Muusikoiden.net
15.12.2018
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Miten hoidatte/estätte ramppikuumetta?
1 2
Taanwa
03.06.2018 15:37:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Rakastan soittamista ja laulamista, ja omia biisejä on pöytälaatikot täynnä. Olen soittanut koskettimia ja laulanut noin 5-vuotiaasta saakka ja olen täysin itseoppinut muutamia yksittäisiä tunteja lukuunottamatta. Johtuneisiko juurikin siitä, että aina kun on aika esiintyä, iskee ihan hillitön epävarmuus ja pelko, että en osaakaan mitään ja että mokaan varmasti. Treeneissä ei mitään ongelmaa, mutta sitten kun tulee SE hetki, niin kädet on ihan jääkylmät, hikiset, ääni tärisee niin ettei meinaa saada sanoja suusta.
 
Olen soitellut muutamissa pikkubändeissä kesäkeikoilla, häissä, syntympäivillä jne. ja aina melko pienelle (max. muutama sata ihmistä) ja tutulle yleisölle. Joka kerta ihan jäätävä paniikki iskee kun pitää aloittaa ja tuntuu, että unohdan kaiken enkä muista sanoja enkä biisejä.
 
Sitten kun on hetken aikaa soittanut, voi rentoutua ja homma alkaa sujumaan.
 
Pienessä sievässä sitä vastoin ei pelottaisi esiintyä edes Niinistölle ja silloin tulee vedettyä omiakin biisejä kaikille ketkä vaan jaksaa kuunnella ilman häpeän häivääkään.
 
Unelmani tietysti on kuten aika monella muullakin tehdä ja esittää omaa musaa - tai no lähinnä jos pääsisi edes omaksi iloksi studioon äänittämään.
Onko mitään keinoa estää ramppikuumeen syntyä muuta kuin juomalla viinaa ennen jokaista esiintymistä - ei ehken kovin pitkäjänteinen ratkaisu?
 
~ No fear ~
Zibaldone
03.06.2018 16:34:44 (muokattu 03.06.2018 16:57:25)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Feeling is healing."
 
Tuntisin koko tunteen ja oireet, ja toivoisin lisää sitä.
Ongelma ei ole tuntemukset, vaan niiden vastustaminen.
Entä jos nämä tuntemukset olisivatkin yksi lempparijuttujani?
 
Jos kaikki tuntemukset kerralla on liikaa, keskity yhteen kerrallaan.
Koska viimeksi käsittelit esimerkiksi sydämen tykytystä?
Entäpä kun teit juoksulenkin? Käsitteleminen oli automaattista silloin.
 
Stressi= asenne jossa en halua tätä ärsykettä
Eustressi= asenne jossa haluan tätä ärsykettä
 
Joskus positiivinen stressi (eustressi) auttaa oppimaan nopeammin (=pieni haaste)
 
edit; "johtuneisi" on eventiivi. Se on harvinainen tapaluokka.
Hauska nähdä kun joku käyttää sitä.
 
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eventiivi
 
Sitaristi
03.06.2018 17:58:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Viina ja huumeet toimii kuhan ei vedä liikaa ennen keikkaa! Auttaa myös bänditoiminnassa jos muutki on juoppoja!
 
Lunnu
03.06.2018 19:34:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että pieni jännittäminen minkä tahansa esiintymisen (soittaminen, puhuminen, luennoiminen) yhteydessä on yksinomaan hyvästä.
Silloin on aistit valppaina ja keskittyneenä. Siinä vaiheessa kun homma on rutiinia niin ajatukset saattaa harhailla ties missä ja yleisö/kuulijat kyllä huomaa että kaveri ei ole oikein läsnä.
 
Nostalgy is not what it used to be
aivokuolio
03.06.2018 20:02:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kun menee lavalle ja näkee sen yleisön niin pitää vain kuvitella itsensä alasti ja kaikki on ok. Vai miten se meni?
 
Janne Flinkkilä
03.06.2018 21:15:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Suosittelen lukemaan tämän: https://www.rytmimanuaali.fi/miten- … misjannityksesta-kesytetaan-ystava/
 
Epämuusikko
04.06.2018 01:45:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Opettelen biisit paremmin, tiedän mahdollisimman paljon niiden tapahtumista jnejne. Vaihtoehtoisesti, tai siinä ohella muutenkin pyrin havainnoimaan ympärillä tapahtuvaa jos pitää "roikkua mukana" tai muuten vaan.
 
ts. mitä paremmin osaat tekemäsi asiat, sitä helpompaa se on. Sitten voi keskittyä jännittämään muita asioita :D
 
uliuli
lapio
04.06.2018 07:56:28
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Samaa mieltä, että mitä paremmin on treenannut sitä vähemmän kuumottaa. Ja itselle on ollut yksi, että on vaan soittanut niitä keikkoja nyt enempi. Niin ei se tunnu enää niin jännittävältä (väärällä tavalla). Ja pari kaljaa alle ei ole kyllä haitannut itselläni yhtään.
phiit
04.06.2018 08:28:01
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

lapio: Samaa mieltä, että mitä paremmin on treenannut sitä vähemmän kuumottaa. Ja itselle on ollut yksi, että on vaan soittanut niitä keikkoja nyt enempi. Niin ei se tunnu enää niin jännittävältä (väärällä tavalla). Ja pari kaljaa alle ei ole kyllä haitannut itselläni yhtään.
 
Juurikin tämä, kun on materiaali selkärangassa niin on huomattavasti rennompaa ja voi keskittyäkin ihan eri tasolla ja pitää välillä hauskaakin
 
LaMotta
04.06.2018 09:55:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Keikkailemisen oppii vain keikkailemalla.
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
Kalmo
04.06.2018 09:58:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ramppikuume on sitä samaa, mikä pitää leijonan terävänä ja saaliseläimen mahdollisimman pitkään hengissä. Tee siitä ystäväsi.
 
Jos mahdottomaksi käy, niin ehkä kannattaisi varovasti kokeilla beetasalpaajaa? Tuttu tulkki on joskus käyttänyt sitä erityisen kiperien, korkean tason keikkojen tukena, eli ei se ainakaan reaktiokykyä ja hoksottimia sumenna. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin dokaus. Jos voisikin olla 100% varma, että ottaminen jää esim. 2-3 kaljaan, niin hätä ei olisi kummoinenkaan. Yleinen elämänkokemus vain kertoo, että näin ei yleensä tapahdu.
 
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5 Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän.
Welho-77
04.06.2018 21:59:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kalmo: Ramppikuume on sitä samaa, mikä pitää leijonan terävänä ja saaliseläimen mahdollisimman pitkään hengissä. Tee siitä ystäväsi.
 
Jos mahdottomaksi käy, niin ehkä kannattaisi varovasti kokeilla beetasalpaajaa? Tuttu tulkki on joskus käyttänyt sitä erityisen kiperien, korkean tason keikkojen tukena, eli ei se ainakaan reaktiokykyä ja hoksottimia sumenna. On se ainakin parempi vaihtoehto kuin dokaus. Jos voisikin olla 100% varma, että ottaminen jää esim. 2-3 kaljaan, niin hätä ei olisi kummoinenkaan. Yleinen elämänkokemus vain kertoo, että näin ei yleensä tapahdu.

 
Itseä joskus 10 vuotta sitten jännitti esiintyminen. Suositeltiin kans beetasalpaajaa, mutta eipä se mihinkään auttanut. Pari kaljaa parempi. Ja kandee soittaa hyvin. Mitä epävarmempaa, niin sitä kovemmin jännittää.
 
Long live the King of Mercy. Leukoja vedetty tänä vuonna: 0 kpl
ituvirtanen
04.06.2018 22:30:49
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

nimim. Epämuusikko kirjasi linkin toisaalle mutta sopii tännekin kuin nenä peffaan:
 
https://rondolehti.fi/rondo-lehti/encore/harjoittelu-on-laatukysymys/
 
Edellisen sisällön toteuttaminen voittaa kaljat, beetat ja niitten yhdistelmät mennen tullen.
 
Ruutikallo
10.06.2018 00:09:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siinä jo harjoittelun laadukuutta ja keskittymistä sivuttiinkin, samoin materiaalin "omaksuminen selkärankaan".
 
Luin joskus muutamia artikkeleita ns.passiivisesta treenaamisesta, vai mikä nyt onkaa hienolta termiltään...
Mutta ideana on käyttää arjessa mahdollismman paljon aikaa matreiaalin kuuntelemiseen, siis ei välttämättä buddhalaisen keskittyneseti vaan esim.levy soi repeatilla autossa, kotona, yöllä, kuulokkeista, jne...
 
Onkohan tällaisesta kenelläkään omakohtaista arviota?
 
Kylähän sitä paljon tulee materiaalia ahmittua, mm.traskriptailun ohessa mutt miksipä ei käyttäisi myös passivisempaa puolta?
 
Toimiikohan ylipäänsä.
 
Kaunolla vai tikkukirjaimin?
Ruutikallo
10.06.2018 00:10:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

henydrum: Siinä jo harjoittelun laadukuutta ja keskittymistä sivuttiinkin, samoin materiaalin "omaksuminen selkärankaan".
 
Luin joskus muutamia artikkeleita ns.passiivisesta treenaamisesta, vai mikä nyt onkaa hienolta termiltään...
Mutta ideana on käyttää arjessa mahdollismman paljon aikaa matreiaalin kuuntelemiseen, siis ei välttämättä buddhalaisen keskittyneseti vaan esim.levy soi repeatilla autossa, kotona, yöllä, kuulokkeista, jne...
 
Onkohan tällaisesta kenelläkään omakohtaista arviota?
 
Kylähän sitä paljon tulee materiaalia ahmittua, mm.traskriptailun ohessa mutt miksipä ei käyttäisi myös passivisempaa puolta?
 
Toimiikohan ylipäänsä.

 
en verran itselleni vastaten, että joain faktaa siinä on oltava.
Perusteluna, muistan käsittämättömän paljon (suhteellista toki) Finn-hitsejä, iskelmää, paljon kuraakin, mutta myös loistaaa materiaalia vaikken sitä koskaan ole tietoisesti sisäistänyt.
 
Kaunolla vai tikkukirjaimin?
Epämuusikko
10.06.2018 00:30:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

henydrum: siis ei välttämättä buddhalaisen keskittyneseti vaan esim.levy soi repeatilla autossa, kotona, yöllä, kuulokkeista, jne...
 
Onkohan tällaisesta kenelläkään omakohtaista arviota?

 
Uskon että toimii, jos on korvat päässä ja muutenkin duunaa.
 
uliuli
Ruutikallo
10.06.2018 00:40:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Epämuusikko: Uskon että toimii, jos on korvat päässä ja muutenkin duunaa.
 
Näin se lienee, niin hyvässä kuin pahassakin.
 
Yhtenä esimerkkinä vaikka R.Frimanin -Linnut-
En ole koskaan "kuunnellut" sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta niinpä vain biisi on nauhalla päässäni lyriikoita myöden. Samoin useampia ko. artistin
kappaleita.
 
Noh, onhan tuosta toki hyötynytkin näissä Finn-hits vedoissa / bändeissä..
Mutta kaikkiaan tuolla päässä on varsin sekalaine jukeboxi
 
Kaunolla vai tikkukirjaimin?
LaMotta
10.06.2018 21:40:16
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse olen sitä mieltä että mikään treeni ei valmista keikkaan. Yleisölle esiintyminen on oma tapahtumansa. Ramppikuume loivenee vain x-määrällä keikkailua.
 
Pidin 3 vuoden tauon bändihommista ja nyt kun aloitin uudelleen keikkailun niin ei jännitä yhtään kun aikoinaan tuli väännettyä vajaa parisataa keikkaa.
 
(Lausutaan elämään kyllästyneellä äänellä): "Jos ei kiinnosta niin ei tiällä mikkää pakko oo olla. Työ tiijättä missä on ovet."
Ruutikallo
10.06.2018 21:54:31
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

LaMotta: Itse olen sitä mieltä että mikään treeni ei valmista keikkaan. Yleisölle esiintyminen on oma tapahtumansa. Ramppikuume loivenee vain x-määrällä keikkailua.
 
Pidin 3 vuoden tauon bändihommista ja nyt kun aloitin uudelleen keikkailun niin ei jännitä yhtään kun aikoinaan tuli väännettyä vajaa parisataa keikkaa.

 
Joo, tästä olen täysin samaa mieltä. Löytyy myös reilun vuoden "täysin muusikiton jakso".
 
Itse lähinnä ajattelen tässä matreiaalin "hallintaa".
 
Kaunolla vai tikkukirjaimin?
artope
11.06.2018 14:02:52
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itsellä ei niinkään jännitä isollekaan yleisölle esiintymisessä. Niin paljon on keikkoja takana.
 
Mutta jos joutuu/pääsee esiintymään esim sukulaisille tai vaikka työporukalle, niin se kyllä aiheuttaa ramppikuumetta ja kovaakin jännitystä.
 
"Siwa-stemma - yllättävän lähellä"
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti