Yleistä keskustelua musiikista ›

Jos teille tulee jostakin kappaleesta väristyksiä tai muita fysiologisia oireita laittakaa ketjuun ja kuvailkaa reaktiota.
 
________________________________________________________________________
 
Tällaisen jutun löysin. Googlella kääntelin.
 
Joidenkin kappaleiden kuunteleminen voi aiheuttaa voimakkaan fysiologisen vasteen, joka tunnetaan nimellä "frisson". Mikä se on ja miksi se tapahtuu?
-
_Frissonin tunteen voi saada aikaan niinkin erilaisten artistien kuin Johnny Cash, Metallica, Céline Dion ja Mozart musiikki.
_Yksi mahdollinen selitys ilmiölle on, että se johtuu odotusten rikkomisesta.
_Perimmäisestä syystä riippumatta musiikki ja "frisson" ovat niin voimakkaita, koska ne muistuttavat meitä siitä, millaista on olla elossa.
 
On 2006. Olen koulubussissa kuuntelemassa iPodia, kun päällä tulee Johnny Cashin "Hurt ". Kappale alkaa pehmeästi, haikeaa Cash-laulua menetyksestä ja katumuksesta niukan akustisen kynimisen vuoksi.
Ensimmäisenä lukiona en tiedä mitään kappaleen kypsistä ikääntymisen ja kuoleman teemoista. Mutta kappaleen puolivälissä jotain tapahtuu. Kitaran ja pianon äänenvoimakkuus kasvaa, ja Cashin ääni alkaa nousta. Tunnen karvojen nousevan niskaani. Lämmin väre kulkee selkärankaa pitkin ja käsivarsilleni ilmestyy kananlihaa. Tuntuu, että jotain tärkeää on tapahtumassa. En tiedä mitä tarkalleen. Mutta jotain on tulossa.
Tällä hetkellä odotan kappaleen laskevan, kuten edellisessä kertosäkeessä, ei. Cashin ääni itkee jyskyttävän pianon ja kitaran yli, joka uhkaa räjäyttää kuulokkeet.
Yhtäkkiä kehoni valloittaa hurja sähkö; mieltäni virkistää sanoinkuvaamaton hurmion, kunnioituksen, epätoivon ja kaipauksen fuusio. Ja hetkessä tajuan jotain syvällä luissani:
Tältä tuntuu olla elossa.
 
On olemassa sana, joka kuvaa tätä yleistä ihmisen reaktiota musiikkiin - sana "sille hetkelle", jolloin kappale lävistää kehosi ja sielusi. Sitä kutsutaan "frissoniksi", ja se on syy siihen, miksi niinkin näennäisesti erilaisten artistien, kuten Johnny Cash, Metallica, Céline Dion ja Mozart, musiikki esiintyy tieteellisesti todistetuilla kappaleilla, jotka tutkijat väittävät saavan ihmisille "väreitä".
-
" Frisson " tulee ranskasta ja on "äkillinen tunne tai tunne jännityksestä, tunteesta tai jännityksestä", eikä kokemus rajoitu musiikkiin. Historiallisesti hermostuneisuutta on käytetty vaihtokelpoisesti termin "esteettiset vilunväristykset" kanssa.
-
Vuoden 2019 tutkimuksen mukaan voi kokea ärtymystä katsellessaan loistavaa auringonlaskua tai kaunista maalausta; kun ymmärrät syvän näkemyksen tai totuuden; kun luet erityisen kaikuvaa runosarjaa; tai kun katsot elokuvan huippukohtaa.
-
 
Tutkijat kuvaavat hermostuneisuutta usein "piloerektioksi" (tai "ihon orgasmiksi") ja huomauttavat, että kokemus säilyttää samanlaiset "biologiset ja psykologiset komponentit kuin seksuaalinen orgasmi". Jotkut kutsuvat hermostoa " miellyttäväksi hanhenlihaksi ", kun taas toiset väittävät, että määritelmää tulisi laajentaa "sisältämään muita havaittavia, ei-ihoreaktioita, kuten kyyneleitä, kyyneltunnetta kurkussa ja lihasjännitystä/rentoutumista".
-
 
Vaikka tiedetään, että kauneuden arvostaminen on keskeistä sille, mikä tekee meistä ihmisiä, tutkijoille ei ole selvää, mitä evoluutioetua tämä herkkyys olisi voinut antaa lajillemme. Nykyinen konsensus on, että sillä on jotain tekemistä tarpeemme kanssa ymmärtää ympäristöämme:
Esteettiset vilunväristykset vastaavat tyydytystä ihmisen sisäisestä halusta hankkia tietoa ulkoisesta maailmasta ja nähdä esineet ja tilanteet merkityksellisinä. Ihmisillä tämä tarve tutkia ja ymmärtää ympäristöolosuhteita on selviytymisen biologinen edellytys."
 
Sam Gilberg - neuropsyykki -22. elokuuta 2023
-
 
Johnny Cashin "Hurt "
https://www.youtube.com/watch?v=8AHCfZTRGiI

Ehdottaisikohan nimimerkki Megatherium tähän Kalervo Tuukkanen: Meri-sinfonia?

Prophet: Ehdottaisikohan nimimerkki Megatherium tähän Kalervo Tuukkanen: Meri-sinfonia?
 
Ei, kyllä Mega lähtee tähän ketjuun Sibeliuksella.

Törmäsin yllättäen viime yönä kyseessä olevaan tunteeseen ja olen yrittänyt analysoida että miksi. Kappaletta en ollut ennen kuullut enkä oikein tajua mikä tässä sai aikaan kanalihareaktion. Ehkä juuri se että kappale on mielestäni hyvä ja tuli ihan puskista eli en edes kuunnellut musiikkia.
 
Biisin kuulin Terminal list sarjan taustamusiikkina kun poika katsoi sarjaa., kiinnitti huomion niin että jouduin kysymään pojalta biisin tietoja. Laulajan ääni toki vakuuttava mutta en tajua mikä muu tässä otti sielun päälle, aika vähän kuunteluitakin yuubatuubassa eli ei yleensä mikään innostuksen aihe???
 
Ilmeisesti tämä on kuitenkin aika pitkälle koneilla tehty biisi?
 
Soul Drifts Away _ Siege of Rhodes
 
https://www.youtube.com/watch?v=fqOaO_-sz_Q

Kissatäti: Johnny Cashin "Hurt "
 
Eniten häiritsee kun dim-sointu on oikaistu, ei "satuta" läheskään yhtä paljoa. https://youtu.be/KR4DjYczINM

Danko: Eniten häiritsee kun dim-sointu on oikaistu, ei "satuta" läheskään yhtä paljoa. https://youtu.be/KR4DjYczINM
 
Ei Cashin veto mielestäni yllä alkuperäisen tasolle, mutta on kuitenkin erinomainen vanhan miehen tilinpäätökseltä vaikuttava versio.

Nuages: Ei, kyllä Mega lähtee tähän ketjuun Sibeliuksella.
 
Sinfonioilla ja Karelia-sarjalla.

meillä oli 23v sit bändillä biisi nimeltä Frisson, sattumaako???

Kun tua frisyyri on ranskaksi coiffure, niin mistä se frisyyri sitten tulee? Olisin perstuntumalta voinu väittää, että frisson on frisyyri.

Gary Enfield: Kun tua frisyyri on ranskaksi coiffure, niin mistä se frisyyri sitten tulee? Olisin perstuntumalta voinu väittää, että frisson on frisyyri.
 
frisyyri = kampaus

phiit: frisyyri = kampaus
 
Joo, ja se on ranskaksi coiffure. Frisyyri, ruotsiksi frisyr, olisin automaagisesti olettanut sen olevan ranskalaista alkuperää oleva lainasana.

Gary Enfield: Joo, ja se on ranskaksi coiffure. Frisyyri, ruotsiksi frisyr, olisin automaagisesti olettanut sen olevan ranskalaista alkuperää oleva lainasana.
 
niiiiin joo luin taas liian hätäsesti... ihan yhtä hyvä suomennos ku Ritari Ässä / Knight Rider

Ekoja kertoja kuunnellessani Steve Vain Touching Tongues -biisiä nousivat niskakarvat pystyyn kylmien väreitten kera yhdestä pinch harmonicista biisin loppupuolella. Jännä tunne kyllä.

Muutamasta kitarasoolosta tulee sellainen vahva rockviba, että musiikki ikään kuin lähtee hetkeksi lentoon vaikka kitaristina en mikään soolo-orientoitunut soittaja itse olekaan. Tunne on kyllä aivan erilainen kuin mikään auringonlaskun katselu, enemmänkin se on pyörremyrsky. Bändissä soittaessa saman tunteen saavutti joskus yhdessä muiden kanssa hetkeksi, se on hienoa. Musiikki lähtee hetkeksi ikään kuin lentoon, nousee todellisuuden yläpuolelle. Noin teknisesti sitä voisi kutsua vaikka "täydelliseksi grooveksi".
 
- Mick Taylorin soolo The Rolling Stones kappaleessa Sympathy for the devil livelevyllä Get Your Ya'Ya's Out. Ensin tulee tapaileva Keithin soolo, ja sitten Taylorin. Kylä lähtee. (hyvillä kuulokkeilla!)
 
- Petri Wallin soolo kappaleessa Love tonight, 2023 Mix. Kingston Wall saavuttaa studiossa hetkeksi sen livegrooven, jota me ysärin alussa diggailimme. On vaikeaa saavuttaa studiossa paras livekuntonsa. Soolon aikana Kingston Wallilla on kaasu pohjassa, ja silloin mennään.
 
Onhan noita, siinä nyt pari.

Gary Enfield: Joo, ja se on ranskaksi coiffure. Frisyyri, ruotsiksi frisyr, olisin automaagisesti olettanut sen olevan ranskalaista alkuperää oleva lainasana.
 
Saksaksi "Frisur". Ruotsi on germaaninen kieli.

Mulla on yleensä aika vähän mitään säväyttävää missään (ehkä joku terapeutti kertoo joskus miksi), mutta joskus musiikki kyllä toimii
 
joitain vuosia sitten kuuntelin Queens of the Stone Agen villains levyn päätöspiisiä Villains of Circumstance kuulokkeilla oikein keskittyen, ja siinä iski sellainen tosi hieno fiilis kun se piisi pääsee lähtemään, että yllätyin itsekin. Ehkä se oli tällainen, en muista menikö frisyyri sekaisin.