| Aihe: Mikä muuttui 1970-luvun alkaessa studiotekniikassa? | |
|---|
 sub zero
28.06.2017 12:05:58 (muokattu 28.06.2017 12:08:07) | |
|
Varmaan kaikki tuon ajan musiikkia kuunnelleet ovat huomanneet, että jossain 1960-luvun loppuvuosina tai 1960- ja 1970-luvun vaihteessa on taitekohta, jossa suunnilleen kaikki levyt alkoivat kuulostaa paljon terävemmiltä ja selkeämmiltä.
Osaisiko joku tehdä nopean yhteenvedon meille maallikoille, että mitä studiotekniikassa tuolloin tapahtui?
Itse tiedän ainakin, että neliraitanauhurit vaihtuivat huomattavasti laajempiin (8-, 16-, 32..), mutta veikkaisin, ettei tuo oikein selitä asiaa. Samoin siirryttiin stereoon, mutta se ei vielä yksin selvästikään kirkastanut soundia.
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta |
|
Mahtoiko putkilaitteista puolijohdetekniikkaan siirtyminen vaikuttaa asiaan? J.J. Cale sanoi jossain vanhassa haastatelussa, että " with those new transistor boards you get SUPER presence."
En ole musiikin asiantuntija. |
|
Dolbyn kohinanvaimennus jne. Yläpäitä ei tarvinnut varoa kun suhinat saatiin muuten kuriin.
"Everything is permissible as long as it is fantastic" - Carlo Mollino (1905-1973) |
 JoKo
28.06.2017 15:21:26 | |
|
Sanoisin että se suurimmaksi osaksi on juuri tuo raitojen määrän kasvu. Kaikki välimiksaukset ym kelalta kelalle siirrot heikentävät yläpäätä ja lisäävät kohinaa. Oli myös mahdollista käyttää enemmän mikkejä joka tuo omalta osaltaan presenssiä soundiin. |
|
Rumpalit eristettiin koppeihin ja studioissa alettiin muutenkin suosia kaiuttomia tiloja. Päällesoitoissa alettiin käyttää monitorointina kuulokkeita ja muutenkin alettiin soittaa enemmän erikseen. Lähimikitys tuli vallitsevaksi.
Nämä kaikki seikat vaikuttivat siihen, että vuotoja on vähemmän, jolloin soinnista saatii erottelevampi.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
|
varakeef: Rumpalit eristettiin koppeihin ja studioissa alettiin muutenkin suosia kaiuttomia tiloja. Päällesoitoissa alettiin käyttää monitorointina kuulokkeita ja muutenkin alettiin soittaa enemmän erikseen. Lähimikitys tuli vallitsevaksi.
Tuntumani taitais olla, että äänenlaatu parani myös live-levyissä ja studioliveinä soitetuissa jazz-levyissä. Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö nuo seikat olisivat voineet vaikuttaa.
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta |
|
Varmaan sekin vaikutti, että 60-luvun lopulla alettiin tehdä erittäin kunnianhimoisia teema-albumeita ym. Koko studioprosessiin alettiin käyttää aikaa ja rahaa aivan uudella tavalla. Samalla teknikoiden taidot kehittyivät, ja rima nousi tusinatavarassakin.
Siihen asti oli normaalia pistää albumi purkkiin alle viikossa.
En tiedä, voiko esim. klassisissa orkesteriäänityksissä huomata samanlaista harppausta.
Nehän äänitettiin silloinkin livenä ja todennäk. usein arvokkaammilla härpäkkeillä, kuin "nuorisometeli".
Kaiverrustyön, masteroinnin, levyneulojen ja vinyylimateriaalin kehittymistä ei varmaan voi myöskään unohtaa. Kun hommassa liikkuvat rahamäärät alkoivat kasvaa, ja kilpailu kiristyi, oli joka vaiheessa varmaan petraantumista.
Puhuvathan hifistit, että saman levyn eri painosten välillä saattoi olla isoja äänenlaatueroja.
Asus P5B, E6600 Core 2, E-MU 1820, 2 G RAM, GF 7300, XP, SONAR 8.5
Keski-ikäisellä amatöörillä on se etu, että edessä olevia turhautumisen vuosia on vähemmän. |
|
Transistoritekniikka tosiaan yleistyi 70-luvun alussa. Neve 1073 (transistorietuaste) joka on se käytetyin etuaste tuli studioihin juuri 70-luvun alussa.
Se käytetyin kohinanpoisto Dolby A ilmestyi 1965, ehkä se sitten vasta levisi seuraavan vuosikymmenen aikana. Dolbyn seuraava ammattikäyttöön suunnattu kohinanpoisto Dolby SR tuli vasta 80-luvulla.
Mäki väitän että isoin syy on raitamäärien lisääntyminen ja se, että jengi ei enää välttis vetäny samassa huoneessa, vaikka olisikin soittanut samaan aikaan. Ja tosiaan se välimiksien (ja sen aiheuttaman kohinan) jääminen paljon vähemmälle heit kun 16-, ja 24-raiturit tuli studioihin.
Kelatkaa miten nopeasti moniraitateknologia kehittyi muutamassa vuodessa: vuonna 1967 Beatles tekee Stg. Peppersin kahdella neliraiturilla; kuusi vuotta myöhemmin Pink Floyd julkaiseen DSotM:n joka on äänitetty 16-raiturilla.
Spede blendaa: https://blend.io/spede |
|
Kalmo: Varmaan sekin vaikutti, että 60-luvun lopulla alettiin tehdä erittäin kunnianhimoisia teema-albumeita ym. Koko studioprosessiin alettiin käyttää aikaa ja rahaa aivan uudella tavalla. Samalla teknikoiden taidot kehittyivät, ja rima nousi tusinatavarassakin. Siihen asti oli normaalia pistää albumi purkkiin alle viikossa.
Tämä muutos oli niin kokonaisvaltainen (koskee about kaikkia levyjä), että luulisi, että käytetty aika ja tuottajan taidot ei olisi se ratkaisevin juttu.
En tiedä, voiko esim. klassisissa orkesteriäänityksissä huomata samanlaista harppausta. Nehän äänitettiin silloinkin livenä ja todennäk. usein arvokkaammilla härpäkkeillä, kuin "nuorisometeli".
1960-luvun klasarilevyissä on selvästi semmoinen vanhahtava soundi, jonka huomaa heti. En ole tosin ihan varma, ajoittuuko sillä puolella muutos ihan samoihin vuosiin, mutta veikkaisin, että kyllä.
Maan päältä on Lesbos valinnut minut laulamaan kukitettujen neitsyidensä salaisuudesta |
|
Ai niin, stereo löi läpi vuonna 1969.
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
 Gary Enfield
28.06.2017 19:27:07 (muokattu 28.06.2017 22:41:23) | |
|
sub zero: Tämä muutos oli niin kokonaisvaltainen (koskee about kaikkia levyjä), että luulisi, että käytetty aika ja tuottajan taidot ei olisi se ratkaisevin juttu.
1960-luvun klasarilevyissä on selvästi semmoinen vanhahtava soundi, jonka huomaa heti. En ole tosin ihan varma, ajoittuuko sillä puolella muutos ihan samoihin vuosiin, mutta veikkaisin, että kyllä.
Kai siinä on kanssa jotain uuden tekniikan haltuunottoa. Jos vertaa vaikka Echoesin soundimaailmaa mainittuun Dark sideen ja samalla Alan Parsonsin läpimurtoon studioteknikkona ja tuottajana, niin onhan siinä soundimaailmassa iso ero.
E: en siis viittaa, että parsons olisi tuottanut echoesin. Tämä selvennyksenä. Muutos on vielä suurempi kun vertaa atom hearth motheriin. No joo. Tämmöstä. |
|
Tämä on aihe jota olen itsekin joskus ihmetellyt ja josta harvoin tunnutaan puhuvan. Monilla jäärillähän tuntuu olevan ajatuksena että ennen kaikki musiikki kuulosti vitusti paljon paremmalta ja nykyään kaikki kuulostaa paskalta, mutta onhan se kuitenkin fakta, että ennen 70-lukua iso osa hyvästäkin musiikista kuulosti paskalta ja esim. jotain 50-luvun rockenroll-meininkejä tai vaikka vielä vanhempia blues-äänityksiä ei viitsi kuunnella niiden kuppaisten soundien takia vaikka itse musiikki sinänsä kiinnostaisikin.
"Yhdistelmä nyt voitolla kakka" - haitaripartio |
|
Tomeista otettiin alakalvot pois. |
|
Jos aihe kiinnostaa laajemmaltikin, löytyy mm. tämmönen liki kolmesataasivuinen väitöskirja:
https://tampub.uta.fi/bitstream/han … /67557/951-44-6492-3.pdf?sequence=1
Okei, tuo käsittelee kotimaan äänitetuotantoa, mutta moni juttu on sovellettavissa laajemmaltikin ja onhan siellä paljon viittauksia myös kansainväliseen äänitetuotantoon. Tosi mielenkiintoista luettavaa. |
|
Bullitt: mutta onhan se kuitenkin fakta, että ennen 70-lukua iso osa hyvästäkin musiikista kuulosti paskalta ja esim. jotain 50-luvun rockenroll-meininkejä tai vaikka vielä vanhempia blues-äänityksiä ei viitsi kuunnella..
Ei ole fakta. Se on mielipide. Tämän jos useammat sisäistäisivät, maailma olisi parempi paikka elää.
Stidi alla. |
 pliksu
30.06.2017 09:06:33 (muokattu 30.06.2017 09:06:56) | |
|
jukkajylli: Ei ole fakta. Se on mielipide. Tämän jos useammat sisäistäisivät, maailma olisi parempi paikka elää.
Kyllä juu, vanhoissa levytyksissä se äänitystekniikka on ajankuvaa ja itselleni tärkeä osa kuuntelukokemusta. Harvassa ne uudetkin jazz-levyt, jotka on kuulostaneet yhtä hyvältä Van Gelderin 50-luvun nauhoitusten kanssa, vaikka ihan samanlaiseen tarkkuuteen ne eivät digitekniikan ja solid state -vehkeiden kanssa pääsekään.
And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind. |
|
Nämä on kanssa tottumiskysymyksiä. Esim. sitä on tottunut, että vanha maailma on mustavalkoinen, kun kattelee vanhoja autochrome-kuvia niin se näyttääkin erilaiselta.
https://www.google.fi/search?q=auto … EpoKHZk9CooQsAQILg&biw=1680&bih=939 |
pliksu
30.06.2017 11:08:49 (muokattu 30.06.2017 11:16:25) | |
|
Gary Enfield: Nämä on kanssa tottumiskysymyksiä. Esim. sitä on tottunut, että vanha maailma on mustavalkoinen, kun kattelee vanhoja autochrome-kuvia niin se näyttääkin erilaiselta.
Osaakos joku sanoa näkökulmia siihen, miksi useampi nykyartisti, kotimaisena esimerkkinä mainittakoon Litku Klemetti ja Jukka Nousiainen, ovat vaihtaneet takaisin polaroidiin, ts. vannovat tuhnusaundin nimeen? Sympaattistahan se on kieltämättä, mut olisi hauska kuulla miltä nää artistit kuulostaisivat ilman lofi-filttereitä.
Itse omissa sovituskokeilussani olen todennut, että vanhaan bändisaundiin pohjautuva juttu kuulostaa luontevammalta pienellä tuhnuuttamisella. Tämä on varmasti täysin omiin kuuntelutottumuksiin pohjautuva asia. Oon myös todennut, että sovituksen kokoaminen nykyaikaisella, kliinisellä saundiilla on monesti jokseenkin hankalampaa, koska instrumentit soivat tiiviimmin omilla taajuuskaistoillaan, minkä johdosta kappaleet tuntuvat aina tarvitsevan jotain pientä sovituksellista/saundillista lisää.
And there ain't nothin' like a friend who can tell you you're just pissin' in the wind. |
|
Kai se pieni suttuisuus ja saturoituminen sulauttaa äänet paremmin yhteen. Mustakin se monesti kuulostaa paremmalta kuin täydellinen erottelevuus. Muttei aina, esim. plokatessa sitä erottelua kyllä arvostaa. |
|
pliksu: Osaakos joku sanoa näkökulmia siihen, miksi useampi nykyartisti, kotimaisena esimerkkinä mainittakoon Litku Klemetti ja Jukka Nousiainen, ovat vaihtaneet takaisin polaroidiin, ts. vannovat tuhnusaundin nimeen? Sympaattistahan se on kieltämättä, mut olisi hauska kuulla miltä nää artistit kuulostaisivat ilman lofi-filttereitä.
Jotenkin itseä kovasti viehättää tuo "vasurilla" roiskittu soundimaailma ja räkä. Mukavaa vaihteluahan tuo on tiettyyn rajaan asti.
Killing internet dragons is serious business! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
