| Aihe: CD:n ja vinyylin äänenlaadun ero | |
|---|
 2randpo
18.09.2017 17:34:58 (muokattu 18.09.2017 17:36:36) | |
|
MadMatt: Cd on jollakin tapaan vaan kylmempi ja kovempi.
Niin että digitaalinen formaatti soi "kylmemmin ja kovemmin" kuin vinyyli? Varmastikin yleisesti ottaen näin, mutta toki asia riippuu paljon siitä, että millä laitteella digitaalista formaattia kuuntelee. Nykyään on saatavilla hyvinkin analogisen kuuloisia digisoittimia.
Esim. DSD-muotoon koodauksella ja erilaisilla filttereillä lienee tässä suuri merkitys, toki myös DA-muunnoksella ja vahvistinasteilla.
Mutta kyllä itsekin tykkään eniten kuunnella vinyylilevyjä, aina kun se on mahdollista.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
|
Mä en huomaa mitään isompaa ongelmaa vinyylin äänenlaadussa. Hyvin masteroitu cd on kyllä tosin todella hienoa kuunnella, ja jos jompikumpi pitäisi valita niin ilman muuta cd.
Aika paljon noita uudehkoja jazz-levyjä on äänitetty ja miksattu analogivehkeillä, niin onhan niissä tuollaista vanhanaikaista tunnelmaa saatu aikaan.
Vinyyli on siis minusta formaattina vaan jotenkin tarpeeton, eikä siitä tule mulle kuuntelemiseen mitään olennaista lisäarvoa.
Ehkä cd-masteroinneissa jonkun verrran enemmän huomioidaan erilaisia ympäristöjä, ja taajuuksissa korostuu jotkut osa-alueet usein liikaa. Vinyyliä masteroitaessa ei tarvitse ottaa eri laitteistoja niin paljon huomioon, ja se voi olla pieni etu.
Jotkut 80-luvun alun huippuvinyylit vaikka Pink Floydin Final Cut tai Dire Straitsin Love Over Gold on kyllä käsittämättömän hienoja. Ehkä tuohon aikaan ammattitaito alalla oli huipussaan, ja siksi tulos on niin komea.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
|
GiovanniDiRondo:
Jotkut 80-luvun alun huippuvinyylit vaikka Pink Floydin Final Cut tai Dire Straitsin Love Over Gold on kyllä käsittämättömän hienoja. Ehkä tuohon aikaan ammattitaito alalla oli huipussaan, ja siksi tulos on niin komea.
1980-luvulla tehtiin hienoja levyjä mutta omat kiksit tulevat tällä hetkellä hieman kauempaa..
Keräilen innokkaasti vanhoja jazz-vinyylejä ja etenkin 1950 ja 60-luvun originaalit soivat todella komeasti. Hommat on tehty siihen aikaan todella pieetillä. Sen aikakauden levyissä on yleensä ihan omanlaisensa arvokkuus, hehku ja soundimaailma. Mono-prässeistä löytyy uskomatonta syvyyttä ynnä muuta hienoo. Se milloin ammattitaito oli huipussaan lienee jokaisen itsensä päätettävissä. |
|
MadMatt: 1980-luvulla tehtiin hienoja levyjä mutta omat kiksit tulevat tällä hetkellä hieman kauempaa..
Keräilen innokkaasti vanhoja jazz-vinyylejä ja etenkin 1950 ja 60-luvun originaalit soivat todella komeasti. Hommat on tehty siihen aikaan todella pieetillä. Sen aikakauden levyissä on yleensä ihan omanlaisensa arvokkuus, hehku ja soundimaailma. Mono-prässeistä löytyy uskomatonta syvyyttä ynnä muuta hienoo. Se milloin ammattitaito oli huipussaan lienee jokaisen itsensä päätettävissä.
Monomiksaus on tietty ihan oma taiteenlajinsa. Sen kulta-aikaa oli 50-60-luku, ja sittemmin taitajia löytynee harvemmissa määrin.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
|
MadMatt: Se milloin ammattitaito oli huipussaan lienee jokaisen itsensä päätettävissä.
Nimenomaan, koska ammattitaito on ison rahan tuotannoissa ollut aina huipussaan, metodit ja välineet on vaan muuttuneet. Aikansa osaavimmat reiskat siellä on kuitenkin olleet hanikoissa ja tehneet parasta mahdollista jälkeä sillä tiedolla ja niillä kamoilla mitä silloin on ollut. Että siinä mielessä se on jokseenkin tarpeetonta edes miettiä koko asiaa, koska loppujen lopuksi kyse on vaan jokaisen henkilökohtaisesta soundi-ihanteesta. Omalla kohdallani se löytyy aika pitkälti 70-luvulta, mutta en mä sano että esimerkiksi joku moderni hevisoundi olis jotenkin objektiivisesti tarkasteltuna paskempi, koska musakin on ihan eri tyyppistä ja sitä arvostellaan ihan eri lähtökohdista.
Lennu: Mene paskaan, Pink Floyd on maailman paras pändi. Parempi ku Santa Cruz. Nobelanereita juotu vuonna 2017: 335 |
|
Mun pointti oli, että median ja musiikin kuluttamisen tapojen kehitys muokkaa myös sitä miten teokset työstetään.
Vinyyliä masteroitaessa joudutaan ottamaan huomioon sitä, että media pehmentää ja pyöristää soundia. Se vaatii ihan omanlaistaan ammattitaitoa.
Nykyisellään masteroinnissa huomioidaan myös vaikkapa suoratoistopalvelut. Siinä ammattitaito merkitsee sitä, että musiikki saadaan kuulostamaan hyvältä Spotifyssakin. Itse kuuntelen juuri Spotfiysta mieluummin vaikka nykyaikaista metallia, koska se kuulostaa hämmästyttävän hienolta tässäkin ympäristössä.
Vanhojen klassikkojen parasta soundimaailmaa suoratoistossa kun ei tavoita.
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee. |
|
GiovanniDiRondo: Vinyyliä masteroitaessa joudutaan ottamaan huomioon sitä, että media pehmentää ja pyöristää soundia. Se vaatii ihan omanlaistaan ammattitaitoa.
Vinyyliä masteroitaessa joudutaan ottamaan huomioon myös liuta muita seikkoja, joilla ei ole niin plajoa väliä digitaalisessa ympäristössä. Yksi on basson lokalisointi tiukasti keskelle. Toinen on biisijärjestys levyllä. On muitakin, mutta tuossa mielestäni ne oleellisimmat, joilla on suuri merkitys kuunteluun.
One day of Brahma has 14 Indras; his life has 54 000 Indras. One day of Vishnu is the lifetime of Brahma. The lifetime of Vishnu is one day of Shiva. |
 JoKo
20.09.2017 11:31:34 (muokattu 20.09.2017 11:44:04) | |
|
MadMatt: Cd on jollakin tapaan vaan kylmempi ja kovempi.
Ei CD:ssä ole mitään soundia itsessään. Se on käytännössä 16bittistä PCM wavia 44.1kHz näytteenottotaajuudella mitä vain soitetaan optiselta levyltä. Täsmälleen sama asia olisi soittaa tiedostoa tietokoneelta tai vaikkapa puhelimesta. Ainoa ero minkä näissä voi kuulla on näiden vehkeiden DA-muuntimien erot.
Tällä samalla formaatilla äänitetään suurin osa musiikista. Bittisyvyys on suurempi äänitys ja miksausvaiheessa mutta 16 bittinenkin dynamiikka on suurempi kuin musiikin toistoon tarvitaan, siinä tulee jo huoneen omakin taustakohina vastaan. |
|
CDhen saa vinyylisoundin kun eguttaa bassoalueelle korostuksen.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
|
JoKo: Ei CD:ssä ole mitään soundia itsessään. Se on käytännössä 16bittistä PCM wavia 44.1kHz näytteenottotaajuudella mitä vain soitetaan optiselta levyltä. Täsmälleen sama asia olisi soittaa tiedostoa tietokoneelta tai vaikkapa puhelimesta. Ainoa ero minkä näissä voi kuulla on näiden vehkeiden DA-muuntimien erot.
Kaipa hän CD:llä tarkoittikin nimenomaan digitaalisin sampleihin perustuvaa äänitystä. Nykyäänhän saa joitakin albumeita ns. high resolution audiona eli fyysisinä blu ray audio levyinä tai downloadattavina tiedostoina.
Computer got no soul |
|
JoKo: Ei CD:ssä ole mitään soundia itsessään. Se on käytännössä 16bittistä PCM wavia 44.1kHz näytteenottotaajuudella mitä vain soitetaan optiselta levyltä. Täsmälleen sama asia olisi soittaa tiedostoa tietokoneelta tai vaikkapa puhelimesta. Ainoa ero minkä näissä voi kuulla on näiden vehkeiden DA-muuntimien erot.
Tällä samalla formaatilla äänitetään suurin osa musiikista. Bittisyvyys on suurempi äänitys ja miksausvaiheessa mutta 16 bittinenkin dynamiikka on suurempi kuin musiikin toistoon tarvitaan, siinä tulee jo huoneen omakin taustakohina vastaan.
DA-muuntimen erot eivät tietenkään ole ainoa asia, asia joka siihen soundiin vaikuttaa. Ja toisaalta bittimäärä ja -syvyys ovat kaksi eri asiaa. "Analogisen" soundin saamiseksi jotkin soittimet ovat yksibittisiä, jolloin juuri bittisyvyys on soundin kannalta ratkaiseva tekijä. Tämä lisää kohinaa ja säröä, ja siksi käytössä on erilaisia filttereitä.
Yhtä hyvin voi sanoa, ettei siinä lakupitsassa itsessään ole mitään soundia.
Levysoitin on laite, jolla toistetaan 33, 45 tai 78 kierrosta minuutissa pyöriviä äänilevyjä. |
JoKo
20.09.2017 13:06:29 (muokattu 20.09.2017 13:07:41) | |
|
DA-muuntimen erot eivät tietenkään ole ainoa asia, asia joka siihen soundiin vaikuttaa. Ja toisaalta bittimäärä ja -syvyys ovat kaksi eri asiaa. "Analogisen" soundin saamiseksi jotkin soittimet ovat yksibittisiä, jolloin juuri bittisyvyys on soundin kannalta ratkaiseva tekijä. Tämä lisää kohinaa ja säröä, ja siksi käytössä on erilaisia filttereitä.
Yhtä hyvin voi sanoa, ettei siinä lakupitsassa itsessään ole mitään soundia.
Bittimäärä vaikuttaa dynamiikkaan, näytteenottotaajuus taajuusvasteeseen. Miten sä miellät bittisyyvyyden ja bittimäärän eron? Sama asiahan ne on?
Se tiedosto on aivan sama oli se cd-levyllä tai usb-tikulla tai tietokoneella.
Noihin 1 bittisiin SACD-juttuihin en osaa sanoa mitään kun en ole perehtynyt... Siihen formaattiin ei kuitenkaan voi äänittää joten se ääni on pakostakin ollut ihan perus PCM-muodossa jos se ylipäätään on ollut digitaalista. |
|
2randpo: DA-muuntimen erot eivät tietenkään ole ainoa asia, asia joka siihen soundiin vaikuttaa.
Yllätyin muutama vuosi sitten kun vaihdoin CD-soitinta. Vanha oli joku Technics ehkä 1990-luvun alusta, ihan perustason soitin, jonka ostin kirpputorilta aikanaan. En olisi vaihtanut, mutta soitin hajosi. Ei vaan soittanut enää levyjä, en tiedä mistä johtui.
Ostin tilalle uuden Marantz-merkkisen soittimen. Perusmallia sekin, hintaa ehkä 350€. En odottanut, että soundeissa olisi mitään eroa vanhaan. Yllätyksekseni uusi soitin kuulostaa kuitenkin huomattavan erilaiselta, soundi on jollain tapaa miellyttävämpi. Selittäisikö parempi DA-muunnin eron vai mistä voisi olla kyse?
Computer got no soul |
|
LaMotta: CDhen saa vinyylisoundin kun eguttaa bassoalueelle korostuksen.
Ei minun vinyylisoundeissa ainakaan ole minkään alueen korostusta. Bassopään soundi on yleisesti ottaen vaan aineettomamman kuuloinen. Jotenkin ilmavampi.
Taisin johonkin keskusteluun tänne joskus postatakin kuvan lp soittimeni taajuusvaste mittaustuloksesta. Viivasuorahan se.
Vanha pappa huutelee nimimerkin takaa.
-obiwan- |
|
Laama666: Yllätyin muutama vuosi sitten kun vaihdoin CD-soitinta. Vanha oli joku Technics ehkä 1990-luvun alusta, ihan perustason soitin, jonka ostin kirpputorilta aikanaan. En olisi vaihtanut, mutta soitin hajosi. Ei vaan soittanut enää levyjä, en tiedä mistä johtui.
Ostin tilalle uuden Marantz-merkkisen soittimen. Perusmallia sekin, hintaa ehkä 350€. En odottanut, että soundeissa olisi mitään eroa vanhaan. Yllätyksekseni uusi soitin kuulostaa kuitenkin huomattavan erilaiselta, soundi on jollain tapaa miellyttävämpi. Selittäisikö parempi DA-muunnin eron vai mistä voisi olla kyse?
Samanlainen kokemus. Vaihdoin asiallisen, alemman keskihintaluokan DVD/CD-soittimen BlueRay-malliin, ei mihinkään high-end-tuotteeseen. Yllätyin, että äänenlaadussa oli CD:täkin soitettaessa niin iso ero.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
Vinyyli sopii hyvin letkulämmitinveekasiin.
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet." |
|
joku muu sikko: Ei minun vinyylisoundeissa ainakaan ole minkään alueen korostusta. Bassopään soundi on yleisesti ottaen vaan aineettomamman kuuloinen. Jotenkin ilmavampi.
Taisin johonkin keskusteluun tänne joskus postatakin kuvan lp soittimeni taajuusvaste mittaustuloksesta. Viivasuorahan se.
Uteliaisuus vaivaa: Miten tuo on mitattu? Jollain standardoidulla mittauslevyllä? Mistä herziluvuista mihin se oli suora, kun eihän vinyylin toistoalue yllä samoille, kuin CD:n, ja lopullinen toisto riippuu kuitenkin levarin äänipäästä/neulasta?
Siitä olen täysin samaa mieltä, ettei vinyylin soundiin millään lailla kuulu mikään bassokorostus sinällään, vaan homma riippuu miksauksesta ja masteroinnista ihan siinä, missä digituotteissakin.
Toisaalta taas, mielestäni CD:llä bassot ovat paljon useammin ilmavia. Vinyyleillähän on käsittääkseni paljon vähemmän sub-bassoja, kuin nykytyyliin miksatussa perustavarassa, joten ehkä se joissain tapauksissa lisää ilmavuuden tuntua?
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
Hei suositelkaas mulle jotain cd-soitinta.
Ehtoina:
Soundit hunajaa, aux-lähtö.
Musta, tai todella tumman ruskea.
Edestä syöttö.
Pitää toimia ilman kaukkaria.
Pieni koko plussaa. |
 Laama666
20.09.2017 16:13:41 (muokattu 20.09.2017 16:14:29) | |
|
Tympee Huttunen: Hei suositelkaas mulle jotain cd-soitinta.
Ehtoina:
Soundit hunajaa, aux-lähtö.
Musta, tai todella tumman ruskea.
Edestä syöttö.
Pitää toimia ilman kaukkaria.
Pieni koko plussaa.
No ainakin tämä minun Marantz CD5004 oli aika halpa ja kuulostaa hyvältä. Mutta ei taida täyttää vaatimuksiasi:
- on musta
- on edestä syöttö
- on naamassa napit eli toiminee ilman kaukosäädintä
- ei ole pieni
- aux-lähtöä ei kai ole. Katsoin juuri laitteen persettä ja siellä on analog out left ja right noille RCA-liittimille.
Tässä laitteen arvostelu:
https://www.stereophile.com/content/marantz-cd5004-cd-player
Computer got no soul |
|
Laama666: No ainakin tämä minun Marantz CD5004 oli aika halpa ja kuulostaa hyvältä. Mutta ei taida täyttää vaatimuksiasi:
- on musta
- on edestä syöttö
- on naamassa napit eli toiminee ilman kaukosäädintä
- ei ole pieni
- aux-lähtöä ei kai ole. Katsoin juuri laitteen persettä ja siellä on analog out left ja right noille RCA-liittimille.
Tässä laitteen arvostelu:
https://www.stereophile.com/content/marantz-cd5004-cd-player
RCA:a tarkoitin, kiitokset! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
