| Aihe: Mitä kuuntelet | |
|---|
 megatherium
15.04.2022 16:50:43 (muokattu 16.04.2022 21:34:39) | |
|
Kuuntelen lähinnä oopperasäveltäjänä kunnostautuneen Tauno Pylkkäsen innoittunutta sävelrunoelmaa Kullervon sotaanlähtö joka kuultiin aikoinaan myös Avanti sodassa konsertissa ja jonka kriitikko kirjoitti touhuilevan persoonattomasti ( kyseistä levyä arvioineen kriitikon suhtauduttua siihen paljon myönteisemmin) mutta teos ansaitsee kuitenkin tulla kuulluksi vaikuttavuutensa ja moni-ilmeisyytensä vuoksi vaikkei ehkä olekaan säveltäjänsä kaikkein persoonallisimpia luomuksia ja todistaa ehkä jossain määrin Sibeliuksen vaikutuksesta ( hitaan keskitaitteen valtavan crescendon muistuttaessa etäisesti Sibeliuksen 2. sinfonian loppunousua ja jossa olemme kuulevinamme myös tuonelan joutsenen sävyjä ) vaikka onkin hyvin värikästä ja energistä musiikkia hevosen laukkaa muistuttavassa ratsastusrytmissään ja draivissaan sotaisine fanfaareineen ja patarummun päristyksineen ja joinekin mahtavine crescendoineen sillä oopperasäveltäjänä Pylkkänen taisi draamallisen intensiteetin kasvattamisen . https://youtu.be/nBw6L9ML4tg tuntuu että Pylkkäselle on suotu musiikkidramaatikon lahjojensa lisäksi täysiverisen orkesterisäveltäjän lahjat muodon vapaudessaan kuhan vain saisimme kuullaksemme myös hänen muodoltaan kiinteämmät ja lujemmat orkesteriteokset kuten sinfonietan, palkitun sellokonserton ja sinfonian.
Erkki Länsiö tulenkantaja aatteen innostamana kritisoi Pylkkäsen impressionistista sävelrunoa Ultima Thulea vuosisadan vaihteen takapajuisesta impressionismista kokosävelaskeleineen, yläsävelsarjoineen ja puhallinsooloineen käyttäen siitä ivallista muunnosta ultima tulee, niin että säveltäjä itse loukkaantui perin juurin ja kirjoitti pitkän puolustuspuheen lehteen.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Tänään soitannassa on ollut Dark Tranquillity. |
megatherium
16.04.2022 15:45:21 (muokattu 16.04.2022 15:49:39) | |
|
Kuuntelin Tauno Pylkkäsen Scherzinon ja pienen marssin sarjasta oboelle ja jousille sovitettuna oboelle ja pianolle. Teos ei viehättävyydestään huolimatta kuulu Pylkkäsen parhaimpiin teoksiin jota ei näin pienimuotoiselta teokselta sopisi odottaakaan mutta omaa kaikesta huolimatta tiettyä melodista viehätystä.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Oman kylän poikia, Red Eleven: https://www.youtube.com/watch?v=QWyqTE8qNAA
Ohan se varma. |
megatherium
24.04.2022 12:16:08 (muokattu 24.04.2022 14:49:38) | |
|
Ryhdyin kuuntelemaan ensimmäistä kertaa netistä lukemieni ja minulle entuudestaan melko tuntemattomien saksalaissäveltäjien teoksia kuten Richard Wetzin bruckneriaanisia sinfonioita ja mm. Walter Braunfelsin oopperaa Vögel mutta myös Hans Werner Hentzin modernimpia sinfonioita ja nyt kuuntelen Tauno Pylkkäsen oopperaa Opri ja Oleksi ja sen talvi myrsky kohtausta. Nyt olen kuunnellut koko oopperan. Juuri äsken kuuntelin Armas Launiksen oopperasta Aslak Hetta kohtauksen Koutokeino.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
30.04.2022 13:21:53 (muokattu 01.05.2022 12:35:40) | |
|
Kuuntelin tänään mm. Armas Maasalon urkusonaatin melodioiltaan ihanaa avausosaa c mollissa ja Viljo Mikkolan hieman vähemmän merkittävää mutta komeasti pauhaavaa urkusonaattia mutta nyt kuuntelen suomen ja itävallan välisen lätkä matsin innoittamana itävallan viimeisen suuren sinfonikon Bruckner ja Mahler vaikutteisen Franz Schmidtin erästä idyllisen kaunista sinfoniaa 1900 luvun puolelta. En tohtisi lausua tätä ääneen mutta Schmidtillä näyttäisi eräästä valokuvasta päätellen olla lähestulkoon sellaiset ehdat Aatu viikset.
Näihin lausuntoihin kuka kukin on musiikissa pitää aina suhtautua varauksella ja epäilen vahvasti sitä että kyllä Itävallassakin on vielä Schmidtin jälkeen elänyt merkittäviä sinfonikkoja niin kuin suomessakin Sibeliuksen jälkeen vaikka näin ei yleensä ajatella, tai en tiedä ajatellaanko mutta ainakaan Rautavaaraa tai Kokkosta edeltäneen säveltäjäsukupolven sinfoniatuotanto ei ole jäänyt elämään ohjelmistoon ehkä jotakin Englundia lukuun ottamatta, mutta suomen säveltaiteen historiaa jo melko kauan amatööripohjalta tutkineena voin sen oikeaksi väittämäksi todistaa että Sibeliuksen jälkeen suomen säveltaiteessa kukoisti vielä kauan sinfonioiden kultakausi vaikka useimmat näistä säveltäjistä ovatkin epäoikeudenmukaisesti jo melko lailla unohdettu vaikka minun näkemykseni mukaan Sibeliuksen jälkeisen sinfonikkosukupolven tuotteet tällä alalla edustavat Melartinin ohella suomen parasta antia maailman sinfoniakirjallisuudelle vaikkei meillä mittasuhteiltaan enää Brucknerin ja Mahlerin gigantismiin verrattaviin sinfonioihin enää yllettykään sinfonioden tullessa osin uusklassismin vaikutuksesta johtuen paljon kompaktimmaksi ja ekonomisemmaksi sävellys-ja musiikin muodoksi.
Minusta on aivan naurettava lähtökohta ja ajatus että koska Sibelius on olevinaan niin hyvä säveltäjä niin muiden unohdettujen sinfonikoiden tuotannon levyttäminen on tarpeetonta mikä ei väittämänä edes pidä paikkaansa vaan asia on juuri päinvastoin. Sibelius on heikompi koska hänen musiikistaan puuttuu emotionaalinen voima ja syvyys eikä se sisäänpäin kääntyneessä modaalisuudessaan tuota emotionaalisia kokemuksia tai saa kuulijaa pakahtumaan, seikka, mikä viime kädessä ratkaisee musiikin arvon. Minusta on suoraan sanoen kuvottavaa katsoa sivusta kun hänen puhki kaluttujen sinfonioidensa kokonaislevytyksiä pukkaa ulos tuon tuosta mutta Saikkolan, Fordellin, Aaltosen, Tuukkasen ja kumpp. sinfoniat pysyvät koskemattomina.
Siis samoja teoksia samalta populaarilta säveltäjältä levytetään yhä uudelleen ja uudelleen eri kapellimestareiden johtamana mikä on aivan tarpeetonta ja turhaa toimintaa jollei tarkoituksena ole tavoitella vain kaupallista menestystä mitä tuskin loputtomiin saavutetaan silläkään reseptillä. Sillä monipuolisuus ja moniarvoisuus kunniaan on nykyään vallitseva ylevä periaate jota toteutetaan kaikilla kulttuurin ja elämän alueilla paitsi suomalaisessa säveltaiteessa näköjään. Sitä paitsi Kyllä niiden populaarien teosten heikko laatutaso tulee ilmi jo vähemmästäkin.
Sen sijaan on kovin ikävää ja sääli että kun panostetaan tällaiseen heikompi laatuiseen ja kylmäksi jättävään sinfoniseen ilmaisuun moni laadukkaampi teos jää ikiajoiksi levyttämättä. Eikä muutenkaan ole järjen hiventäkään levyttää yhä uudestaan jo kasapäin levytettyä, samaa ja kulunutta ohjelmistoa, jos löytyy jotakin ennen levyttämätöntä ja kiehtovaa musiikkia. Siis vaikka löytyisi satoja ennen levyttämättömiä ja suhteellisen laadukkaita teoksia niin levytetään vain ja ainoastaan muutamaa kappaletta yhä uudestaan ja uudestaan päättymättömänä virtana.
Jopa klassismin ajan musiikkiakin levytetään nykyään paljon laajemmalla haarukalla kun joskus ennen jolloin keskityttiin levyttämään vain Haydnin ja Mozartin teoksia. Mutta nyt kelpaavat kozeluchit, Gyrowetzit, Salierit ja duschekitkin. Miksi sama trendi ei näy suomessa 1900 luvun musiikissa, ihmettelen. Mutta ilmeisesti pelkkä rahan ahneus ajaa moisiin yltiöpäisiin tekoihin että keskitytään vain yhden populaarin säveltäjän puhkisoitetun tuotannon levyttämiseen jatkuvalla syötöllä. Tämä ei olisi nykyisin edes hyväksyttävää tai korrektia toimintaa vaikka kyseessä olisi itse Mozart tai Beethoven tai vaikka itse ukko ylijumala. Mutta ehkäpä klassismin ajan marginaalisimmatkin nimet myyvät paremmin kuin 1900 luvun ammattimaisimmat suomi sinfonikot jotka tunnetaan jopa näitä heikommin.
Siis kysyn nyt teiltä. Onko Kozeluch tunnetumpi tai suurempi säveltäjä kuin Erkki Aaltonen? Vastaus on ei ole Ja vaikka olisikin, onko tämä nyt syy aliarvioida ja laiminlyödä Aaltosen musiikkia sillä kuuluuhan hän epäilemättä suomen merkittävimpiin säveltäjiin ja on ammattitaitoinen suuri sinfonikko jota taidoiltaan paljon vaatimattomampi Kozeluch ei ollut ja jäi syystä täydellisesti Mozartin varjoon. Jokin aika sitten yritettiin perustaa jopa Erkki Aaltonen seuraa ja saada levytettyä hänen sinfonioitaan mutta siitä ei tainnut sitten tulla mitään eikä ainuttakaan Aaltosen teosta liene tähän päivään mennessä levytetty. Rautavaaraa sen sijaan senkin edestä.
Tätä voi pitää kansallisena häpeätahrana että Aaltosta on näin laiminlyöty aina dodekafoniaan ulottuvasta fuugateemasta huolimatta hänen 2. sinfoniassaan joka on muutenkin kontrapunktinen taidonnäyte lukuisi komeine fuugineen.
En tiedä onko minkään maan ja kansakunnan säveltaiteessa keskitytty niin paljon yhden säveltäjän orkesterituotannon levyttämiseen kuin suomessa Sibeliuksen.
"Erkki Aaltonen oli yksi Suomen omaperäisimmistä säveltäjistä, joka omaksui musiikkiinsa moderneja tekniikoita ja tuki samalla maansa perinteisen musiikin aitoja ja liikuttavia ilmeikkäitä ominaisuuksia."
Tässä minun vaatimaton ja perin säyseä vappupuheeni.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Mho
01.05.2022 10:08:58 | |
|
Vinnie Moore- Lifeforce. Tää kepittäjä mulle hiukan vieraampi, mutta täähän on hyvää settiä. |
|
Mho: Vinnie Moore- Lifeforce. Tää kepittäjä mulle hiukan vieraampi, mutta täähän on hyvää settiä.
Vinnie on goat. Häneltä opetellut paljonkin kitaransoiton "saloja".
Human existence is totally pointless(ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti)vaan ainoastaan Universumin tasolla, ihminen on merkityksetön olio. Tätähän emme vielä voi tietää varmasti oli miten oli, ehkä ei koskaan. |
|
https://www.youtube.com/watch?v=9HGTlecVMTI
The hardest walk you could ever take
Is the walk you take from A to B to C
Cat food, cat food, cat food, again! |
 Kefiiri
05.06.2022 07:01:44 (muokattu 05.06.2022 07:52:58) | |
|
On Every Street: https://www.youtube.com/watch?v=9HGTlecVMTI
The hardest walk you could ever take
Is the walk you take from A to B to C
Kiitos tästä. Lainaus houkutteli katsomaan mistä on kysymys. Olen aina ihastellut yhtyeen nimeä mutta muuta en ole siitä tainnut tietääkään. Vaikuttava kappale ja kekseliäästi ilmaistu tuo lainattu juttu.
Kuuntelin lisää ja luin yhtyeen tarinaa Wikipediastakin. Hope Sandoval... siinä kohtaa täytyi lopettaa kun rupesi niin käymään kateeksi :)
En ole musiikin asiantuntija. |
megatherium
18.07.2022 19:08:59 (muokattu 18.07.2022 21:50:50) | |
|
Kuunnellut tänään vaihtelun vuoksi mm. USA:laisen avantgardistin George Antheilin sinfonioita joiden tyyli vaihtelee laidasta laitaan jazzista ja rumbasta romantiikkaan ja uusklassismiin saakka mutta mikään niistä ei tehnyt minuun läheskään yhtä suurta vaikutusta kuin kuuntelemani Tuukkasen Meri sinfonian Myrsky osa ja samaisen sinfonian tubesta ja spotifysta poissaolollaan loistava avausosa joihin kumpiinkin sisältyy sopraanon ja tenorin eteerisen kaunis vokaliisi. Kuuntelin tänään myös Lauri Saikkolan uusklassista Musica per Archi kamarimusiikkiteosta joka vaikka tekikin suuremman vaikutuksen kuin Antheil ja Copland sinfonioineen ei vedä vertoja Saikkolan suurille orkesteriteoksille vaikka levykriitikon mukaan se kuuluu Saikkolan onnistuneimpiin teoksiin ja alkaa kevein askelin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
 sub zero
18.07.2022 20:20:36 (muokattu 18.07.2022 20:20:58) | |
|
megatherium: Kuunnellut tänään vaihtelun vuoksi mm. USA:sen avantgardistin George Antheilin sinfonioita joiden tyyli vaihtelee laidasta laitaan jazzista ja rumbasta romantiikkaan ja uusklassismiin saakka mutta mikään niistä ei tehnyt minuun läheskään yhtä suurta vaikutusta kuin kuuntelemani Tuukkasen Meri sinfonian Myrsky osa ja samaisen sinfonian tubesta ja spotifysta poissaolollaan
Oletko ajattelut sitten itse uploadata noita YouTubeen? En usko, että ketään kiinnostaa tekijänoikeusaspektit. Noilla teoksilla ja niiden levytyksillä ei rahoiksi lyödä.
minä tykkään käydä koulua, minä tykkään laulaa |
megatherium
18.07.2022 20:28:03 (muokattu 18.07.2022 20:28:40) | |
|
sub zero: Oletko ajattelut sitten itse uploadata noita YouTubeen? En usko, että ketään kiinnostaa tekijänoikeusaspektit. Noilla teoksilla ja niiden levytyksillä ei rahoiksi lyödä.
Jos oikein muistan minusta nuo muut teokset löytyvät Tubesta jos osaa etsiä lukuun ottamatta sitä avausosaa siihen Meri sinfoniaan, jonka olen ladannut areenasta koneelleni ja joka minulla aikoinaan oli kirjastostakin lainassa, mutta saattaa olla että taitoni eivät sen lataamiseen Tubeen taida riittää ja joku syyhän siinä täytyy olla, jos ei tekijänoikeusaspektit, että miksi sitä ei olla ladattu sinne muun teoksen yhteydessä vaan se on jäänyt pois kuten Spotifystakin.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Kombi - Kochac Cie--Za Pózno
https://www.youtube.com/watch?v=XPk4w5bTHn4
Tämä on yksi ensimmäisistä kappaleista, jonka muistan ikinä kuulleeni. Enollani oli puolalainen työkaveri joskus, ja he vaihtelivat C-kasetteja keskenään.
Cat food, cat food, cat food, again! |
megatherium
25.07.2022 13:44:08 (muokattu 25.07.2022 14:32:45) | |
|
Kuuntelen Ilmari Hannikaisen varhaista c molli pianosonaattia Spotifysta ja juuri nyt sen kaunista Andantea levyltä Hidden treasures ja sitä ennen Tubesta samaisen säveltäjän komeaa b molli pianokonserttoa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
30.07.2022 10:09:55 (muokattu 30.07.2022 17:03:55) | |
|
Kuuntelen areenasta Nils Erik Ringbomin puhallinsekstettoa ja sen avausosan fughetta taitetta. Teoksen merkittävin osa lienee Molto Adagio Tranquillo. tätä ennen kuuntelin mm. Tuukkasen ja Bridgen meri aiheisia teoksia ja Hannikaisen pianokvartettoa melko lumoutuneena. Kuuntelin juuri Sulho Rannan ihanaa Piccola sinfoniaa pakahtuneena areenasta. Ranta oli nero. Mutta täytynee myöntää että Ringbomin sekstetto on varsin tylsä ja nukuttava kappale jota hieman ennakkoon osasin odottaa eikä puhallinsatsin hallintaakaan voi sanoa mestarilliseksi. Toivottavasti hänen sinfoniansa ja laulusarjansa ovat hieman parempia. Mutta rannan sinfonioita kuuntelisin kernaasti enemmänkin ja vaikka Ylellä on Cronvallin johtama kantanauhatallenne myös 2. sinfoniasta lisänimeltään Semplica se ei ole sitä ehkä milloinkaan soittanut. Ensimmäisessä osassa taisi olla joku fuuga tai fugato mikäli oikein muistan. Rannan 5. sinfonia jäi ideatasolle ja siitä olisi tullut Ouluun liittyvä Suomalainen Parsifal jos se olisi toteutunut. Mutta muuten Ranta loi opetustoimintansa ohella laajan sävellystuotannon.
Sulho Ranta vajosi musiikkimaailman virkamieheksi vaikka hän oli myös paljon lupauksia herättänyt tuottelias säveltäjä ja Melartininkin oppilas mutta samaa ikäpolvea edustaneesta Uuno Klamista tuli suurta huomiota herättänyt musiikin "nero" joka osasi kyllä taitavasti omaksua stravinsky ja ravel vaikutteita musiikkiinsa näiden kahden säveltäjän, Rannan ja Klamin urien kehittyessä vastakkaisiin suuntiin siitä huolimatta että Ranta oli puhtaasti sinfonikkona Klamia etevämpi ja tuotteliaampi säveltäjä vaikka kLami saavuttikin puhtaasti orkesterinkäsittelijänä suuremman mestaruuden.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
|
Kuuntelin pitkästä aikaa Pat Methenyn New Chautauqua -levyn kannesta kanteen. Hienoa helposti lähestyttävää musiikkia jossa ei ole rumpuja häiritsemässä.
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
|
Tongue tied and tied to the tongue
Cat food, cat food, cat food, again! |
|
Tongue tied and tied to the tongue
Cat food, cat food, cat food, again! |
|
On Every Street: Tongue tied and tied to the tongue
Itsekin rumpalina: juuri näin!
LET'S SÄRJETÄÄN AND MURJOTAAN! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
