Yleistä keskustelua musiikista ›

Mitä jo useamman vuoden olen seurannut uusiakin artisteja, mitä tulee kotimaisen musiikki-teollisuudenalalla laulajia lähinnä, mutta myös laulaja/lauluntekijöitä mitä tulee markkinoille, niin pitkään ole mielestäni löytynyt oikein mielenkiintoisia naisartisteja kotimaan kielellä rajoitettuna nyt suomen kieleen, mitä ruotsia pidän kotimaan kielenäni ja suomi on toinen niistä, ja englantia puhun sujuvammin, mutta valtavirta-artisteista ei oikein ole löytynyt hyviä levyttäviä artisteja, jotka levyttäisivät omia kappaleita tai siten omia, että ne on varta vasten sille artistin julkis-imagoon sopivia.
 
Mitä itse elin 90-luvun puolenvälin jälkeen sen kotimaisten naisartistien esiintulon, kun oli Maija Vilkkumaa ja Jonna Tervomaakin julkaisi siinä kyljessä debyytti-soolo-CD:n, vaikka aloittikin jo Minttu ja Ville -kappaleella lapsitähtenä, mitä tämän isä oli musiikkibisneksessä, mutta se oli sitä omaa nuoruusaikaani, kun vielä levy piti ostaa, ja niitä ostettiin, ja mitä siellä oli Maijan lisäksi Ruisrockissa Tehosekoitin, Zen Cafe, Ismo Alanko, ja Ultra Bra.
 
Mielestäni valtavirran mielenkiintoisimmista artisteista kotimaan kamaralla Suomen markkinoita silmällä pitäen on tällä hetkellä sisaruspari Maustetytöt, vaikka heilläkään ole potentiaalia menestyä globaaleilla markkinoilla kuitenkaan.
 
Suomen markkinoilla Indie - puolelta löytyy jotain valtavirtaa mielenkiintoisempia tällä hetkellä, mutta nekin laulaa sitten englanniksi ja on siellä muutama kotimainen, jotka on vaikuttanut heti ensikuulemalta mielenkiintoisilta.
 
Mitä pidän asiallisina kotimaisina naisartisteina tällä hetkellä on Maustetytöt, vaikka se onkin duo, sitten Diandra tajuaa laulamisen hyvällä tavalla, ja varmaan elättää itsensä vokalistina ainakin tälä hetkellä päätoimisesti, mutta en oikein muita sitten löydäkään, Jenni Vartiainen oli joku aika takaperin, mutta silläkään ole kuin kaksi hyvää kappaletta: Juristi Teemu Brunilan sanoittama "Nettiin", ja sitten Ylen Urheilustudiossakin välillä soitettu "En halua kuolla tänä yönä", mutta olen yrittänyt kuunella noita mainstream -naisartisteja, mutta ei oikein löydy, viimeksi tänään aiemmin kuuntelin Ellinooraa, mutta sekään oikein kolahtanut itselleni.
 
Mikä siis on taso tällä hetkellä kotimaisten naislaulajien puhtaasti jos vokaalityöskentelyä arvioidaan ja unohdetaan bisenespuoli, tai laulaja/lauluntekijä -osastolla naisartistien osalta, antakaa minulle jotain vinkkejä, mitä voisi ottaa kuunteluun jotain tasokkaampia, itse olen aika pitkään jo pitänyt tätä tosi tylsänä tarjontana, vaikka kysyntää olisi. Poissuljetaan nyt indie/vaihtoehto yms. avant -garde, siis mainstream -artisteista.
 
Ehdotuksia?

Eiks Chisu oo ihan kova? Näin oon kuullut. Ja Mara Balls kai.

Henri Henri Olavi: Eiks Chisu oo ihan kova? Näin oon kuullut. Ja Mara Balls kai.
 
Mara ei oikein käy tuohon mainstreamajatteluun vaan on enemmän sitä indietä.
 
Mites Behm?

Janna (Hurmis), Paula Vesala, Erin, Krista Siegfrieds, Mariska (jaksaa yllättää), Liisa Tani, Erika Vikman... eikös noita ole vaikka kuinka?

Litku Klemettiä ovat monet kehuneet, ja ollee vähintään valtavirran rajoilla. Parhaimmillaan veikeitä kappaleita, toki enemmän bändivetoista musaa kuin mitään suurten estradien voimaballaditulkintaa jos sitä tässä haettiin.

Krista Siegfrieds ja Litku on kovia.

Bullitt: Litku Klemettiä ovat monet kehuneet, ja ollee vähintään valtavirran rajoilla. Parhaimmillaan veikeitä kappaleita, toki enemmän bändivetoista musaa kuin mitään suurten estradien voimaballaditulkintaa jos sitä tässä haettiin.
 
Litku on kyllä yks kovimmista.

Joo ja Rebekka Holi on parhaimmillaan huippua. Ei ehkä vielä mainstreamia mutta ei mitään itsetarkoituksellista indie-tuhruakaan.
 
https://www.youtube.com/watch?v=IjdNLgYvsfk

Bullitt: Litku Klemettiä ovat monet kehuneet, ja ollee vähintään valtavirran rajoilla. Parhaimmillaan veikeitä kappaleita, toki enemmän bändivetoista musaa kuin mitään suurten estradien voimaballaditulkintaa jos sitä tässä haettiin.
 
Juuri tätä jne. Näin kesällä keikan Kokkolassa ja olipas vaan hurjaa menoa. Pidän kyllä.
 
Mutta aamulla tuli radiosta Behmiä, joka nyt pokkasi pitkän rivin palkintoja viime vuonnako. Kauhea hehkutus, että nyt on uutta ja erilaista ja näin. Omaan korvaan ei vaan poikkea muista kähisevistä ja/tai huokailevista tavunvenyttäjistä.

Kefiiri: Joo ja Rebekka Holi on parhaimmillaan huippua. Ei ehkä vielä mainstreamia mutta ei mitään itsetarkoituksellista indie-tuhruakaan.
 
https://www.youtube.com/watch?v=IjdNLgYvsfk
 
En muistanutkaan Rebekka Holia. Ääni myös sille. Kuulin talvella radiosta Yöllä-biisin ja piti selvittää saman tien, että kukas tämä oikein onkaan. Mielenkiintoista matskua.

Tykkään Lxandrasta, vaikka genre ei sinänsä ole ihan minun kuppini teetä.
Hieno laulaja ja tinkimätön artisti, tekee omaa juttuaan ja biisit ovat jees. Musiikkiteollisuuden kanssa tappelu täytyy olla täyttä helvettiä nykyään, se tuhoaa artisteja. Vanhemmasta kaartista sitten Vesala ja Kokkonen ovat aina olleet hyviä.

Kuvauksesta oli vähän vaikea päätellä että mitä tässä nyt loppuviimein haetaan, mutta kyllä ilman mitään vanhanaikaisia sukupuolirajoituksiakaan nostaisin esille ehdottomasti Yonan, jonka viimevuotinen Uni johon herään on omaan korvaan ylipäätänsä ylivoimaisinta suomenkielistä vyörytystä vuosikausiin. Isoa, pakahduttavaa ja luonnonvoiman lailla etenevää suuren draamankaaren kautta kulkevaa musiikkia, joka on täysin ansaitusti kerännyt kaikki kehunsa ja tunnustuksensa. Myös levynjälkeiset isommat ja pienemmät näkemäni keikat ovat olleet täyttä priimaa. Upea artisti joka on tehnyt vuosien varrella vähän kaikenlaista, mutta iski kultasuoneen ja omaan hermooni täysillä vasta tämän levyn myötä.

Nelli Matula on oikein hyvä laulamaan mutta nuo biisit eivät vain oikein vakuuta. Kai sitä pitää tehdä sitä mikä myy.

aivokuolio: Kuvauksesta oli vähän vaikea päätellä että mitä tässä nyt loppuviimein haetaan, mutta kyllä ilman mitään vanhanaikaisia sukupuolirajoituksiakaan nostaisin esille ehdottomasti Yonan, jonka viimevuotinen Uni johon herään on omaan korvaan ylipäätänsä ylivoimaisinta suomenkielistä vyörytystä vuosikausiin. Isoa, pakahduttavaa ja luonnonvoiman lailla etenevää suuren draamankaaren kautta kulkevaa musiikkia, joka on täysin ansaitusti kerännyt kaikki kehunsa ja tunnustuksensa. Myös levynjälkeiset isommat ja pienemmät näkemäni keikat ovat olleet täyttä priimaa. Upea artisti joka on tehnyt vuosien varrella vähän kaikenlaista, mutta iski kultasuoneen ja omaan hermooni täysillä vasta tämän levyn myötä.
 
Tuo Yonan levy on oikeasti yksi parhaista mitä tässä maassa on ikinä tehty.

Litku Klemetti on kyllä ihan huikea. Laita vaikka "Juna Kainuuseen" soimaan. Vaikka toi soundi ja muu on indietä niin pohjalla on vaan todella kovat biisit ja esittäjät.

Mulla tökkii suomalaisissa nykynaisartisteissa niiden todella vaivaannuttavan huonot sanoitukset. Päiväkirjamaista ihmissuhdetilitystä vailla minkäänlaista kielellistä luovuutta. Parhaana/pahimpana esimerkkinä tästä vaikkapa Viivin Hyväuskoinen.
 
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla sanoilla leikkiviä Juiceja, mutta edes jonkinlaisia omia kielikuvia tai tuoreita ilmauksia toivoisi löytyvän.

Hargon: Mulla tökkii suomalaisissa nykynaisartisteissa niiden todella vaivaannuttavan huonot sanoitukset. Päiväkirjamaista ihmissuhdetilitystä vailla minkäänlaista kielellistä luovuutta. Parhaana/pahimpana esimerkkinä tästä vaikkapa Viivin Hyväuskoinen.
 
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla sanoilla leikkiviä Juiceja, mutta edes jonkinlaisia omia kielikuvia tai tuoreita ilmauksia toivoisi löytyvän.
 
Vähän samoilla linjoilla. Tämän lisäksi kun artistin tuottajat pitkälti duunaa biisit niin monen tämän päivän "huippuartistin" oma duuni jää järkyttävän kehnoksi.

Hargon: Mulla tökkii suomalaisissa nykynaisartisteissa niiden todella vaivaannuttavan huonot sanoitukset. Päiväkirjamaista ihmissuhdetilitystä vailla minkäänlaista kielellistä luovuutta. Parhaana/pahimpana esimerkkinä tästä vaikkapa Viivin Hyväuskoinen.
 
En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla sanoilla leikkiviä Juiceja, mutta edes jonkinlaisia omia kielikuvia tai tuoreita ilmauksia toivoisi löytyvän.
 
Viivin kohdalla voikin miettiä, että kenelle musiikki on kohdistettu. Luultavasti juuri niille jotka raapustelevat päiväkirjaansa juttuja unelmiensa prinssistä.

Kuuntelin pätkän kehuttua Nelma U:ta. Olihan se ainakin erilaista kuin nykyajan runsaslukuisten etunimilaulajien yllätyksetön meininki.

Entäpä Rosita Luu?