Muusikoiden.net
03.12.2016
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Vuoden albumit 2011
1 2
Piepe
31.12.2011 10:07:29 (muokattu 31.12.2011 18:08:32)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Vuosi vetelee viimeisiään, on listauksen aika.
 
Vuoden parhaat albumit:
 
1. Foo Fighters - Wasting Light
Kevään alkupettymyksen ja alkumauttomuuden jälkeen otti loppusyksystä tylyn loppukirin omaksi suosikikseni tältä vuodelta. Biisit 8+, meininki 9, tuotanto 9+, ammattimaisuus ja soitosta läpihuokuva itsevarmuus ja suvereenius 10.
 
2. Asa Masa - Jou jou
Yksi kesän soundtrackeistä, paljon akustisia soittimia, rentoa mutta varmaotteista soitantaa, kevyt ja erotteleva tuotanto, yleisfiilikseltään hauska ja hyväntuulinen levy. Tyyliltään ja hengeltään erilaiset biisit aivan loistavia.
 
3. Joey Cape's Bad Loud - s/t
Joey Capen paluu Bad Astronaut -tyyliseen isojen kitaroiden tukemaan supermelodiseen, punkahtavaan rockiin. Hyvä levy, sellanen kasipuol, parempi kuin keskivertopläjäys mutta eipä löytynyt haastajia tälle sijalle.
 
Vuoden paras biisi:
The Strokes - Under Cover Of Darkness ehdottomasti, jos Angles -levy olisi ollut edes puolillaan tämän kaltaisia, olisi ollut aivan vasurilla heittämällä silmät kiinni jalasta kiinni vuoden paras levy.
 
Vuoden tulokas:
Sublime With Rome. Sublimen comeback uudella laulajalla. Toimii ok. Ei niin röyhkeä kuin Bradley mutta ihan asiallisen kuuloinen kultakurkku on myös tää Rome.
 
carnation
31.12.2011 10:15:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=206328
 
"Silpomisia, saatanismia, fundamentalismia, moninaista kanibalismia, mielisaiden heiteelle jättöä. Sekoavaa höyrypäistä kapitalismin mätänevää loppua."
Piepe
31.12.2011 10:23:25
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mnjää, huomasin mutta aattelin koittaa niputtaa tänne yleisen osion alle. Miksi vuoden levystä keskustellaan rock/pop -alueella, kun yhden mielestä vuoden levy on saattaa olla death metalia ja toisen mielestä elektropsykepunkkia tai klassista.
 
Poistakaan nyt sitte jos jne blaa.
 
Punisher
31.12.2011 10:44:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siinä kymmenen aakkosjärjestyksessä ja pikaisesti sanailtuna. Hevimpää settiä kaikki.
 
Between the Buried and Me : The Parallax - Hypersleep Dialogues EP
Sanalla sanoen loistavan "The Great Misdirect" -kiekon jälkeen tarjoillaan kolmen biisin EP tutulla kaavalla menevää tavaraa. BTBAM on siis yksi niistä bändeistä, jotka yrittävät saada mahdollisimman paljon tavaraa ängettyä biiseihinsä. Eipä tuo haittaa kun hommasta kuultaa samaan aikaan selkeä tyylitaju ja tavallaan itseironinenkin ote tekemisiinsä. Hyperunivuoropuhelun biisit eivät yksittäisinä yllä aivan yhtyeen terävimpään kärkeen, mutta pyyhkivät silti lattiaa lähes kaikilla kaiken maailman mitättömien corebändien sisällöttömillä sävellyksillä. Täyspitkää odotellessa aika kuluu erittäin rattoisasti näitä ralleja tutkiessa.
 
Decapitated : Carnival is Forever
Laadullisesti puolalaisen tech death -pioneerin paluulevy taannoisen traagisen keikkabussionnettomuuden jälkeen ei aivan vedä vertoja edeltäjilleen. Läpeensä nerokkaat "Organic Hallucinosis" tai "The Negation" olivat monikerroksisempia ja ehkä pykälän verran helpommin omaksuttavissakin, mutta uutuuskiekkokin on toki perkeleellisen pätevä osoitus siitä, kuinka svengaavaksi brutaalimman sorttisen deathin voi viedä. Riffeissä piisaa meininkiä, rumpupenkillä tutina käy ja vokaalisuoritukset ovat miehekkään aggressiivisia - muutahan ei juuri tarvitakaan. Good to have you back!
 
Devin Townsend Project : Deconstruction
Kanadalainen kaksisuuntainen mielialahäiriö kuulostaa tältä. Tunnelmoinnissa siirrytään alkulevyn eteerisestä itsetutkiskelusta aina loppupuolen armottomasti kaiken alleen murskaavaan ääritilaan saakka. Vaikka konsepti onkin itsetarkoituksellisesti megalomaaninen kaikilla osa-alueillaan, kappaleet itsessään ovat lähes jokainen totaalisen upeita taidonnäytteitä itse Kuninkaan nykyisen sävelkynän terävyydestä. Typerryttävän massiivisia äänikerroksia biisi toisensa perään latova 70-minuuttinen suuruudenhulluuden manifesti osuu maaliinsa lähes täydellisesti.
 
Esoteric : Paragon of Dissonance
Vuoden ylivoimainen ykkösteos on kuitenkin tässä. Psykedeelisemmin sävyin soivan doomin tuleva klassikko kylvää tunnelmia koko ihmismielen alavireisemmän tunnekentän kartalle niin kouriintuntuvalla ymmärryksellä, hartaudella ja tyylitajulla, että tästä genrestä ei kenenkään muun yhtyeen tarvitse julkaista enää nuottiakaan. Koskaan. Saumaton kokonaisuus, jonka parissa tullaan seuraavien vuosien aikana viettämään runsaasti kahdenkeskistä aikaa kuulokkeiden, makuuasennon ja totaalisen pimeyden välityksellä.
 
For the Imperium : For the Imperium
Kotimaisen muusikkokollektiivin ensilevytys ei jätä kysyttävää. Populaarimusiikin kehityksen vaiheet viimeisen 50 vuoden ajalta käydään läpi vajaassa kolmessa vartissa rock- ja metallikaapuihin sonnustettuna. Tyylitajuisuudesta ei porukkaa tarvitse kuitenkaan piikitellä, eikä biisinkirjoitustaidostakaan löydy moitteen sijaa. Järjettömän kova debyytti kaikin puolin, ja vaikka porukan meininki polarisoikin mielipiteitä, suosittelen jokaista tätä lukevaa tarkistamaan oman kantansa kuuntelemalla kiekon edes kerran lävitse.
 
The Man-Eating Tree : Harvest
Uleåborgin fiilistelijähippien toinen julkaisu petraa yhtyeen soundia melkein joka osa-alueella. Biisit ovat iskevämpiä, mutteivät tee kompromisseja hartaan tunnelmoinnin kustannuksella. Tuomisen sielukas ääni pääsee debyyttiä huomattavasti paremmin oikeuksiinsa ja äänimaisema tukee kolkon syksyistä synkkyyttä. Erikseen on mainittava, että "Exhaled" on yksi vuoden parhaista yksittäisistä kappaleista - eikä vähiten Tuomisen komean laulutulkinnan johdosta. Sivuhuomiona sen verran, että tyylisuuntaansa epätyypillisesti The Man-Eating Tree on yksi harvoista yhtyeistä, jotka toimivat upeasti livetilanteessa.
 
Mastodon : The Hunter
Mastodon aukesi itselleni vasta upean "Crack the Skye" -kiekon julkaisun aikoihin parisen vuotta sitten. Nerokkaiden konseptien rakentamisesta ilmeisesti luovuttiin, minkä tuloksena takomosta tupsahti 13:sta irtobiisistä koostuva hittisikermä. Stoner-vaikutteet ovat kappaleissa aiempaa enemmän esillä ja yleisfiilis on muutenkin velmuilevan rento ja kevytmielisen kepeä kautta koko kiekon. "The Hunter" ei laadullisessa mielessä siltikään hätyyttele yhtyeen diskografian kärkisijoja, mutta Jaloviinan tavoin toimii tilanteessa kuin tilanteessa.
 
MyGrain : MyGrain
Dan Swanön melodisen kielen jalanjäljissä tampataan tämänkin helsinkiläisyhtyeen treenikämpällä. Kun Swanö itse on antanut yhtyeen touhuille siunauksen miksaamalla ja masteroimalla koko hoidon, ei oikeastaan ole edes mahdollista mennä vikaan. Yhdeksän eeppisiin mittoihin monessakin mielessä kasvavan kappaleen kokonaisuus käsittää tyrmistyttävän määrän tappavan tehokkaita kertosäkeitä, vikkeläsormista kitarointia ja ennen kaikkea kadehdittavalla intensiteetillä murjovaa draivia. Hyvän tuulen heviä modernin metallisella otteella saa tehdä lisääkin, kiitos!
 
Obscura : Omnivium
Necrophagistin kolmannen tulemisen iänikuiseen odotteluun tarjoaa lievikettä maanmiestensä Obscuran toinen täyspitkä "Omnivium". Pelin henki on tyrmistyttävän tekninen death metal, jossa yhdistyvät liki saumattomalla tavalla nykyaikainen meininki ja toisaalta vanhan liiton perinteiden kunnioittaminen. Saksalaisella tarkkuudella runnotun ryskimisen ohessa tarjoillaan sopivasti irvokkaita äänimaisemia maalaavaa laahausta, jotta vajaan tunnin mittainen kokonaisuus ei kävisi liikaa pumpun päälle. Komea levytys kaikkinensa!
 
TesseracT : One
Viime vuoden kovimpiin kuulunut "Concealing Fate" -minilevy löytyy kokonaisuudessaan myös tältäkin teokselta. Komeasti groovaavat matemaatikot ansaitsevat paikkansa tämänkin vuoden topkympissä siksi, koska muutama lisäbiisi todellakin tarjoaa vastinetta rahalle. Tesseractin musiikissa on juuri sitä tarvittavaa sävellyksellistä imua, jota niin monelta muulta djent-tyylisuunnan yhtyeeltä puuttuu. Tätä levyä voi suositella oikeastaan ihan kaikille populaarimusiikin ystäville. Niin, ja ne Daniel Tompkinsin laulut...
Kikolaa
31.12.2011 11:35:35
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Punisher:
Esoteric - Paragon of Dissonance
Vuoden ylivoimainen ykkösteos on kuitenkin tässä. Psykedeelisemmin sävyin soivan doomin tuleva klassikko kylvää tunnelmia koko ihmismielen alavireisemmän tunnekentän kartalle niin kouriintuntuvalla ymmärryksellä, hartaudella ja tyylitajulla, että tästä genrestä ei kenenkään muun yhtyeen tarvitse julkaista enää nuottiakaan. Koskaan. Saumaton kokonaisuus, jonka parissa tullaan seuraavien vuosien aikana viettämään runsaasti kahdenkeskistä aikaa kuulokkeiden, makuuasennon ja totaalisen pimeyden välityksellä.

 
Komppia tälle levyllä kyllä.
 
Omia vuoden parhaita suosikkeja ovat mm.
Battles: Gloss Drop
East of the Wall: The Apologist
Bon Iver: s/t
This Will Destroy: Tunnel Blanket
Ulver: Wars of the Roses
 
One O'Clock Jump
Sakmongkol
31.12.2011 12:34:19
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ainoina mieleen tulee Beardfishin Mammoth ja Saxonin Call to Arms. Kunnon vanhanmallista progea ja kunnon vanhanmallista heviä.
 
Nuke the whales.
KillingMachine
31.12.2011 13:43:42
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

1. Wolves in the Throne Room - Celestial Lineage
Jälleen kerran todella transsinomainen ja tunnelmallinen teos. Nyt mukaan on sekoitettu naisvokaaleja ja aiempaa enemmän ambient -tunnelmointia. Biisejä eteenpäin vievät tuttuun tapaan black metal -tempot ja vokaalit. Tästä huolimatta tunnelma pysyy yllättävänkin rauhallisena ja uneliaisena, mikä levystä tekeekin niin kiehtovan. Vuoden täydellisin levy erittäin kovassa kilpailussa ja suositeltavaa kuunneltavaksi pimeinä iltoina tai vaikka nukkumaan mennessä.
 
2. Russian Circles - Empros
Tällä levyllä heittäydytään astetta hevimmäksi, mikä se ei syö tippaakaan musiikin kauneutta, mutta tuo siihen aiempaa mahtipontisemman elementin. Bändin äänimaailma on edelleen kuitenkin kirkas ja valoisa kuin taivas. Jos pitäis määritellä millaista on taiteellinen musiikki niin tämä olis siitä erinomainen esimerkki. Niin hyvin tää onnistuu tavoitteessaan, eli ilmaisemaan itseään musiikin kautta.
 
3. Sólstafir - Svartir Sandar
Parasta Sólstafirissa on se, että se kuulostaa juuri siltä kuin kotimaastaan voisi odottaa, eli kolealta ja karulta. Tulos ei oo mitään kieliposkella väännettyä mättöä vaan tunnelatautunutta ja hyvin vaikeasti määriteltävää musiikkia. Jotain tässä on vaan mikä vetää ihan sanattomaksi. Ensi kevään keikkaa odotellessa.
 
4. Blood Ceremony - Living with the Ancients
Mystiikkaa, loitsuja, noituutta... Jos ei oo tämä bändi vielä tuttu niin nyt viimeistään on pakko sekin asia korjata. Jos kaipaa paluuta vanhoihin aikoihin niin tätä paremmin se tuskin onnistuu. Tarttuvaaa retrorokkia, psykedeelisiä instrumentaaliosioita ja okkultismia tihkuvia lyriikoita; luulis jo herättävän mielenkiinnon. Ja missä muualla enää nykyään kuulee pan-huilua rock -musiikissa?
 
5. Mastodon - The Hunter
Aika yllättäen siistitty hieman soundia ja karsittu progekikkailuja pois. Lopputuloksena on nippu jopa hieman pop-tyylisiä biisejä eikä se ole tässä tapauksessa ollenkaan huono asia. Helposti asian vois kiteyttää sanomalla että The Hunter on metallilevy henkilölle, joka ei metallista tykkää. Ja mitäpä oliskaan uus Mastodon -levy ilman Scott Kellyn vierailua? Spectrelight ja The Sparrow lukeutuu bändin uran kovimpiin biiseihin.
 
6. Machine Head - Unto the Locust
Jälleen kerran astetta tiukempaa menoa, kovia riffejä ja tarttuvia koukkuja. Ei mitään valittamista. En ihmettele lainkaan miksi Machine Headia pidetään edelleen yhtenä merkittävimmistä modernin metalin yhtyeistä.
 
7. Jane's Addiction - The Great Escape Artist
Vuoden ehdoton comeback -levy. Tää oli juuri sellainen levy millaista tuskin kukaan odotti, sekä laadullisesti että musiikillisesti. Ei tullut levyllistä mitään modernia valtavirran rockia vaan monipuolista taiderockia ja erinomaista avaruusfiilistelyä. Jane's Addiction goes Radiohead. Dave Sitekillä ollut hyvä vaikutus bändiin. Aidosti ja tunnistettavasti Jane's Addictionia.
 
8. Tombs - Path of Totality
Synkkää, kaaottista ja raskasta heviä Brooklynista. Tombsissa yhdistyy niin sludge, hardcore ja black metal todella mielenkiintoiseksi seokseksi. Vaikea uskoa että triosta lähtee irti näin paljon kovaa meteliä ja voimaa.
 
9. Pentagram - Last Rites
Ehkä parasta Pentagramia sitten Day of Reckoningin. Taattua ja varmaa retro doom -laatua veteraaneilta. Oiva tutustumiskeino uudelle sukupolvelle tyylilajin vanhimpaan ja legendaarisimpaan artistiin. Ensi vuonna lisäks odotettavissa vielä Saint Vitukselta uutta levyä.
 
10. Burzum - Fallen
Lisää uutta Burzumia tuli yllättävänkin nopeasti paluualbumin jälkeen. Edeltäjäänsä aggressiivisempi ja dynaamisempi kokonaisuus. Todella kova albumi taas kerran.
 
Kunniamaininnat:
 
A Storm of Light - As the Valley of Death Becomes Us, Our Silver Memories Fade
Amebix - Sonic Mass
Animals as Leaders - Weightless
Anthrax - Worship Music
Before the Dawn - Deathstar Rising
Black Sun Aeon - Blacklight Deliverance
Chris Cornell - Songbook
Crosses - S/T EP
Crowbar - Sever the Wicked Hand
The Gates of Slumber - The Wretch
Ghost Brigade - Until Fear No Longer Defines Us
Graveyard - Hisingen Blues
Jesu - Ascension
Lord Vicar - Signs of Osiris
Off! - First Four EPs
Red Fang - Murder the Mountains
Sepultura - Kairos
Trap Them - Darker Handcraft
Tycho - Dive
Unkind - Harhakuvat
The Wounded Kings - In the Chapel of the Black Hand
YOB - Atma
 
CountX
31.12.2011 21:44:26 (muokattu 31.12.2011 21:45:40)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Amorphis - The Beginning of Times
Amot ei petä koskaan. Levy on tulvillaan tarttuvia melodioita ja koukkuja.
 
Misfits - Devil's Rain
Jerry Only & co. tarjoaa taas levyllisen reipasta hoilotusta. On tätä odotettukin.
 
Edguy - Age of the Joker
Ei voi kun ihmetellä mistä herra Sammett nyhtää noita upeita melodioita. Hunajata meikäläisen korville.
 
Megadeth - Th1rt3en
Mustainen riffitehtaalta pärähti taas rautaisannos kelpo rässiä.
 
Whatever you got, I'm against it.
slipkorn
01.01.2012 14:07:04 (muokattu 01.01.2012 14:16:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Matana Roberts - Coin Coin Chapter One: Gens de couleur libres
 
Avant-garde -jazz-konseptilevy orjaksi myytävästä naisesta. Vaikutteita on mielenkiintoisesti otettu joka puolelta jazzin historiaa. Mukana myös hiukan Constellation-levy-yhtiön post-rock/drone -vivahteita. Erittäin ilahduttavaa, että nyky-jazzkin pystyy yllättämään tuoreudellaan tällä tavalla.
 
"I Am":
http://www.youtube.com/watch?v=2FIVYIKzhzg
 
Kunniamaininnat sitten CunninLynguistsin, La Disputen, Bon Iverin, Tom Waitsin, Andy Stottin, Radioheadin ja PJ Harveyn uusille levyille.
 
Gary the Man
03.01.2012 16:22:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Rammstein- Made in Germany.
On muute loisto toi Super Deluxe Boxi B-D
 
jigsore
03.01.2012 18:02:09
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Ulver - War of the Roses
Ensimaistiainen February MMX oli jopa lannistavan lattean kuuloinen ekaa kertaa juutuubista tyypittäessä. Mutta kun sai koko levyn käsiin niin johan alkoi maistua. Stone Angelskin puolustaa paikkaansa, kaikesta tekotaiteellisuuskritiikistä huolimatta. Livenä olisi kiinnostanut nähdä kun vetivät koko levyn putkeen(?), mutta saamattomuuden ja rahanpuutteen vuoksi jäi kokematta. Joka tapauksessa hienon bändin hieno levy, hyvin lähellä yhtyeen terävintä kärkeä tässä liikutaan.
 
Crowbar - Sever the Wicked Hand
Taattua rautakanki-laatua. Ei oikeastaan mitään uutta, ja miksi pitäisikään kun tavara on näin ensiluokkaista. Monet näennäisesti raskaat mättölevyt jäävät pahasti näiden jamppojen jalkoihin. Oman suosikkini Sonic Excess In Its Purest Formin jälkeen kovinta Crowbaria.
 
Gösta Berlings Saga - Glue Works
Huikean keikan Oulun 45:ssa heittänyt ruotsalaisprogebändi yllätti kovuudellaan. Kaverit olivat hehkutelleet taannoista Qstock-keikkaa sen verran että piti lähteä tsekkaamaan, eikä kaduta yhtään. Kolmoslevyn vinyyliversio lähti mukaan ja sitä onkin kelvannut soitella. MoRkObOtin MoRbOn kanssa parhaimpia instrumentaalilevyjä vähään aikaan. Suomiprogen klassikoiden kaltainen hyväntuulisuus yhdistyy kivasti Magmamaiseen uhkaavuuteen ja King Crimsonmaiseen kudosmaisuuteen, toimii! Pakko senkin takia tykätä kun Änglagårdin rumpali Mattias Olsson toimii tässä perkussiotaiteilijana..
 
Beastie Boys - Hot Sauce Committee Part Two
Beastie Boysin ukot pistää vanhoina päivinään parastaan. Levy on juuri sopivan mittainen ja materiaali monipuolista - punkin kautta funkiin ja reggaeen. Vaikka äänimaailma on modernia niin onneksi dubstep-vaikutteilta on vältytty. Häkellyttävän legendaarisia punchlinejä heitetään toisensa perään kuulostamatta mitenkään kornilta. Too Many Rappers (New Reactionaries Version) on vuoden kovimpia biisejä.
 
Radiohead - The King of Limbs
Vuoden kuunnelluimpia levyjä, eikä suotta. Mukavan hypnoottisesti soljuvaa fiilistelyä, eikä ns. oikeiden biisien puute haittaa yhtään. Codex löytyy heittämällä vuoden biisien joukosta. Sanomalehtiversio ei ehkä ollut ihan kaiken sen odottamisen arvoinen pläjäys, mutta ei se mitään. Musiikkihan se pääasia.
 
MoRkObOt - MoRbO
Yhtyeen rummut + 2 x basisti -kokoonpano kiinnitti huomion Ufomammutin lämppäysrundin alla ja tätä lähdinkin Oulussa katsomaan äärimmäisen innokkaana. Keikka oli vuoden tiukimpia ja sen jälkimainingeissa ostettu uutuuslevy osoittautui lähes livemeiningin veroiseksi. Totaalisen groovaavaa ja sopivasti poukkoilevaa instrumentaalijyrnytystä herkullisilla soundeilla, kelpaa.
 
Eleanora Rosenholm - Hyväile minua pimeä tähti
Aiempia levyjä monitahoisempi, mutta yllättäen monet melodiat päähän iskevä sarjamurhaajateemaisen trilogian päätösosa. Teatraalista ja elokuvamaista ja nimenomaan kokonaisuutena toimivaa taidepopsynkistelyä. Circle-Rätön ulosantiinkin on jo ehtinyt tottua joten niiltäkin osin vaan peukkua.
 
Oranssi Pazuzu - Kosmonument
Ensimmäinen kuuntelu Infernon sivuilla ei oikein tuntunut missään, mutta keikan myötä levyn maailma avautui kerralla. Intensiivinen teemalevy hienolla draamankaarella ja kosmisilla saundeilla. Saattaa yltää jopa edellisen split-levyn materiaalin tasolle!
 
Danava - Hemisphere of Shadows
En ole näistä retrorokeista Witchcraftia lukuunottamatta oikein kyennyt innostunumaan, mutta tämä oli piristävä yllätys. Debyyttilevy oli toki tiedossa, mutta HoS pistää vielä paremmaksi. Mahtavia kitaraharmonioita, rouheaa menoa ja yllättäviä käänteitä.
 
Lopuksi nostetaan omakustannepuolelta tällainen tapaus:
 
Random Mullet - Capturing Moments
Progemetallia sieltä teknisemmästä päästä, mutta biisien ehdoilla mennään. Saksofonit toimii niin kuin aina ja slovariosastokin on otettu hyvin haltuun. Paikoin häröimmät venkoilut pistää The Dillinger Escape Planillekin hanttiin. Kertsitkin ovat iskostuneet syvälle päähän, vaikka aluksi tuntui että ollaan jääty kauas Infection-demon huippukohdista. Kovat oli odotukset, mutta ne ylitettiin sinnikkään luukutuksen ansiosta. Kaikin puolin vuoden top-kymppiin pääsyn arvoinen lätty, ehkä jopa parasta takatukkaa tähän mennessä!
Levy ilmaisjaossa osoitteessa http://www.randommullet.com
Stiff
03.01.2012 21:07:16
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

The Black Keys - El Camino
Huikea bändi, huikea levy. En seuraa aktiivisesti bändiä ja uusi levy tuli puun takaa. Jokainen kuutelukerta on edellistä vakuuttavampi ja innolla odotan jatkoa. Lonely Boy on yksi vuoden mageimmista kappaleista ja sen riffi sytyttää aina.
Arctic Monkeys - Suck It And See
Täysin aliarvostettu levy, joka on hyvä esimerkki siitä, miten levy saattaa aueta hitaasti, mutta sen tehdessään kaikki mahtavuus vasta aukenee. Kaikki saundeista visuaalisuuteen on täysin kohdillaan. Vuoden levyni.
Noel Gallaghers High Flying Birds - Noel Gallaghers High Flying Birds
Tulee ihan vanha kunnon Oasis mieleen. Hienoja kappaleita ja toimiva kokonaisuus.
 
Rock in peach
Cathi777
04.01.2012 10:46:27 (muokattu 04.01.2012 10:46:54)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse tuossa jossain vaiheessa laadinkin listan viidestä parhaasta levystä ja se näyttäisi seuraavalta.
 
Ulkomaiset:
 
Bon Iver - Bon Iver
Destroyer - Kaputt
The Roots - Undun
Glasvegas - Euphoric /// Heartbreak ///
Blackfield - Welcome to My DNA
 
Kotimaiset ( oli aika vaikea keksiä viittä ikimuistoista kotimaista levyä tältä viime vuodelta ):
 
The Blanko - Flying Colours
The Rubik - Solar
Mirel Wagner - Mirel Wagner
Matti Johannes Koivu - Toisen Maailman Nimi
Samuli Putro - Älä sammu aurinko
 
Only pop music can break my heart...
Punisher
06.01.2012 12:14:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Cathi777:
Bon Iver - Bon Iver
...
Blackfield - Welcome to My DNA

 
Itelle tuo Blackfield ei kolahtanu ollenkaan. Se toka levy on oma suosikki, ja jotenki se ilmavan popahtavuuden vieminen psykedeelisemmille vesille ei tuntunu toimivan halutulla tavalla. Paras biisi on noista se modernein ja suoraviivasin rallattelu, "Oxygen".
 
Bon Iver on vielä tyyppaamatta, odotukset nousee kun joka puolella sitä hehkutetaan. "For Emma, Forever Ago" oli sen verran hieno levytys, että siihen on pakko syventyä oikeen ajan kanssa. Oon oottanukki, että pääsen kiireiden keskeltä kunnolla paneutumaan tuohon uutukaiseen.
Saxofonisankari
06.01.2012 20:36:34
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Turisas - Stand up and fight
Itse uskoin jo hetken aikaa ettei Turisakselta uutta matskua tulisi mutta tulipa silti. Levyä kuunnellessa huomaa ensinmäisenä korostuneen sinfonisuuteen ja levyn kappale End of an empire on yksi Turisaksen parhaista. Suurin miinus tulee kansanmusiikki vaikutteiden vähäisyydestä.
 
Razanez
07.01.2012 00:57:17 (muokattu 07.01.2012 01:00:08)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hexvessel - Dawnbearer. Se nyt vaan kolisi parhaiten viime vuoden levyistä. Todella oma-takeinen levy, jumalainen soundi.. On palasen kohdallaan!
 
Mirel Wagner - s/t. Herkkä levy, todella hienoa tulkintaa tältä nuorelta kotimaiselta artistilta...
 
Siinpä minun mielestäni viime vuoden kärkikaksikko.
 
Edit: Paitsi että PJ Harveyn Let England shake on myöskin aivan parhautta!!
 
JARIUUTELA
08.01.2012 03:34:49
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

ADELE: 21
 
KATE BUSH: 50 WORDS FOR SNOW
 
TORI AMOS: NIGHT OF HUNTERS
 
Kre-per
11.01.2012 12:09:10
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Foo Fighters: Wasting Light
Todella vahva levy. Hyvä keikka kesällä toi lisäarvoa tälle muutenkin äärimmäisen tiukalle lätylle. Walk on timanttinen biisi.
 
Defeater: Empty Days & Sleepless Nights
Jatkaa siitä, mihin Lost Ground jäi. Koskettavaa lyriikkaa ja hardcoren räimettä Bostonista. Eritoten tykkään laulajan äänestä ja musiikin vaihtelevasta mielialasta.
 
Scandinavian Music Group: Manner
Kaunista musiikkia, joka kuulostaa aina yhtä tuoreelta. En jaksanu uskoa ennen julkaisua, että tää olis ollu näin hyvä. Mustarastas lauloi Ooh la laa ja Kaunis Marjaana erottuu ehkä joukosta niinä "parempina biiseinä". SMG on yks parhaista suomalaisista suomen kieltä käyttävistä yhtyeistä.
 
The Head and the Heart: The Head and the Heart
Rauhallista ja tunnelmallista indie/folk -tyylistä musiikkia, josta jää aina hyvä mieli. Hienot, mielenkiintoiset biisit ja hieman omintakeisen äänen omaava sivuroolissa oleva naissolisti koukutti meikäläisen. Hieno debyytti. Down in the Valley, Winter Song ja Sounds Like Hallelujah kannattaa kuunnella.
 
Death Cab For Cutie: Codes and Keys
En odottanut oikeestaan mitään erikoista ja siks yllätyin positiivisesti, eritoten nimikkobiisi Codes and Keys, Monday Morning ja Stay Young, Go Dancing soi lakkaamatta päässä.
 
Restorations: Restorations
Kipeen hyvä. Shoegaze/punk -touhua parhaimmillaan. Jonin raspikurkku ja yksinkertaiset, tarttuvat melodiat toimii ku häkä. Akustiset livevedot kannattaa kans tsekata, on ainakin itelle mallia "oi jospa oisin voinut olla muukaanaa".
 
Cattle Drums: The Boy Kisser Sessions + 3
Weirdo - sekaälämölöä. Two Pigeons on vuoden parhaita biisejä.
 
// Catching exceptions is for communists
McNulty
11.01.2012 13:49:30 (muokattu 11.01.2012 13:52:46)
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Foo Fighters - Wasting Light
MTV-rokiksi ja väsähtäneeksi bändiksi jo aikanaan julistettu FF pamautti kyllä 100-0 turpaan tällä lätyllä. Edellinenkin oli jo viittaus parempaan, mutta nyt poksahti holvin ovet auki. Todella hieno, monipuolinen rock-levy. Biiseissä on syvyyttä niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti. Ehkäpä levyn parasta antia ovat juuri ne biisit, joista ei ole sinkkulohkaisua tai ne joita radiot ja televisiot eivät ole soittaneet puhki. Vuoden paras levy... aina genressään!
 
Social Distortion - Hard Times and Nursery Rhymes
Aina kuullut bändin nimen mainittavan, legendaariseksi ristityn... nyt vasta ensimmäistä kertaa kolahti kunnolla. Ei lainkaan niin punk'n'roll kuten aikaisemmat tekeleet, tämähän on jopa blyyssia paikoitellen. Todella hieno levy kuitenkin ja osoittautui loistavaksi autolevyksi. Tätä tulee pyöritettyä melko usein ajomatkoilla.
 
Ulver - Wars of the Roses
Edelleen kovasti raskassoutuista matskua, mutta hyvällä tavalla. Aavistuksen helpompi lähestyä kuin pari edeltäjää. Ulver ei ole kyllä koskaan pettänyt ja on hienoa että bändi pystyy olemaan oma itsensä joka kerta eri tavalla
 
Opeth - Heritage
Parasta Opethia minun mielestäni. Ei ole tarvetta kohkata ja ärjyä kaiken aikaa ja levy on hieno osoitus siitä, että kevyempikin konsepti voi olla raskasta musiikkia ja haastavaa kuunneltavaa. Kerrassaan hieno ja kaunis levy, ollen samalla rujo. Tavallaan levyltä voi kuulla myös Steven Wilsonia, mikä ei ole huono asia Porcupine Treen diggarille, joihin itsekin lukeudun.
 
The Cars - Move Like This
Aivan huikean fantastinen comeback-levy. Itselleni The Cars on eräs kovimmista New Wave-bändeistä eikä syyttä. Ocasek on nero. Ainoa mikä tätä levyä himmentää, on Benjamin Orrin poismeno vuosia takaperin. Levyllä on selkeästi biisejä, jotka on tehty hänen laulettavaksi. Aivan kuten '84 iso hitti "Drive".
 
Trivium - In Waves
Sällit osoittivat että miekan voi teroittaa uudestaan. Pari täysin pimentoon jäänyttä "p*skalevyä" väliin ja nyt tällainen pommi. Hyviä biisejä, hyviä riffejä, hevilevyksi monipuolista laulantaa, soitantaa yms. kuitenkaan rikkomatta omaa ja toimivaa konseptia. Luuttuaa lattiat kaikilla genrensä haastajilla, mennen tullen.
 
Mastodon - The Hunter
Foo Fightersin kanssa ehkäpä vuoden 2011 kovin pläjäys. Mä en keksi levystä oikeastaan mitään huonoa tai heikkoa. Ainoa miinus ehkä siitä, että monien mielestä pari hittibiisiä ovat lopulta kuitenkin levyn "heikompia" suorituksia. Soundit toimii, kaikki toimii. Etenkin levyn päättävä kolmen kipaleen suora on kyllä jäätävän huikea. Levy ei ole teemalevy, mutta se on parhaimmillaan kokonaisuutena kuunneltavissa. Huonoimmillaan levy on silloin, kun sieltä pommittaa vain raidan tai kaksi. Alusta loppuun it's a killer!
 
Machine Head - Unto the Locust
Mielestäni ei niin hyvä kuin The Blackening, mutta silti hyvä levy. Flynn & Demmel -parivaljakko osaa kynäillä hienoja riffejä, leadeja ja biisejä. Mukaansa repäisevää thrash/groove-mäiskettä... ts. tunti turpaan! Ehdottomasti genrensä soihdunkantajia tällä hetkellä. Moni ehkä asettaisi moiseen asemaan Lamb Of Godin, mutta kyllä Machine Headin kaksi viimeisintä onpi olleet parempia kuin LOG:n kaksi viimeisintä.
 
Tom Waits - Bad As Me
En lähde edes selittelemään tai perustelemaan. Tom Waits on tasan niitä artisteja, joista joko pitää tai ei voi sietää. Se jo yksistään kertoo kaiken oleellisen.
 
Laura Pausini - Inedito
Lauran uutukainen on ihana pop/italo-pop pläjäys. Jopa aavistuksen kevyempi ja rauhallisempi kokonaisuus kuin uran keskivaiheen julkaisut. Julkaisuajankohta oli vain mielestäni täysin väärä, ajatellen levyn sisältöä (eikä bisnestä)... 11.11.11. julkaistu levy sopisi minun mielestäni paremmin kevääseen ja kesään. Tää on sellaista heleää, hempeää, tuulen kuiskuttelua joskin Lauralla on mahtavan vahva naisääni. Tulee jotenkin kesä mieleen levyn sisällöstä. Aionkin antaa levylle 10x enemmän tilaa pyörähtää levylautasella tulevana keväänä ja kesänä.
 
Red Fang - Murder the Mountains
Mastodonin vanavedessä purjehtiva Red Fang osoittaa myös konseptinsa toimivuuden. Levy tarjoaa kivan annoksen jabeja silmäkulmaan ja alakoukkuja leukaperiin. Mastodon-diggareille suosittelen ja samalla en suosittele... juuri siksi että parhaimmillaan Red Fang toimii kivasti, huonoimmillaan sitä tulee verrattua "ikoniin" ja todettua surkeaksi. Onnistuu kuitenkin omana itsenään yllättämään positiivisesti. Myöskin automatskua tämä!
 
If you ain't first, you're last!
StJerky
18.01.2012 08:48:52 (muokattu 18.01.2012 08:53:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Michael Monroe: Sensory Overdrive
Uriah Heep: Into the Wild
Nazareth: Big Dogz
Brian Robertson: Diamonds and Dirt
Robbie Robertson: How to Become a Clairvoyant
Luonteri Surf: 0211
Jukka Takalo: Vastarannan laulut
Alice Cooper: Welcome 2 my Nightmare
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti