| Aihe: Soittimet lapselle? | |
|---|
|
lindo: Sanon tähän väliin että Ukulelea ei kannata ostaa sieltä halvimmasta päästä. Ainakaan tietämättä mitä ostaa. Meillä on täällä kaksi, joista kumpikaan ei pysy missään vireessä ... no, toinen nyt ehkä vähän, mutta kumpikaan ei ole kauhean soittokelpoinen.
Lapselle ei tietenkään huvita heti ostaa kauhean kallista, mutta jos soitin ei jostain syystä toimi toivotulla tavalla, ei sekään ole hyvä.
Eli suosittelisin musiikkikauppaa jossa joku tietää asiasta. Aika usein Ukulele mielletään leluksi, ja siksi niitä varmaan onkin niin huonoja markkinoilla.
Juup, noi hinnat osassa tosi halvat, ehkä se vierailu musiikki kauppaan on aiheellista :) | |
JuhaHo: Asiasta mitään ymmärtämättömänä olisin kysellyt miksi lapselle kaupataan joko lelusoittimia tai soittimien lastenmalleja. Maalais/perusinsinöörijärjellä kuvittelisin, että näin menetellessä lapsi oppii soittamaan lelua, minkä jälkeen hänet pitää opettaa pois lelusta, jotta voi opetella oikeata soitinta.
Oma poikani aloitti soittamisen verraten myöhään 9-vuotiaana. Tämä oli ehkä sikäli onni, että poika aloitti soittamisen 1/2 kokoisella kontralla. Instrumentti oli tietenkin alkuun ylisuuri. Poika yletti juuri ja juuri ylimpiin asemiin ja joutui venyttämään sormensa äärimmilleen eikä oikein jaksanut painaa kieliä vaikka po instrumentti olikin trimmattu melko herkäksi. Keväällä hankimme pojalle (nyt 12-v.)3/4 kokoisen kontran ja hän oli alle viikossa sen verran sujut uuden instrumenttinsa kanssa, että otti sen mukaan konserttiin. Entä mitä tekevät ne bassoryhmän huomattavasti kokeneemmat soittajat? Hinkkaavat edelleen niitä kääpiökokoisia 1/4 bassoja.
Nyt sitten joku saattaa sanoa, että entäs lasten polkupyörät yms. Eikö tämäkin ole verrattain nuori keksintö. Ainakin omassa lapsuudessani ajettiin joko naisten pyörällä seisaaltaan tai miesten pyörällä putken alta kuten siinä Turhapuro elokuvassa. No on pojalle sentään muutama lastenpyörä hankittu ennen kuin hän omi minun omani. Samoin ostin pojalle joskus 4 - 5 vanhana lasten puukon, mikä on vieläkin yksi talon terävimpiä. Aikuisten puukon antaminen olisi kuitenkin ollut melko edesvastuutonta. Mutta että lasten soitin tai soitinlelu?
En tiedä onko pojan kannalta hyvä vai huono asia että isäksi on sattunut tällainen Nazi, mutta väitän että tämä nazi saa ainakin tuloksia.
oikeinkin kiva kuulla että teillä tullut tuloksia ;)
tokikin puhut asiaa tai ainakin esität varteen otettavia vaihtoehtoja.. niin mikä on lasten lelujen tarkoitus.. innostaa, inspiroida, auttaa oppimaan, viihdyttää.. niin, en tiedä.. ?
Minäkään en oikein osaa vastata, osaisiko joku muu, onko lasten soittimen koolla ja oppimisella ja mahdollisella myöhemmällä kehityksellä merkitystä?
Itse ajattelen että haluaisin tarjota mahdollisuuksia, mutta järki ja hinta sanovat että ei esimerkiksi rumpusettiä tässä vaiheessa.. mutta sen luulen tietäväni että sävelkorvaan voisi vaikuttaa oikea kellopeli, oikeilla kielillä, sitähän ei voi soittaa ns.väärin.. ? mielenkiintoista :) | |
Mielestäni lapselle saa hankkia leluja, tai oikeita soittimia. Riippuu lapsesta mikä hänelle sopii paremmin - Toy Story - esim. turha ostaa kallista ja hennohkoa viulua jos lapsi saa kevyitä raivareita aina epäonnistuessaan jossain :-)
Toisille sopii perheestä jo löytyvät soittimet ja monet osaa käsitellä instrumentteja niiden arvon mukaan (ainakin V6+).
Halpakin uke voi olla Ok kunhan hioo nauhojen päät (ehkä myös talla ja satula kaipaavat vastaavaa säätöä) ja huolehtii vireestä.
Yleensäkin hyvässä vireessä olevilla soittimilla on lasten ilo soittaa, sekä vanhempien kuunnella. Joku halpa ksylofoni voi kuullostaa niin hirveältä että.. - Voi kulta, kyllä se On jossain,,,
Tiilet ja Muurit - Sanat ja Lauseet. |  Thevisa
04.12.2010 21:02:40 (muokattu 05.12.2010 01:35:04) | |
|
lindo: Sanon tähän väliin että Ukulelea ei kannata ostaa sieltä halvimmasta päästä. Ainakaan tietämättä mitä ostaa. Meillä on täällä kaksi, joista kumpikaan ei pysy missään vireessä ... no, toinen nyt ehkä vähän, mutta kumpikaan ei ole kauhean soittokelpoinen.
Lapselle ei tietenkään huvita heti ostaa kauhean kallista, mutta jos soitin ei jostain syystä toimi toivotulla tavalla, ei sekään ole hyvä.
Itselläni oli se Thomannin halvin ukulele, ja kun viritystappien ruuveja kiristi niin se piti vireen aivan hyvin. Intonaatio nyt tietenkin on oma asiansa, se kun vähän kaulan yläpäästä pissi, mutta ei niin paljoa että asialla olisi pikkulapselle (tai edes minunlaiselle vähän isommalle lapselle) mitään väliä. Ja sitä paitsi noissa halpaukuleleissa on se vähän tukkoinen ja nopeasti hiipuva soundi, mistä ainakin itse tykkään, kun taas nykyinen monen sadan euron konserttiukulele kuulostaa jo vähän liian kitaralta.
Halvoista soittimista sen verran, että vaikka ne aina kuulostavat huonommalta kuin kalliimmat, niin joidenkin soitinten kohdalla se ero ei ole niin totaalisen motivaatiota tappava. Ylipäätään useimpien orkesterisoitinten (jouset, puhaltimet) kanssa kannattaa alusta asti lähteä vähän kalliimmalla, mutta kitaroiden, pianojen, sähköbassojen etc. kohdalla se ei vaikuta itse soitettavuuteen niin paljoa.
Mutta minä tykkään vinguttaa sadan euron viuluani, ja puhkua kolmensadan huiluuni päivät pitkät. Nih. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
