosikkini "Me And The Devil Blues".

 
Kiitti. noi lainaukset oli jänniä, koska Eric C. on tainnu vähän siistiä noita sanoituksia creamin versioon.
 
Meiän bändi tulee alas niin ku lyijynen ilmalaiva denatured
Marlowe
16.03.2003 15:35:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muistan lukeneeni, että "Crossroads" pohjautuu länsiafrikkalaiseen taruun, jossa jotain tiettyä jumalaa tms. (tai paholaista) mennään tapaamaan polkujen risteykseen. Laitan tietoa, jahka löydön lähteeni.
 
Voi hyvinkin olla, että tuo tarina on alun perin siltä suunnalta lähtöisin. Lieneekö tuo sitten kulkeutunut orjalaivojen mukana Yhdysvaltoihin, jossa se on sitten muuttunut tuollaiseksi kuin me sen Robert Johnsonin kautta tunnemme?
 
"Hellhound On My Trail":in yksi tulkinta on se, että laulu kertoo orjien pakomatkasta USA:n etelävaltioissa.
 
Täysin mahdollista.
 
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby)
Tinmo
16.03.2003 19:19:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

on muuten mietityttänyt tuossa Crossroads leffassa se, että kuka soittaa sen karate kidin osuudet? Vaihan soittaa omansa, mutta soittaako se muka sen toisenkin licksit? Jossain on epämääräisesti mainittu SRV, saisinko ehkäpä tietoja?
 
Let there be light, Let there be sound, Let there be drums, Let there be guitar, LET THERE BE ROCK!
duane
16.03.2003 20:51:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

on muuten mietityttänyt tuossa Crossroads leffassa se, että kuka soittaa sen karate kidin osuudet? Vaihan soittaa omansa, mutta soittaako se muka sen toisenkin licksit? Jossain on epämääräisesti mainittu SRV, saisinko ehkäpä tietoja?
 
Jos en nyt ihan väärin muista, niin ry cooder soitteleepi suurimman osan leffan kitaroinneista..
 
I got debts no honest man can pay...
sahava
16.03.2003 20:59:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


Jos en nyt ihan väärin muista, niin ry cooder soitteleepi suurimman osan leffan kitaroinneista..

 
Oman muistini varassa on kanssa, että Ry Cooder soitti bluessit, Arlen Roth näytti slide-otteet ja Steve Vai soitti ne klassiset ja tilujutut.
 
Terve, Simo
 
mutta google varmaan kertoo enemmän.
 
Shake it and break it
Marlowe
16.03.2003 23:48:56 (muokattu 16.03.2003 23:49:18)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Crossroads ei ollut kiinnostavasta aiheestaan huolimatta kovin kummoinen elokuva, katsoin viime televisio-esityskerralla.
 
Oman muistini varassa on kanssa, että Ry Cooder soitti bluessit, Arlen Roth näytti slide-otteet ja Steve Vai soitti ne klassiset ja tilujutut
 
Steve Vai soitti ainakin elokuvan loppupuolella paholaisen leivissä ja IMDB:n mukaan Ry Cooder hoiteli blueskitaran. Rothista en tiedä.
 
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby)
jPekka
17.03.2003 10:25:45
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  


Steve Vai soitti ainakin elokuvan loppupuolella paholaisen leivissä ja IMDB:n mukaan Ry Cooder hoiteli blueskitaran. Rothista en tiedä.

 
Roth kuulemma toimi Macchion (vaimikäsenytoli) kitaraopettajana - että nuorenherran otteet kitaran kanssa saatiin näyttämään siltä, että hän olisi joskus soittanutkin kitaraa.
 
Vai soitti käsittääkseni omiensa lisäksi myös ne Macchion esittämät Mozart-tilutukset.
 
.
 
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!!
Blue Moon
17.03.2003 16:52:01
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Voi hyvinkin olla, että tuo tarina on alun perin siltä suunnalta lähtöisin. Lieneekö tuo sitten kulkeutunut orjalaivojen mukana Yhdysvaltoihin, jossa se on sitten muuttunut tuollaiseksi kuin me sen Robert Johnsonin kautta tunnemme?
 
Joo, ilmaisin asiani vähän epäselvästi. Käsittääkseni ja muistaakseni faktaa on se, että länsiafrikkalaisissa uskonnoissa on joku jumala, jota mennään tapaamaan polkujen risteykseen ja tuo on juuri "Crossroadsinkin" tekstin pohjalla. Eräässä kirjassa oli pitkät pätkät asiasta mutten ole vielä kerinnyt tarkistaa. Onkohan siinä Robert Johnson-kirjasessa mitään mainintoja?
 
EsaJS
17.03.2003 20:21:29 (muokattu 18.03.2003 13:37:44)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Viime yönä kävin minäkin tuolla tienristeyksessä. Ei siellä mitään paholaista ollut, oli vaan joku tieni joka meinasi ajaa corollalla yli kun suojatiellä kävelin. Perkeleen wannabe-Vataset. Crossroad on kyllä ihan hyvä leffa, jonka voipi katsoa parin vuoden välein.
 
EDIT: Tämä oli tuohtuneessa mielentilassa kirjoitettu. Tän voi vaikka poistaa, turha kommentti.
 
reijoteppo
17.03.2003 22:14:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Noh,J.Pekka Mäkelä,valista nyt hieman nuoria tästä aiheesta enemmän,kun Robert Johnsonin "historiikinkin" olet suomentanut....hymiö..vai myhäiletkö kenties muiden tietämätömyydellä? No offense...
 
jPekka
18.03.2003 10:17:59
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Noh,J.Pekka Mäkelä,valista nyt hieman nuoria tästä aiheesta enemmän,kun Robert Johnsonin "historiikinkin" olet suomentanut....hymiö..vai myhäiletkö kenties muiden tietämätömyydellä? No offense...
 
... mutta Robert Johnsonin elämän yksityiskohdista tietää vain Robert Leroy Dodds Johnson itse, eikä hän enää kerro...
 
Blue Moonin kommentti afrikkalaisjumalista on tosiaan kohdallaan. Tienristithän tunnetaan myös suomalaisessa kansanperinteessä henkien ja sen sellaisten tapaamispaikkana. Mutta näihin vaikuttanee kyllä vallan melkoisesti se, että risteyksillä on tosiaan niin vahva symbolinen merkitys elämän ratkaisutilanteiden suhteen.
 
Aika monesta 30-luvun bluesmuusikosta kerrottiin juttua siitä, että he olisivat tehneet sopimuksen paholaisen kanssa. Ehkä kaikkein voimakkaimmin omana aikanaan todella arvostetusta Tommy Johnsonista ("Canned Heat Bluesin" tekijä), josta jopa oma veli, gospelmuusikko LeDell Johnson, kertoi juttua tienristissä tehdystä diilistä.
 
Yrittäessään vakiinnuttaa (omana aikanaan perin vähäistä) mainettaan Robert Johnson antoi ymmärtää olevansa Tommyn velipoika (mitä hän ei ollut), ja on hyvin mahdollista että hän on levittänyt tuota tienristi-juttuakin ihan vain mainosmielessä. Blueshan oli tuohon aikaan ainakin saarnamiesten mielestä paholaisen musiikkia, joten tuollainen markkinointi toimi taatusti aivan yhtä hyvin kuin nykyajan metallibändien tapauksessa.
 
Aikaiset kuolemat (Tommy korvikealkoholiin, "canned heatiin", ja Robert mustasukkaisen miehen myrkyttämänä) tietysti vain kasvattavat mainetta - vaikka etenkin Robertin tapauksessa paholainen olisi kyllä totisesti jättänyt oman osansa täyttämättä. Robertilla oli elinaikanaan yksi ainoa paikallinen pikkuhitti ("Terraplane Blues"), kaikki muu maine on kasvanut vasta vuosikymmeniä kuoleman jälkeen.
 
.
 
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!!
Blue Moon
18.03.2003 16:11:54 (muokattu 18.03.2003 21:29:46)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Meillähän on todellinen asiantuntija täällä joukossamme, hienoa!
 
Tienristithän tunnetaan myös suomalaisessa kansanperinteessä henkien ja sen sellaisten tapaamispaikkana. Mutta näihin vaikuttanee kyllä vallan melkoisesti se, että risteyksillä on tosiaan niin vahva symbolinen merkitys elämän ratkaisutilanteiden suhteen.
 
Jep, tuolla lailla asiaa selvennetään myös Craig Wellerin kirjassa "A Change Is Gonna Come, Music; the Race & the Soul of America". Ja esm. karanneille orjille jokainen tienristi oli sananmukaisesti valinta elämän ja kuoleman välillä.
 
Liitänpä tänän lainauksen samasta kirjasta tienristin merkityksestä länsiafrikkalaisissa uskonnoissa, jos jotakuta vaikka kiinnostaa asia.
 
"For many West-African tribes, the crossroads were the place where the spirit world and the material world converged, where you went when you needed spiritual energy. For the Yoruba, the crossroads were a place of power and danger. They were dedicated to and ruled by the spirit, or orisha, Esu-Elegba, who walks with a limp. revels in chaos, and carries messages between the material world and spiritual world.
 
Like all orisha, Esu-Elegba combines strenghts and weaknesses. When the Yoruba tell stories about the orisha, they're initiating discussion, not presenting role models. Unlike the sterotypical Sunday sermon the reveals the meaning of a biblical passage, the Yoruba process requires a call and response. Esu's strenght lies in his mastery of language and codes, his verbal facility, his literary intelligence. His weakness lies in his amorality. He loves confusion just because he feels at home with it. He's perfectly capable of tearing a community apart because it's interesting, to see what happens. This brother has clearly got to be watched.
 
But if you need to get closer to the divine presence, to learn the inner meaning of the incomprehensible messages that come in dreams or moments of awe-ful awareness of the spirit, you've got no choice but deal with Esu. One way or another, Esu- aka Legba, PapaLaBas, the Signifying Monkey, Brer Rabbit, the Nigga You Love to Hate, Richard Pryor and Flava Flav - is gonna deal with you.
 
So you go down the crossroads. And maybe you meet a man with a limp. Which, legend has it, is how Robert Johnson learned to play the blues. Laughed off the stage at a Delta juke joint, he vanished for a year, some say three. When he returned, he spoke the blues in tongues his elders had never even imagined. Some say he traveled from New Orleans to Chicago, mastering his crafts; others say he sold his soul to Beelzebub.
 
Black Christians has strong reasons for renaming Esu the "devil". They'd seen what happened to folks who chose the wrong road. If Esu bestows creative brilliance, he exacts a price. He brings chaos to a community in desperate need of stability. Esu embodies the spirit of Beale Street: drugs, sex, violent death. All in the name of a good time, good music. Pure deviltry.
 
Maybe the most basic crossroads for a black Southener led on way to Beale Street, the other way to church. Robert Johnson made his choice, but his music never lets you forget it was a choice. That somewhere a Sunday-morning sister was singing him back home. Or that she was more than half likely to follow him into the woods when she heard that dark blue moan some lonely Saturday night."
----
 
Marlowe
18.03.2003 23:38:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muistelisin lukeneeni taannoin HS:sta että nykyään tuo "Robert Johnsonin tienristeys" olisi jonkinlainen matkailunähtävyys - jopa siinä mittakaavassa että risteyksiä löytyy piirikunnasta pari kolme kappaletta = )
 
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby)
reijoteppo
22.03.2003 18:50:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onkohan Kuloniemi nykyajan Esu The Devil?Pelottavaa....hui..
 
Musima Multistar Deluxe
23.03.2003 20:27:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos Tommy Johnson kertoikin saaneensa soitto-oppia suurelta mustalta mieheltä keskiyöllä maantieristeyksessä, on vaikea arvioida, millaisiin voimiin Robert Johnson henkilökohtaisesti on samaistunut. Johnson yhdisteli pastissimaisesti valtavan määrän vaikutteita ja päätyi sitä tietä omaleimaiseen tyyliinsä, joten ei ole helppoa päästä käsiksi hänen alkuperäisiin motiiveihinsa. Epäilemättä ”kosketuksesta yliluonnolliseen” syntynyt mystisyyden aura oli hyvä mainostemppu, eikä Johnson varmaankaan yrittänyt sitä himmentää.
 
Jos tuohon Crossroads-biisiin palataan, niin se näyttäisi käsittelevän aika yleismaailmallisia teemoja: avunpyyntöä ahdingossa ja elämän umpikujaa. Epäilyttää omat kyvyt samaistua mustien kulttuuriin 30-luvun Delta-alueella, joten en halua rikkoa illuusioitani tekemällä kovin pitkällemeneviä oletuksia siitä, mitä RJ on kappaleen kullakin fraasilla tarkoittanut. Korviini ei silti ole sattunut mitään kovin ilmeistä viittausta puheena olleeseen sielunmyymisaiheeseen.
 
Viime aikoina oma henkilökohtainen suosikkini Robert Johnsonin tuotannossa on ollut Skip James –mukaelma 32-20 Blues, jossa petetyn rakastajan tuska kiteytyy lakonisissa fraaseissa:
 
”She got a .38 special but I believe it´s most too light / She got a .38 special but I believe it´s most too light / I got a 32-20, got to make the camps allright.”
 
Kitare panee diu-diu!
perkeles
19.04.2003 22:57:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ks. o`brother where art thou.
 
jPekka
20.04.2003 12:38:05
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ks. o`brother where art thou.
 
Siinähän tosiaan olikin (ollakseen) Tommy Johnson eikä Robert.
 
Mainio leffa.
 
.
 
- SOITTAKAA 4'33"!!!!!!!!
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «