Aihe: Parasta blues-yhtyesoundia? | 1 |
---|
sub zero 03.04.2016 13:28:34 (muokattu 03.04.2016 13:31:07) | |
|
Tuleeko mieleen mitään levyä, jossa blues-yhtye on saatu kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä noin niinkun tuotannon puolesta? Itselläni on jäänyt mieleen nuo Muddy Watersin "One More Mile" -kokoelmalevyn ekan CD:n lopussa ja tokan CD:n alussa olevat raidat (esim. "Lonesome in My Bedroom", "Five Long Years", "Thirteen Highway", "Early Morning Blues", "Trouble in Mind "). Taitaa olla siitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta, kukakohan on tuottajana? Tuo on tuommosta kirkasta soundia, jossa kuuluu kaikki soittimet selkeenä. Pianon kilkatus ja toisaalta hyvin tulevat matalat koskettimet sooloissa ansaitsevat ehkä erityismaininnan. Tässä pätkässä on noita mainittuja: https://www.youtube.com/watch?v=G2mXPEikjnU |
RJU 03.04.2016 17:19:22 | |
|
Linkissä on Muddy Watersin discografia. Mainitsemasi Five long years on tallennettu 1963 sen mukaan. Basistina on lukemattomia Chess levy-yhtiön levyjä tuottanut Willie Dixon. Useimmissa Dixonin bassottelemissaan sessioissa Chessillä hän myös toimi tuottajana. |
Kefiiri 06.04.2016 17:26:45 (muokattu 06.04.2016 17:27:31) | |
|
Eihän tässä yhtä hienot soundit ole kuin noissa Muddyn jutuissa, mutta olen aina tykännyt siitä miten muikeasti trio soittaa ilman päällekkäisäänityksiä. Kaikua on vähän liikaa mutta meno on verevää. Johnnya komppaavat siis samat jäbät jotka myöhemmin soittivat SRV:n kanssa. Johnny Winter: Progressive Blues Experiment (mistä hitosta tuokin nimi tulee, ei ole mitään progea tämä.) https://www.youtube.com/watch?v=sGLPGOzkEt4 En ole musiikin asiantuntija. |
stratomaster 08.04.2016 08:39:27 (muokattu 08.04.2016 10:53:52) | |
|
Kefiiri: Johnnya komppaavat siis samat jäbät jotka myöhemmin soittivat SRV:n kanssa. Ihan vain pieni tarkennus: Progressive Blues Experimentillä oli siis bassossa SRV:n tuleva luottomies Tommy Shannon ja rummuissa Uncle John Turner. He ovat tietääkseni molemmat soittaneet SRV:n kanssa Krackerjackissa ennen tämän kuuluisaksi tuloa. Mutta Whipperhän se tietysti rummutteli Double Troublessa. |
|
Otis Rushin "Right place wrong time" -albumilla on mielestäni paljon tavaraa, mutta sovitusten, miksauksen ynnä muun kautta erittäin onnistunut lopputulos balanssien ja soundien jne osalta... |
|
Hemmetin hyvä topikki. Jään kuulolle. Onko Suomen vientiteollisuuden motto "Laadultaan paskoja, matalan jalostusasteen tuotteita mahdollisimman alhaisin kustannuksin"? |
Kefiiri 17.04.2016 09:10:56 (muokattu 17.04.2016 09:11:33) | |
|
Löytyipäs sentään! Minulla on tämä esitys kolmen CD:n kokoelmalla "Blues Collection", en tiedä onko tämä peräisin joltain Buddy Guyn livealbumilta vai mistä. Blues edustaa monelle tylsintä mahdollista jynkytystä ja loputonta soolon vingutusta. Vinkuu se kitara tässäkin, mutta juman kekka tuota dynamiikkaa millä trio ottaa nyanssit haltuun! https://www.youtube.com/watch?v=0U7E7OhjRDc En ole musiikin asiantuntija. |
|
sub zero: Tuleeko mieleen mitään levyä, jossa blues-yhtye on saatu kuulostamaan poikkeuksellisen hyvältä noin niinkun tuotannon puolesta? Itselläni on jäänyt mieleen nuo Muddy Watersin "One More Mile" -kokoelmalevyn ekan CD:n lopussa ja tokan CD:n alussa olevat raidat (esim. "Lonesome in My Bedroom", "Five Long Years", "Thirteen Highway", "Early Morning Blues", "Trouble in Mind "). Taitaa olla siitä 1950- ja 1960-luvun vaihteesta, kukakohan on tuottajana? Tuo on tuommosta kirkasta soundia, jossa kuuluu kaikki soittimet selkeenä. Pianon kilkatus ja toisaalta hyvin tulevat matalat koskettimet sooloissa ansaitsevat ehkä erityismaininnan. Tässä pätkässä on noita mainittuja: https://www.youtube.com/watch?v=G2mXPEikjnU En muista noita raitoja, enkä täällä työpaikalla pysty kuuntelemaan, mutta mielestäni soundi on myös pitkälle makuasia. Minusta se, että kaikki soittimet kuuluu selkeänä ei välttämättä ole hyvä asia. Tuosta kuvailusta tulee mieleeni monet 70-luvun äänitykset, joissa soittimet todella erottuvat selkeästi, mutta sitten lopputulos ei enää kuulostakaan bändiltä, joka soittaa yhdessä, vaan joukolta yksi kerrallaan äänitettyjä soittimia. Täytyy kotona kuunnella nuo mainitsemasi Muddy Waters-raidat. |
Kefiiri 18.04.2016 17:31:56 (muokattu 18.04.2016 17:32:16) | |
|
Mä kyllä olen selkeyden ystävä, ja jos bändi soittaa hyvin yhteen, niin ei soinnin selkeys voi sitä pilata. Mutta ei tuhruinen sointikaan välttämättä ole huono, se voi antaa lisäpontta meiningille, ja sopisihan sekin ketjun otsikon alle. En ole musiikin asiantuntija. |
|
En tiedä onko soundi ihan parasta, mutta nautittavan letkeää menoa kumminkin: ääniraita Johnny Littlejohnin vierailulta Porissa 1975. Säestäjinä Pekka Pohjola ja Tomi Parkkonen. https://www.youtube.com/watch?v=siCRbEN5AXg En ole musiikin asiantuntija. |
pliksu 05.09.2017 11:58:29 (muokattu 05.09.2017 12:07:14) | |
|
Kyllä mä tykkään Fabulous Thunderbirdsin debyytin Girls Go Wildin saundista kovasti. Paikoin makeeta huonesaundia tuotu miksaukseen, ilman että homma kuulostaisi missään vaiheessa lofilta. Kitarasaundit tietty ihan hunajaa. And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind. |
Kuha 05.09.2017 18:50:44 | |
|
pliksu: Kitarasaundit tietty ihan hunajaa. Juu, Super Reverb ja Tele tai Strato. Old Fenders never die |
|
pliksu: Kyllä mä tykkään Fabulous Thunderbirdsin debyytin Girls Go Wildin saundista kovasti. Paikoin makeeta huonesaundia tuotu miksaukseen, ilman että homma kuulostaisi missään vaiheessa lofilta. Kitarasaundit tietty ihan hunajaa. Onpas tosiaan umpirautaa kaikin puolin. Spotifystä levy löytyy ihan nimellä "The Fabulous Thunderbirds". Miten onkin jäänyt tarkemmin kuuntelematta. En ole musiikin asiantuntija. |
|
pliksu: Kyllä mä tykkään Fabulous Thunderbirdsin debyytin Girls Go Wildin saundista kovasti. Paikoin makeeta huonesaundia tuotu miksaukseen, ilman että homma kuulostaisi missään vaiheessa lofilta. Kitarasaundit tietty ihan hunajaa. Fabuloussien neljä ekaa levyä kuulostaa aina vaan erittäin hyvältä. In Finland we have this thing called "diu diu". |
|
Rämppy: Fabuloussien neljä ekaa levyä kuulostaa aina vaan erittäin hyvältä. Tämäkin on ihan totta. Tykkään myös näitä seuraavan Hot Numberin vaskeista ja Tuff Enuffin hittihakuisuudesta (vaikka kasarin haittavaikutukset ovatkin ilmeiset) And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind. |
RJU 06.09.2017 14:58:46 (muokattu 06.09.2017 15:07:12) | |
|
RJU: Linkissä on Muddy Watersin discografia. Mainitsemasi Five long years on tallennettu 1963 sen mukaan. Basistina on lukemattomia Chess levy-yhtiön levyjä tuottanut Willie Dixon. Useimmissa Dixonin bassottelemissaan sessioissa Chessillä hän myös toimi tuottajana. Paikkailen näin jälkikäteen tuon aiemmasta viestistäni pois jääneen linkin http://www.bluesandrhythm.co.uk/documents/200.pdf Chessin tuotanto 1940-luvun lopulta 1960-luvun alkupuolelle on hienoa tavaraa oli kyseessä Muddy, Howlin' Wolf (jonka SUN kama on myös hienoa), Little Walter tai vaikkapa Sonny Boy Williamson II (jonka Trumpet levytyksetkin ovat upeita) tai Otis Rush tai Jimmy Rogers tai... Huteja on Chessin katalogissa varsin vähän. |
|
En tiedä vastaako Tedeschi Trucks Bandin tuotanto ketjun aloittajan käsitystä bluesista, mutta kyseisin yhtyeen tuotoksissa on kyllä kaiken muun lisäksi mielestäni myös tuotannollinen puoli kunnossa. Kolmesta studioalbumista suosikkini on varmaankin ensimmäinen, Revelator, mutta myös kaksi jälkimmäistä, Made Up Mind ja Let Me Get By, ovat myös hyvin toimivia kokonaisuuksia kaikin puolin. |
|
Klassisesta Chess-kamasta tulee mieleen Howlin' Wolfin "Rocking Chair Album", joka on mielestäni kovinta vanhaa, autenttista sähköbluessoundia mitä on taltioitu. Esitykset ja balanssit mielettömät, soittajien preesens on vahva ja Wolf itse on todella painostavasti framilla. Viime aikojen bändisoundeista tulee mieleen pari kotimaista, White Knuckles Trio ja The Sultans. Kumpikin poikkeaa tulkinnaltaan toisistaan, mutta molemmissa kuuluu se mystinen "ydinmehu", jota voi kuulla vaikkapa John Lee Hookerin alkuaikojen nauhoissa ja muussa hikisessä rytmibluesissa. "You know the whole deal with tearing down the old to make room for the new? Well, music isn't city planning." - Grant Hart |
|
Hyvää ja hyvää yhtyesoundia, näkökulmia on monia. B.B. Kingin klassikko The Thrill Is Gone on aina kuulostanut hyvältä... https://youtu.be/buP4ZjXjOgA Jos taas halutaan autenttista "verta, hikeä ja kyyneliä" -meininkiä, Son Seals on hyvä esimerkki. Varsinkin Midnight Sonia tuli nuorena miehenä kuunneltua paljonkin. https://youtu.be/x-WllstzAH0 |
|
Tässä nyt ei ole yhtyettäkään mukana... mutta Clapton-osuuden jälkeen jäbä tulkitsee Robert Johnsonia niin autenttisesti, että jos Jonkalla olisi ollut sähkis, niin tältä se olisi kuulostanut: https://www.youtube.com/watch?v=DEMiTco0-1c En ole musiikin asiantuntija. |
« edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|