Muusikoiden.net
10.12.2016
HOTONE - pienimmät pedaalit koskaan? 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Kysely: sosiaalinen media musiikintekijöiden apuvälineenä
1
tuluppa
04.10.2010 13:25:31
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi. Jos otsikon aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, voit kaikin mokomin ottaa osaa opinnäytetyökyselyyni. Kyselyssä udellaan sitä, miten koet internetin yhteisölliset palvelut työkaluna musiikin promootiossa. Kysely on nopea tehdä.
 
https://spreadsheets.google.com/vie … =dDF6aFhIN2R5ZVJocml5LUVtNW93ZHc6MQ
 
Tuhannet kiitokset! Ja anteeksi.
 
Noku
07.10.2010 20:52:52
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Minkäs alan opparista on kyse?
 
En kyselyä tehnyt kun en tällä hetkellä soita missään. Ihan ok listan oot kasannut palveluista ja mielenkiintoinen aihe, todennäköisesti itsekin siitä tiedät paljon.
 
Pari juttua kannattaa huomioida, kun puhutaan sosiaalisesta mediasta, joka on aivan ylihypetetty ilmiö. Menisin jopa niin pitkälle, että kaikki mitä evankelistat asiasta sanovat on hepposin perustein tehtyjä johtopäätöksiä. Muutama esimerkki:
 
-Sosiaalinen media kaataa levy-yhtiöt, koska mm. Arctic Monkeys rikkoi ennätyksiä debyyttialbumillaan ilman levy-yhtiöitä.
 
Todellisuudessa Arctic Monkeys on poikkeus, eikä sama ole helposti monistettavissa sosiaalisessa mediassa, mutta näin evankelistat toimivat: yksikin esimerkki riittää ajamaan omaa asiaa. Kun levy-yhtiö lanseeraa uusia artisteja, sosiaalinen media on harvoin hyvä paikka investoida, etenkin jos sitä ei tehdä hyvin suunnitellusti, ammattimaisesti ja artisti kohtaisesti.
 
-Musiikin kulutus on hajautunut entistä laajemmalle nk. long-tail ilmiön mukaan sosiaalisen median vaikutuksesta.
 
Jonkin verran hajontaa kyllä tapahtuu ja uusi sukupolvi ei enää kuluta kansainvälisiä staroja siinä määrin kuin vanhempi, jo aikuisiällä vaurastunut sukupolvi. Sen lisäksi että live-musiikki on vahvassa kasvussa, monissa maissa paikallisten artistien osuus keikoista kasvaa vahvasti verrattuna ulkkareihin (tää oli jonkun kansainvälisen musa organisaation tutkimuksessa, en vaan nyt tällä hetkellä muista missä, Saksassa ilmiö on vahvin).
 
Täytyy myös muistaa että tämä hajonta on ensimmäistä kertaa mitattavissa (kiitos sosiaalisen median), kun ennen Internettiä kuunneltiin paikallisten artistien musaa kavereiden kanssa niin eipä siitä mitään jälkeä jäänyt. En väittäisi että esimerkiksi Helsingissä kuunneltaisiin UG kamaa ja käytäisiin keikoilla yhtään sen enempää kuin vuonna 2000. Täytyy myöskin muistaa että nyt kun hevi on/oli muodikasta niin toki on enemmän näitä keikkoja, jotka korvaavat osaltaan klubitusta.
 
Vaikka mainstreamin ja indie musiikin rajat nykyään hämärtyvät enemmän, ei sosiaalinen media ole mikään UG bändin graalin malja, etenkin kun se on jokaiselle UG bändille se ensimmäinen mesta hankkia näkyvyyttä. Toki on ollut ihan hauskaa kun joskus MySpacen alkuaikoina tunsi muutamia Ruotsista ja Briteistä tulleita pikku bändejä ja niide muusikoita jo ennen keikkaa ja kyseisissä maissa viraillessa paikallisen skenen edustajat oli vastassa. Jotkut klubien järjestäjäthän buukkas bändejä suoraan MySpacesta, mutta en tiedä tekeekö kukaan tätä enää nykyään.
 
-Facebookissahan on "kaikki" kun siellä on 500,000,000 käyttäjää, eli se on tärkein media jossa näkyä.
 
Mitä enemmän tietyssä mediassa on jengiä joka haluaa äänensä kuuluviin sitä vaikeampaa se on, mitä enemmän jengiä mediassa tavoittaa sitä enemmän myös on "noisea" eli kohinaa. Viestinnässä ja vuorovaikuttamisessa fokus on ykkös asia. Viestin pitää tavoittaa se ryhmä joka on merkityksellinen.
 
Artistien olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että ne omat kotisivut on oikeasti se paras sosiaalinen media, siellä sä olet se kuningas jota kuunnellaan ja ne tyypit jotka siellä kirjottelee on ihan oikeasti sun faneja jotka on myös valmiita tekemään asioita, ei vaan puhumaan niistä. Toki Facebook tai MySpace on hyvä vaihtoehto jos ei halua investoida omaan kotisivuun, mutta jos jaat biisejä faneille palautteen toivossa niin on aika selkeää, että kummasta lähteestä saatu palaute on arvokkaampaa.
 
Kotisivujen kanssa kannattaa olla hieman luova. Rekisteröitymisen yhteydessä kannattaa esimerkiksi kysellä osoitetta. Sen lisäksi, että syntyneen tietokannan avaulla voi lähettää faneille juttuja, sitä kannattaa myös hyödyntää kun suunnittelee keikkoja ulkopaikkakunnille.
 
Muistaakseni Viola ja muutama muu bändi julkaisee kotisivuillaan biisin kerran kuussa ja jakaa sen faneilleen palautteen toivossa. Tämä on paljon järkevämpi, riskittömämpi ja halvempi tapa tehdä musiikkia kuin julkaista sitä parin vuoden välein albumin mitoissa (ilmiönä hyvin samanlainen kuin ohjelmistökehityksessä "Agile software development"-liike).
 
Eiköhän tää riitä tältä erää. Ehkä homman voisi kiteyttää niin, että fani joka on valmis tekemään asioita on arvokkaampi kuin fani joka haluaa olla itse äänessä. Sosiaalinen media vaatii hyvin vähän pinnistelyjä, jolloin päästään toki käsiksi suurempaan yleisöön, mutta aina se yleisön koko ei ole kovin tärkeä jos yksi sadasta tulee oikeasti keikalle. Vaivan näkö on paras sitoutumisen mittari.
 
"Face Your Fears, Live Your Dreams"
ganesha
09.10.2010 21:23:53
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nokulle plussa ehkä parhaiten argumentoidusta postauksesta ikinä näillä foorumeilla!
 
viina. hanuri. ja naiset.
Juhani
10.10.2010 05:11:53
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Noku: Muistaakseni Viola ja muutama muu bändi julkaisee kotisivuillaan biisin kerran kuussa ja jakaa sen faneilleen palautteen toivossa. Tämä on paljon järkevämpi, riskittömämpi ja halvempi tapa tehdä musiikkia kuin julkaista sitä parin vuoden välein albumin mitoissa (ilmiönä hyvin samanlainen kuin ohjelmistökehityksessä "Agile software development"-liike).
 
Viola aloitti 1.4.2009, me aloitettiin 1.1.2009. ;D Tosin pidettiin välivuosi (ensivuoden alusta taas uudestaan), jota Viola ei käsittääkseni tehnyt.
 
Noku: Kotisivujen kanssa kannattaa olla hieman luova. Rekisteröitymisen yhteydessä kannattaa esimerkiksi kysellä osoitetta. Sen lisäksi, että syntyneen tietokannan avaulla voi lähettää faneille juttuja, sitä kannattaa myös hyödyntää kun suunnittelee keikkoja ulkopaikkakunnille.
 
Menemättä liikaa mainostamiseksi niin oman bändin kohdalla ollaan yhdistetty näitä ns. sosiaalisia medioita (esim. http://developers.facebook.com/plugins ) kotisivujen leiskaan. Meidän kohdalla tähän tyyliin: http://vainharha.net
 
Ja mitä tulee tuohon rekisteröintiin niin avasimme tuonne pienen foorumin, jossa otettiin kaikki rekisteröintipakko pois koska kynnys on aika suuri. Ja varmaan vielä suurempi jos haluaa joidenkin osoitteita kerätä.
 
Noku: Artistien olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että ne omat kotisivut on oikeasti se paras sosiaalinen media, siellä sä olet se kuningas jota kuunnellaan ja ne tyypit jotka siellä kirjottelee on ihan oikeasti sun faneja jotka on myös valmiita tekemään asioita, ei vaan puhumaan niistä. Toki Facebook tai MySpace on hyvä vaihtoehto jos ei halua investoida omaan kotisivuun, mutta jos jaat biisejä faneille palautteen toivossa niin on aika selkeää, että kummasta lähteestä saatu palaute on arvokkaampaa.
 
Facebookissa on se realistinen puoli, että siellä ihmiset "likettää" bändiä julkisesti omalla nimellään. Siinä missä MySpacessa jengi on nimimerkkien takana ja kynnys paljon pienempi. Ja MySpacessa vallitsee kaikki on kaikkien kavereita ja faneja -mentaliteetti. Itse aina välillä vertaan kuinka "isoja" bändit ovat katsomalla paljonko jengiä seuraa niitä Facebookissa omalla nimellä ja kuvallaan.
 
Esim.
 
21 121 874 ihmistä - Michael Jackson
19 727 632 ihmistä - Lady Gaga
15 699 504 ihmistä - Eminem
12 895 520 ihmistä - Justin Bieber
414 878 ihmistä - HIM
110 318 ihmistä - Lordi
109 035 ihmistä - The Rasmus
42 884 ihmistä - Apulanta
20 952 ihmistä - Beady Eye
12 255 ihmistä - Kingston Wall
11 421 ihmistä - Michael Monroe
 
Interesting. :)
Noku
15.10.2010 21:56:20 (muokattu 15.10.2010 22:16:50)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Juhani: Facebookissa on se realistinen puoli, että siellä ihmiset "likettää" bändiä julkisesti omalla nimellään. Siinä missä MySpacessa jengi on nimimerkkien takana ja kynnys paljon pienempi. Ja MySpacessa vallitsee kaikki on kaikkien kavereita ja faneja -mentaliteetti. Itse aina välillä vertaan kuinka "isoja" bändit ovat katsomalla paljonko jengiä seuraa niitä Facebookissa omalla nimellä ja kuvallaan.
 
Esim.
 
21 121 874 ihmistä - Michael Jackson
19 727 632 ihmistä - Lady Gaga
15 699 504 ihmistä - Eminem
12 895 520 ihmistä - Justin Bieber
414 878 ihmistä - HIM
110 318 ihmistä - Lordi
109 035 ihmistä - The Rasmus
42 884 ihmistä - Apulanta
20 952 ihmistä - Beady Eye
12 255 ihmistä - Kingston Wall
11 421 ihmistä - Michael Monroe
 
Interesting. :)

 
Joo, mua henkilökohtaisesti kiinnostaa miten pieniä ja keskisuuria (=artistit ilman merkittävää levy diiliä yms.) artistien potentiaalia pystyy arvioimaan sosiaalisen median mittareita käyttäen. Näiden osalta MySpace tilastot ovat ythä tyhjän kanssa kunnes puhutaan kymmenistä tuhansista profiili katselmuksista tai kunnes edes yhdellä biisillä on >5000 kuuntelu kertaa.
 
Facebook on vain hiuskarvan verran parempi. Vaikka "tavis" käyttäjille omalla nimellä esiintyminen on merkittävä juttu, ne aktiivisimmat käyttäjät välittävät tästä merkittävästi vähemmän, tykkäävät olla äänessä tai spämmätä muita tyhmien Facebook sovellusten vuoksi.
 
En ole ihan varma miten paljon bändit saavat faneistaan käytännössä irti Facebookissa, mutta alan ammattilaiset (parin kymmenen kanssa keskustelleena...), kuten keikkabuukkaajat ja levy-yhtiöiden talent-scoutit, ovat vähintäänkin skeptisiä datan luotettavuuden suhteen. Sen sijaan blogospheren tapahtumia ja mittareita (esim hypem.com jne.) tuijotellaan varsin luottavaisin mielin. Tosin harva pk-artisti näissä näkyy, mutta näkyminen onkin sitten ihan merkittävä meriitti.
 
Blogospheren mittarit ovat suht uus juttu (muutama alan startuppi breikkasi 2008) mutta nykyään rakennellaan kilpaa entistä parempia mittareita. Kaikki varmaan tietävät GigsWizin, joka rakentaa sosiaaliseen mediaan perustuvaa Widgettiä, mutta on myös muita mielenkiintoisia malleja, esimerkiksi regioactive.de, jossa rakennetaan artisti ränkkingiä lähinnä vaivan näköön ja keikkojen, media huomion sekä julkaisujen määrän perusteella, toisessa päässä ovat SonicBids ja Taxi.com (joka on itseasiassa tosi vanha juttu), jossa rahalla pääsee keikalle tai talent-scoutin verkostoon (aika grim malli artistin kannalta)!
 
Ennustan, että vuoden 2011 loppu puolella joku näistä uusista mittareista breikkaa isosti ;)
 
EDIT: Pakko nyt vielä lisätä kun on ajankohtaista. Tuo "yleinen työnseisaus" kansanedustajien palkankorotusta vastaan ehkä osoitti tuon Facebookin nurjan puolen. 110,000 ihmistä "likettää" juttua mutta n. 30 saapui paikalle. Uskoisin että on aika vaikeaa tehdä musabisnestä jos indikaattorit bändin suosiosta voivat olla näin suurilla prosenteilla pielessä. Toisaalta ei kukaan nykypäivänä mitään isoja päätöksiä tee nojaten sosiaaliseen mediaan.
 
"Face Your Fears, Live Your Dreams"
Juhani
16.10.2010 15:11:35 (muokattu 16.10.2010 15:33:01)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Yksi juttu mikä ainakin luo vääristymää Facebookin fanien määrään omalla nimellä on se, että yleensä ne likettäjät on bändin jäsenien omia kavereita. Jotka ihan muusta syystä kuin itse musiikista tukevat bändiä. Sehän oli aluksi "become a fan" mutta nyt lievempi "like this". "Pidän siitä että kaverini harrastaa musiikkia" ennemminkin kuin "pidän kaverini tekemästä musiikista oikeasti".
 
Sama ilmiö tosin on pätenyt ennenkin mitä tulee levymyyntiin ainakin omakustanne tasolla. Kaverit käyvät kavereiden keikoilla ihan kannatuksen (ja bileiden yhteisten tuttavien kesken) vuoksi ja ehkä ostavat levynkin, jota sitten eivät koskaan oikeasti kuuntele. Eivät kuitenkaan kehtaa olla ostamatta sitä omakustannetta kun kaveri tulee keikan jälkeen innoissaan sitä myymään.
 
Mutta kun noiden likettäjien määrä alkaa olla jotain yli 10 000 ihmistä, jotka omalla nimellään ovat sitä "like" nappia painaneet, varmasti jotain on tapahtumassa. Vaikkakin kuten tuossa "yleinen työnseisaus" tapauksessa oli niin harva ehkä loppupeleissä ostaa levyä (netistä tai fyysisenä) saati vaivautuu keikkapaikalle asti. Ehkä kyse on enemmän kiinnostuksesta ja kynnys sillä tasolla että kun facebook profiiliin tulee uusi video tai kappale - niin se sitten katsotaan yhdellä klikkauksella.
 
EDIT: Perjantaina ilmestyi NYT liite jossa hehkutettiin Reckless Lovea.. tosin on kannessa ollut Paleface, The Crash ja Manboykin maailmaa valloittamassa.. katsoin Facebookista likettäjät ja näköjään "11 982 People Like This" - http://www.facebook.com/home.php?#!/pages/Reckless-Love/19831109959
 
Mitä tuohon juttuun tulee niin pakko kuitenkin antaa isot respectit jos Iron Maidenin jätkätkin diggaa bändiä.
Noku
17.10.2010 22:52:20
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Heh, menee offtopiciksi mutta toi Reckless Love juttu jotenkin jaksaa huvittaa mua. Jotain kumman kautta olin törmännyt videoklippiin Ollista Reckless Loven keulamiehenä jostain ihan pikku klubilta joskus vuonna 2005-2007, en tarkkaan muista mutta varmaan Kuopiosta kun en klubia tunnistanut. Liberte oli vasta aloittanut toimintansa ja bongasin Reckless Loven olevan siellä keikalla, oisko ollu Nakedin tai jonkun muun vastaavan lämppärinä.
 
Ollista huomas heti jo siitä huonolaatusesta klipistä, että lavatyöskentely oli kovin viimeisteltyä ja mietittyä (jopa varmaan peilin edessä harjoiteltua), ja vaikka luukki oli ihan erilainen kuin nykyään niin tytöt hullaantuivat keikoilla. Keikan jälkeen kävin kehumassa Ollia, mutta olin ehkä myös hieman tökerö muita bändin jätkiä kun aika avoimesti rokkipoliisina sanoin etteivät olleet ihan samaa kaliiberia, näin jälkeen päin toivon että mun kommentit otettiin "muutaman bissen liikaa juoneen urpon toikkarointina". Kundit oli vielä roudaamassa ja toivon tosissani että vain Olli kuuli nämä kommentit. Kehuin kyllä keikkaa ylipäätänsä myöskin, biisit ei mun meilestä ollu ainakaan kovin huonoja ja purkkasia mikä on tapana vastaavilla artisteilla pienehköillä.
 
Kohtalon ivaa on se, että olin myös Stockholmassa Crashdietin hautajaisissa muutamaa kuukautta myöhemmin ja pari kuukautta sen jälkeen luin Suesta tai muusta vastaavasta että "Oliver Twisted" astu Lepardin saappaisiin. Eka reaktioni oli, että jollain muullakin oli yhtä hoopo artisti nimi Ruotsissa, en millään uskonut että Kuopiolaisen bändin, joka ei ollut saavuttanut Suomessa vielä juuri mitään, keulamies voisi päästä niinkin isoihin saappaisiin. Toisaalta ei tainnut Olli itsekkään uskoa kun kutsu Ruotsiin kävi.
 
Rokkipoliisina täytyy vielä todeta etten dikkaa tuosta muodon muutoksesta "Mike Monroe" kopioksi ;) Tosin en tiedä kävikö tuo jo Crahsdietin aikaan. Katoin jonkun YouTube videon Crashdietin uudesta levystä ja siinä meininki näytti siltä että se kuuluu asiaan, oma kiinnostukseni tosin lopahti. En tiiä, olisin luultavasti dikannut jos Reckless Love olisi menestynyt sillä tyylillä mikä oli Ollilla ennen Crashdiet aikaa, koska silloin se tuntu tosi freshiltä kun Suomessa on aina hirvee pino noita lommoposkisia blondeja Mike kopioita. Toisaalta, niitä ei taida olla briteissä :)
 
"Face Your Fears, Live Your Dreams"
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti