Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen tässä muutamana päivänä soitellut ja laulanut Myrskyluodon Maijaa suomeksi ja ruotsiksi. Ihmettelen, ettei tätä yhtä maailmanhistorian kauneimmista kappaleista tunneta maailmalla lainkaan. Youtubessakin vain suomalaiset muusikot soittavat kappaletta, Francis Goya poikkeuksena. Luulisi kuitenkin, että tuon tason kappaleesta löytyisi monenlaista versiota ulkomaita myöten. Kappaletta ei ilmeisesti ole markkinoitu. Francis Goya muuten on markkinoinnin mestari. Hän soittaa itse lähinnä melodiaa, ja iso orkesteri taustalla on se juttu. Myös nimensä on muuttanut muistuttamaan erästä kuuluisaa taidemaalaria. Vetoaa romantiikannälkäisiin ihmisiin, vaikka Goyan soittotaito ei olekaan mikään erikoinen.
 
Myös muita hienoja suomalaisia kappaleita on jäänyt pimentoon, kuten Kiutaköngäs ja Konevitsan kirkonkellot.

Myös taidemusiikin puolella valtava määrä hienoa ja tasokasta suomalaista musiikkia on joutunut unohduksiin kokonaisen säveltäjäsukupolven osalta ja Sibeliuksen varjoon joutumisen myötä vaikka monien nykyään unohdettujen säveltäjien musiikkia soitettiin aikanaan paljon myös ulkomailla ja jopa japanissa saakka.

Kyllähän tuo huono markkinointitaito on tuttua ihan joka alalla Suomessa.

elon arska: Kyllähän tuo huono markkinointitaito on tuttua ihan joka alalla Suomessa.
 
Näinhän se. Täällä kyllä osataan tehdä monenlaista, mutta jonkun pitäisi opettaa meitä myös myymään osaamisemme muille.
 
Vai onko se se sisäsyntyinen vaatimattomuus, geneettinen virhe, joka estää avaamasta suun silloin kun olisi mahdollisuus saattaa muidenkin tietoon, että ollaan hyviä jossain?

Jucciz: Näinhän se. Täällä kyllä osataan tehdä monenlaista, mutta jonkun pitäisi opettaa meitä myös myymään osaamisemme muille.
 
Vai onko se se sisäsyntyinen vaatimattomuus, geneettinen virhe, joka estää avaamasta suun silloin kun olisi mahdollisuus saattaa muidenkin tietoon, että ollaan hyviä jossain?
 
No ei kannata, ruotsalaiset on kuitenkin parempia.

Vessajono: No ei kannata, ruotsalaiset on kuitenkin parempia.
 
Tämä on jotenkin siinä mielessä sisäistetty, että englanniksi laulavia suomiartisteja on (oman kokemukseni mukaan) prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin n. 15 vuotta sitten. Turha yrittää uluko maijem markki noille.
 
Antakaa tilastoja jos olen väärässä.

Vessajono: No ei kannata, ruotsalaiset on kuitenkin parempia.
 
Saattaa olla että joku Abba omassa genressään sitä todella onkin, mutta kokemusteni mukaan kenenkään ruotsalaissäveltäjän musiikki tai eritoten sinfoniat eivät ole tehneet minuun yhtä suurta emotionaalista vaikutusta kuin sanokaamme esimerkiksi vaikka Melartinin, Leiviskän tai Tuukkasen ja monen muun suomalaissäveltäjän sinfoniat, joten eivät ruotsalaiset ainakaan taidemusiikin säveltäjinä mielestäni ole parempia kuin suomalaiset. Hugo Alfven taitaa olla heistä parhaita mutteivat hänenkään sinfoniat saa kuulijaa juuri pakahtumaan tai haltioitumaan vaikka joitakin niistä kuuntelee ihan mielellään.

Vessajono: No ei kannata, ruotsalaiset on kuitenkin parempia.
 
Mutta jos pitäisi nimetä ruotsalaisia klassisen musiikin säveltäjiä, niin ei pysty. Carl Michael Bellmanin muistaa sieltä viihdemusiikkigenrestä.

Prophet: Mutta jos pitäisi nimetä ruotsalaisia klassisen musiikin säveltäjiä, niin ei pysty.
 
Aika heikkoa on mullakin. Toki joku Stenhammar, Roman ja Larsson tulee tietää.

Henri Henri Olavi: Aika heikkoa on mullakin. Toki joku Stenhammar, Roman ja Larsson tulee tietää.
 
Hyvinhän sinä tiedät. Stenhammarin sinfonioita esitetään kyllä aika ahkeraan. Larssonilta oikeastaan ainoa yleismaailmallisesti tunnettu teos lienee kuuluisa Pastoraalisarja joka kuitenkin erään kriitikon mukaan on varsin kevyttä tekoa eikä hänen mukaansa lainkaan niin painava musiikillisesti kuin samassa konsertissa soitettu Sibeliuksen Pellas ja Melisande näytelmämusiikkisarja. Uuno klami piti Larssonin toista sinfoniaa suurena teoksena vaikka onkin duuri molli tonaalisuudessaan hyvin konservatiivinen. Franz Berwald lienee 1800 luvun merkittävin ruotsalaissäveltäjä jota minäkin aikoinaan fanitin. Hugo Alfvenhan on tunnettu Ruotsalaisesta rapsodiastaan. Allan Pettersson lienee heidän tuotteliain mahleriaaninen sinfonikkonsa. Myös Kurt Atterbergin sinfonioita, joista Dollari sinfonia voitti USA:ssa jonkun sävellyskilpaiölun, on esitetty ja levytetty melko ahkerasti.

megatherium: Hyvinhän sinä tiedät. Stenhammarin sinfonioita esitetään kyllä aika ahkeraan. Larssonilta oikeastaan ainoa yleismaailmallisesti tunnettu teos lienee kuuluisa Pastoraalisarja joka kuitenkin erään kriitikon mukaan on varsin kevyttä tekoa eikä hänen mukaansa lainkaan niin painava musiikillisesti kuin samassa konsertissa soitettu Sibeliuksen Pellas ja Melisande näytelmämusiikkisarja. Uuno klami piti Larssonin toista sinfoniaa suurena teoksena vaikka onkin duuri molli tonaalisuudessaan hyvin konservatiivinen. Franz Berwald lienee 1800 luvun merkittävin ruotsalaissäveltäjä jota minäkin aikoinaan fanitin. Hugo Alfvenhan on tunnettu Ruotsalaisesta rapsodiastaan. Allan Pettersson lienee heidän tuotteliain mahleriaaninen sinfonikkonsa. Myös Kurt Atterbergin sinfonioita, joista Dollari sinfonia voitti USA:ssa jonkun sävellyskilpaiölun, on esitetty ja levytetty melko ahkerasti.
 
No, tuo oli multa vaan heitto. Tosiasia on, että nuo nimet ovat jääneet mieleen musatieteen opinnoista, mutta lonkalta en pysty muistamaan yhtään em. säveltäjän teosta.

Henri Henri Olavi: No, tuo oli multa vaan heitto. Tosiasia on, että nuo nimet ovat jääneet mieleen musatieteen opinnoista, mutta lonkalta en pysty muistamaan yhtään em. säveltäjän teosta.
 
Minulla ei ole ollut tilaisuutta opiskella Helsingin yliopistossa musiikkitiedettä ja olen siksi oma aloitteisesti ja henkilökohtaisesta kiinnostuksesta tutustunut ruotsalaisiin säveltäjiin lukemalla musiikkikirjoja kuten sulho rannan toimittamaa Sävelten mestareita kirjaa tai onkinut tietoa heistä netistä mutta jo aikoinaan Valittujen palojen sävelten siivin levykansiossa oli tuo tunnettu Ruotsalainen rapsodia.
 
Vaikka Larsson tai varsinkin Kurt Atterberg on sinfonikkona nykyään tunnetumpi säveltäjä kuin käsittämättömällä tavalla unohdettu ja täysin laiminlyöty suomalainen suuruus Erkki Aaltonen, uskaltaisin väittää että tämän Hiroshima sinfonia oli aikoinaan paljon tunnetumpi sinfonia kuin ainutkaan Atterbergin säveltämä ja jonka Epitafio ja fuuga osat ovat vaikuttavampia kuin mikään Atterbergin kynästä milloinkaan lähtenyt musiikki vaikka en itse niitä ole koskaan kuullutkaan ja perustan käsitykseni asiassa vain kriitikon ja Aaltosen itsensä lausumiin arvioihin niiden merkityksestä säveltäjän tuotannossa.
 
Myös Aaltosen aikalaiset kuten Brysselin konservatorion professori, tunnettu kamarimuusikko Poulet on kertonut olleensa järkyttynyt Aaltosen sinfoniasta jonka kaltaista musiikkia hän ei milloinkaan ennen ollut kuullut ja Aaltonen sai myös Hiroshiman uudessa 5 tuhatta paikkaisen kaupungintalon konserttisalissa esitetystä sinfoniastaan vaikuttuneilta paikallisilta japanilaisilta kirjeitä joissa otaksuttiin hänessä olevan sikäläistä verta Aaltosen teoksessaan viljelemästä orientaalisesta japanilaisesta pentatoniikasta johtuen ja pyydettiin säveltämään jotakin japanilaista runoutta.
 
Kyseinen kriitikko joka kirjoitti arvostelun sinfoniasta Hesariin v. 1998 arvioi että kyseinen teos kannattaisi levyttää myyvänä sävellyksenä mutta sitä ei ole levytettynä tähän päivään saakka kuultu kun sen sijaan Atterbergin ja Larssonin sinfoniat on levytetty pariinkin kertaan, ensin mainittu Chandos ja cpo merkeille.
 
Lingonkin rytmistä energiaa tulvillaan oleva Ritari sinfonia on merkittävämpi ja vaikuttavampi teos kuin Larssonin duuri molli tonaaliset sinfoniat. Myös mm. Fordell sai ulkomailla suurempaa menestystä kuin suomessa.

Epämuusikko: Tämä on jotenkin siinä mielessä sisäistetty, että englanniksi laulavia suomiartisteja on (oman kokemukseni mukaan) prosentuaalisesti paljon vähemmän kuin n. 15 vuotta sitten. Turha yrittää uluko maijem markki noille.

 
Mun tuntuma on, että sen paketin vaan täytyy olla kaikilla mittapuilla niin timanttinen ns. ulkomaan markkinoille, ettei kovin montaa sellaista kotimaista tule mieleen. Ja esimerkiksi kieli/lausuminen/teksti on ihan ykkösasia jos lauluvetoisesta musasta puhutaan. Ja sitten taas se markkina (vaikkapa Yhdysvalloissa) on niin valtava ja pirstaleinen, että pienikin menestys omassa genressä on jo valtava juttu - HIM nyt kirkkaimpana esimerkkinä.
 
Kovimmat menestyjät taitavatkin löytyä sieltä biisinkirjoittajien leiristä, Brunila nyt menestyneimpänä. Eli että joku muu, isompi ulkomaan artisti, esittääkin sen suomalaisen biisin.
 
Mitä Suomeen tulee, niin täällähän on jo pitkän aikaa täytynyt laulaa suomeksi; se "tehdäänpä me suomalaiset englanniksi biisejä suomalaisille" -buumi jäi jonnekin vuoteen 2005.
 
Myöskin jazzmusiikin tason ja koulutuksen saralla Suomi on ihan Euroopan kärkimaita, tai väittäisin jopa maailmanluokan tasoa - mutta ei sitä rajojen ulkopuolella tiedä kukaan. Muutamat keikkailevat käsittääkseni "joskus" Euroopan maissa, mutta esim. Yhdysvallat on paria tapausta lukuunottamatta jäänyt tuntemattomaksi.
 
Ei joku Snarky Puppy esim. ole minun mielestäni mitenkään maagisesti ihmeellisempi, kuin jotkut muutamat kovimmat kotimaan jazzviritykset - mutta siinä on se ero että Snarky Puppy soittaa Glastonburyn päälavalla ja suomalainen aika harvoin :D

lukethesis: Mun tuntuma on, että sen paketin vaan täytyy olla kaikilla mittapuilla niin timanttinen ns. ulkomaan markkinoille, ettei kovin montaa sellaista kotimaista tule mieleen.
 
juuh.
 
lukethesis:
Myöskin jazzmusiikin tason ja koulutuksen saralla Suomi on ihan Euroopan kärkimaita, tai väittäisin jopa maailmanluokan tasoa - mutta ei sitä rajojen ulkopuolella tiedä kukaan.
 
Ei sitä tahdota tietää rajojen sisäpuolellakaan.