| Aihe: Ten Years After: Alvin Lee, maailman nopein? | |
|---|
 Dr. Muff
16.12.2005 01:29:56 (muokattu 16.12.2005 01:30:26) | |
|
Joskus ihan ipanana kuunnellut. Joku aika sitten ostin Essential-kokoelman. Erittäin hyvää ja rouheaa menoa. Notkeaa soittoa ja kivoja biisejä. Hankin lisää jahka saan aikaiseksi.
Hei tuanoi..Millä levyllä jonkun biisin lopuksi vedetään kieli poikki? Muistan kuunnelleeni paljon mutten muista mikä levy se on.
I can take about an hour
on the tower of power 'Long as I get a little golden shower |
|
70-luvulta alkaen tullut tsekkailtua vaihtelevalla innolla. Tietysti tuo Woodstock-leffan meininki tuntui silloin aika rajulta. Nyttemmin huomannut , että bändillä oli aika monta oikeasti hyvää biisiä. Ja kyllä Mr. Lee sitä hituri-bluesiakin osaa soittaa, imo.
TYA-bändi on muuten edelleen kuvioissa, mutta Alvin Lee ei ole mukana. Komppiryhmä kertoo:
http://www.classicrockrevisited.com/
"The generation that would change the world is still looking for its car keys." Bob Walkenhorst/The Rainmakers: Drinkin' on the Job |
lasa
17.12.2005 22:46:02 | |
|
Olisiko käynyt niin , että oma jope puuttui tältä A.Lee miekkoiselta. Nimittäin ....Hurriganeskin soitti munakkaammin "Hear me calling" , sinänsä A.Lee oli kohtuullinen kitaristi, ehkä sessiokitaristina omimmillaan....? |
 rheinone
18.12.2005 11:38:59 (muokattu 18.12.2005 11:44:33) | |
|
Olisiko käynyt niin , että oma jope puuttui tältä A.Lee miekkoiselta. Nimittäin ....Hurriganeskin soitti munakkaammin "Hear me calling"
Eikös Sladekin vetänyt Hear Me Calling? A.Lee on kuitenkin piisin tekijä. Ten Years Afterin versiossa jujuna on pidäteltyä voimaa uhkuva blues kuten kenkkunen alustuksessaan oivallisesti julisti. Hurriganes veti ton muistaakseni ihan "suorana ränttiksenä".
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
 Mika Antero
18.12.2005 15:49:35 (muokattu 18.12.2005 15:59:41) | |
|
Hurriganes veti ton muistaakseni ihan "suorana ränttiksenä".
Jos nyt oikein muistan, niin semmoinen päällekäyvä jytäversiohan se Hurriganesin veto on, mutta silti aika paljon TYA:n mallin mukainen. Rankempaa kitarointia ja Remun mylvintää tietysti, mutta idea on aika lailla sama. Ihan hyvä versio. Mutta just nyt tällä hetkellä TYA:n hillitympi versio tuntuu minusta miellyttävämmältä. Huomenna kenties toisin.
EDIT: Kuuntelin muistin virkistämiseksi tuon Hurriganesin version. Ihan ookoo, mutta ei kuulu bändin parhaimpiin covereihin missään nimessä. Vähän sama jamittelufiilis kuin Rock and roll all night longin a-puolella. Ei vedä vertoja Ten Years Afterille. Mutta makuasioita, makuasioita... |
 Makkari
19.12.2005 14:48:49 (muokattu 19.12.2005 14:50:26) | |
|
Eikös Sladekin vetänyt Hear Me Calling? A.Lee on kuitenkin piisin tekijä. Ten Years Afterin versiossa jujuna on pidäteltyä voimaa uhkuva blues kuten kenkkunen alustuksessaan oivallisesti julisti. Hurriganes veti ton muistaakseni ihan "suorana ränttiksenä".
Hurriganesin versiossa on sitä voimaa myös aivan mielettömästi, pidäteltyä tai ei.
Molemmat versiot ovat vallan loistavia.
Ten Years Afterin "löysin" joskus kun se Woodstock Diary tuli TV:stä. No, muutama levy mulla on, mutta en jostaan syystä ole tulleet ostaneeksi lisää. Essential-kokoelma on kuitenkin varsin hyvä. Aijai, että on ihana versio siitä Berryn Sweet Little Sixteenistä siinä. Kyseinen biisi on aina kuulunut suosikkeihini.
Sitten alkuaikojen Undead-livelevy on hieno. Remasteroidulla CD:llä (jolla on ilmeisesti sitten konsertti kokonaisuudessaan) on kolme biisiä joita alkuperäisellä ei ole. Muun muassa fantastinen seitsemänminuuttinen Spoonful. Hyvinhän se Lee (molemmat Leet itseasiassa) soittaa, mutta mulle on ihan sama ketkä ovat taitavimpia soittajia tai sitten "nopeimpia" jos biisi toimii. Niin, enkä tuolla sitten tarkoita ettenkö melkein jumaloisi jotaan Pagea ja muita huippuja. ;)
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So i'll leave it up to you. |
|
Jos nyt oikein muistan, niin semmoinen päällekäyvä jytäversiohan se Hurriganesin veto on, mutta silti aika paljon TYA:n mallin mukainen. Rankempaa kitarointia ja Remun mylvintää tietysti, mutta idea on aika lailla sama. Ihan hyvä versio. Mutta just nyt tällä hetkellä TYA:n hillitympi versio tuntuu minusta miellyttävämmältä. Huomenna kenties toisin.
EDIT: Kuuntelin muistin virkistämiseksi tuon Hurriganesin version. Ihan ookoo, mutta ei kuulu bändin parhaimpiin covereihin missään nimessä. Vähän sama jamittelufiilis kuin Rock and roll all night longin a-puolella. Ei vedä vertoja Ten Years Afterille. Mutta makuasioita, makuasioita...
Nyt sain itsekin kuunneltua Hurriganesin Hear Me Calling. Väärin muistin. Eihän se ollukaan suora ränttätänttä, vaan loppujenlopuks ihan dynaaminen ja osittain kokeellinenkin veto. Kunnon kitaranräimimistä. Ei kyllä vedä vertoja Rock And Roll All Night Longin jamittelumeiningille. Jees, kyllä Ganes joskus vaan oli pirun kova!
Eikö kellään oo Sladen versiota levyhyllyssä, että vois kommentoida onko Ganesin sovitus kenties pöllitty sieltä?
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
|
Eikö kellään oo Sladen versiota levyhyllyssä, että vois kommentoida onko Ganesin sovitus kenties pöllitty sieltä?
Eiköhän Ganesin esikuvat olleet hieman laadukkaampia kuin tämä Slade.. Noh, anteeksi.
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So i'll leave it up to you. |
|
Eiköhän Ganesin esikuvat olleet hieman laadukkaampia kuin tämä Slade.. Noh, anteeksi.
Oot mahdollisesti oikeilla jäljillä. Tai ehkä Ganesin esikuvat olivat ainakin vähän pidemmällä historiassa. Mutta on Sladella todella laadukkaita vetoja paljonkin.
Ja sitäpaitsi Remu on ollut aina kova pöllimään juttuja. Aaltosen&co Ganes-historiikissa muistelen Ile Kallion jälkikäteen häpeilleen kun riffejä ym. plokattiin omiin nimiin aika sikana.
TYA: Stonedhenge '69
Slade: Alive! '72
Ganes: Hear Me Calling '73
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
|
TYA: Stonedhenge '69
Slade: Alive! '72
Ganes: Hear Me Calling '73
Niinpä. Olisi kiva kuulla aikalaisilta missä järjestyksessä tämä biisi on ennen Hurriganesia tullut suomalaisille tutuksi. Kuinka tunnettu Ten Years After oli Suomessa 60-70 -lukujen vaihteessa? Luulisin, että Slade on ollut huomattavasti TYA:ia enemmän pinnalla. Mutta Remuhan oli kuitenkin aika valistunut näissä musahommissa, vaikka sitä nykyisin on ehkä aika vaikea uskoa.
En tiedä; olin itse vasta kolme kesää nähnyt Hurriganesin version ilmestyessä, enkä muista olleeni minkään bändi fani tuolloin... |
Makkari
21.12.2005 15:33:13 (muokattu 21.12.2005 15:33:57) | |
|
Ja sitäpaitsi Remu on ollut aina kova pöllimään juttuja. Aaltosen&co Ganes-historiikissa muistelen Ile Kallion jälkikäteen häpeilleen kun riffejä ym. plokattiin omiin nimiin aika sikana.
Se oli 11th street Boogien riffi. Remu totesi että "niin ne kaikki muutkin tekee", mikä tietysti pitää paikkansa. Toki riffejä voi kierrättä kunhan nyt ei ihan kopioi. En ole kuullut sitä biisiä josta toi nyt sitten olisi napattu.
Mutta Remuhan oli kuitenkin aika valistunut näissä musahommissa, vaikka sitä nykyisin on ehkä aika vaikea uskoa.
Kyllä Remulla oli tietenkin vahva tuntemus rock and rollin ja R&B:n suhteen. Miksi sitä olisi vaikea uskoa nykyään?
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So i'll leave it up to you. |
|
Kyllä Remulla oli tietenkin vahva tuntemus rock and rollin ja R&B:n suhteen. Miksi sitä olisi vaikea uskoa nykyään?
Mun on vaikea uskoa lähinnä sitä, ettei Remulla nykyään ole arvostelukykyä sen suhteen koska kantsuu jatkaa skulaamista ja koska laittaa pillit pussiin. Kyllä historiantuntemus varmaan säilyy, vaikka soittaminen ei enää onnistuiskaan sitten yhtään.
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
Mika Antero
22.12.2005 14:23:47 (muokattu 22.12.2005 14:24:15) | |
|
Miksi sitä olisi vaikea uskoa nykyään?
Lähinnä ajattelin asiaa nykypäivän lippalakkinuorison näkökulmasta: Voi olla aika vaikea uskoa, että tämä telkkarissa usein näkyvä suht sekavia höpisevä kaljupää on ollut Suomen rajuin rokkiäijä aikanaan.
Esitin ajatukseni huonosti. Eihän se historiantuntemus todellakaan mihinkään häviä, paitsi jos dementia sen vie. |
rheinone
22.12.2005 15:02:36 (muokattu 23.12.2005 19:03:57) | |
|
Niinpä. Olisi kiva kuulla aikalaisilta missä järjestyksessä tämä biisi on ennen Hurriganesia tullut suomalaisille tutuksi. Kuinka tunnettu Ten Years After oli Suomessa 60-70 -lukujen vaihteessa? Luulisin, että Slade on ollut huomattavasti TYA:ia enemmän pinnalla. Mutta Remuhan oli kuitenkin aika valistunut näissä musahommissa, vaikka sitä nykyisin on ehkä aika vaikea uskoa.
En tiedä; olin itse vasta kolme kesää nähnyt Hurriganesin version ilmestyessä, enkä muista olleeni minkään bändi fani tuolloin...
Olin tuolloin 7-vuotias tokaluokkalainen, mutta tiesin että kaks kovinta oli Alice Cooper ja Slade. Kolmantena tuli vissiin Sweet. Mutta diggailivatko isot pojat Ten Years Afteria; Siitä mulla ei ole mitään käsitystä. Koskas Woodstock-leffasta oli ensi-ilta Suomessa?
Stonedhenge-albumin remasteroidun painoksen kansilehdykässä TYA:n rumpali Ric Lee toteaa "Hear Me Calling on albumin ehkä tunnetuin kappale johtuen Sladen tekemästä cover-versiosta".
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
Makkari
22.12.2005 22:26:33 (muokattu 22.12.2005 22:27:37) | |
|
Lähinnä ajattelin asiaa nykypäivän lippalakkinuorison näkökulmasta: Voi olla aika vaikea uskoa, että tämä telkkarissa usein näkyvä suht sekavia höpisevä kaljupää on ollut Suomen rajuin rokkiäijä aikanaan.
Esitin ajatukseni huonosti. Eihän se historiantuntemus todellakaan mihinkään häviä, paitsi jos dementia sen vie.
Heh, mä oon kai sitten sitä sun tarkoittamaasi lippalakkinuorisoa...
Remun lisäksi bändissä oli muuten myös ne Cisse ja Albert. Alberthan oli bluesmies, ja ihmettelen kovasti jos hän ei Ten Years Afteria tuntenut. Siellähän oli kitarasankarikin.
Ainiin, muistinkin siitä Hurriganes- kirjasta Janne Louhivuoren kommentoineen Ganesiin liittymisensä yhteydessä (vai oliko sen jälkeen, en muista enkä jaksa kaivaa kyseistä opusta esiin) jotain että hän ei nuorempana noteerannut Ganesia ollenkaan, vaan kuunteli ns. parempaa ja hienompaa musiikkia. Mainitsi kuunnelleensa Ten Years Afteria. Näin loogisesti päättelisin että ainakin joku on kuunnellut Ten Years Afteria 70- luvulla Suomessakin.
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So i'll leave it up to you. |
|
Remun lisäksi bändissä oli muuten myös ne Cisse ja Albert.
Älä helvetissä? Never heard. |
|
Älä helvetissä? Never heard.
Se jalkapalloilija? |
|
Se jalkapalloilija?
Jalkapalloilijapa hyvinkin.
I'd love to change the world, but I don't know what to do, So i'll leave it up to you. |
rheinone
23.12.2005 13:08:57 (muokattu 23.12.2005 18:18:03) | |
|
Alberthan oli bluesmies, ja ihmettelen kovasti jos hän ei Ten Years Afteria tuntenut. Siellähän oli kitarasankarikin.
Maailmalla Woodstock-leffan ensi-ilta oli jo alkuvuodesta '70. Jos Suomessakin leffa tuli levitykseen noihin samoihin aikoihin, veikkaan mäkin että ainakin Alpulle TYA oli tuttu... ainakin I'm Going Homen osalta jos ei muuten.
E:
BigPapa: Alvinin näin silloin Woodstock leffassa isolta kankaalta ekan kerran jo oisko ollut -74.
Tuliko Woodstock-leffa vasta tuolloin Suomeen vai oliko se pyörinyt jo aikaisemminkin?
All you gotta do is plug me into High Voltage Rock'n'Roll. |
 BigPapa
23.12.2005 21:46:22 (muokattu 23.12.2005 21:46:57) | |
|
Tuliko Woodstock-leffa vasta tuolloin Suomeen vai oliko se pyörinyt jo aikaisemminkin?
Oli varmaankin pyörinyt aikaisemmin.Vuosiluvusta en ole ihan saletti mutta noihin aikoihin.Elokuvat levisivät silloin hiukka eri periaatteella kuin nykyään.Saattoi olla -73,Hyvinkään Kinomassa kuitenkin.
Kitaroita pitää soittaa.Ne tykkää siitä. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
