Muusikoiden.net
11.12.2018
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Bändin genrerajat
1 2
Jones_
30.05.2018 08:26:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kuinka tiukasti rajattu bändin genre pitää mielestänne olla? Kuinka genrerajoittunutta kuuntelijaporukka on? Kuinka tarkasti bändin musiikkityyli on mielestänne rajattava, jotta esim. keikalla yleisö viihtyisi keskimäärin hyvin? Omia sävellyksiä kun alkaa olla iskelmästä ja popista deathmetalliin, niin tuntuu vähän vaikealta lähteä yhdellä bändillä kaikkia biisejä tekemään. Koviin moneen pumppuun on vaikea keskittyä yhtä aikaa.
 
Toki biisin voi aina (ainakin yrittää) sovittaa genreen sopivammaksi, mutta yleensä biisit toimivat ainakin oman vähäisen kokemukseni mukaan parhaiten siinä sovituksessa, mihin ne alunperin on sävelletty; ts. esim. melodia yksinkertaisesti kuulostaa vaikka iskelmältä.
 
Missä menee rajat?!
 
Perunamuusikko
phiit
30.05.2018 08:35:02 (muokattu 30.05.2018 08:36:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jones_: Kuinka tiukasti rajattu bändin genre pitää mielestänne olla? Kuinka genrerajoittunutta kuuntelijaporukka on?
 
Bändin genrehän voi olla mitä vaan laidasta laitaan, kuulijoiden rajoittuneisuus on yleensä vain koomista miten puristeja yritetään olla :)
 
Ei ole mitään rajoja
 
sticky fingers
30.05.2018 10:02:03
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä se bändi yleensä aina "joltain" kuulostaa, vaikka artisti itse ei osaisi itseään mihinkään genreihin, niiden liepeille tai rajoille asemoidakaan. Siis vähintään live- soitannan osalta. Biisejähän voi tietysti tehdä samalla artistinimellä vaikka minkälaisia. Ja vaikutteita/mausteita voi ottaa sieltä sun täältä sinne sun tänne toki.
 
Kuitenkin näkisin, että joku yhteinen nimittäjä tai jonkinlainen konsepti kai täytyisi olla, jotta bändistä kiinnostuu joku muukin kuin artisti itse. Joku saattaa tietysti kiinnostua täysin genrerajattomasta artistista, jos artisti sattuu olemaan vaikkapa nimekäs tai kuuluisa ylipäätään jostain, mutta kärjistettynä sellainen "Naapurin Marko & Nimetön bändi soittaa sitä sun tätä" on aika hankala myytävä. Toki siitäkin voi oman juttunsa tehdä, mutta toimiakseen se vaatii sen että Marko bändeineen tekee kaiken sen todella hyvin.
 
"'I've got, as they say, a well-developed talent for observation when it's already too late and some unpleasantness has happened"
Jones_
30.05.2018 10:05:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ei kai niitä sinänsä olekaan, itsehän me ne luomme päämme sisässä. Silti iskelmää ja death metallia soittavan bändin perustaminen on liiketaloudellisessa mielessä sama, kun perustaisi yrityksen, joka myy sekä autoja että vanhusten hoivapalveluita; asiakaskuntaa ei ole fokusoitu oikein. Toki tästä päästään taiteelliseen aspektiin; eihän oikea taiteilija ole edes kiinnostunut yleisöstä, vaan itsensä toteuttamisesta.
 
Perunamuusikko
Kefiiri
30.05.2018 10:31:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kai sitä voi soittaa monenlaistakin musaa mutta jokin yhteinen nimittäjä pitäisi tulkintoihin saada. Onhan Beatlesillakin meininkiä humpasta heviin, ja jos se niiltä onnistui niin miksei muiltakin ;)
 
En ole musiikin asiantuntija.
phiit
30.05.2018 10:45:43
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kefiiri: mutta jokin yhteinen nimittäjä pitäisi tulkintoihin saada.
 
On jo "musiikki" höhö ;)
 
Kalmo
30.05.2018 11:26:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Soitatteko siis ns. tanssikansakeikkoja? Eri yleisöille toimii varmaan eri ratkaisut, mutta yksi keino selvitä dilemmasta voisi olla laatia keikkakonsepti/biisilista niin, että syntyy pieniä kokonaisuuksia, vaikka vähän huumorinkin kera. "Kun tuo rumpali on niin raskasmielinen, laitamme nyt tulemaan muutaman raskaamman siivun. Jos pelkäätte tulevanne jyrätyiksi, käykää siemaisemassa pikakahvit tai jääkää lattialle ja kohdatkaa vaara!" :o)
 
Ihmisistä on nuivaa jättää tanssi kesken kun huomaavat, että ei tämä istu omaan pirtaan. Jos heillä on tiedossa, että nyt tulee vartti sellaista tavaraa, joka ei itseä kliinnosta, niin he todennäköisemmin jäävät ihan tyytyväisinä odottamaan "omaa vuoroaan". Tietenkään mikään örinähevi ei istu tällaiseen kuvaan. Se voi herättää liian suuria antipatioita.
 
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5 Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän.
jannu
30.05.2018 11:32:44 (muokattu 30.05.2018 11:35:10)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

EDIT: Ei mitään. Koitan keksiä jotain järkevää sanottavaa.
 
"You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti
McLeach
30.05.2018 23:25:24
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä se kantsii yhteen genreen jäädä jos kokoonpanoja on vain yksi. Se ei varsinaisesti hyödytä ketään että yrittää tunkea kaikki tekeleet yksiin kuoriin. Toki levyttäin voi meno elää muttei nyt sentään humpasta heviin yhdellä levyllä/keikalla. Ellei sit tavoittele jotain huumoriarvoa. Kannattaa myös ottaa ulkopuolisia mielipiteitä siitä mikä kama oikeesti toimii. Voi olla että omat putkiaivot helposti estää todellisuuden näkemisen ja kaikki omasta kynästä tullut kuulostaa timantilta.
 
Sergei Fallinen
31.05.2018 00:00:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jones_: Toki tästä päästään taiteelliseen aspektiin; eihän oikea taiteilija ole edes kiinnostunut yleisöstä, vaan itsensä toteuttamisesta.
 
Ja lisäksi oikea taiteilija loppupeleissä kuulostaa itseltään, tekee mitä hyvänsä.
 
Viime kädessä riippuu ihan niistä tavoitteista. Jos tavoite on päästä soittamaan heviklubille niin silloin pitää kuulostaa edes jossain määrin heviltä. Jos saada sopimus Unversalilta niin pitää kuulostaa siihen sopivalta riittävän myytävissä olevalta artistilta. Jos taas tavoite on tehdä omaa juttua ja päästä haistattamaan vitut kaikilla genrepoliiseilla ja mutisemaan, miten kaikki muut ihmiset ovat väärässä eivätkä ymmärrä aitoa taidetta, silloin saa ja pitääkin tehdä aivan mitä huvittaa.
 
Jucciz
31.05.2018 14:40:06 (muokattu 31.05.2018 14:44:03)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos bändin juju on se, että soitetaan tyylillisesti ihan laidasta laitaan ja myös fanit odottavat sitä, en näe ongelmaa, vaikka samaan settiin laitettaisiinkin kaikkea humpasta hevin ja fuusiojatsin kautta kansanmusiikkiin. Toki tällöin bändi on jo ihan lähtökohtaisesti marginaalimusiikkia esittävä porukka - suurempia yleisöjä on helpompi kalastella asettamalla edes jonkinlaiset tyylilliset raamit. Täytyy aina muistaa, että henkilön A tiukka tyylinmukaisuus on henkilölle B puuduttavaa yksipuolisuutta - ja henkilön C monipuolisuus on henkilölle D puolestaan häiritsevä sillisalaatti. Kaikkia ei voi miellyttää, se on selvä.
 
Genrerajat ovat markkinamiehiä, levy-yhtiöpomoja ja radion musiikkipäälliköitä varten - tai niitä, jotka haluavat olla kavereitten silmissä mahdollisimman aitoja tai eksoottisia, kun kuuntelevat jotain tarkasti määriteltyä (ala)genreä. Todelliset musiikin ystävät tai muusikot harvoin piittaavat siitä, mihin lokeroon mikäkin kappale sujahtaa - jos se kuulostaa hyvältä ja puhuttelee, se on hyvä. Tuossa kun itsekin oon vääntänyt omaa musaa vuosikaudet, on kyllä täysin mahdotonta pysytellä yhdessä tyylilajissa. Yleensä lopputulosta on edes yhden yksittäisen biisin kohdalla vähän vaikea määritellä, koska elementtejä on aika monista tyyleistä.
 
Toki ikävä puoli ainakin tässä ajassa on se, että mitä vaikeammin määriteltävää tai omaperäisempää musiikkia tekee, sitä todennäköisempää on se, ettei se juurikaan tavoita kuulijoita - tai ainakaan pääse radioon. Varsinkin radioon päästäkseen jo itse sävellyksen on oltava tänä päivänä niin tavattoman yksinkertainen, mielenkiinnoton ja suurin piirtein tietyistä soinnuista rakennettu ja samalla kertaa överituotettu, että ihan oksettaa - toki sen lisäksi, että se on oltava likipitäen kopio kaikesta muusta, mitä radiossa jo valmiiksi soi.
 
Omista taiteellisista lähtökohdista tehdylle musiikille on hyvin vähän sijaa valtamediassa. Tietty jos elanto ei ole kiinni musiikin alalla toimimisesta, näillä seikoilla ei välttämättä olekaan väliä.
McLeach
01.06.2018 12:29:01 (muokattu 01.06.2018 12:29:45)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz:
Genrerajat ovat markkinamiehiä, levy-yhtiöpomoja ja radion musiikkipäälliköitä varten - tai niitä, jotka haluavat olla kavereitten silmissä mahdollisimman aitoja tai eksoottisia, kun kuuntelevat jotain tarkasti määriteltyä (ala)genreä. Todelliset musiikin ystävät tai muusikot harvoin piittaavat siitä, mihin lokeroon mikäkin kappale sujahtaa - jos se kuulostaa hyvältä ja puhuttelee, se on hyvä. Tuossa kun itsekin oon vääntänyt omaa musaa vuosikaudet, on kyllä täysin mahdotonta pysytellä yhdessä tyylilajissa. Yleensä lopputulosta on edes yhden yksittäisen biisin kohdalla vähän vaikea määritellä, koska elementtejä on aika monista tyyleistä.

 
Omissa projekteissa on toki vaikea pitää rajoja, saatika asettaa se tiettyyn genreen. Mutta se nyt vaan on niin perseestä kun isot bändit ei pysty nimeämään genreä kun on ollaan niin luovia jne plääplääplää. Näistä noin 90 prosentissa on kyse siitä ettei rokkibändi uskalla myöntää siirtyneensä poppiin tai metallibändi indieen. Pistää aina vituttaan, vaikkei siinä popissa mitään vikaa oliskaan.
 
GiovanniDiRondo
03.06.2018 08:01:41
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Genrejen välillä pomppimisessa on se pulma, että tekijä ei välttämättä pysty perehtymään siihen, mikä kyseisessä musiikkityylissä on olennaista.
 
Musiikkityyli voi esimerkiksi olla näennäisen yksinkertaista, mutta siinä on jotakin tiettyjä nyansseja, joita ei havaitse, koska musiikintekijä lähestyy sitä sen musiikkikulttuurin kautta, jossa hän on paremmin sisällä.
 
Helposti tulee tehtyä siis pastisseja, mikä voi tietty toimia omalla tavallaan. Tunnettu esimerkki pastissien käytöstä on The Beatles. Erilaisten tyylien jäljittely voi fanien mielestä olla ihastuttavaa, mutta toisille syy kritisoida yhtyettä.
 
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee.
Kefiiri
03.06.2018 12:38:58 (muokattu 05.06.2018 09:13:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Totta tuokin, mutta toisaalta ulkopuolisen näkökulmasta tehdyssä pastississa voidaan tavoittaa (vaikka tahattomastikin) jotain sellaista uutta jutskaa, mikä tiukemman genrekurin alaisuudessa jäisi vallan toteutumatta.
 
En ole musiikin asiantuntija.
GiovanniDiRondo
04.06.2018 13:01:26
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos ajattelee vaikka suomalaista tangoa, niin onhan se alkuperäiseen latinalaisversioon verrattuna rytmisesti äärimmäisen kökköä. Mutta toisaalta on syntynyt ihan oma musiikkikulttuurinsa, jossa on syvyyttä.
 
Bändissä tärkein tehtäväni on tukea laulajan tulkintaa ja sitä tekstiä mitä hän tulkitsee.
Rämppy
05.06.2018 09:20:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

GiovanniDiRondo: Jos ajattelee vaikka suomalaista tangoa, niin onhan se alkuperäiseen latinalaisversioon verrattuna rytmisesti äärimmäisen kökköä. Mutta toisaalta on syntynyt ihan oma musiikkikulttuurinsa, jossa on syvyyttä.
 
No suomitango on argentiinalaisen tangon ja saksalaisen marssin fuusio. Ihan omanlaisensa tyylisuuntaus ja sinänsä hienoa musiikkia. Ei oo kökköä.
 
In Finland we have this thing called "diu diu".
Funkånaut
05.06.2018 09:50:50
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Rämppy: No suomitango on argentiinalaisen tangon ja saksalaisen marssin fuusio. Ihan omanlaisensa tyylisuuntaus ja sinänsä hienoa musiikkia. Ei oo kökköä.
 
Suomalaisen tangon metronomi-henkiseen tahtiin oli (ja on) helppo tanssia humppataustallakin, jopa pikku punssissa. Tarttee muistaa genren syntyaika ja se, missä ja millaiselle jengille sitä soitettiin.
 
It's all very well saying "beauty is subjective" but let's face it: it's not that subjective. - David Mitchell
Jucciz
06.06.2018 12:15:45
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Saksalainen svengi, ts. se kun ei svengaa.
Rämppy
06.06.2018 13:20:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Saksalainen svengi, ts. se kun ei svengaa.
 
Ei oo tarkoituskaan svengata.
 
In Finland we have this thing called "diu diu".
Presidentti
06.06.2018 16:08:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: Saksalainen svengi, ts. se kun ei svengaa.
 
Saksalaisethan ovat täysin rytmitajuton kansa. Svengi tai keinuminen ei sovi sellaiseen insinööriajatteluun.
 
"Vielä kun riisuu itsensä alastomaksi, mutta jättää tennissukat jalkaan ja laittaa aurinkolasit päähän niin tuntuu kuin katselisi suomipornoa" -DM-
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti