Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko väärin, että genrejen rahallinen tuottopotentiaali on eri?
 
Eli siis, kuten voitte havaita, tekemällä jotain poppia on reilusti laajempi ostajapooli kuin jollain niche-genrellä. Tämä ei myöskään heijasta sinänsä sitä, että kuinka paljon effortia musiikkiin laitetaan. Näin ollen niche-tuottaja voi tehdä saman tai enemmän töitä, mutta hänen tuottopotentiaaliaan rajoittaa kysynnän pienuus tai pienempi kysyntä.
 
Koska kyseessä on lisäksi makuasia, niin minusta on tavallaan kohtuutonta, että ihmisten, joille jokin genre ei sovi, vaadittaisiin mukautumaan markkinoiden kysyjäpoolin mukaan. Toisaalta on tavallaan epäoikeudenmukaista, että "sattumalta" toisilla on erilainen kysyntäpooli, vaikka voitaisiin argumentoida, että musiikkimakuun tai -taipumukseen ei voi vaikuttaa, jos se on osin synnynnästä tai varhaislapsuuden aivojen kehityksestä.
 
Mielipiteitä?
 
Joku varmaan sanoisi, että pienen kysynnän tulisi johtaa siihen, että marginaali savustetaan pois markkinoilta, mutta ... No toki se on markkinoiden mukaista, mutta ongelmana on silti, että jos toisten genre on "sattumalta" paremmin vastaanotettua, joten heidän menestyksensä on osin ansiotonta tsägää.
 
Eikö tämä ole epäoikeudenmukaisuus synnynnäisen maun suhteen? Yhtälailla kuin jos sinulla olisi erittäin harvinainen olutmaku ja sitten olet marginaaliostaja jollekin panimolle, etkä voi vaihtaa makuasi. Tai keliaakikko, jolle on tarjolla vähemmän ruokaa ja kalliimmalla.
 
Pääpointti siis kuitenkin, että on väärin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan heidän makunsa perusteella. Toisin kuin vaikka tekniikassa, niin musiikissa ei voida pitävästi osoittaa, että toinen tuote olisi teknologisesti kehittyneempi kuin toinen eli että toinen tuote "ansaitsee" olla vähemmän tuottoisa.

soundmodel: Onko väärin, että genrejen rahallinen tuottopotentiaali on eri?
 
Eli siis, kuten voitte havaita, tekemällä jotain poppia on reilusti laajempi ostajapooli kuin jollain niche-genrellä. Tämä ei myöskään heijasta sinänsä sitä, että kuinka paljon effortia musiikkiin laitetaan. Näin ollen niche-tuottaja voi tehdä saman tai enemmän töitä, mutta hänen tuottopotentiaaliaan rajoittaa kysynnän pienuus.
 
Koska kyseessä on lisäksi makuasia, niin minusta on tavallaan kohtuutonta, että ihmisten, joille jokin genre ei sovi, vaadittaisiin mukautumaan markkinoiden kysyjäpoolin mukaan. Toisaalta on tavallaan epäoikeudenmukaista, että "sattumalta" toisilla on erilainen kysyntäpooli, vaikka voitaisiin argumentoida, että musiikkimakuun tai -taipumukseen ei voi vaikuttaa, jos se on osin synnynnästä tai varhaislapsuuden aivojen kehityksestä.
 
Mielipiteitä?
 
Miksi kukaan olisi lähtökohtaisesti yhdellekään musiikintekijöille mitään velkaa? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tykätä mistään musiikista sama kuinka paljon siihen olisi laitettu effortia.
 
Eli jos haluaa saavuttaa suuria yleisöjä, niin kannattaa tehdä suuria yleisöjä kosiskelevaa musaa. Jos taas haluaa tehdä marginaalimusaa täysin tinkimättä, niin sitten kannattaa tehdä niin. Jos taas puolestaan toteuttaa jotain tinkimätöntä marginaalimusiikkivisiotaan ja on katkera siitä, että se ei saavuta suuria yleisöjä niin kannattaa kasvaa aikuiseksi.

Bullitt: Miksi kukaan olisi lähtökohtaisesti yhdellekään musiikintekijöille mitään velkaa? Ei kenelläkään ole velvollisuutta tykätä mistään musiikista sama kuinka paljon siihen olisi laitettu effortia.
 
Eli jos haluaa saavuttaa suuria yleisöjä, niin kannattaa tehdä suuria yleisöjä kosiskelevaa musaa. Jos taas haluaa tehdä marginaalimusaa täysin tinkimättä, niin sitten kannattaa tehdä niin. Jos taas puolestaan toteuttaa jotain tinkimätöntä marginaalimusiikkivisiotaan ja on katkera siitä, että se ei saavuta suuria yleisöjä niin kannattaa kasvaa aikuiseksi.
 
Ei ole, mutta kysymys on siitä, että pelikenttä on epäreilu eri tekijöille, koska se riippuu heidän synnynnäisistä ja makuasiallisista taipumuksistaan suhteessa kysyjäpuolen haluihin. Nichejä ei siis tulisi rangaista siitä, että he ovat sattumalta (eivät omasta valinnastaan) nichejä.
 
Lisäksi muiden markkinoiden mukaan tämän tulisi johtaa siihen, että niche-musiikki maksaisi moninkertaisesti verrattuna mainstreamiin. Tämä olisi myös kysyjäpuolelle epäreilua, koska muut saavat cd:n 20e, mutta itse maksat 100e, vaikka se tyydyttää samat tarpeet, mutta tarpeet ovat erilaiset.
 
Musiikin subjektiivisuus tekee sen, että on mahdotonta yleispätevästi sanoa, että paremman kysynnän artisti "ansaitsisi" kysynnän, koska hänen makunsa _sattumalta_ on erilainen. Siis koska toinen musiikki ei ole absoluuttisesti parempaa kuin toinen.
 
Tolleen poliittisesti, miksi "samasta työstä sama palkka" ei pätisi tähän? Se ei vaan päde, koska kukaan ei halua maksaa nichelle sen menettämää korvausta
 
Eikä tässä myydä mitään makkaraa silleen, että on helppo vaihtaa mausteita toiseen.

soundmodel: Ei ole, mutta kysymys on siitä, että pelikenttä on epäreilu eri tekijöille, koska se riippuu heidän synnynnäisistä ja makuasiallisista taipumuksistaan suhteessa kysyjäpuolen haluihin. Nichejä ei siis tulisi rangaista siitä, että he ovat sattumalta (eivät omasta valinnastaan) nichejä.
 
Lisäksi muiden markkinoiden mukaan tämän tulisi johtaa siihen, että niche-musiikki maksaisi moninkertaisesti verrattuna mainstreamiin. Tämä olisi myös kysyjäpuolelle epäreilua, koska muut saavat cd:n 20e, mutta itse maksat 100e, vaikka se tyydyttää samat tarpeet, mutta tarpeet ovat erilaiset.
 
Musiikin subjektiivisuus tekee sen, että on mahdotonta yleispätevästi sanoa, että paremman kysynnän artisti "ansaitsisi" kysynnän, koska hänen makunsa _sattumalta_ on erilainen. Siis koska toinen musiikki ei ole absoluuttisesti parempaa kuin toinen.
 
Tolleen poliittisesti, miksi "samasta työstä sama palkka" ei pätisi tähän?
 
En nyt edelleenkään ihan näe missä se epäreiluus on. Jokainen saa tehdä sellaista musiikkia kuin haluaa, ja kuluttajat saavat käyttää rahansa sellaiseen musiikkiin kuin haluavat. Kukaan ei myöskään kiellä julkaisemasta ja hinnoittelemasta albumeita eri tavoin kuin tähän saakka on totuttu, eli siinäkin on yksilöllä vapaus toimia ihan kuten huvittaa.

Bullitt: En nyt edelleenkään ihan näe missä se epäreiluus on. Jokainen saa tehdä sellaista musiikkia kuin haluaa, ja kuluttajat saavat käyttää rahansa sellaiseen musiikkiin kuin haluavat. Kukaan ei myöskään kiellä julkaisemasta ja hinnoittelemasta albumeita eri tavoin kuin tähän saakka on totuttu, eli siinäkin on yksilöllä vapaus toimia ihan kuten huvittaa.
 
No siinä, että se on sattumalta mainstream-tuottajalle huomattavasti helpompaa ja vaatii vähemmän panosta, vaikka kaikki tuottajat käyttävät saman verran aikaa. Eikä tätä voi perustella taidoksi, koska se on vain sattumaa, että toisten maut sopivat yhteen. Se on siis sattuman kautta saatu etu, jota niche-tuottaja ei saa.

soundmodel: Tolleen poliittisesti, miksi "samasta työstä sama palkka" ei pätisi tähän? Se ei vaan päde, koska kukaan ei halua maksaa nichelle sen menettämää korvausta.
 
Mikä ihmeen nichen menettämä korvaus :D millä logiikalla mikään artistille kuuluva korvaus on jäänyt saamatta, jos tämä itse omasta aloitteestaan tekee ja julkaisee musiikkia josta maksava yleisö ei ole kiinnostunut?

Bullitt: Mikä ihmeen nichen menettämä korvaus :D millä logiikalla mikään artistille kuuluva korvaus on jäänyt saamatta, jos tämä itse omasta aloitteestaan tekee ja julkaisee musiikkia josta maksava yleisö ei ole kiinnostunut?
 
Ei kun argumentoin, että kyseessä ei ole oma valinta. Musiikillinen aisti kehittyy varhaislapsuudessa ja osa siitä voi olla hyvin vaikeasti muutettavissa. Se, millaiseksi se on kehittynyt, ei riipu yksilöstä, eikä yksilö voi välttämättä vaikuttaa asiaan. Kuten et voi vaikuttaa siihen, miten kielesi maistaa.
 
Tällöin on sattumaa, jos joku muu on saanut "myyvemmän" maun. Erityisesti, se ei ole omaa ansiota tai taitoa, vaan sattuma.
 
Tietyssä mielessä kyseessä on myös sama kysymys, millä apurahansaajat perustelevat apurahaansa. Että jos apurahaa ei olisi, niin heidän työnsä kuolisi kokonaan, koska kukaan ei osta sitä (joten siksi sitä pitää apurahoittaa). Apurahataiteiluhan on nimenomaan taiteen vuoksi ja irti kaupallisista realiteeteista, ja sen tukemaa taidetta ei syntyisi muuten lainkaan.
 
Tämä on vain oma ideani, mutta voisin hyvin sanoa "Kyllä", jos pitäisi päättää siitä, että onko oikein verottaa mainstream-taiteilijoiden "volyymietua" ja jakaa sitä niche-tuottajille, kunhan kaikki osoittavat tehneensä samat tuntimäärät. Ei niin paljon, että mainstream-tuottaja lopettaa tekemisen, koska saa saman kuin nichet, vaan sen verran, että mainstream:in sattumaetu ei ole kohtuuton ja epäreilu.
 
Edelleen kyseessä ei ole jokin makkaran myynti, joten kysymys ei ole sama, jos kysyttäisiin, että onko oikein verottaa enemmän makkaroita myynyttä vähemmän makkaroita myyneelle. Kysymys on vain henkis-taiteellisille tuotteille relevantti.

soundmodel: Ei kun argumentoin, että kyseessä ei ole oma valinta. Musiikillinen aisti kehittyy varhaislapsuudessa ja osa siitä voi olla hyvin vaikeasti muutettavissa. Se, millaiseksi se on kehittynyt, ei riipu yksilöstä, eikä yksilö voi välttämättä vaikuttaa asiaan. Kuten et voi vaikuttaa siihen, miten kielesi maistaa.
 
Tällöin on sattumaa, jos joku muu on saanut "myyvemmän" maun. Erityisesti, se ei ole omaa ansiota tai taitoa, vaan sattuma.
 
Toki ne musikaalisuuden siemenet kylvetään lapsuudessa ja osaltaan tietysti jo raskausaikana ja geeneissä, mutta siitä huolimatta se on enemmänkin kulttuurisidonnainen ja altistumisesta riippuva juttu kuin jokin pysyvä ominaisuus ja vakio. Jos nyt siis jätetään vaikka jotkut amusian kaltaiset ilmiöt pois laskuista.

Kannattaa pitää musiikki ja raha erossa toisistaan niin säilyy mielenrauha

Vessajono: Toki ne musikaalisuuden siemenet kylvetään lapsuudessa ja osaltaan tietysti jo raskausaikana ja geeneissä, mutta siitä huolimatta se on enemmänkin kulttuurisidonnainen ja altistumisesta riippuva juttu kuin jokin pysyvä ominaisuus ja vakio. Jos nyt siis jätetään vaikka jotkut amusian kaltaiset ilmiöt pois laskuista.
 
Ja sitten lähteet tähän.
 
Ei minullakaan ole nyt genetiikkaan hyvää lähdettä, mutta oma kokemukseni on, että oman maun muuttaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. En voi mitenkään tykätä rockista yms. Se ei vaan resonoi neuroneissa. Siksi en voi tuottaa rockia.
 
Mutta voisin helposti vaihtaa mausteet makkaraan.

soundmodel: Ja sitten lähteet tähän.
 
Mikä tahansa vertaisarvioitu "musiikkipsykologia 101" -tyyppinen teos. Parempia lähdeviitteitä luvassa siinä kohtaa, kun sun lähdeviitteet on jotain muuta kuin
 
Ei minullakaan ole nyt genetiikkaan hyvää lähdettä ja oma kokemukseni on

Vessajono: Mikä tahansa vertaisarvioitu "musiikkipsykologia 101" -tyyppinen teos. Parempia lähdeviitteitä luvassa siinä kohtaa, kun sun lähdeviitteet on jotain muuta kuin
 
Mutta oma kokemushan riittää todisteeksi, ellei ole jotain tutkittua mekanismia, jolla maku muuttuu.

soundmodel: Tämä on vain oma ideani, mutta voisin hyvin sanoa "Kyllä", jos pitäisi päättää siitä, että onko oikein verottaa mainstream-taiteilijoiden "volyymietua" ja jakaa sitä niche-tuottajille, kunhan kaikki osoittavat tehneensä samat tuntimäärät. Ei niin paljon, että mainstream-tuottaja lopettaa tekemisen, koska saa saman kuin nichet, vaan sen verran, että mainstream:in sattumaetu ei ole kohtuuton ja epäreilu.
 
Siitäpä vain ehdottamaan lisäveroa suosituille muusikoille, varmasti otetaan hurraten vastaan. Ja jos kerran tuntimäärä on se ratkaiseva suure, niin miksi minäkin en sitten saisi palkkaa siitä jos äänitän vaikka omia pierujani, sanon sen edustavan korkeatasoista taiteellista visiotani ja esitän tuntikirjanpidon jonka mukaan olen hieronut noita pierujani miksausohjelmassa ihan tosi kauan? Ja jos sitten pitääkin kohta olla joku raati päättämässä että keiden musiikki edustaa riittävän korkeatasoista tekemistä, niin sekinhän olisi täysin ongelmatonta eiku.
 
Oletko ylipäätään ajatellut tätä koko kuviota yhtään pidemmälle? Esittämässäsi ajatuskulussa kun ei totta puhuen tämän ketjun perusteella ole mitään järkeä.

Bullitt: Siitäpä vain ehdottamaan lisäveroa suosituille muusikoille, varmasti otetaan hurraten vastaan. Ja jos kerran tuntimäärä on se ratkaiseva suure, niin miksi minäkin en sitten saisi palkkaa siitä jos äänitän vaikka omia pierujani, sanon sen edustavan korkeatasoista taiteellista visiotani ja esitän tuntikirjanpidon jonka mukaan olen hieronut noita pierujani miksausohjelmassa ihan tosi kauan? Ja jos sitten pitääkin kohta olla joku raati päättämässä että keiden musiikki edustaa riittävän korkeatasoista tekemistä, niin sekinhän olisi täysin ongelmatonta eiku.
 
No siis tämä on se sama subjektiivisuuden ongelma.
 
Mutta tuntimäärät ovat tosiasiassa kaikilla samat, joten se on ihan hyvä mittari. Lisäksi voitaisiin vaatia "jonkin verran myyntiä", esimerkiksi genrekeskiarvoon verraten. Tällöin tämä kai muistuttaisi jotain maataloustukea. Saat tukea sen mukaan, että kuinka lähellä olet genren keskiarvomyyntiä. Tämä suhteutetaan siihen, mitä muut tienaavat toisessa genressä.
 
Loppuskaala voisi muistuttaa jotain, että saat 9000e/kk jos olet genren paras, ja 2500e/kk jos olet keskiarvoa, kuten muillakin aloilla. Lisäksi veroprosentti korkeammaksi, jos on rahakkaampi genre. Joo kyllä, se on sosialismia, mutta se sopii tähän alaan hyvin minusta.
 
Asiantuntijaelin päättämään taiteen arvosta taas ei ole, koska kaikki ovat subjektiivisia.

soundmodel: Mutta oma kokemushan riittää todisteeksi, ellei ole jotain tutkittua mekanismia, jolla maku muuttuu.
 
No esimerkiksi se altistuminen on aika helvetin paljon tutkittu mekanismi. Tulokulmaksi voi valita niin psykologian, sosiologian ku kulttuurintutkimuksenkin.

Vessajono: No esimerkiksi se altistuminen on aika helvetin paljon tutkittu mekanismi. Tulokulmaksi voi valita niin psykologian, sosiologian ku kulttuurintutkimuksenkin.
 
Jolloin argumentoisit vai, että tuottamattomat taiteilijat vaan altistavat itseään väärin, joten he ovat siksi "tuottamattomampia"?

soundmodel: Jolloin argumentoisit vai, että tuottamattomat taiteilijat vaan altistavat itseään väärin, joten he ovat siksi "tuottamattomampia"?
 
Mä en oo puhunu tuottavuudesta tai tuottamattomuudesta sanaakaan, vaan mä puhun edelleen pelkästään siitä, että musiikkimaku ei oo mikään syntymässä saatu pysyvä ja muuttumaton ominaisuus, vaan elävä ja kehittyvä ilmiö.

soundmodel: No siis tämä on se sama subjektiivisuuden ongelma.
 
Mutta tuntimäärät ovat tosiasiassa kaikilla samat, joten se on ihan hyvä mittari. Lisäksi voitaisiin vaatia "jonkin verran myyntiä", esimerkiksi genrekeskiarvoon verraten. Tällöin tämä kai muistuttaisi jotain maataloustukea. Saat tukea sen mukaan, että kuinka lähellä olet genren keskiarvomyyntiä. Tämä suhteutetaan siihen, mitä muut tienaavat toisessa genressä.
 
Loppuskaala voisi muistuttaa jotain, että saat 9000e/kk jos olet genren paras, ja 2500e/kk jos olet keskiarvoa.
 
Sitten vielä kun joku kertoisi, miksi tällainen systeemi olisi mitenkään järkevä saati perusteltu.
 
soundmodel: En voi mitenkään tykätä rockista yms. Se ei vaan resonoi neuroneissa. Siksi en voi tuottaa rockia.
 
Tämähän on sinulle vain eduksi, eihän rock-musiikki ole ollut mitenkään trendikästä kohta 20 vuoteen niin ihan turha sitä olisi ollut tuottaakaan.
 
Minäkin haluaisin tosi kovasti kirurgin liksan ja sosiaalisen statuksen, mutta kun ei yhtään napannut lukea lääkäriksi niin onhan se ihan epistä että ne, jotka ovat luonnostaan kiinnostuneista lääkärin ammatista ja toimivat ammatissa, tienaavat hyvin. Ehdotankin siis, että lääkäreille määrätään erillinen reiluusvero, jolla tasataan tuloja lääkäreiden ja minun välillä.

Bullitt: Sitten vielä kun joku kertoisi, miksi tällainen systeemi olisi mitenkään järkevä saati perusteltu.
 
Siksi koska kaikki tekevät saman verran töitä, mutta heillä on erilainen genre-etu. Systeemi tasaa eri tuottajilla olevaa genre-etua, joka ei riipu omista ansioista.

soundmodel: Siksi koska kaikki tekevät saman verran töitä, mutta heillä on erilainen genre-etu. Systeemi tasaa eri tuottajilla olevaa genre-etua, joka ei riipu omista ansioista.
 
Omista ansioista riippumaton genre-etu eisss :D
 
Sori mutta en voi edelleenkään oikein muuta kuin nauraa tälle. Onhan sen nyt ihan helvetin traagista että en ole rikastunut juuri MINUN suosikkigenrelläni ja siksi pitää luoda ehtymätön tulonjakohimmeli jakamaan rahaa kaikille pierunäänittelijöille.
 
Eli otsikon kysymykseen: Ei, genrejen eriävä rahantuottopotentiaali ei ole väärin.