| Aihe: Paras blues kitaristi | |
|---|
|
BugBadWolf: JH:ta kannattaa kuunnella enemmänkin. Tuo esimerkkiveto tuli napatua jonon kärjestä ja vasta jälkeenpäin tajusin että parempiakin olisi ollut tarjolla.
Blues-muusikoissa ei mielestäni ole koko- ja värirajoituksia. Olen kuitenkin kuuntelupuolella niiden kanssa, joten voin aina pistää silmät kiinni ja yrittää kuunnella, mitä siellä pelimannissa soi sisällä.
Jos bluesin mausteeksi kaipaa silmänruokaa, ei tarvitse mennä amerikkaan asti ällistelemään. ;D
https://www.youtube.com/watch?v=Th1JJ9UZCVg
Tässä tapauksessa kyseessä ei ole pelkkä silmänruoka tietenkään.
Mutta mutta... Tsiljoonan kamat? Kyllähän uusi PRS maksaa viidesosan "pakollisen", 60-luvun telen tai straton hinnasta. Hullua sinänsä, kun ajattelee. Vanhat blues-ukot soittivat vanhoilla romuilla siksi, kun rahaa ei ollut parempiin. Nyt väki ostelee niitä samoja romuja kaksioiden hinnoilla.
Äh, älä ota vittuiluna mun huumoria :-) ei tarkoitus ollut vinoilla vaan hakea huvittava näkökulma tai huomio, vaikka se ei olisikaan relevantti. Minä itse olen ylipainoinen valkoinen kalliihkoilla (on niitä kalliimpiakin) kamoilla vannabee blueskitaristi :-). Voin laittaa jokupäivä soittonäytteenkin kunhan kerkiän, niin kenellekään ei jää epäselväksi millä tasolla meikäläinen liikkuu :-D
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | |
hallu: Äh, älä ota vittuiluna mun huumoria...
Höh. En ottanut. Jäi ne pakolliset ;D:t pois tuosta omasta, kun en ollut vielä ehtinyt juomaan itseäni selväpäiseksi.
Tiedähäntä, josko maailmassa on tapeeksi nesteitä sellaiseen ylipäätään...
Mitä kamoihin tulee, on minullakin pari euroa niissä kiinni. Vaatteissa onkin sitten huomattavasti vähemmän ja autokin on jesarilla kasassa (hyvin pysyy vilkut Volvossa. Trikki on teipin paikan oikeassa sijoittelussa).
Niiden romujen kanssa on vähän niin että pitää hankkia sellaiset lelut, joilla saa toistettua ne omassa päässään kuulemansa äänet ihan luonnossa. Joskus niistä joutuu vain maksamaan älyttömiä.
Ja kun olet sijoittanut vähäiset miljoonasi siihen sähköroinaan, virittänyt romukasasi toistamaan kaiken komuutissasi kilahtelevan metelin mukaiseksi, pääkoppa kiittää ja sanoo että "aletaanpas tekemäänkin nyt ihan toisenlaisia ääniä".
Ja taas mennään... ;D |  WanhaWetäjä
13.03.2016 10:55:36 (muokattu 13.03.2016 10:57:13) | |
|
BugBadWolf: https://www.youtube.com/watch?v=sV-6s78E148
Tässä ei taito ole haitannut tunnetta.
Nyt täytyy varmaan jättää kilot mainitsematta (teemani alkaa mennä oudoksi).
Vasatapainoksi ja rauhalliseen sunnuntai-aamuun hieman sopivampaa kuin tuo ruoka-aikaan himassa viihtyneen körilään pentatoninen kaahaus ja mauttomat tappingit päälle ;-)
Vain kitara ja mies tunnelmointia, melkoinen fraseerauksen ja tyylikkyyden oppitunti.
https://www.youtube.com/watch?v=xhv0xhPpzP4
Musiikkia voi saada aikaan aikaan vähin keinoin, mun mielestä tässä vedossa on onnistuttu erittäin hyvin.
Juu, Robben on varmasti yksi suurista, jos ei nyt aina niin blues mutta monipuolinen ja sävykkäästi soittava muusikko kuitenkin.
EDIT mitenkään väheksymättä tuon paksun pojan soittotaitoa ja meininkiä sinänsä.
Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |  Kuha
13.03.2016 12:00:48 | |
|
Suosin kotimaista, onhan tämä jo pelimanni:
https://www.youtube.com/watch?v=QytK3BiOvM0
Old Fenders never die | |
https://www.youtube.com/watch?v=dl-31gQyVdc
Tajusin juuri että Remu ei ole ainoa Remu-englannin taitaja. En tiedä, kuinka asiaan tulisi suhtautua.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
BugBadWolf: https://www.youtube.com/watch?v=dl-31gQyVdc
Tajusin juuri että Remu ei ole ainoa Remu-englannin taitaja. En tiedä, kuinka asiaan tulisi suhtautua.
Hyvä soundi äänessä, mutta joo... Woukap moonin, bliivai dammaa bruu? Joku roti hei. | |
John Lee Hooker.
Stidi alla. | |
Slide-kitaristi J.B Hutto
Marshall Amps have a thundering sound of a good ol' Alabama Train. | |
Omat suosikit ovat: Jimi Hendrix, SRV, Rory Gallagher ja Rick Holmstrom. Hyvii on niin paljon ettei tila riitä tähän luetella kaikkii....
Bop Bop Till You drop!! | |
Paras on hankala käsite. Itseeni ehkä suurimman vaikutuksen on tehnyt nyt jo edesmennyt Magic Slim. Jotain tässä Teardropsien groovessa oli sellaista, joka kolahti:
https://www.youtube.com/watch?v=Sp1KqDOs9wo
Ei mitään virtuoosimaista, ei mitään turhaa.
"When I die, they'll say 'he couldn't play shit, but he sure made it sound good!'" - Hound Dog Taylor |  Drawbars
23.03.2016 13:11:09 (muokattu 23.03.2016 13:12:07) | |
|
Omat ensisijaiset suosikkini ovat kolme Kingiä ( BB, Albert, Freddy), ja Otis Rush. Sekä uranuurtajana T-Bone Walker.
Suuren yleisön nuorista kitarasankareista Clapton oli ja on hyvä soittaja, mutta merkitys etupäässä bluesin popularisoijana valkoisille. SRV oli myös hyvä, mutta pakko sanoa että hänen parhaat palansa ovat kuorrutettuja Albert Kingin lickejä. Hendrix oli myös hyvä nuoren polven blueskitaristi ja silloin uusien vahvistinefektien käyttöönottaja.
Suuren yleisön kitarasankareiden kompastuskivi musiikillisesti ajatellen on hyvin usein ylisoittaminen ja sekoilu. Tosin yleisöön se tuntuu menevän ja mikäs siinä sitten. | |
Drawbars:...SRV oli myös hyvä, mutta...
Se, mikä tekee SRV:stä ainutlaatuisen, on tapa jolla kitaraa soitetaan. Jos lähestyy asiaa siltä kannalta että yrittää analysoida lickien alkuperää, ei mielestäni ole löytänyt asian ydintä.
SRV:n kitaransoittoa leimasi intensiteetti-from-hell. Ainutlaatuinen soundi syntyi kitaran todella voimaperäisestä käsittelystä yhdistettynä kohtalaiseen soittotekniikkaan. Vaikka muutama slow-blues kuulostikin samalta kuin kaikkien muidenkin slow-bluesit, suurin osa levytyksistä on voimakasta, molemmat dynamiikan ääripäät samaankin humppaan yhdistävää tavaraa.
Keneltä ideat lähtivät, ei ole asian ydin. Musiikki ylipäätään on eräänlainen äänellinen versio intertekstuaalisuudesta. Jokainen aikaisemmin maailmaan soitettu nuotti vaikuttaa kuulijaan ja musiikin - aivan niinkuin kirjallisuudenkin - evoluutio on jatkuvaa vanhan toistoa uusilla ideoilla maustettuna.
Pääasia on se, mitä niistä vaikutteista SRV:n komuutissa keittyi kokoon. Se oli jotain ainutlaatuista. Tänään se on SRV, jota lainataan ja kopioidaan.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D | |
Ei mitään pois SRV:ltä, ja varmasti hän on Claptonin jälkeen ehkä eniten kopioitu valkoinen bluesmuuslikko. Vaikutteet oli hyvin omaksuttu, tekniikka ja dynaamiset vaihtelut olivat suvereenisti hallussa. Samalla on kiistatonta että se kaivo, josta hänen soittonsa sai eniten ideaa ja soulia oli Albert King.
Tuossa hienossa netissäkin olevassa yhteissoitossa Alberttikin antaa tunnustusta oppipojalleen: You are already a pretty good fiddler, tai jotain sinne päin. But you will be better.
SRV:n mielestäni parhaita kappaleita on eräänlainen signature song I ain't gone 'n' give up on love. Koko kappale on täysin uskollinen Albert Kingin tyylille.
Voimaperäinen ote kitaraan on totta kai bonus, ja tiettyjen juttujen vieminen lähes överiksi on sekin vallan tyypillistä nuorison kitarasankareille. Ja meneehän se kansaan toki, itse en noista egotrippikliimakseista niin paljon perusta.
Eräänlaisena tyylillisenä vastakohtana SRV:lle on Peter Green, B.B. Kingin opetuslapsi, joka panosti erityisesti melodiseen ja soundilliseen herkkyyteen.
Yksi juttu mikä jäi mieleen, Albert Kingin kuoltua Otis Rush teki levyn jossa soitttaa AK:n kappaleita tutulla tyylillä. Lienee jonkinlainen tribuutti kollegalle, vaikka Rushilla on toki myös oma tyylinsä. | |
Drawbars: SRV oli myös hyvä, mutta pakko sanoa että hänen parhaat palansa ovat kuorrutettuja Albert Kingin lickejä.
Eikös SRV:en parhaisiin paloihin voi yhtä hyvin laskea esim "Love Struck Babyn", "Testifyn", "Pride and Joyn", "Riviera Paradisen", "Rude Moodin" jne. ...joissa hän ei kuulosta Albert Kingiltä vaan osoittautuu esikuvaansa paljon monipuolisemmaksi. | |
sub zero: Eikös SRV:en parhaisiin paloihin voi yhtä hyvin laskea esim "Love Struck Babyn", "Testifyn", "Pride and Joyn", "Riviera Paradisen", "Rude Moodin" jne. ...joissa hän ei kuulosta Albert Kingiltä vaan osoittautuu esikuvaansa paljon monipuolisemmaksi.
Onhan nuokin ja monet muutkin hienosti soitettuja biisejä. Ehkä tuo räminäosasto on kuitenkin aika vakiota Texas-tyylin bluesrockia.
Riviera Paradise on kaunis kappale.
Mies ymmärsi myös jatsibluesin päälle, minkä todistaa Kenny Burrellilta lainattu Chitlins con carne.
SRV:llä oli yhteen aikaan myös Hendrix-kloonausvaihde päällä, siitä ei sen enempää.
Lopuksi, se että minä arvostan SRV:ia erityisesti eräänä parhaista AK:n tyylin sisäistäjistä, on puhdas makuasia. |  BugBadWolf
27.03.2016 00:41:07 (muokattu 27.03.2016 00:41:58) | |
|
Drawbars: ...on puhdas makuasia.
Tässäpä tämä. Jokaisella meistä on oma makumme ja se ohjaa meidät kuuntelemaan erilaisia asioita.
Jokaisella on myös oma lähestymistapa. Itse en välitä edes miettiä, ketä ja mitä soittaja on kuunnellut. Toki joku Frank Marino-touhu on jo liian pitkällä, mutta kopiointihan onkin tyystin toinen juttunsa...
...ja Marvinin "miepäse oonnii uuvvelleensyntynä hentriksi"-juttuja lueskellessa pitää muistaa että myös pääntauti on oma ongelmansa...
Mutta vaikutteet eivät ole niin yksinkertainen juttu että voimme mennä suoralta kädeltä sanomaan, kuka on imenyt vaikutteita mistäkin. Tässä asiassa on varmaa ainoastaan se, että jokaisella on se vaikutteiden ketju mukana aina ihan ensimmäisestä kielisoittimella tarkoituksella soitetusta nuotista lähtien.
Kakarana leikittiin Juorua koulussa. Joku kuiskasi sanan toisen korvaan ja sitten kolmekymmentä nulikkaa myöhemmin viimeinen aivasti - yleensä jo melkoisesti muutuneen - kuulemansa ääneen. Näin se musiikkikin on kehittynyt jo tuhansia vuosia. SRV:n(kään) vaikuttaja ei ole ollut vain Albert King, vaan katkeamaton, tuhansien vuosien mittainen jono soittajia.
Koska jokainen meistä on tuhansien vuosien mittaisen musiikillisen evoluution päässä, perintöketjua on turha ruotia. Pääasia on se, miltä se ketjun "juoru" kuulostaa sen viimeisimmän lenkin soittamana.
En usko että minun juttujani kannattaa ottaa ihan tosissaan. Minä en ainakaan ota ;D |  blaekie
28.03.2016 00:48:32 (muokattu 28.03.2016 01:02:15) | |
|
Drawbars: Mies ymmärsi myös jatsibluesin päälle, minkä todistaa Kenny Burrellilta lainattu Chitlins con carne. ...
Jostain olin lukevinani että hän olisi halunnut tällä alueella kehittyä enemmänkin mutta ei joko pystynyt, tai ehtinyt.
Slaidin soitto ei myöskään ollut ihan mukavuusalueella.
BugBadWolf: Se, mikä tekee SRV:stä ainutlaatuisen, on tapa jolla kitaraa soitetaan. Jos lähestyy asiaa siltä kannalta että yrittää analysoida lickien alkuperää, ei mielestäni ole löytänyt asian ydintä.
Tähän jo kerran kommentoin mutta editoidessa katosi: Nimenomaan ! Sama licki SRV soittamana kuulostaa intensiivisemmältä , mutta molempi parempi.
Albert on varmaan ollut ylpeä kun tuollainen ns. "aikansa virtuooso" on kopsannut häntä.
Yhä vaikea on löytää SRV:n meininkiä nykypäivän soittajista kyllä, vaikka kovaa yritystä on. Olisko se se Sex, Drugs and Rock and Roll joka puuttuu, osittain tai kokonaan ?
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... ja mitä se sulle kuuluu.. ja jos kuuluukin , niin syytön mä siihen oon. | |
blaekie: Jostain olin lukevinani että hän olisi halunnut tällä alueella kehittyä enemmänkin mutta ei joko pystynyt, tai ehtinyt.
Slaidin soitto ei myöskään ollut ihan mukavuusalueella.
Tähän jo kerran kommentoin mutta editoidessa katosi: Nimenomaan ! Sama licki SRV soittamana kuulostaa intensiivisemmältä , mutta molempi parempi.
Albert on varmaan ollut ylpeä kun tuollainen ns. "aikansa virtuooso" on kopsannut häntä.
Yhä vaikea on löytää SRV:n meininkiä nykypäivän soittajista kyllä, vaikka kovaa yritystä on. Olisko se se Sex, Drugs and Rock and Roll joka puuttuu, osittain tai kokonaan ?
No mä olen nähnyt Alpun ja SRV:n soittavan samalla videolla ja eipä ne toisiaan näyttänyt kyräilevän ja ihan aidosti SRV näytti olevan innoissaan kuin koulupoika :-D. Olen suomessa nähnyt yhden kaverin satakunnassa joka osasi imitoida SRV:tä erittäin uskottavasti ja soitti se bändi muutenkin tosi hienosti. Mä näin sen joskus yheksänkytluvun lopulla tai kakstuhatta luvun alussa Kokemäellä tulkkilan yössä esiintymässä ja ostin niiden levynkin.... perhana kun se ei ole tässä nyt käsillä en muista nimeä, mutta hieno bändi ja hieno kitaristi yhtä kaikki.
Ainahan alkuperäinen pääsee "vähemmällä" kuin imitaattori. Varmasti Tarja Haloselle ei ole mikään juttu puhua Tarja Halosen äänellä, mutta on hätkähdyttävää kuulla Jukka Puoltilan laukovan vitsejä Tarja Halosen äänellä. Imitaattori etsii maneereja ja rakentaa hahmostaan karikatyyrin. Sanosin että ei ole vielä oikeaa imitointia opetella soittamaan Scuttle Putting kuten SRV, mutta todellinen asian ymmärrys on tapahtunut kun voi soittaa säkkijärven polkan kuten SRV sen olisi soittanut jos olisi soittanut.
No imitointi on oma taiteenlajinsa ja me muusikothan käytämme sitä vain ymmärtääksemme kulttuuriamme ja esikuviamme paremmin, emme niinkään ilmaistaksemme mitään uutta. Se "uusi" tulee aina omalla äänellä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | blaekie
28.03.2016 15:57:27 (muokattu 28.03.2016 15:58:43) | |
|
hallu: No mä olen nähnyt Alpun ja SRV:n soittavan samalla videolla ja eipä ne toisiaan näyttänyt kyräilevän ja ihan aidosti SRV näytti olevan innoissaan kuin koulupoika :-D.
No se video löytyy ihan juutuupista.
Olen suomessa nähnyt yhden kaverin satakunnassa joka osasi imitoida SRV:tä erittäin uskottavasti ja soitti se bändi muutenkin tosi hienosti. Mä näin sen joskus yheksänkytluvun lopulla tai kakstuhatta luvun alussa Kokemäellä tulkkilan yössä esiintymässä ja ostin niiden levynkin.... perhana kun se ei ole tässä nyt käsillä en muista nimeä, mutta hieno bändi ja hieno kitaristi yhtä kaikki.
Ainahan alkuperäinen pääsee "vähemmällä" kuin imitaattori. Varmasti Tarja Haloselle ei ole mikään juttu puhua Tarja Halosen äänellä, mutta on hätkähdyttävää kuulla Jukka Puoltilan laukovan vitsejä Tarja Halosen äänellä. Imitaattori etsii maneereja ja rakentaa hahmostaan karikatyyrin. Sanosin että ei ole vielä oikeaa imitointia opetella soittamaan Scuttle Putting kuten SRV, mutta todellinen asian ymmärrys on tapahtunut kun voi soittaa säkkijärven polkan kuten SRV sen olisi soittanut jos olisi soittanut.
No imitointi on oma taiteenlajinsa ja me muusikothan käytämme sitä vain ymmärtääksemme kulttuuriamme ja esikuviamme paremmin, emme niinkään ilmaistaksemme mitään uutta. Se "uusi" tulee aina omalla äänellä.
Mä en nyt tiedä mistä tämä hajatelma imitoinnista tuli mieleen ? Albert King:n ja SRV:n musiikillisessa suhteessa ei ole millään muotoa imitoinnista kylläkään kyse.
Mitä taasen imitointiin tulee, aika vakuuttava Suomessa oli aikoinaan Siikasen Olli mitä kitarointiin tulee, mutta ei se laulu oikein uskottavasti lähtenyt häneltäkään.
Muita hyviä (sekä huonoja, valitettavasti) SRV spedejä ja apinoijia on varmaan satoja maailmalla.
Nii onkii ... vai oliko sittenkään .. ja jos onkii , nii entäs sitten ... ja mitä se sulle kuuluu.. ja jos kuuluukin , niin syytön mä siihen oon. | |
blaekie: No se video löytyy ihan juutuupista.
No niinhän se tosiaan löytyy ja siltähän minäkin sen löysin :-D
Mä en nyt tiedä mistä tämä hajatelma imitoinnista tuli mieleen ? Albert King:n ja SRV:n musiikillisessa suhteessa ei ole millään muotoa imitoinnista kylläkään kyse.
Mitä taasen imitointiin tulee, aika vakuuttava Suomessa oli aikoinaan Siikasen Olli mitä kitarointiin tulee, mutta ei se laulu oikein uskottavasti lähtenyt häneltäkään.
Muita hyviä (sekä huonoja, valitettavasti) SRV spedejä ja apinoijia on varmaan satoja maailmalla.
No mulla karkaa välillä mopo käsistä ja eksyn aiheesta mistä pahoittelut :-(. Olli Siikanen on joo kova äijä kerrassaan, mutta se ei ollut se mitä hain. Löysin sen levyn hyllystä ja kaveri ketä tarkoitin on Erik Valkama ja se bändi oli Scratch, mutta kaveri on vissiin häärännyt kaikenmoista vuosien varrella. Mieleen jäi, että oli se vaan kova jätkä soittamaan noita SRV likkejä ja siis muutenkin kova soittaja.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
