| Aihe: Miksi vuodesta 1991 tuli populaarimusiikin klassikkovuosi? | |
|---|
|
Niin ja koska musiikki ei ole mitään tiedettä tai vastaavaa totukimusta jossa lähestyttäisiin jonkinlaista totuutta tai joka muuten vain tehostuisi. Vaan se on yksinkertaisesti kulttuuria joka muuttuu aikakausien mukaan.
Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että siitä lähtien kun keksittiin jonkinmoinen tapa taltioida kulttuuriperintö, on se kasaantunut ja siinä mielessä kehittynyt. Mutta siinä kehityksessä mä henkkoht suosisin jonkinmoista spiraaliajattelua. Ja en missään nimessä parempi-huonompi -akselia.
Järjetöntähän olisikin väittää, että Peer Günt olisi parempi bändi kuin Pretty Things... | |
Mä lähen ulos ennen ku flippaan.
Hei Janne, mähän sanoin Kyllähän mäkin voin ihan hyvin perustein jakaa.... Enhän mä väittänyt, että näin on, vaikka onhan toi kieltämättä nyt sitä puoli tuntia makusteltuani aika hyvä aie teoriaksi.
| |
Enhän mä väittänyt, että näin on, vaikka onhan toi kieltämättä nyt sitä puoli tuntia makusteltuani aika hyvä aie teoriaksi.
Heh, ei se ollut suunnattu sua ja sun teoriaa vastaan, tarkotus oli vain sanoa, että on tullu oltua liian pitkään neljän seinän sisällä... | |
Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että siitä lähtien kun keksittiin jonkinmoinen tapa taltioida kulttuuriperintö, on se kasaantunut ja siinä mielessä kehittynyt.
Evoluutio voi myös rappeuttaa... | |
Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että siitä lähtien kun keksittiin jonkinmoinen tapa taltioida kulttuuriperintö, on se kasaantunut ja siinä mielessä kehittynyt.
Niin, mutta jos kehitys viittaa eteenpäin menemiseen. Itse käyttäisin enemmän sanaa laajentunut. Ja myöskin osa vanhasta kulttuurista painuu unholaan, että ei tuokaan määrättömästi laajene.
Tietysti jos kehitys viittaa yksinkertaisesti variointiin niin sitten tokui tapahtuu kehitystä, mutta silloin toki kaikki pienikin muuntelu on kehitystä, ja olisi jotenkin järjetöntä väittää, että REM ei ole kehitystä siinä missä muukin musiikki.
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein |  HaloOfFlies
29.01.2005 21:16:07 (muokattu 29.01.2005 21:31:52) | |
|
En ole kuullut aiemmin täällä puhuttavan tällaisesta aiheesta, joten otanpas tämän sitten esille.
Olen monesti miettinyt, missä ovat nykyajan suuret supertähdet ja sekä taiteellisesti onnistuneet että miljoonia myyneet huippulevyt. Onko tunne vain minun päässäni, vai miksi 1991 tuntuu lähes viimeiseltä vuodelta, kun populaarimusiikin historiassa on tehty jotain todella merkittävää, pysyvää ja klassikkomaista ainesta? Monet artistit tekivät tuolloin juuri parhaat levynsä (niin myynnillisesti/taiteellisestikin). Mikä ihme on voinut musiikkiteollisuudessa muuttua sen jälkeen?
Katsokaapas tätä vuoden 1991 huippulistaa. Veikkaan, että tässäkin kasassa on aika monta käänteentekevää/ajassaan merkittävää levyä..
- Nirvana: Nevermind
- Metallica (The Black Album)
- Michael Jackson: Dangerous
- R.E.M: Out of time
- Pearl Jam: Ten
- U2: Achtung Baby
- Red Hot Chili Peppers: Blood sugar sex magik
- Guns'n'roses: Use your illusion II
- Lenny Kravitz: Mama said
- Massive Attack: Blue lines
Jes. Kaipaisin ajatukselleni lisää näkökulmia.. joten näppäimistö vaan viuhumaan.
Kyllä tuossa vaan on semmoinen lista loistavia levyjä että alta pois.
Niin... itekin olen hieman sitä mieltä ettei vuoden 1991 jälkeen ole tullut juurikaan mitään merkittävää kuten Nevermind tai BSSM tai Black Album olivat tuona vuonna. Itse olin tuohon aikaan, esim. Nevermindin ilmestyessä 12-vuotias, eli juuri siinä parhaassa iässä uuden musiikin kannalta. Olivathan ne kovia juttuja aikanaan. Ja klassikkostatuksensa ansainneet. Kyllä nykyisinkin tarvittaisiin vastaavaa ilmiötä kuin syyskuussa 1991 kun nuo levyt ilmestyivät. Se vaan ei taida olla kovinkaan todennäköistä. Esim Nirvanan kaltainen uusi bändi ei nykyään pääsisi esille läheskään niin helposti kuin vuonna 1991, kiitos kaikenmaailman markkinointikoneistojen ja idolsien ja popstarsien ja mitä muita niitä nyt on.
Give the monkey a brain and he'll swear he's the center of the universe | |
Niin, mutta jos kehitys viittaa eteenpäin menemiseen. Itse käyttäisin enemmän sanaa laajentunut. Ja myöskin osa vanhasta kulttuurista painuu unholaan, että ei tuokaan määrättömästi laajene.
Mähän korostin, että kyse ei ole plussapelistä. Mutta kyse on kyllä siitä, että paras osa kulttuuriperinnöstä jää jäljelle ja näin tuppaa käymään myös sellaisten kanssa, joita aikalaiset ova kenties vieroksuneet. Esimerkkejä on: vaikkapa antiikin näytelmäkirjailijat ja 1700-luvulta Wlliam Blake. Myös huttu jää jäljelle, jos se on ollut riittävän vaikutusvaltaista.
Kyse on kumminkin siten aina siitä, että seuraava tekijä tavalla tai toisella joutuu ottamaan huomioon edeltäjänsä eli sen kasaantuneen kulttuuriperinnön. Voidaan toki retrota, mutta silloinkaan ei enää voida palata siihen aikaan ja hetkeen, vaan se uusinnetaan ja tavalla tai toisella se on kehitystä.
Eihän kukaan ole sanonut, että kehitys on positiivista. Nythän tällä hetkellä eletään keskellä kaikkien aikojen suurinta sukupuuttoa, minkä aiheuttaja on ihminen. Eihän siinä ole mitään positiivista. Mutta kehitystä se on. Ja eteenpäinmenoa koska taaksepäinkään ei voi mennä.
En mä tiedä, ketkä jäävät loppujen lopuksi historiaan, mutta varminta olisi varmaan olettaa, että ne, jotka ovat olleet jonkin taitoksen ilmaisijoita. Eli esimerkiksi REM. Vaikkapa jo sen takia, että he ovat prototyyppi taiteilijasta, joka menestyy "tahtomattaan" ja käy koko lopun ikänsä sotaa menestyksensä kanssa. | |
Esim Nirvanan kaltainen uusi bändi ei nykyään pääsisi esille läheskään niin helposti kuin vuonna 1991, kiitos kaikenmaailman markkinointikoneistojen ja idolsien ja popstarsien ja mitä muita niitä nyt on.
Viime vuonna ihan tyhjästä tuli Franz Ferdinand, joka teki pinon komeita hittejä ja ihan hyvän levyn. Pari vuotta ennen sitä Strokes teki ekan levynsä, joka on minulle klassikko siinä missä Nevermindkin. Itse asiassa vielä enemmän, koska Is This it:n materiaali on tasavahvempaa kuin Nevermindilla. Samoihin aikoihin ensilevyllään löi läpi Coldplay. Markkinointikoneistoja ja popstarseja on ollut aina.
Less is more. | |
Tässä threadissa on mainittu kauhia määrä semmosia bändejä mistä mä en tiiä mittään. Ja jotenkin tuntuu siltä etten ole paljoa menettänyt.
The road never ends for me, kid. | |
Mähän korostin, että kyse ei ole plussapelistä. Mutta kyse on kyllä siitä, että paras osa kulttuuriperinnöstä jää jäljelle
Ei kyllä pidä mitenkään itsestäänselvästi paikkaansa, esimerkiksi tutkimalla minkälaisia loistavia sinfonikkoja ja säveltäjiä on jäänty _täysin_ unholaan, toisten aikansa tai hiukan aikasna jälkeen löydettyjen "suositumpien" varjoon, niin sieltä löytää hurjaa jälkeä josta kovinkaan moni ei ole tietoinen.
Vähän kyseenalaista myöskin tuo "paras osa" ja sen jäljellejääminen. Kulttuurinkentän muuttuessa vanhasta perinteestä tulee toki tietyssä mielessä arvostettua, mutta silti sen merkitys ja elävyys kulttuurina usein katoaa ja tietyllä tavalla myöhempää kulttuuria ei voida pitää enää sen elävänä ja kehittyvänä jatkumona.
Kyse on kumminkin siten aina siitä, että seuraava tekijä tavalla tai toisella joutuu ottamaan huomioon edeltäjänsä eli sen kasaantuneen kulttuuriperinnön. Voidaan toki retrota, mutta silloinkaan ei enää voida palata siihen aikaan ja hetkeen, vaan se uusinnetaan ja tavalla tai toisella se on kehitystä.
Niin eli se muuntuu, eli tässä viitataan kehitykseen variaationa, joka olikin toinen vaihtoehto.
Eihän kukaan ole sanonut, että kehitys on positiivista. Nythän tällä hetkellä eletään keskellä kaikkien aikojen suurinta sukupuuttoa, minkä aiheuttaja on ihminen. Eihän siinä ole mitään positiivista. Mutta kehitystä se on. Ja eteenpäinmenoa koska taaksepäinkään ei voi mennä.
Vastaushan oli lähinnä tuolle Q:lle, joka puhui siitä kuinka tietyt bändit eivät ole edustaneet "kehitystä". Kyllä siinä mielestäni juuri käytettiin kehitystä positiivisena asiana.
"Die Grenzen meiner Sprache sind die Grenzen meiner Welt." -- Ludwig Wittgenstein |  MrQ
30.01.2005 15:42:59 | |
|
Mikset?
Ihan muunmuassa sen jälkeen etten ole pitänyt niistä piiseistä. Lisäargumnettina mainittakoon, vaikkei se musiikkimakuuni tai suosiooni yhtyeen suhteen mitenkään vaikuttakaan, on auran jälkeine cmx jo menossa liikaa sinne turvalliseen suomihumppasuuntaan joita ne "proge-elementeillä" koittaa peitellä. Ja jumalauta, taiteelliseksi meriitiksi ei lasketa rautakanteleen versen 5/4-komppia.
Ts. tuttua ja turvallista loskaa.. ja jos halmkrona on ollut puikoissa ja diggailee mitäseoli, REMIä, niin en todellakaan ihmettele.
CMX vei aikoinaan suomalaista musiikkia eteenpäin. Leikki ideoilla ja toteutti luovaa hulluutta tavalla jota ainakaan en ole tähän päivään saakka kuullut muiden tuotannossa meillä päin. Se henki oli suurempaa kuin musiikki ja edelleen sen synnyttämissä muusikoissa läsnä, hengessä jos ei toimessa.
Mutta se oli silloin yhdeksänkymmentäluvulla.
On jännää havaita että REM ja SR ovat sarjassamme "jumalbändit" Joita Ei Voi kritisoida. Täällä ilmeisemmin on keskustelemassa lauma sangen uusia kirjoittajia joille iso kiitos wanhojen hyvien aikojen tunnelmasta. Nämä nyypärit eivät varmastikaan ole tottuneet tapoihini, jotka eivät tästä parane. Yhtä lailla, hauskaa mulla oli. Jos jatkatte typeröintiä, so. väärien mielipiteiden esittämistä niin palaan taas rienaamaan pyhia asioita.
Joka tapauksessa tämä triidi muistutti minua siitä miksen ole puoleen vuoteen jaksanut juurikaan muita palstoja lukea kuin kahta alinta...
Ja ennenkaikkea siitä miten hemmetin hauskaa mulla oli aikanaan rähistä. enää ei oikein kynästä kynsi irtoa. | |
On jännää havaita että REM ja SR ovat sarjassamme "jumalbändit" Joita Ei Voi kritisoida. Täällä ilmeisemmin on keskustelemassa lauma sangen uusia kirjoittajia joille iso kiitos wanhojen hyvien aikojen tunnelmasta. Nämä nyypärit eivät varmastikaan ole tottuneet tapoihini, jotka eivät tästä parane. Yhtä lailla, hauskaa mulla oli. Jos jatkatte typeröintiä, so. väärien mielipiteiden esittämistä niin palaan taas rienaamaan pyhia asioita.
Kysymys ei ollut siitä, etteikö esim. REMiä saa kritisoida. Sinä väitit ettei sen musiikilla ole ollut mitään vaikutusta mihinkään. Ja se on totuuden vastaista. Sun typeröinti toi mieleen taas sen, miksi Muusikoiden net on välillä niin turhauttava paikka. Pysy vaan siellä alimmilla palstoilla, hyvin tullaan ilman toimeen väärien mielipiteittemme kanssa.
Less is more. | MrQ
30.01.2005 16:01:21 | |
|
Kysymys ei ollut siitä, etteikö esim. REMiä saa kritisoida. Sinä väitit ettei sen musiikilla ole ollut mitään vaikutusta mihinkään. Ja se on totuuden vastaista. Sun typeröinti toi mieleen taas sen, miksi Muusikoiden net on välillä niin turhauttava paikka.
Itseasiassa mieleeni tulee hyvinkin inhottavia räpellyksiä kuten vertical horizon ja coldplay, jotka ansaitsisivat palaa helvetissä. Nyt kun mietin, niin tuollainen harmiton ja sieluton roska on peräisin juurikin REMiltä.
Pysy vaan siellä alimmilla palstoilla, hyvin tullaan ilman toimeen väärien mielipiteittemme kanssa.
Vaiti, nousukas. | Janne F
30.01.2005 16:15:02 (muokattu 30.01.2005 16:16:28) | |
|
Ihan muunmuassa sen jälkeen etten ole pitänyt niistä piiseistä.
Mistäs sä sen tiedät, jos et ole niitä levyjä kuullut?
on auran jälkeine cmx jo menossa liikaa sinne turvalliseen suomihumppasuuntaan joita ne "proge-elementeillä" koittaa peitellä.
Aura on paljon popimpi levy kuin esim. Aion.
On jännää havaita että REM ja SR ovat sarjassamme "jumalbändit" Joita Ei Voi kritisoida.
En mä menisi paskaa trollia kritisoimiseksi sanomaan.
Mä en voi sietää Simply Rediä, enkä omista yhtään REM:n levyä - mutta ei siitä ole ollut edes kysymys tässä ketjussa. Sun sisälukutaito ja ymmärrys ei sen tajuamiseen riitä, joten kiitti ja moi.
Ja ennenkaikkea siitä miten hemmetin hauskaa mulla oli aikanaan rähistä. enää ei oikein kynästä kynsi irtoa.
Niin no, mitenkäs se sanonta siitä sian kanssa painimisesta menikään. Turhaa hommaa, koska molemmat rypee paskassa, mutta vain sialla on hauskaa. | MrQ
30.01.2005 16:24:39 | |
|
Mistäs sä sen tiedät, jos et ole niitä levyjä kuullut?
Tottakai olen ja omistankin muutaman.
Aura on paljon popimpi levy kuin esim. Aion.
??? Ok. ja minua kritisoidaan. No suhteellistahan tuokin. Alice in Chainsin Dirt on iloista jollotusta nimilevyyn verrattuna.
En mä menisi paskaa trollia kritisoimiseksi sanomaan.
Paskaa trollia? Helvetti, rakkaudella ja yökaudet läpipuhkimietittyä varovaista kannanottoani se sanoo paskaksi? käsittämätönä lukutaidon puutetta ja väärinkäyttöä.
Mä en voi sietää Simply Rediä, enkä omista yhtään REM:n levyä - mutta ei siitä ole ollut edes kysymys tässä ketjussa. Sun sisälukutaito ja ymmärrys ei sen tajuamiseen riitä, joten kiitti ja moi.
Niin. Ne ovat synnyttäneet silkkaa paskaa, joten voiko niitä pitää merkkiteoksina muuten kuin myyntinsä puolesta? Ei voi.
Ja en minäkään voi sietää SR:ää tai REMiä.
Ja MUN sisälukutaidoniko ei riitä..? :D:D:D:D:D:D:D:D
Niin no, mitenkäs se sanonta siitä sian kanssa painimisesta menikään. Turhaa hommaa, koska molemmat rypee paskassa, mutta vain sialla on hauskaa.
Mm-m, mutta aivan eri syistä kun luuletkaan. |  lxi
30.01.2005 16:25:22 | |
|
On jännää havaita että REM ja SR ovat sarjassamme "jumalbändit" Joita Ei Voi kritisoida.
Älä nyt viitsi lässyttää, kun tuo yksipuolinen dumaus jota harrastat ei valitettavasti ole kritisointia vaan tosiasioiden vääristelyä. The fact that no one understands you doesn't make you an artist.
kuunneltua | |
Myös Simply Redistä. Niin ärsyttävää kuin se onkin, en oikein voisi kuvitella Sirkesaloa ja Suurlähettiläitä ilman Hucknallin antamaa todistusta siitä, että sinisilmäsoul myy.
Toi 90-luvun alun ja puolivälin suomisoul-ilmiö oli kans jännä juttu. Siis Sirkesalo, Sami Saari, Niko Ahvonen, Suurlähettiläät, Funkykarkurit, Janita, Ma Baker's Soul Factory, Elastic Family... noitahan riitti. Kolkoilla ysärisoundeilla tehtyä kasvotonta huttua.
Hieman on silläkin saralla menty eteenpäin kymmenessä vuodessa, kun kuuntelee nyt jotain Quintessencea ym.
Ysärisoundeista puheenollen, 90-luvun alun suomilevyt kuulostaa järjestään aika hirveiltä. Samat trigatut Alesis-bassarit ja -virvelit paukkuu, oli bändi sitten Kolmas Nainen tai Sub-Urban Tribe (heh, terveisiä Karmilalle).
Toinen esimerkki on joku CMX:n Discopolis, joka kuulosti ilmestyessään tosi "modernilta" - mutta vanheni noin scheitschemässä minuutissa. | |
Tottakai olen ja omistankin muutaman.
ja sen, so. auran jälkeisistä CMX:n levyistä en halua kuullakaan.
Eh.
Mm-m, mutta aivan eri syistä kun luuletkaan.
Trolli ja koprofiili. Mikäs siinä. | MrQ
30.01.2005 16:35:32 | |
|
Älä nyt viitsi lässyttää, kun tuo yksipuolinen dumaus jota harrastat ei valitettavasti ole kritisointia vaan tosiasioiden vääristelyä.
perkele piti sitten mennä järkilinjoille.
Siis. Kuten monasti sanottu, minua kiehtoo edelläkävijäyhteissä ennen kaikkea se niiden havaittavissa oleva vaikutus myöhempiin bändeihin ilmiönä ja ilmaisuna.
On totta että tällainen kitararock-kuldyyri, so. singer-songwriter mutta with band meininki on wanha kuin taivas, sille on siis kysyntää, ja harva taho on vienyt sitä niin pitkälle kuin esim. REM... ainakin mitä suosioon tulee, siis.
Mutta pioneeribändiksi näitä ei -sanottakoon se nyt- _MIELESTÄNI_ voi laittaa. Niiden vaikutukset kuullaan mutta eivät synnyttäneet mitään uutta. Tietyllä tavalla näitä mallcore-emo bändejä voidaan pitää tällaisen ilmaisun ja vaikkapa grungen ristikohtana... mutta onko tämä sitten meriitti, mene ja tiedä. Tuskin, siis tuskin, tämä skene mihinkään kehittyy, odottanee vain kuolemistaan tai sitten palaa juurilleen semigrungeen kymmenenv uoden sisällä.
mietin ja mietin, eikä mieleeni tule ensimmäistäkään selkeätä yhtymäkohtaan joka vaikka remin työn takia olisi luonut mitään uutta.
Näin ollen _MINUN_ silmissäni REMin ainoaksi meriitiksi jää edelleen vitunmoinen hittilevy.
Esim. Black album kuuluu niihin inhokkilevyihin jota en kertakaikkiaan kestä, mutta metallican, ja juuri tämän levyn vaikutus on ollut valtava. Se sekularisoi hevin kertalaakista ja antoi kasvualustaa aivan saatanan monelle yhtyeelle ja tuhosi thrashin kertaheitosta sekä toi tilaa kornille, alice in chainsille ja vaikka mille... jotka taas olivat ilmiöitä. |  Feggy
30.01.2005 16:40:32 (muokattu 30.01.2005 16:58:18) | |
|
Itseasiassa mieleeni tulee hyvinkin inhottavia räpellyksiä kuten vertical horizon ja coldplay, jotka ansaitsisivat palaa helvetissä. Nyt kun mietin, niin tuollainen harmiton ja sieluton roska on peräisin juurikin REMiltä.
No niin, kyllä se kestikin.
Mutta pioneeribändiksi näitä ei -sanottakoon se nyt- _MIELESTÄNI_ voi laittaa. Niiden vaikutukset kuullaan mutta eivät synnyttäneet mitään uutta. Tietyllä tavalla näitä mallcore-emo bändejä voidaan pitää tällaisen ilmaisun ja vaikkapa grungen ristikohtana... mutta onko tämä sitten meriitti, mene ja tiedä. Tuskin, siis tuskin, tämä skene mihinkään kehittyy, odottanee vain kuolemistaan tai sitten palaa juurilleen semigrungeen kymmenenv uoden sisällä.
Jos nyt kerrankin lukisit mitä niissä viesteissä lukee. Väitin, että REM on ollut vaikutusvaltainen. En väittänyt että se on ollut musiikillisesti merkittävä ja hyvä yhtye. Vaikka pidänkin siitä, en näin sanonut.
Less is more. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
