Muusikoiden.net
06.12.2016
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Suomen rockskenen hierarkisuus
1 2 3
Objectif Lune
09.07.2013 18:34:15
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onko Suomen rockskene todella hierarkista vai elänkö harhoissani? Kerron, miltä mielestäni skenen hierarkisuus näyttää. Olisi kiva tietää jakaako joku kokemukseni.
 
Meillä on liigabändit, 1-divarin bändit, 2-divarin bändit jne. Alemman divarin kanssa ei suuremmin tehdä yhteistyötä tai olla kontakteissa. Alemmassa divarissa olevan tarvitsee aina vähän kumarrella, jos yrittää ottaa yhteyttä ylemmän divarin bändiin.
 
Halu päästä eteenpäin uralla on niin kova, että aina sarjanousun jälkeen alemman sarjan bändit (joiden kanssa aiemmin esim. on hyvin voitu keikkailla) unohdetaan. Sen sijaan, että pyrkimyksenä olisi tehdä jo alemmissa sarjoissa paljon yhteistyötä ja kiinnostavia yhteisprojekteja, pyrkimyksenä on päästä parempiin piireihin.
 
Ainakin itselläni on jonkinlainen alemmuuskompleksi. Jos pääsen festareille, jossa on isompia bändejä soittamassa, on todella iso kynnys mennä juttelemaan niiden jäsenille. Samoin on todella suuri kynnys laittaa esim. sähköpostia keikkakuvioista. Kannustavaa vastausta (tai vastausta ylipäätänsä) on yleensä aivan turha odottaa. Ylipäätänsä tuntuu, että keskusteluyhteys eri sarjatasojen välillä on poikki.
 
Itse toivoisin koko skeneen enemmän kannustavuutta ja hyvää fiilistä. Toivosin, että etenkin kokeneemmat ja enemmän saavuttaneet muusikot aktiivisesti kehuisivat silloin kun joku pikkubändi tekee jotain oikeansuuntaista. Joskus olin keikkamyyntikoulutuksessa, jossa alan toimija sanoi, että koko suomen rockskene odottaa vain seuraavaa PMMP:tä, koska samoihin naamoihin kesän festareilla aletaan jo kyllästyä. Ehkä sellaisia tulisi helpommin, jos pienessä bändissä soittaminen olisi palkitsevampaa?
 
Sarjajärjestelmä menee kutakuinkin näin:
 
Mestareiden liiga: Kansainvälisesti menestyneet bändit kuten The Rasmus, HIM, Nightwish, The Crash jne.
 
Liiga: Hittejä suoltaneet koko kansan suosikit kuten PMMP, CMX, J. Karjalainen jne. Uusi sinkku pääsee radion soittolistoille jo aiempien meriittien perusteella.
 
1-divisioona: Jonkun verran radiossa tai aktiivisesti fanien soittimissa soiva musiikki kuten Ville Ahonen, Magenta Skycode, Pää kii
 
2-divisioona: Yleensä (riittävän hyvän) albumin julkaissut ja pientä kiinnostusta herättäneet yhtyeet. Saavat keikkoja myös kotikaupunkinsa ulkopuolelta. Yleensä levyt ovat ainakin indiefirman julkaisemia. Tästä ylöspäin soittajat ovat muusikoita eivätkä vain satunnaisia harrastelijoita.
 
3-divisioona: Jonkun verran satunnaisia kuulijoita ja melko laadukkaita omakustanteita, jotka tuovat keikkoja, jos bändi on itse aktiivinen niiden hankkimisessa. Bändiä pidetään kuitenkin vielä aika lailla harrastelijoina.
 
4-divisioona: Demoja julkaistu, kaverit tulevat ehkä sympatiasta keikalle, jos sellainen saadaan järjestettyä.
 
Hopeakala: https://www.facebook.com/Hopeakala // http://hopeakala.bandcamp.com/
Krice
09.07.2013 21:18:09
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Objectif Lune: Itse toivoisin koko skeneen enemmän kannustavuutta ja hyvää fiilistä.
 
Unohdit varmaan missä maassa asut. "Hierarkia" syntyy vähän automaattisesti menestyksen mukaan, mutta jokainen voi varmasti valita onko mukana siinä.
 
Objectif Lune
09.07.2013 21:45:42
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Unohdit varmaan missä maassa asut. "Hierarkia" syntyy vähän automaattisesti menestyksen mukaan, mutta jokainen voi varmasti valita onko mukana siinä.
 
Voiko? En olisi ihan niin varma. Lisäksi täytyy mainita, että on olemassa monia instituutoita, joissa nähdään vaivaa sen eteen, että "menestys" ei johda voimakkaaseen hierarkiaan. En mä näe, etteikö rock voisi olla vähemmän hierarkista. Rockskenessä on aika paljon ihmisiä, joilla on valtaa, ja heillä on myös valtaa sen yli, rikotaanko hierarkiaa vai ei.
 
Hopeakala: https://www.facebook.com/Hopeakala // http://hopeakala.bandcamp.com/
Krice
09.07.2013 23:34:10
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Objectif Lune: Rockskenessä on aika paljon ihmisiä, joilla on valtaa, ja heillä on myös valtaa sen yli, rikotaanko hierarkiaa vai ei.
 
En ymmärrä mistä puhut, mutta jos ajatellaan esim. Nightwishiä, niin tulivat jostakin Kiteeltä, jossa ei varmaan apua paljon annettu tai pyydetty, mutta kun yhtye osaa homman niin puskeehan se sieltä väkisinkin esille. Ei siinä tarvita mitään alan ihmisten selkääntaputtelua ja positiivisia fiiliksiä, vaan faneja, jotka kustantavat koko sirkuksen.
 
spiritcrusher
10.07.2013 00:04:08
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ketjun aloittajalla on vähän turhaa arkuutta ja luulotautia. Mitään hierarkioita ei ole. Kaikki on ihan samanlaisia paskahousuja. Toiset tekee vaan yleisellä tasolla parempia (lue:suositumpia) biisejä/levyjä.
 
Voit mennä juttelemaan kenelle haluat jos sulla on oikeutus olla esim. backstagella. Kyllä se hyvin nopeasti sitten selviää, että haluaako kukaan kuunnella. Jos olet ok tyyppi ja puhut asiaa tai sopivasti asiattomuuksia, niin kyllä sua kuunnellaan.
 
Yhteistyökuviot on monesti vähän semmoisia, että jos esmes lämppärihommista puhutaan niin siinä on mukana myös keikkoja järjestävä taho.
Ja toisekseen:monessako Suomalaisessa mestassa on järkevät puitteet lämppärin ottamiseksi. Ei kovin monessa varmaan?
 
Ulkomaista jos puhutaan niin sit sun tarvisi "viedä" rahaa mukanasi, että voisit kuitata omat kulusi.
 
Bonham
10.07.2013 00:15:14
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Lämppäriksi pääse, jos ihmiset vaan haluaa nähdä vähän vaivaa.. useasti ne tekinkot sitä ei halua nähdä ja homma on vaikeaa.
 
Ei tässä mitään divisiooneja kai ole - suurin osa jengistä harrastaa bänditoimintaa ja sellaiseksi se jääkin.
 
Marssijärjestys riippuu niin kovin monesta asiasta...
 
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan)
Rotuvaari
10.07.2013 00:41:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: En ymmärrä mistä puhut, mutta jos ajatellaan esim. Nightwishiä, niin tulivat jostakin Kiteeltä, jossa ei varmaan apua paljon annettu tai pyydetty, mutta kun yhtye osaa homman niin puskeehan se sieltä väkisinkin esille.
 
Ei ole aika aina ollut suosiollinen esiintulolle, joskus on pistetty kapulaa rattaistoon niin systemaattisesti, että tämän päivän korruptio ja voitelu ihan naurattaa. Ha-ha.
 
Tulee nimittäin mieleen puhoslainen Lyijypaino 60-luvun lopulta. Bändissä oli kaikkea mitä muissa kotimaisissa bändeissä ei ollut: groovea, raskasta mutta ilmavaa progesaundia, koko itäisen Suomen nokkelin kitaristi, Kaarlo Metsänen sekä komppitrio, joka ei kalvennut ulkolaisille vastineilleen. Mustavalkoinen Rickenbacker soi rosoisemmin kuin jänisräikkä. Huhujen mukaan mies olisi saanut soittotaitonsa myymällä sielunsa naapuripitäjässä mellastaneelle Maironniemen pirulle. Ne olivat ymmärrettävästi legendaa ne jutut, mutta kovin alkuvoimainen oli miehen saundi. Vahvistimen hurinakaan kun ei kuulostanut tavalliselta - pikemminkin nuotion huminalta ja palavien puiden paukkeelta. Lead-saundi kuulosti sudelta, jota ajoi takaa jokin näkymätön voima, joka riipi eläimen nahkaa hiljalleen irti.
 
Lyijypaino veti kuppiloihin väkeä aina Kesälahdelta Heinonniemelle, tuntui uppoavan vierailevan hanuristin, Jaakkima Vuollesahan, ansiosta vanhempiinkin. Pian alkoi viidakkorumpu soida pääkaupungissakin, että meillä täällä Suomessa olisi tällainenkin. Vaan mitä tapahtui?
 
Samaan aikaan kun zeppeliinit sun muut purplet ja sapatit nousivat liitoonsa, veti Eskeli Maksa piuhat styrkkarista. Maksa toimi Puhoksen kyläluutana vuosina 1964-1989 saaden aikaan täysitehoisen popkulttuurellisen rappion. Mies oli harras hengenmies, joka oli julistanut kirkonkirouksen Elviksen ylle jo vuonna 1956. Kun musta mies kulki Helsingistä Joensuuhun junalla vuonna 1965, seisoi kokovalkoisiin pukeutunut Eskeli Maksa Kesälahden juna-asemalla tuijottaen junaa. Lyijypainon kuolemaksi Eskeli passitti - tai oikeastaan karkotti - kitaristi-Metsäsen, vokalisti-basisti-Tarvaisen ja Rumpali-Ikusen Kuhmoon metsätöihin, eikä miesten tiedetty enää koskaan soittaneen keskenään - tai muutenkaan. Jaakkima Vuollesaha jatkoi hanuristin uraa soittaen aina kyläpäivillä Säkkijärven polkkaa. Sen sijaan Lyijypaino ei saanut julkaistuksi ainuttakaan äänitettä, joka olisi jäänyt jälkipolville kuultavaksi. Perimätietona tarina kulkee eteenpäin, elää ja voi hyvin.
 
Syödessään tätä vaatimattomaksi muuttunutta ateriaansa hän katseli korppia puun oksalla ja oli kuulevinaan, kuinka lintu röyhtäisi.
Objectif Lune
10.07.2013 01:30:05 (muokattu 10.07.2013 01:38:46)
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: En ymmärrä mistä puhut, mutta jos ajatellaan esim. Nightwishiä, niin tulivat jostakin Kiteeltä, jossa ei varmaan apua paljon annettu tai pyydetty, mutta kun yhtye osaa homman niin puskeehan se sieltä väkisinkin esille. Ei siinä tarvita mitään alan ihmisten selkääntaputtelua ja positiivisia fiiliksiä, vaan faneja, jotka kustantavat koko sirkuksen.
 
On ihan totta, että osa bändiestä osaa toteuttaa tuon "amerikkalaisen unelman" tosi hyvin. Huomaat varmaan, että tuossa ajattelussa on todella american dream -fibat. "Kunkin tulee pärjätä omillaan ja jos on kyllin hyvä niin kyllä menestyy". Musa-alalla se tietenkin pätee tiettyyn rajaan asti, mutta en usko, että säkään olet sitä mieltä, etteikö selkääntaputtelut ja positiiviset fiilikset auttaisi ja motivoisi tulokkaita.
 
Valtaa on tietenkin medialla, keikkapaikkojen buukkauksista vastaavilla, suosituilla muusikoilla jne. Ei tietenkään huonoa tarvitse pitää hyvänä ja alkaa buukkailla mitä sattuu. Hyviä esimerkkejä positiivisesta vallankäytöstä on esim. Nuorgamin "tulevaisuuden artistit"-sarja, Soundin demopalsta ja monet indiefestarit.
 
spiritcrusher: Ketjun aloittajalla on vähän turhaa arkuutta ja luulotautia. Mitään hierarkioita ei ole. Kaikki on ihan samanlaisia paskahousuja. Toiset tekee vaan yleisellä tasolla parempia (lue:suositumpia) biisejä/levyjä.

Voit mennä juttelemaan kenelle haluat jos sulla on oikeutus olla esim. backstagella. Kyllä se hyvin nopeasti sitten selviää, että haluaako kukaan kuunnella. Jos olet ok tyyppi ja puhut asiaa tai sopivasti asiattomuuksia, niin kyllä sua kuunnellaan.
 
Yhteistyökuviot on monesti vähän semmoisia, että jos esmes lämppärihommista puhutaan niin siinä on mukana myös keikkoja järjestävä taho.
Ja toisekseen:monessako Suomalaisessa mestassa on järkevät puitteet lämppärin ottamiseksi. Ei kovin monessa varmaan?

 
Allekirjoitan kyllä väitteen siitä, että ketjun aloittaja (eli minä) on hieman turhan pelokas ja suhtautuu asioihin turhan tunteikkaasti. ;)
 
Et kuitenkaan varmaan väitä, että biisien hyvyys olisi läheskään ainoa tekijä biisin esille tulossa? Aika paljon hyvää (ja potentiaalisesti kaupallisesti menestyksellistäkin) musiikkia jää piiloon samalla kun sama skeida soi radiossa. Sitä kai on ihan tutkittu, että ihmiset alkavat pitää siitä mitä heille tarpeeksi toistetaan ja koska ihmisten aika on rajallinen, ei kaikkea ehdi kriittisesti kuuntelemaan. Niinpä heillä jotka päättävät mitä musiikkia tullaan kuuntelemaan enemmän, on valtaa.
 
Hyvä kysymys on, miksi ei ole järkeviä puitteita lämppärin ottamiseksi? Eikö ne ole juuri niitä hierarkiaa ylläpitäviä rakenteita?
 
PS. Ja jottei nyt tule epäselväksi niin en ole mitenkään katkeroitunut millekään systeemille ja omien tekemisten suhteen keskityn tekemään parempia biisiejä. Kunhan pohdin sitä, miltä tuntuu kun musaskene pikku hiljaa aukeaa edessä.
 
Hopeakala: https://www.facebook.com/Hopeakala // http://hopeakala.bandcamp.com/
Krice
10.07.2013 09:41:53
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Objectif Lune: Musa-alalla se tietenkin pätee tiettyyn rajaan asti, mutta en usko, että säkään olet sitä mieltä, etteikö selkääntaputtelut ja positiiviset fiilikset auttaisi ja motivoisi tulokkaita.
 
Motivaation pitää löytyä ihan muualta.
 
elon arska
10.07.2013 10:23:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Motivaation pitää löytyä ihan muualta.
 
Sitä se äitikin aina sanoi.
 
Haista jätkä vittu ja mee veivaa Volgaas.
Askr
10.07.2013 10:46:49
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Motivaation pitää löytyä ihan muualta.
 
Uskallus on kaiken tekemisen ehto ja kyllä se vaan niin on, että muiden hyväksyntä, tunne siitä ettei ole urpo ja ihan mäessä lisää uskallusta ja sitä sitä kautta sitä sisäistä motivaatiota myös. Tietenkin joillain toimii myös se käänteinen hampaat irvessä näytän teille, mutta yleisesti ottaen noin on. Kritiikki ja huomiotta jääminen latistaa, vie motivaation.
 
Tämän takia pienemmältä paikkakunnalta ja vähäisemmän kilpailun piiristä on helpompi nousta omaperäisiä asioita - tämän on minusta ihan yleisesti todettu asia. Siksi marginaalit ovat niin hedelmällisiä, oli kyse sitten tutkimuksesta tai taiteesta, maantieteestä tai tyylilajista. Kilpailluissa keskuksissa on paljon vaikempi rikkoa kaavoja, totuttuja tekemisen tapoja, niissä tehdään vankkaa laatua, eli laajemman joukon kritiikki pitää huolen, että varmasti ollaan tyylitietoisia eikä sorruta mihinkään käsittämättömiin paksuihin junttimokiin, hienostuneisuutta vartioi tyylipoliisien armada - tämä taas on se keskuksien ja niihin liittyvän kritiikin ilmapiirin vahvuus.
 
Niiin että uskoisin, että esimerikiksi Nightwih ja sen takana olevat tekijät ovat saaneet siellä Kiteellä juuri sopivan määrän sitä kannustusta ja selkääntapauttelua elämänsä varrella että uskallusta on tullut, eikä ympärillä ole ollut satoja selittämässä kuinka mautonta melodraamaa nyt on syntymässä.
 
Krice
10.07.2013 12:01:11
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Askr: Uskallus on kaiken tekemisen ehto ja kyllä se vaan niin on, että muiden hyväksyntä, tunne siitä ettei ole urpo ja ihan mäessä lisää uskallusta ja sitä sitä kautta sitä sisäistä motivaatiota myös.
 
Jos muiden hyväksyntä tulee piirin sisältä niin siinä on iso mahdollisuus, että homma menee rinki.. halailuksi, jossa todellisuus unohdetaan ja kaikki on kivaa. Sellainen pikemminkin syö motivaatiota kuin tuo sitä. Voin kertoa hyvän (tai huonon) esimerkin peliohjelmoinnista, jossa tuollaisia genre-piirejä on syntynyt ja porukka on ihan soikeana tekemistään peleistä. Joita kukaan normaali pelaaja ei pelaa. Sieltä kuuluu samanlaisia ihmettelyitä, että miksi kukaan ei pelaa näitä pelejä.. ehkäpä sen vuoksi, että ne on perseestä.
 
Askr
10.07.2013 12:50:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Krice: Jos muiden hyväksyntä tulee piirin sisältä niin siinä on iso mahdollisuus, että homma menee rinki.. halailuksi, jossa todellisuus unohdetaan ja kaikki on kivaa. Sellainen pikemminkin syö motivaatiota kuin tuo sitä. Voin kertoa hyvän (tai huonon) esimerkin peliohjelmoinnista, jossa tuollaisia genre-piirejä on syntynyt ja porukka on ihan soikeana tekemistään peleistä. Joita kukaan normaali pelaaja ei pelaa. Sieltä kuuluu samanlaisia ihmettelyitä, että miksi kukaan ei pelaa näitä pelejä.. ehkäpä sen vuoksi, että ne on perseestä.
 
Kyllä joo, mutta näkisisn että tuo juuri se helpoimmin keskuksissa ilmenevä ongelma, jossa samanmielisiä on paljon. Sehän voi olla hedelmällinen ympäristö, jossa oivallukset ruokkivat toisiaan, mutat jos se piiri kääntyy sisäänpäin ja/tai tulee halu erottua muista niin sitten uhkana on ummehtuminen. Kyllä musiikkipiireistäkin tulee mieleen paljon molempia, samassa joukossakin.
 
Mutta silti väitän edelleen että kehuminen on motivoivampaa ja tuottavampaa kuin lyttääminen tai huomiotta jättäminen.
 
spiritcrusher
10.07.2013 13:47:57
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Askr: Mutta silti väitän edelleen että kehuminen on motivoivampaa ja tuottavampaa kuin lyttääminen tai huomiotta jättäminen.
 
Näin toki yleisellä tasolla on. Toiset sisuuntuu dissaamisesta ja selkäänpuukottamistakin mutta kyllä se aina jollain tapaa jälkensä jättää.
 
Objectif Lune
10.07.2013 14:12:44
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En tarkoittanut sokeana rakkaudesta halailemista, vaikka jonkun verran sitäkin elämään ja musisointiin mahtuu ilman, että homma menee reisille.
 
Tietenkin musiikkia tehdään yleisölle ja todellinen mittari musiikille on yleisön reaktio, eikä tähdet arvosteluissa tai selkääntaputtelujen määrä. Kuitenkin uran alkuvaiheessa bändissä soittaminen ei ole joka tilanteessa kovinkaan kannustavaa. Tyypillinen tilanne on se, että muut bändit, keikkapaikat ja levy-yhtiöt eivät vastaa yhteydenottoihin eikä sitä yleisöäkään niin paljoa keikoilla käy. Varmasti melkein kaikki isoimmistakin bändeistä ovat olleet joskus samassa tilanteessa. Siinä tilanteessa on aika iso juttu, jos joku taputtaa selkään ja sanoo esimerkiksi: "Kyllä se siitä! Oli tosi hyvä se keikan vika biisi. Hittiainesta!"
 
Tietenkin tuohon voi vastata, että hankala alku karsii epäkelvot yksilöt, mutta toisaalta homma voi mennä niin, että se karsii myös monia tunteellisesit herkkiä yksilöitä, joilla olisi vaikka kuinka paljon annettavaa. Ei mun mielestä kaikkien muusikoiden tarvitse olla kyynisiä kovanaamoja, jotka erakkoina vääntävät niska limassa parempia biisejä ja näyttävät keskaria kaikille, joiden kanssa hengaamisesta ei ole hyötyä.
 
Luulen, että näissä rakenteissa voi olla vastauksia myös nyt netissä vellovaan keskusteluun siitä, miksi naisia on rockbändeissä niin vähän.
 
Hopeakala: https://www.facebook.com/Hopeakala // http://hopeakala.bandcamp.com/
Dropped C
10.07.2013 14:20:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onneksi ei tarvi tälläsiäkään miettiä, kun ite "pelaa" siellä "seiskadivarissa" ja tietää että tulee aina pelaamaankin. Muutama joku "kutosdivarin" tyyppi on tullut vastaan, jotka leikkii jotain rokkistarbaa, mutta tietäähän sitten että niiden tyyppien kanssa ei tarvi jatkossa olla missään tekemisissä.
 
Torsti Suomi
24.07.2013 01:27:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Aika hyppäys 2. ja 1.divarin välillä.
 
J.Karjalainen... ja Pää kii!
 
No, saattais J olla maailmankamaa, jos laulaisi maailmaksi.
 
Olipa kerran Ihmemies, Teräsmies ja Batman - samassa baarissa...
Pop Corn
24.07.2013 14:50:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Askr: Tämän takia pienemmältä paikkakunnalta ja vähäisemmän kilpailun piiristä on helpompi nousta omaperäisiä asioita - tämän on minusta ihan yleisesti todettu asia. Siksi marginaalit ovat niin hedelmällisiä, oli kyse sitten tutkimuksesta tai taiteesta, maantieteestä tai tyylilajista. Kilpailluissa keskuksissa on paljon vaikempi rikkoa kaavoja, totuttuja tekemisen tapoja, niissä tehdään vankkaa laatua, eli laajemman joukon kritiikki pitää huolen, että varmasti ollaan tyylitietoisia eikä sorruta mihinkään käsittämättömiin paksuihin junttimokiin, hienostuneisuutta vartioi tyylipoliisien armada - tämä taas on se keskuksien ja niihin liittyvän kritiikin ilmapiirin vahvuus.
 
Höpö höpö. Ei ole yleisesti todettu asia. Asiahan on (yleensä) ihan päinvastoin. Pienet piirit tukahduttaa luovuutta ja erilaisuutta, isot piirit suhtautuu erilaisuuteen ja luoviin ihmisiin paljon sallivammin ja kannustavammin. Lisäksi kun porukkaa on enemmän, todennäköisyys sille että niitä samoinajattelevia, "erilaisia" ihmisiä löytyy sua kannustamaan, on paljon suurempi. Voit ihan miettiä miten tämä homma menee esim. Härmä-Helsinki-New York -akselilla.
 
Mutta silti väitän edelleen että kehuminen on motivoivampaa ja tuottavampaa kuin lyttääminen tai huomiotta jättäminen.
 
Niin. Jos on jotain kehuttavaa niin silloin kehutaan. Jos ei mitään kehuttavaa ole, silloin valheellinen kehuminen on karhunpalvelus. Huomiotta jättäminen on taas yleensä vain hiljainen versio (negatiivisen) kritiikin antamisesta.
 
Olet varmasti katsonut Voice of Finlandia? Alkukarsintojen jälkeen ei muuta tehdäkään kuin kehutaan ja kehutaan niin että herkemmältä tulee oksennus. Mutta miten on, tuleeko näistä uusista "rockstaroista" sen myötä motivoituneempia ja tuottavampia muusikoita, kun ovat saaneet kehuja enempi kuin moni "oikea" rockstara on saanut 40-vuotisella urallaan? Enpä oikein usko.
 
Kritiikki ja huomiotta jääminen latistaa, vie motivaation
 
Tämä saattaa tuntua kovalta ja tunteettomalta, mutta jos näin on, se on ainoastaan hyvä asia. Nykyään on vain niin, että porukka haluaa staroiksi ja kuuluisiksi sen takia koska se on niin coolia, saa huomiota ja rahaa tulee. Tottakai silloin huomiotta jääminen latistaa ja vie motivaation, kun suosio ja huomio on alunpitäen ollut se seikka mitä on haluttu ja mikä motivoi. Moni ihailee ja rakastaa Teemu Selänteen lifestyleä, on luksusta, veneitä ja ferrareita. Harva sen sijaan rakastaa sitä työtä ja pitkäjänteisyyttä mitä sellainen menestyminen edellyttää. Teemu Selänne puolestaan rakasti/rakastaa sitä työtä. Kuuluisuus ei ole syy, se on seuraus.
 
Tämä pätee myös musiikissa. Jos suurin rakkautesi ja intohimosi on tulla kuuluisaksi, eikä musiikki itsessään, unohda koko juttu. Jos suurin rakkautesi sen sijaan on musiikki, jonain päivänä saatat hyvinkin olla stara. Ja jos et sitten saakaan huomiota ja susta ei tule staraa, niin ei paljon haittaa, saat kuitenkin tehdä/harrastaa sitä mitä rakastat. Aitoutta on hyvin vaikea feikata. 99 % näkemistäni uusista bändeistä ja kuulemistani demoista suorastaan kirkuu: "Me halutaan tulla suuriksi ja kuuluisiksi, ja musiikki on meille siihen väline!" Ja homma ei vain toimi, eikä tule koskaan toimimaan.
 
.
Anhedonia
24.07.2013 16:28:35
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siis pinnalle pääsyn mahdollistaa ne jotka musiikkia kuuntelevat ja sehän on kansa. Me tavalliset kuolevaiset. Minkälainen musiikki on pinnalla, sellainen on kansan musiikkimaku. Suomalaisethan ovat olleet iät ja ajat humppakansaa joka onneksi on jo painumassa sinne minne se kuuluukin. Mutta se millainen on hierarkia ja moraali yleisesti rock-ja mediamaailmassa? Joo, siihen en ota muutoin kantaa kuin yhden joskus tekemäni biisin " Iso Hammas" muodossa, löytyy youtubesta.
 
"Napapiirin nurkkakunta,
sisäpiirin sikailijat... "
 
Ei tästä tämän enempää.....
 
Don Anhedon
 
Metalli vetää puoleensa, olenko siis magneetti???
 
Metalli vetää puoleensa, olenko siis magneetti?
Terry Pantheras
25.07.2013 23:12:54
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Pop Corn: Höpö höpö. Ei ole yleisesti todettu asia. Asiahan on (yleensä) ihan päinvastoin. Pienet piirit tukahduttaa luovuutta ja erilaisuutta, isot piirit suhtautuu erilaisuuteen ja luoviin ihmisiin paljon sallivammin ja kannustavammin. Lisäksi kun porukkaa on enemmän, todennäköisyys sille että niitä samoinajattelevia, "erilaisia" ihmisiä löytyy sua kannustamaan, on paljon suurempi. Voit ihan miettiä miten tämä homma menee esim. Härmä-Helsinki-New York -akselilla.
 
Kyllä minun mielestäni askr on pitkälti oikeassa. Itsekin olen monasti miettinyt samaa. Mielestäni persoonallisimmat ja omaperäisimmät bändit ainakin Suomessa on tulleet lähinnä pienemmistä pitäjistä. Helsingissä tapaa nähdä ja kuulla lähinnä maailmanmeiningin perään hamuavaa musikanttia; on tietyt tyyliseikat enemmän hallussa ja tärkeitä, kun taas kylistä kumpuaa monasti hälläväliähulluus kun pitää keksiä jotain tekemistä tylsemmän arjen ja ankeamman kulttuuriympäristön vastapainoksi. Tosin asia saattaa olla nykyisin kääntymässä jopa toisin päin, olen ollut huomaavinani...
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti