| Aihe: DDD eli digitaalisesti äänitetty teos säilöminen? | 1 |
|---|
|
Eli kiinnostaisi tietää ja kun en osaa etsiä oikeilla englanninkielisillä hakusanoilla että kun 80-luvulla tuli kokonaan digitaalisesti tehty äänitystekniikka eli DDD niin säilytettiinkö sillä tehdyt kappaleet myös digitaalisena masternauhassa 80-luvulla? Jos säilytettiin niin oliko äänitteet siinä yleensä CD laatuisena eli 16-bittiä ja 44,1 kHz? CD laatuisenahan äänitteistä ei tällöin saa enää tehtyä tarkempia versioita esimerkiksi DVD-audio käyttöön tai digitaaliseen lataukseen nettiin toisin kuin jos äänitys olisi tehty AAD menetelmällä? |  ituvirtanen
06.08.2017 23:11:05 (muokattu 06.08.2017 23:14:00) | |
|
Soittimet ovat käytännössä analogisia. Mikit ovat käytännössä ja etuasteetkin analogisia. AD-muuntimet ovat sitten voineet olla mitä vain, kuten myös äänityslaitteet. Siten nauhoite voi olla mitä tahansa alkaen analoginen tahi 16/44.1. Yksi juttu on nauhoite, toinen, mistä sen saisi. Äänitteen omistaja ei välttämättä anna sitä hyvästäkään syystä ulos, oli aie kuinka hyveellinen tahansa. Tekijänoikeus teokseen on hyvin vahva = ulkopuoliselle erittäin arvokas. | |
Aika iso osa 80-luvun digitaaliäänitteistä lienee alun perin tehty 44,1 tai 48 kilohertsin taajuudella ja 16 bitillä. Jos miksauksetkin tehtiin digitaaliselle medialle (yleensä DAT-nauha, 48/16), välissä oli kuitenkin käytössä analoginen konsoli ja (enimmäkseen) analogisia efektejä. Digitaaliefektejäkin käytettiin käytännössä niin, että niihin ja niistä pois musiikki meni analogisessa muodossa.
Jos orkkisnauhat ovat tallessa (ja toistokunnossa), niin niillä arvoilla mennään. Uudelleenmiksauksia ja muita tarkoituksia varten data epäilemättä muunnetaan korkeammille arvoille, mikä antaa vähän enemmän ns. kyynärpäätilaa.
Muistaakseni olen lukenut, että ainakin Depeche Moden levyjen (monikanava?-)uudelleenmiksauksia tehdessä törmättiin siihen, että moniraitakakulla olivat vain laulut ja analogiset soittimet (jokunen kitara jnpp.) sekä synkronointiraita ulkoisia midi-sekvensserejä varten. Tyyppien piti kaivaa sitten jostakin varaston perukoilta sekvensserien lisäksi myös ne synat ja rumpukoneet, laitettava kaikki isolla rahalla takaisin toimintakuntoon ja ohjelmoitava soundit uusiksi...
"Te ette pitäisi Nietzschestä, sir. Hänen filosofiansa on pohjimmiltaan epätervettä." |  jannu
08.08.2017 16:27:18 (muokattu 09.08.2017 01:48:37) | |
|
CDkuuntelija95: Eli kiinnostaisi tietää ja kun en osaa etsiä oikeilla englanninkielisillä hakusanoilla että kun 80-luvulla tuli kokonaan digitaalisesti tehty äänitystekniikka eli DDD niin säilytettiinkö sillä tehdyt kappaleet myös digitaalisena masternauhassa 80-luvulla? Jos säilytettiin niin oliko äänitteet siinä yleensä CD laatuisena eli 16-bittiä ja 44,1 kHz? CD laatuisenahan äänitteistä ei tällöin saa enää tehtyä tarkempia versioita esimerkiksi DVD-audio käyttöön tai digitaaliseen lataukseen nettiin toisin kuin jos äänitys olisi tehty AAD menetelmällä?
Määrittele "tarkempi versio". Jos masteräänitteen lähtökohta on olla se tuotannon lopputuote, josta kuluttajille suunnatut lopputuotteet monistetaan, on siinä vaiheessa formaatin digitaalisuudesta tai analogisuudesta huolimatta tehty tietty määrä "peruuttamattomia" ratkaisuja. Muokkaaminen vaatii paluuta edellisiin työvaiheisiin ja tällöin edellytys on myös, että projektissa käytetyt tai vastaavat työkalut ovat saatavilla ja niiden asetukset ovat toisinnettavissa.
Jos esität väitteen, että cd-laatuisesta äänestä ei pystyisi tuottamaan korkeampiresoluutioisia jalosteita, niin olet hakoteillä. Mikä sitten on tällaisesta tuotannosta saavutettu hyöty, on suhteellista ja täysin kiinni kulloisenkin tuotannon toteutuksesta.
Tietysti asia ja sen tärkeys saattavat myös riippua näkökulmasta. Jotkut kuuntelevat musiikkia, toiset tallennusformaattia. "You can't really be jealous of something you can't fathom." -Nigel Tufnel
Saatanan kojootti | |
jannu: Määrittele "tarkempi versio". Jos masteräänitteen lähtökohta on olla se tuotannon lopputuote, josta kuluttajille suunnatut lopputuotteet monistetaan, on siinä vaiheessa formaatin digitaalisuudesta tai analogisuudesta huolimatta tehty tietty määrä "peruuttamattomia" ratkaisuja. Muokkaaminen vaatii paluuta edellisiin työvaiheisiin ja tällöin edellytys on myös, että projektissa käytetyt tai vastaavat työkalut ovat saatavilla ja niiden asetukset ovat toisinnettavissa.
Jos esität väitteen, että cd-laatuisesta äänestä ei pystyisi tuottamaan korkeampiresoluutioisia jalosteita, niin olet hakoteillä. Mikä sitten on tällaisesta tuotannosta saavutettu hyöty, on suhteellista ja täysin kiinni kulloisenkin tuotannon toteutuksesta.
Tietysti asia ja sen tärkeys saattavat myös riippua näkökulmasta. Joskut kuuntelevat musiikkia, toiset tallennusformaattia.
Esimerkiksi jos 80-lukulainen digitaalinen masternauha on tehty CD ajatellen 16-bit 44.1 kHz tarkkuudella niin tarkkuus ei parane jos sen kopioi tai muuttaa ns "raakana" tietokoneella 24-bit 192 kHz tarkkuuteen eikä remasteroi sitä. Bittejä kun ei voi tyhjästä luoda. CD laatuisesta voidaan saada paremman kuulosta jos sen masteroi uusiksi ja alkuperäinen on masteroitu huonommin.
Analogipuolella analogisesta masternauhasta voidaan tehdä 24-bit 192 kHz digitaalinen muunnos ja ainakin teoriassa digitaalisen muunnoksen ääni on parempi kuin jos se olisi tehty 16-bit ja 44.1 kHz laadulla.
Jos kuvaan ammattivideokameralla 720p laatuista häviötöntä videota niin siitä ei enää jälkikäteen saa Full HD laatuista materiaalia ellei kuvaa uusiksi Full HD. Tai voihan sen muuttaa toki 1920x1080 resoluutioon mutta kuvanlaatu ei siitä sen enempää parane ellei muokkaa samalla ja korjaa alkuperäisen tallennuksen virheitä kuten lisää valoisuutta yms. | |
CDkuuntelija95: Esimerkiksi jos 80-lukulainen digitaalinen masternauha on tehty CD ajatellen 16-bit 44.1 kHz tarkkuudella niin tarkkuus ei parane jos sen kopioi tai muuttaa ns "raakana" tietokoneella 24-bit 192 kHz tarkkuuteen eikä remasteroi sitä. Bittejä kun ei voi tyhjästä luoda. CD laatuisesta voidaan saada paremman kuulosta jos sen masteroi uusiksi ja alkuperäinen on masteroitu huonommin.
Jos kuvaan ammattivideokameralla 720p laatuista häviötöntä videota niin siitä ei enää jälkikäteen saa Full HD laatuista materiaalia ellei kuvaa uusiksi Full HD. Tai voihan sen muuttaa toki 1920x1080 resoluutioon mutta kuvanlaatu ei siitä sen enempää parane ellei muokkaa samalla ja korjaa alkuperäisen tallennuksen virheitä kuten lisää valoisuutta yms.
Misassit pointin. Jannun viestissähän puhutaan nimenomaan "jalostamisesta" eli mahdollisesta muokkauksesta. Eli nk. "remasteroinnista" whatever....
CDkuuntelija95: Analogipuolella analogisesta masternauhasta voidaan tehdä 24-bit 192 kHz digitaalinen muunnos ja ainakin teoriassa digitaalisen muunnoksen ääni on parempi kuin jos se olisi tehty 16-bit ja 44.1 kHz laadulla.
Remastered in Hi-Res: nyt selkeämmin kuultavissa oleva analoginen pohjakohina! :D
Spede blendaa: https://blend.io/spede | |
jPekka: Muistaakseni olen lukenut, että ainakin Depeche Moden levyjen (monikanava?-)uudelleenmiksauksia tehdessä törmättiin siihen, että moniraitakakulla olivat vain laulut ja analogiset soittimet (jokunen kitara jnpp.) sekä synkronointiraita ulkoisia midi-sekvensserejä varten. Tyyppien piti kaivaa sitten jostakin varaston perukoilta sekvensserien lisäksi myös ne synat ja rumpukoneet, laitettava kaikki isolla rahalla takaisin toimintakuntoon ja ohjelmoitava soundit uusiksi...
Ollaan ohi aiheen mutta tykkään tosi paljon ysärimusasta ja on ollut mielenkiintoista lueskella niiden tekotavoista varsinkin kun mennään tonne sekkariosastolle. Olen jonkin verran lueskellut siitä miten Björkin ja Massive Attakin levyjä on duunattu 90-luvulla ja meininki on tosiaan ollut kuvailemasi: Laulu-, ja jousiraidat ynnä muut akustiset soittimet löytyy kakulta aikakoodiraidan kera ja kaikki sekkarijutut pyöri livenä mixdownissa.
Tod. näk. ainakin Björkin parin ekan levyn kohdalla on jouduttu käymään sama ruljanssi läpi 5.1 miksauksia tehdessä.
Spede blendaa: https://blend.io/spede | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
