Muusikoiden.net
09.12.2016
Jenkkirundi - Uutuuskirja nyt myynnissä! 

Roots »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Parasta blues-yhtyesoundia?
1
sub zero
03.04.2016 13:28:34 (muokattu 03.04.2016 13:31:07)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tuleeko mieleen mitään levyä, jossa blues-yhtye on saatu kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä noin niinkun tuotannon puolesta?
 
Itselläni on jäänyt mieleen nuo Muddy Watersin "One More Mile" -kokoelmalevyn ekan CD:n lopussa ja tokan CD:n alussa olevat raidat (esim. "Lonesome in My Bedroom", "Five Long Years", "Thirteen Highway", "Early Morning Blues", "Trouble in Mind "). Taitaa olla siitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta, kukakohan on tuottajana? Tuo on tuommosta kirkasta soundia, jossa kuuluu kaikki soittimet selkeenä. Pianon kilkatus ja toisaalta hyvin tulevat matalat koskettimet sooloissa ansaitsevat ehkä erityismaininnan.
 
Tässä pätkässä on noita mainittuja:
https://www.youtube.com/watch?v=G2mXPEikjnU
 
RJU
03.04.2016 17:19:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Linkissä on Muddy Watersin discografia. Mainitsemasi Five long years on tallennettu 1963 sen mukaan. Basistina on lukemattomia Chess levy-yhtiön levyjä tuottanut Willie Dixon. Useimmissa Dixonin bassottelemissaan sessioissa Chessillä hän myös toimi tuottajana.
 
Kefiiri
06.04.2016 17:26:45 (muokattu 06.04.2016 17:27:31)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eihän tässä yhtä hienot soundit ole kuin noissa Muddyn jutuissa, mutta olen aina tykännyt siitä miten muikeasti trio soittaa ilman päällekkäisäänityksiä. Kaikua on vähän liikaa mutta meno on verevää. Johnnya komppaavat siis samat jäbät jotka myöhemmin soittivat SRV:n kanssa.
 
Johnny Winter: Progressive Blues Experiment (mistä hitosta tuokin nimi tulee, ei ole mitään progea tämä.)
 
https://www.youtube.com/watch?v=sGLPGOzkEt4
 
En ole musiikin asiantuntija.
stratomaster
08.04.2016 08:39:27 (muokattu 08.04.2016 10:53:52)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kefiiri: Johnnya komppaavat siis samat jäbät jotka myöhemmin soittivat SRV:n kanssa.
 
Ihan vain pieni tarkennus: Progressive Blues Experimentillä oli siis bassossa SRV:n tuleva luottomies Tommy Shannon ja rummuissa Uncle John Turner. He ovat tietääkseni molemmat soittaneet SRV:n kanssa Krackerjackissa ennen tämän kuuluisaksi tuloa. Mutta Whipperhän se tietysti rummutteli Double Troublessa.
 
jaripat
15.04.2016 15:05:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Otis Rushin "Right place wrong time" -albumilla on mielestäni paljon tavaraa, mutta sovitusten, miksauksen ynnä muun kautta erittäin onnistunut lopputulos balanssien ja soundien jne osalta...
 
rheinone
17.04.2016 01:22:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hemmetin hyvä topikki. Jään kuulolle.
 
Onko Suomen vientiteollisuuden motto "Laadultaan paskoja, matalan jalostusasteen tuotteita mahdollisimman alhaisin kustannuksin"?
Kefiiri
17.04.2016 09:10:56 (muokattu 17.04.2016 09:11:33)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Löytyipäs sentään! Minulla on tämä esitys kolmen CD:n kokoelmalla "Blues Collection", en tiedä onko tämä peräisin joltain Buddy Guyn livealbumilta vai mistä.
 
Blues edustaa monelle tylsintä mahdollista jynkytystä ja loputonta soolon vingutusta. Vinkuu se kitara tässäkin, mutta juman kekka tuota dynamiikkaa millä trio ottaa nyanssit haltuun!
 
https://www.youtube.com/watch?v=0U7E7OhjRDc
 
En ole musiikin asiantuntija.
Euphonium
18.04.2016 15:40:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Tuleeko mieleen mitään levyä, jossa blues-yhtye on saatu kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä noin niinkun tuotannon puolesta?
 
Itselläni on jäänyt mieleen nuo Muddy Watersin "One More Mile" -kokoelmalevyn ekan CD:n lopussa ja tokan CD:n alussa olevat raidat (esim. "Lonesome in My Bedroom", "Five Long Years", "Thirteen Highway", "Early Morning Blues", "Trouble in Mind "). Taitaa olla siitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta, kukakohan on tuottajana? Tuo on tuommosta kirkasta soundia, jossa kuuluu kaikki soittimet selkeenä. Pianon kilkatus ja toisaalta hyvin tulevat matalat koskettimet sooloissa ansaitsevat ehkä erityismaininnan.
 
Tässä pätkässä on noita mainittuja:
https://www.youtube.com/watch?v=G2mXPEikjnU

 
En muista noita raitoja, enkä täällä työpaikalla pysty kuuntelemaan, mutta mielestäni soundi on myös pitkälle makuasia. Minusta se, että kaikki soittimet kuuluu selkeänä ei välttämättä ole hyvä asia. Tuosta kuvailusta tulee mieleeni monet 70-luvun äänitykset, joissa soittimet todella erottuvat selkeästi, mutta sitten lopputulos ei enää kuulostakaan bändiltä, joka soittaa yhdessä, vaan joukolta yksi kerrallaan äänitettyjä soittimia. Täytyy kotona kuunnella nuo mainitsemasi Muddy Waters-raidat.
 
Kefiiri
18.04.2016 17:31:56 (muokattu 18.04.2016 17:32:16)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mä kyllä olen selkeyden ystävä, ja jos bändi soittaa hyvin yhteen, niin ei soinnin selkeys voi sitä pilata. Mutta ei tuhruinen sointikaan välttämättä ole huono, se voi antaa lisäpontta meiningille, ja sopisihan sekin ketjun otsikon alle.
 
En ole musiikin asiantuntija.
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti