Muusikoiden.net
20.10.2017
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Pitäiskö lopettaa soittaminen vai ei?
1 2 3 4
mpekkanen
28.09.2013 12:47:00
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus: "Kaikki soittimet" eivät taivu yhtä luontevasti rytmimusiikin tulkitsemiseen kuin toiset. Oboisti/cembalisti/alttoviulisti jne. voi luoda uran ammattilaisena soittamatta bluesia tahtiakaan.
 
Niin kyllähän moni on luonut musiikillisen uran ja ei soita blues musiikkia. Trumpetilla on kuitenkin soitettu jatsia ja monenmoista, samoin kaikilla viuluilla. Soittimien erilaisen luonteen takia kaikki eivät ole luonnollisesti parhaimmillaan vaikka bluesissa, mutta ei se sitä tarkoita että eikö jokaisella soittimella pitäisi myös treenata ne samat asteikot mitä vaikka kitaralla tai ihan millä tahansa.
Jos kitaran virittää C6-vireeseen niin silloin blues musakin kuulostaa joltain hawaji/country musiikilta, mutta samat sävelet siellä silti on.
 
Kyllä minusta olisi ihan hyvä, että ihmisiä innostettaisiin soittamaan sellaisillakin soittimilla jotain "uutta" mitä niillä ei yleensä soiteta. Aika hyvin ovat vaikka Suomen eräskin bändi soittanut Metallicaa ja Sepulturaa selloilla. Nythän ovat jo vuosia tehneet omaa musiikkia.
 
Joskus voi olla siis suurta hyötyäkin siitä, että soitetaan jotain muuta kuin mitä ollaan jollakin soittimella perinteisesti totuttu kuulemaan.
 
sub zero
28.09.2013 16:46:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vanhempien mielipiteellä tuntuu olevan sun elämässä keskimääräistä suurempi painoarvo, kun kerran et ole vielä lopettanut.
 
ruikku20
28.09.2013 19:19:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sub zero: Vanhempien mielipiteellä tuntuu olevan sun elämässä keskimääräistä suurempi painoarvo, kun kerran et ole vielä lopettanut.
 
Kiitos taas vastaajille!
 
Tähän otan nyt kiinni, kun asiat tässä alkaa pikkuhiljaa omassakin päässä selviämään. Eli he eivät siis tosiaankaan pakota minua soittamaan, mutta olin vaan saanut semmosen käsityksen, että he jotenkin pettysisvät, jos lopettaisin, mutta ollaan nyt puhuttu, ja ei se taida lopulta ihan niin olla kuten ajattelin. Isä sano, että ei siinä oo järkeä soittaa jos ei kiinnosta. Että ite saan päättää.
 
Sen nyt ainakin tiedän, että yhteenkään barokkiorkesteriin tms. klasari orkesteriin en enää mene. Ne on sitte jotain pikku "kvartetteja" , jos jotain tuommosta musiikkia soitan. Mutta, mutta jatkan nyt vielä ainaki vähän aikaa soittelemalla muunlaista musiikkia, ja kokeilen, josko se kiinnostus joka on ehkä joskus ollut, tulis takas. Saa nähdä.
 
Mutta tosiaan kiitos auttajillevastaajille yleensä. On ollut apua kyllä kommenteista. Mutta nyt tuntuu, etten ainakaan kokonaan oo lopettamassa :)
 
Lars is the best anyways. Way better technically than the guy from dream theatre and he doesn't have a big ego which always helps. Kiitos youtube ja käyttäjä kmvoss! :D
sellisti
28.09.2013 20:20:48
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ruikku20: Sen nyt ainakin tiedän, että yhteenkään barokkiorkesteriin tms. klasari orkesteriin en enää mene. Ne on sitte jotain pikku "kvartetteja" , jos jotain tuommosta musiikkia soitan. Mutta, mutta jatkan nyt vielä ainaki vähän aikaa soittelemalla muunlaista musiikkia, ja kokeilen, josko se kiinnostus joka on ehkä joskus ollut, tulis takas. Saa nähdä.
 
Jos se on lähinnä klassinen joka tökkii, niin kannattaa ehdottomasti kokeilla jotain muita musiikkityylejä ennen kuin kokonaan lopettaa. Jazzpuolellahan trumpetti on ihan helkkarin hieno soitin, ja sitten on nää jo mainitut lattarijutut.
 
Ja voisin kuvitella että jo sen tiedostaminen, että vanhempasi eivät siitä pahastu jos lopetat, saattaa antaa soittamiseen ja treenaamiseen sellaista vapautuneisuutta ja rentoutta. Pakkopulla ei toimi missään asiassa, eikä sitä klasaria kannata väkisin vääntää jos ei vaan nappaa. Luulisin että fiksulla opettajallakaan ei olisi mitään tätä vastaan.
 
Vähän sivuaiheesta; tuo vanhempien painostus on sellainen kaksipiippuinen asia... jos sen takana on pelkästään heidät omat kunnianhimonsa niin se voi olla aika ikävää, mutta jos he vain yrittävät määrätietoisesti ja systemaattisesti luotsata jälkikasvun yli pahimpien motivaatiokriisien tietäen (/arvaten/toivoen) että ne ovat ohimeneviä, niin siinä ollaan jo vähän kauaskatseisempia. Musiikkiopistopiireissä tunnen sellaisia oppilaita joilla se soittamisen pakko (vanhempien takia) on tappanut kaiken ilon musiikista pitkäksi aikaa, ja toisaalta sellaisiakin jotka ovat myöhemmin ymmärtäneet olla kiitollisia siitä että vanhemmat eivät antaneet lopettaa silloin kun siltä tuntui. Tilanteet ovat yksilöllisiä, eikä aloittajan tapausta osaa kukaan muu ratkaista kuin hän itse. Mutta hienoa jos tästä ketjusta on ollut apua.
 
Ja tulipa vielä mieleen noista ekalla sivulla mainituista cue noteseista pitkien taukojen kohdalla... onhan niistä mukavasti hyötyä, mutta toisaalta sitten jos niihin luottaa liikaa eikä sitten viitsi laskea itse niitä taukoja ollenkaan, niin mitäs sitten kun se cue notesien soittaja onkin itse väärään aikaan liikkeellä... kiva pikku ketjureaktio syntyy siitä sitten. :) Eli molempi pahempi. Kyllä sitä laskemista kannattaa harjoittaa itsekin, koska sitä joutuu - ikävä kyllä - tekemään muissakin bändihommissa kuin klasariorkesterissa.
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
Janus
28.09.2013 21:46:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: Ja tulipa vielä mieleen noista ekalla sivulla mainituista cue noteseista pitkien taukojen kohdalla... onhan niistä mukavasti hyötyä, mutta toisaalta sitten jos niihin luottaa liikaa eikä sitten viitsi laskea itse niitä taukoja ollenkaam
 
Asiakkaat eivät ole varsinaisesti raivonneet pää punaisena, kun olen etsinyt partituurista stemmoja varten järkevät cue note-paikat ja merkinnyt ne joka instrumentille räätälöiden orkesterin toiminnan nopeuttamiseksi (esim. levyäänitykset sinfoniaorkesterilla, minuuttitaksa = tarpeeksi).
 
Jos kyseessä on big band-sävellys, joka menee samoilla 8 tahdin blokkien AABA-choruksilla tai 12 tahdin blueskierrolla alusta loppuun, cuet eivät ole tarpeellisia. Esim. tällaisessa kappaleessa ne ovat kuitenkin enemmän kuin hyödyllisiä, ja tässä nuotissa niiden käyttö on esimerkillistä (ehkä jopa vähempikin riittäisi): http://conquest.imslp.info/files/im … LP03312-Tchaikovsky-Op35.Horn12.pdf
 
Peepö
28.09.2013 23:07:06 (muokattu 28.09.2013 23:34:37)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pisteet asiallisesta ja tärkeästä keskustelunavauksesta!
 
Muiden vastauksia en ole vielä lukenut mutta sormet syyhysi. Ensiksi vastaus otsikon kysymykseen: Ei pitäisi.
 
Oletko keskustellut opettajasi kanssa asiasta? Hänen jos kenen pitäisi täysin ymmärtää ja varsinkin olla kiinnostunut ajatuksistasi koskien lopettamista ja soittamista yleensäkin.
 
Toisekseen, muusikkoisältäsikin odottaisi ymmärrystä ja avoimuutta soittimen vaihtoa ajatellen. Enpä tunne isääsi mutta eihän musiikin harrastaminen ja tekeminen saa olla jyrkästi soitinkohtaista ja niin rajoittunutta, ettei saisi ryhtyä soittamaan ennemmin toista soitinta, kuin toista, vaikka aidosti haluaisi! Siinähän alkaa kärsimään se tärkein asia, itse "muusikkous". Soittaminen on tärkeintä, ei soitin. Tietysti kannattaa säilyttää se trumpetin soittotaito hallussa vaikka sivusoittimen muodossa. Eri soittimien taitamisesta ei ole muuta kuin hyötyä.
 
Lisäystä:
Joo, niinkuin Sellisitikin sanoi, tietysti muut musiikkilajit kokeiluun. En tiedä onko se käytännössä mahdollista tai helppoa toteuttaa. Eipä löydy joka kylästä trumpetistin tarpeessa olevaa laadukasta jazzibändiä. Saati hevi-sellaista :) Mutta vaihtoehto siis sekin, uusi bändi.
 
Soitatko muuta kuin orkesterisi työn alla olevia kappaleita? Omaksi iloksi soitteleminen, vaikkapa mielimusiikkisi päällä melodian puhaltelu jne. varmasti piristää harjoitusta.
 
Peepö
28.09.2013 23:57:04
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ok, eli niitä näitä puhaltelua ja esim. Dream Theaterin soittelua varovasti kokeiltu ja siitä tykätty! No ei muuta kuin lisää sellaista ja tosiaan sitä huumoria ja hulluutta peliin. Käsitän että ehkä tosiaan sinun ei kannata puhaltamista kokonaan lopettaa kun olet näinkin pitkälle ehtinyt. Mutta uusia näkökulmia, uusia projekteja, uusia biisejä. Jos mahdollista niin unohda se klasari.
 
Offtopic-kysymys: Tyhjistä tahdeista tuli mieleen, onko yleistä ettei orkesterin soittaja muista laisinkaan soittamaansa kappaleen kulkua tai rakennetta? Tietysti klasarissa on vaikkapa rock-musiikkiin verrattuna moninkertaisesti osia, arreja, soittimia, asteikkoja ja mitä lie, eli lapun lukeminen on pakollista. Mutta onko se sitten vain kylmää lapusta soittamista? Eläytyykö siinä ollenkaan musiikkiin, pääseekö "fiilikseen"? Vai onko se edes tarkoitus, onko tarkoitus ainoastaan konemaisesti siirtää se fiilis yleisölle?
 
Janus
29.09.2013 00:54:55 (muokattu 29.09.2013 00:57:46)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Piepe: Vai onko se edes tarkoitus, onko tarkoitus ainoastaan konemaisesti siirtää se fiilis yleisölle?
 
Kapellimestari esiintyy yleisölle instrumenttinaan orkesteri, ja siirtää yleisölle oman tulkintansa säveltäjän "fiiliksestä". Konserttojen solisti on toisinaan tasavertainen tähtiartisti, mutta orkesterin rivisoittajan tulkinta on alisteinen kokonaisuudelle ja viime kädessä kapellimestarin (samanaikaisesti "tuottaja" ja "miksaaja", näin kevyen musiikin analogioita käyttäen) valistuneelle itsevaltiudelle.
 
Tyhjistä tahdeista tuli mieleen, onko yleistä ettei orkesterin soittaja muista laisinkaan soittamaansa kappaleen kulkua tai rakennetta?
 
http://imslp.org/wiki/The_Rite_of_Spring_(Stravinsky,_Igor)
 
Groke
29.09.2013 18:48:13 (muokattu 29.09.2013 18:58:37)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ihan vain yleisen tason heittona: jos jo hallitsee jonkun instrumentin, tai edes sen perusteet, ei suinkaan ole pakko käyttää taitojaan siihen oletettuun, perinteiseen tapaan.
 

 
Sellosta esim. tulee mieleen Apocalyptica. Eli ensin oli ainakin julkisuudessa covereita, myöhemmin omiakin biisejä. Pitipä heistä tai ei, niin se oli ainakin suurelle yleisölle jotain piristävän uutta ja omaperäistä. Esim. Metallican 'One': http://www.youtube.com/watch?v=ei0XIkSK86Q
He eivät siis perustaneetkaan sitä miljoonatta Metallica-kopiota, joka ei yhtään mitenkään erottuisi valtavasta massasta. Vaan käyttivätkin omaa, hieman erilaista historiaansa etuna, eivätkä suinkaan haittana. Ja metallissahan on suhteellisen paljon vaikutteita klassisesta musiikista, vaikkei ynkästä yms. neoklassisesta puhuttaisikaan.
 
Tuon sellon voi jokainen mielessään kuvitella joksikin toiseksi instrumentiksi. Tai vaikka naiskuoroksi. Ja voidaanpa myöskin coveroida jotain aivan toista bändiä/genreä. Ja tehdä sitten aivan erityylisiä omia biisejä, kenties hyvinkin erilaisella ja erikoisella kokonpanolla. Jazzia, klassista, poppia, bluesia...
Vaikka vain kokeilumielessä, kertaluonteisesti. Sitten ehkä toistuvamminkin harrastusmielessä ja hauskanpitona. Joka sitten johtaa johonkin suurempaan, jos on johtaakseen.
 
Jos Steve Vait ja monet muutkin ovat eri tavoin kokeilleet sinfoniaorkesterin, (sähkö)viulistin yms. kanssa, niin miksipä ei voisi kokeilla toisestakin suunnasta, tuota Apocalyptican juttua laajentaen. Kenties se johtaisi johonkin uuteen projektiin, bändiin tai jopa genreen. Jaotteluista voi aina vääntää, mutta esim. wikipedian mukaan on jo sellaisia genrejä kuin:
* Cello rock and cello metal: http://en.wikipedia.org/wiki/Cello_metal
* Symphonic rock: http://en.wikipedia.org/wiki/Symphonic_rock
 

 
AC/DC ei varsinaisesti ole puhallinorkesteri, mutta heiltä oli joka tapauksessa mielestäni positiivisella tavalla hullu idea ottaa rokkibiisiin mukaan säkkipilli. Ei varmastikaan tarvinnut murehtia sitä, että olikohan tuo uutta ja omaperäistä, kun tuo suhteellisen pieni ja tuntematon bändi teki tämän jutun vuonna 1975: http://www.youtube.com/watch?v=bJwZhqU0QL4 (otettu Family Jewels -DVD:ltä)
 
Tuo edesmennyt vokalistihan oli Youngin veljesten tapaan kotoisin Skotlannista. Siellä hän soitti jossain skottien perinneorkesterissa jotain rumpua tms. Sitten hän toimi Australiassa rokkibändien roudarina.
Seuraavaksi hän olikin AC/DC:n vokalisti säkkipilli kädessään. Rokkaamassa pienikokoisen, polvihousuihin ja lippalakkiin pukeutuneen kitaristin kanssa. Älytön idea? Kyllä, ehdottomasti. Siksi se varmaan toimikin niin hyvin.
 

 
Sellaisenkin vielä keksin, että mitäköhän olisi tapahtunut, jos äiti ei olisikaan laittanut veljeksiä Alex ja Edward Van Halen pianokursille, siis klassista pianonsoittoa opiskelemaan. Myöhemmin teininä Eddie siirtyi rumpuihin, mutta veli osoittautui siinä hommassa lahjakkaammaksi. Joten hän sitten koetti saada kitaralla jotain aikaiseksi. Ja saikin.
Olisikohan käynyt ilman noita pianokursseja niin, että Jump yms. koskettimia sisältävät biisit puuttuisivat bändin katalogista. Vai olisivat veljekset nyt roudareita? Vaiko kenties autokorjaamolla töissä olevia perusjamppoja, joiden riidat, avioerot, päihdeongelmat ja kielisyövät eivät ketään kiinnostaisi.
 
Pientä sukuvikaa taitaa kyllä olla, sillä veljesten isä Jan Van Halen soittaa klarinettia eräällä Van Halenin albumilla, onnettomuudessa menettämästään sormestä huolimatta. Tässä 'Big Bad Bill' vuodelta 1982: http://www.youtube.com/watch?v=9RPx6A3gKiA
 
Onhan Kate Bushinkin pop-genreen lasketuilla albumeilla mukana mieskuorolaulua, kansanmusiikkia, lintujen ääntelyä, suihkumoottoria ja vaikka mitä. Aina musiikin ehdoilla. Eli ei häntä ainakaan tuntunut genre tai pianon soiton osaaminen suurestikaan ahdistavan tai rajoittavan. Laulutyyli, kuten taustalaulajatkin ovat varsin omaperäisiä.
Tori Amos on tehnyt erikseen hieman rockimpia kiertueita, joissa on flyygeli + ajoittain myös cembalo, harmoni, klavikordi tms. Ja niille kaverina sähkökitara ja rock-rummut. Ja mikä ettei, jos homma kerran toimii.
 

 
Aniharvasta tietenkään tulee kovallakaan työllä kitarasankari, poptähti, mestaritenori tms. Pointtinani olikin nyt vain mainita aikoinaan uusia, ja yhä edelleenkin ainakin suurelle yleisölle suhteellisen harvinaisia genren tai instrumenttien yhdistelmiä.
Sellaista saisi minun puolestani tapahtua hieman enemmänkin, ainakin jos musiikki on etusijalla. Eikä ö-luokan muusikoiden väkinäinen kopiointi vain siksi, että levy-yhtiön sedät pakottivat.
 
D'oh!
SnowCrow
29.09.2013 19:36:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onko teidän musaopistossa pop/jazz-linjaa myös? Jos on, sähän voisit kokeilla vaihtaa sille puolelle. Se saattas piristää sun trumpetinsoittoa. :)
Voisit yrittää vaikka kuunnella jazzin trumpettilegendoja (Miles Davis, Freddie Hubbard jne..) ja kattoo, saisitko mitään inspiraatiota niistä. :)
Esim: http://www.youtube.com/watch?v=5YcH6FOzN0g
 
Mulla itellä oli aika lailla samanlainen juttu nuorempana. Olin soittanu 5 vuotta saksofonia konservatoriolla, klassissella puolella. Se ei sit enää napannu loppuvaiheesta ja tajusin, että en mä sitä enää itseni vuoksi soittanut. Niinpä juttelin porukoiden kanssa ja vaihdoin sit pääinstrumenttini sähköbassoksi. :) Ja sillä tiellä ollaan.
 
Fonia en sen koommin ole kauheasti soitellut, aina silloin tällöin. Ei ole taidot kuitenkaan unohtunut, voisin jatkaa siitä mihin jäin. :)
 
jukkajylli
29.09.2013 19:51:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vaikea kuvitellakaan soittamista ilman omaa motivaatiota. Toki on hienoa etta vanhemmat ohjaavat soittotunnille, mutta jos ei homma kiinnosta, on minusta aivan turhaa jatkaa.
 
I'm not the one to blame
rrroope
02.10.2013 10:39:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

älä missään nimessä lopeta tyystin trumpetin soittamista. mutta ehdottomasti, soita myös muita instrumentteja ja muutakin kuin klassista. hassuttele, jammaile, pidä hauskaa, eti ne jutut joista tykkäät. turhautuminen musiikkiopiston klassisen puolen meininkiin ei tarkota sitä, että pitäs myydä trumpetti pois ja unohtaa koko juttu.
 
tiiän paljon tyyppejä, jotka on just tolleen lopettanu soittamisen ja laittanu pillit/viulut/ yms komeroon homehtumaan. en halua aloittaa mitään sotaa asiasta ja varmasti klasaripuolella on paljon hyvääkin, mutta on kyllä jotenkin kurjaa että tehdään niin hauskasta asiasta kuin musiikki, jotain noin kurjaa että vuosien työ heitetään roskiin heti kun vanhempien auktoriteetti alkaa heiketä.
 
StJerky
02.10.2013 11:38:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kaipa nyt pop-musiikissakin on enemmän pulaa trumpetinsoittajista kuin sähkökitaristeista. Kaikki soittaa kitaraa. Ei pidä olla niin luutunut johonkin tiettyyn soitinkokoonpanoon.
 
Krice
02.10.2013 13:18:21
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

rrroope: jotain noin kurjaa että vuosien työ heitetään roskiin heti kun
 
Soittamiseen täytyy olla motivaatiota, muuten se vuosien työ on todellakin hukkaan heitettyä aikaa. Sellaiset ihmiset, jotka myöhemmin ajattelevat, että olisipa pitänyt vain jatkaa soittamista ovat jossittelijoita. Niin ei olisi kuitenkaan tapahtunut. Eli kaikki lähtee halusta soittaa, muut asiat on sivuseikkoja.
 
BassoSisko
02.10.2013 14:21:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Soittamiseen täytyy olla motivaatiota, muuten se vuosien työ on todellakin hukkaan heitettyä aikaa. Sellaiset ihmiset, jotka myöhemmin ajattelevat, että olisipa pitänyt vain jatkaa soittamista ovat jossittelijoita. Niin ei olisi kuitenkaan tapahtunut. Eli kaikki lähtee halusta soittaa, muut asiat on sivuseikkoja.
 
Se syy haluttomuuteen on hyvä selvittää. Jos sen onnistuu korjaamaan, niin soitto jatkuu.
 
Elämä ei olekkaan niin vakavaa, voi lihoa ja panna ketä vaan.
Hauler
02.10.2013 14:50:23
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ruikku20:-- Kolmanneksi, ei jaksa klassinen musiikki kiinnostaa niin pätkän vertaa, heti niin tylsää kuunneltavaa, että ei mitään rajaa. Klassista siis pääasiassa oon soittanu tähän mennessä. --
 
Tämä nyt pomppasi silmään. Klassinen musiikkiko tylsää? Siinähän juuri sattuu ja tapahtuu koko ajan, ellei kuuntele jotain Debussya. En oikein saanut selkoa, oletko varsinaisesti yrittänyt kuunnellut klassista, siis mutenkin kuin soittaessasi. Nimittäin vasta kun huomaa, että klassinen musiikki on oikeasti hyvää voi sitä innostua soittamaan. Voin tässä suositella pikakuurina kuunneltaviksi alkuun ainakin Haydnin 44. sinfonian, pariisilaissinfoniat 82-87, Mozartilta vähintään 38. ja 40. sinfonia, Méhulin D-duuri sinfonia, Beethovenin 1. pianosonaatti. Kaikki edellä mainitut teokset ovat juoneltaan selkeitä ja nopeasti eteneviä. (Oletan, että tunnet Hummelin ja Haydnin trumpettikonsertot, kumpikaan säveltäjistä ei ehkä ollut ihan parhaimmillaan noita kirjoittaessaan.)
 
tender.insanity
02.10.2013 14:58:28
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Janus:
http://imslp.org/wiki/The_Rite_of_Spring_(Stravinsky,_Igor)

 
No tuohan on ihan selkeää primavista -kamaa!
 
http://www.enfarce.com
Peepö
02.10.2013 19:26:54 (muokattu 02.10.2013 19:28:19)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nii. Siis ton stravikanhan mie jammailen korvakuulolta läpi aina iltaisin melodicalla.
 
Mut tosta klassisen musiikin tylsyydestä sen verran, että tässä on kuitenkin varmaan kyse siitä, että on turtumiseen asti tuutattu sitä yhtä ja samaa genreä kyrpä otassa sen trumpetin kanssa. Kyllä mie lähtisin nyt ettimään sitä soittoiloa ihan muista genreistä ja kokeiluista.
 
Muutoin oon ihan samaa mieltä, klassisesta VOI löytyä vaihtelua, elementtejä ja dynamiikaa moninkertasesti perus dreamtheateriin verrattuna.
 
ruikku20
02.10.2013 21:40:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hauler: Tämä nyt pomppasi silmään. Klassinen musiikkiko tylsää? Siinähän juuri sattuu ja tapahtuu koko ajan, ellei kuuntele jotain Debussya. En oikein saanut selkoa, oletko varsinaisesti yrittänyt kuunnellut klassista, siis mutenkin kuin soittaessasi. * . Voin tässä suositella pikakuurina kuunneltaviksi alkuun ainakin Haydnin 44. sinfonian, pariisilaissinfoniat 82-87, Mozartilta vähintään 38. ja 40. sinfonia, Méhulin D-duuri sinfonia, Beethovenin 1. pianosonaatti. Kaikki edellä mainitut teokset ovat juoneltaan selkeitä ja nopeasti eteneviä. (Oletan, että tunnet Hummelin ja Haydnin trumpettikonsertot, kumpikaan säveltäjistä ei ehkä ollut ihan parhaimmillaan noita kirjoittaessaan.)
 
Niinno miten sen nyt sanoisi. Jotenkin sitä vaan klassista musiikkia kuunnellessa, (tarkoitan siis nyt lähinnä sinfoniaorkesterijuttuja) tulee vaan semmonen tylsyysreaktio. Tiedä mistä tuo kumpuaa, mutta minä en sitä oikeen osaa kuunnella sillain, "kuuntelenpas nytten ihan huvin vuoksi tämän kappaleen..." Oma "kuuntelutyyli" on vaan semmone, että tykkää fiilistellä samalla, ja on mukavaa, kun musiikista saa kiksejä. Ehkäpä yks mikä klassisessa tökkii, vois olla se, ettei siinä yleensä lauleta. Jotenkin se laulu tuo mulle niin paljon lisää sisältöä kulloseenkin biisiin, olipa genre mikä hyvänsä. Saatan katella sanoja samalla ja laulaa mukana sen mitä osaan. Kuuntelen nyt tässä samalla tuota Haydnia, ja sori, aika latteaa on omaan korvaan. 44 sinfonia siis menossa.
 
Toinen on kans, että biisissä pitäs olla semmonen suht selkeä kaari kokoajan, joko kertosäe tai joku toistuva melodia, sillon biisistä saa semmosen selkeän kuvan, ja sen luultavasti kuuntelee mielellään joskus uudestaan. En väitä etteikö niissä kaikissa semmonen ois, mutta en jaksa 20 minuutin teoksesta alkaa sitä erikseen etsimään. Ei mulle noista perus 20 minuutin sinfonioista jää oikeen mitään mieleen. Tästä Haydnista nyt sen verran, että ihan hienoja viulukohtia oli yks tähän mennessä (22min). Ei sen takia jaksa kuunnella uudestaan. Se on kyllä ihan totta, että klassisessa on varmastikin paljon enemmän dynamiikka ja vaihtelua.
 
En minä oikeasti siis ole klasaria soiton lisäksi kuunnellut oikeastaan ollenkaan. Ajattelen itse niin, että musiikin kuuntelu on täysin vapaaehtoista, enkä yritä oppia tykkäämään jostakin tietystä musiikinlajista, joka nyt ei vain syystä tai toisesta maistu. Vähän sama, kun OPETTELISI syömään pahanmakuisia karkkeja, mitä järkeä siinä olisi? Toki jostakin musiikista voi alkaa tykkäämään ihan oikeasti, vaan kuuntelemalla, mutta jotenkin, klassinen on aina ollu itelle semmonen väliinputoaja. Tyypillinen ajatuksenkulku, kun kuuntelen klassista musiikkia menee suurinpiirtein näin: "Nyt kuuluu jotain viulua hiljaa....joku random melodia, toistuu muutaman kerran.....en saa tästä mitään irti, ei ole kiintopistettä. Äänet vaan viuhuu sisään toisesta korvasta, ja toisesta ulos, eihän tässä oo mitään järkeä....20 minuuttia tämmöstä, miten jaksan?....1...2...3....4...5.....6...... Vihoin loppu ja nyt jotain muuta musiikkia ja heti" Nojoo vähän kärjistettyä, mutta ei siitä vaan jää mitään päähän minulle :)
 
Semmoset lyhyet menevät klasari biisit on ainoita, jotka meikäläiselle toimii. Muut menee suoraan jonnekkin tyhjyyteen mun päässä.
 
*Nimittäin vasta kun huomaa, että klassinen musiikki on oikeasti hyvää voi sitä innostua soittamaan.
 
Onhan se varmasti hyvää, en kiistä ollenkaan, sehän riippuu vaan siitä, keneltä kysyy. Minun mielestäni moni muu musiikinlaji on paljon parempaa, ja thats it :)
 
Joo näistä asioistahan vois kirjottaa vaikka kirjan, mutta lopetellaan tältä erää tähän. Anteeksi kaikki kirotusvirheet. En jaksa nyt tarkistella kovin tarkkaan kuin paljon sinne jäi. Pitäs aamulla nimittäin kouluun, ja pitkä päivä edessä.
 
Lars is the best anyways. Way better technically than the guy from dream theatre and he doesn't have a big ego which always helps. Kiitos youtube ja käyttäjä kmvoss! :D
sellisti
02.10.2013 22:48:42 (muokattu 02.10.2013 22:49:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Piepe: onko yleistä ettei orkesterin soittaja muista laisinkaan soittamaansa kappaleen kulkua tai rakennetta? Tietysti klasarissa on vaikkapa rock-musiikkiin verrattuna moninkertaisesti osia, arreja, soittimia, asteikkoja ja mitä lie, eli lapun lukeminen on pakollista. Mutta onko se sitten vain kylmää lapusta soittamista? Eläytyykö siinä ollenkaan musiikkiin, pääseekö "fiilikseen"? Vai onko se edes tarkoitus, onko tarkoitus ainoastaan konemaisesti siirtää se fiilis yleisölle?
 
Janus tähän jo vastasi, mutta jäin vielä miettimään että tarkoititko nimenomaan orkesterisoittoa vai ylipäätään nuoteista soittamista.
 
Totta kai orkesterimuusikko tuntee soitettavan teoksen läpikotaisin, mutta olisi se nyt silti ehkä pikkuisen kohtuutonta vaatia sinfoniaorkesteria vetämään joku 45 minuutin sinfonia kokonaan ulkomuistista, kun niitä taukotahteja voi tosiaan olla jollain soitinryhmillä toista sataa, ja sitten pitäisi olla sekunnin murto-osan tarkkuudella taas oikeaan aikaan äänessä.
 
Mitä tulee "fiiliksiin", niin kuten todettu, orkesterimuusikko ei voi niitä omia fiiliksiään liian vapaasti sinne kokonaisuuden sekaan viljellä, koska sen kokonaisuuden täytyy pysyä kasassa ja kapellimestari on viime kädessä se joka siitä on vastuussa, ja siksi teoksia harjoitellaan. Ei se nyt silti tarkoita että soitto ja kokonaisuus olisi jotenkin konemaista tai kylmää. Tai jos se sitä on niin sitten on vika jossain muussa kuin siinä että soitetaan nuoteista.
 
Jos puhuit ylipäätään nuoteista soittamisesta, niin mä en kyllä ymmärrä miten se tekisi soitosta millään lailla kylmää tai konemaista verrattuna ulkoa soittamiseen. Soitetaanhan kamarimusiikkiakin pääasiassa nuoteista. Ei se tarkoita etteikö sitä biisiä osaisi tai sitä ei olisi jotenkin sisäistänyt niin että sitä pystyisi esittämään, saati sitten että sitä pystyisi esittämään fiiliksellä. Mä ymmärrän että ajatus voi olla outo sellaiselle joka ei eläissään ole lappuja tarvinnut, mutta näin se eri genreissä vaan menee.
 
E. Tässä sitä kylmää ja konemaista lapuista soittoa ;) , kannattaa kuunnella biisi loppuun asti. http://www.youtube.com/watch?v=y36xmzYpujc
 
Metsän laidas munat jäi vetoketjun väliin / Kyllä siinä joutsenemo katsoi hyvin pitkään. -M. A. Numminen
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti