Muusikoiden.net
09.12.2016
 

Yleistä keskustelua musiikista »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Klassisen musiikin alasajoako..
1 2
mll
20.10.2009 22:58:45 (muokattu 20.10.2009 23:02:32)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Suomalaiset klassisen musiikin suuret nimet ovat sitä mieltä, että klassisen musiikin koulutusta ollaan ajamassa alas, näin karrikoidusti sanottuna. Viittaan tähän kirjoitukseen http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri … ius-akatemian_rehtoria_1081365.html . Samaa asiaa on puitu myös Helsingin Sanomissa.
 
Kuitenkin 90% musiikkiopistojen opetuksesta on klassista musiikkia.
 
Vuosina 2007-2008 vietettiin rytmimusiikin teemavuotta. Teemavuoden aikana laadittiin selvitys rytmimusiikin asemasta musiikkioppilaitoksissa. Kysely rytmimusiikista lähetettiin Suomen musiikkioppilaitosten liiton ja Suomen konservatorioliiton taiteen
perusopetusta antaviin jäsenoppilaitoksiin. Rytmimusiikilla selvityksessä on tarkoitettu kaikkia jazz-, rock-, pop-, iskelmä-, tanssi- ja kansanmusiikeiksi miellettyjä musiikin tyylilajeja.
 
Selvityksen mukaan pop/jazzmusiikin opetuksen määrä ja
prosentuaalinen osuus kokonaisviikkotuntimäärästä oli 7,6 % ja kansanmusiikin osuus 1,0 %. Jäljelle jäävä "muu" 91,4 % on käytännössä klassista musiikkia.

 
Minua ihmetyttää hyvin suuresti, että mitä ihmettä nuo klasaristarbat inisevät. Onko ongelma ennemminkin se, että mitään muuta musiikkikulttuuria ei saisi heidän mielestään opettaa. Puhumattakaan siitä, että kulttuurimäärärahoja annettaisiin muille kuin klassisen musiikin edustajille.
 
Tein joskus laskelmaa myös siitä, että kuinka monta klassista muusikkoa sinfoniaorkesterit työllistävät Suomessa. En muista tarkkaa lukua, mutta muistaakseni se oli pitkälle yli 500. Ainoat valtion rahoitusta nauttivat rytmimusiikin yhtyeet ovat UMO, Tallari ja Loiskis.
 
Ihmetyttää todella paljon miksi aikuiset ihmiset jaksavat inistä, vaikka valtion ja kuntien tukemasta musiikkiopisto-opetuksesta yli 90% on klassista. Samatenkin klassinen musiikki saa varmaankin yhtä ison siivun säännöllisistä musiikille suunnatuista kulttuurimäärärahoista.
 
Klassinen musiikki on todella hieno asia ja diggailen kovasti. Kyse ei ole siitä. Vaan maailma on epäreilu;D
 
Pyydän anteeksi huonoa ulosantiani. Ajattelin vain yrittää herättä keskustelua, jos vaikka sellaista syntyisi.
 
sellisti
20.10.2009 23:33:24 (muokattu 20.10.2009 23:35:38)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos asiallista keskustelua haluaa, niin kannattanee avausviestikin pitää asiallisena.
Tuli vaan noista inisemis-kommenteista mieleen.
 
En löytänyt tuosta linkittämästäsi jutusta ensimmäistäkään mainintaa musiikkiopistoista - peruskoulun musiikintunneistahan siinä puhuttiin. Ja kritisoitiin sitä että musiikinopetuksen resursseista karsitaan. Tuo lainaamasi teksti ei sinänsä ihan liity asiaan. Aika pieni osa lapsista loppujen lopuksi menee musiikkiopistoon, joten ei se nyt varmaan olisi liikaa vaadittu että jonkunlainen kosketus klassiseen musiikkiin tulisi peruskoulun musiikin tunneilla. Jos näin ei ole, vaan tehdään kaikkea muuta, sinänsä arvokasta toimintaa, niin onko se nyt ihme jos "klasaristarbat" asiasta älähtävät. Itse olin yläasteaikoinani 90-luvun alussa oikein musiikkiluokalla, eikä edes siellä juurikaan millään lailla käsitelty klassista musiikkia. Laulettiin vaan musatunnista toiseen musiikinkirjasta ulkomaisia poppibiisejä ja iskelmiä, tai sitten yritettiin jotain "bändikerhon" tyyppistä. Korkeintaan vähän jotain teorian alkeita yritettiin opetella mutta aika pientä sekin oli.
 
Löytyisköhän jostain laskelma siitä miten nuo sun esittelemäsi prosenttiluvut menevät peruskoulun musiikkitunneilla... saattaa olla aika tehokkaasti toisin päin.
 
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen
epi2
20.10.2009 23:42:38
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse olin yläasteaikoinani 90-luvun alussa oikein musiikkiluokalla, eikä edes siellä juurikaan millään lailla käsitelty klassista musiikkia. Laulettiin vaan musatunnista toiseen musiikinkirjasta ulkomaisia poppibiisejä ja iskelmiä, tai sitten yritettiin jotain "bändikerhon" tyyppistä. Korkeintaan vähän jotain teorian alkeita yritettiin opetella mutta aika pientä sekin oli.
 
Meillä oli kyllä viime vuonna kun vielä yläasteella olin,niin ihna koe klassisesta, vai olikohan se toissa vuonna?, Noh, ihan sama :D Eli jonkin verran meille sitä opetettiin, tosin oikeastaan ainoastaan musan valinnais kurssilla, 7. luokan pakollisesta musasta en kyllä muista että ois mitään klasarista ollu.
 
Ja mitä teoriaan tulee, niin sitä on kyllä ihan turha yläasteella ruveta opettaan, kun ei ne siellä mitään kuitenkaan tajuu (paitsi ehkä ne jotka harrastaa ite musaa :D).
 
mll
21.10.2009 00:03:38 (muokattu 21.10.2009 00:16:47)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: Jos asiallista keskustelua haluaa, niin kannattanee avausviestikin pitää asiallisena.
Tuli vaan noista inisemis-kommenteista mieleen.
 
En löytänyt tuosta linkittämästäsi jutusta ensimmäistäkään mainintaa musiikkiopistoista - peruskoulun musiikintunneistahan siinä puhuttiin. Ja kritisoitiin sitä että musiikinopetuksen resursseista karsitaan. Tuo lainaamasi teksti ei sinänsä ihan liity asiaan. Aika pieni osa lapsista loppujen lopuksi menee musiikkiopistoon, joten ei se nyt varmaan olisi liikaa vaadittu että jonkunlainen kosketus klassiseen musiikkiin tulisi peruskoulun musiikin tunneilla. Jos näin ei ole, vaan tehdään kaikkea muuta, sinänsä arvokasta toimintaa, niin onko se nyt ihme jos "klasaristarbat" asiasta älähtävät. Itse olin yläasteaikoinani 90-luvun alussa oikein musiikkiluokalla, eikä edes siellä juurikaan millään lailla käsitelty klassista musiikkia. Laulettiin vaan musatunnista toiseen musiikinkirjasta ulkomaisia poppibiisejä ja iskelmiä, tai sitten yritettiin jotain "bändikerhon" tyyppistä. Korkeintaan vähän jotain teorian alkeita yritettiin opetella mutta aika pientä sekin oli.

 
Tuo oli lyhennelty versio pidemmästä artikkelista, joka oli hesarissa (joka valitettavasti meni paperinkeräykseen). Artikkelissa valitettiin sitä, että nykyinen Sibelius-Akatemian hallinto ei anna tarpeeksi massia klassisen musiikin koulutukseen. Ongelmallista nykyisessä rehtorissa lienee enemmänki se, että hän on ymmärtäväinen myös muita musiikkityylejä kohtaan.
 
Siinä artikkelissa valitettiin myös sitä, että nykyisellä "näivettyneellä" systeemillä Suomi ei tule tuottamaan klassisen musiikin supertähtiä (Suomen musiikki-ihme ol muistaakseni termi). Niitä ei varmastikaan koulun musiikkitunneilla tehdä, vaan musiikkiopistoissa.
 
Pitää etsiä se pidempi artikkeli jostain.
 
Tuossa on vararehtorin vastakommentti:
 
Kirjelmän lähettäneet taiteilijat olivat huolissaan myös niin sanotun suomalaisen musiikki-ihmeen katoamisesta. Perkiömäen mukaan ilmiön pohjalla on 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu musiikkioppilaitosten verkosto, joka on tuottanut taitavia muusikoita laajalta pohjalta.
 
- Tätä järjestelmää ei kukaan ole ajamassa alas. Minusta sekin huoli on vähän turha, etteivät huiput pääsisi keskittymään omaan pääaineeseensa. Ainoat lain vaatimat pakolliset sivuaineet ovat kieliopinnot, joista tuskin on solisteillekaan haittaa.
 
Kokonaisuudessaan tuolla http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri … u_sibelius-akatemiassa_1092530.html
 
Lähinnä minulla tuli siitä pidemmästä artikkelista sellainen olo, että klassisen musiikin ammattilaiset älähtävät hyvinkin herkästi, jos heidän erityisasemaansa kajotaan. Se, että musiikkikenttä on laajentunut tarkoittaa toki sitä, että kaikki raha ei mene klassisen musiikin puolelle, niin kuin 30 vuotta sitten. Mielestäni monimuotoisuus on kuitenkin ihan hyvä juttu., toisten mielestä nähtävästi ei.
 
Sen sijaan olen täysin samaa mieltä Gothonin kanssa siitä, että opetuksesta ei pitäisi ensimmäisenä karsia huonossa taloustilanteessa, vaan säästöjä pitäisi tehdä jossain muualla.
 
Löytyisköhän jostain laskelma siitä miten nuo sun esittelemäsi prosenttiluvut menevät peruskoulun musiikkitunneilla... saattaa olla aika tehokkaasti toisin päin.
 
Kysy kirjastotädiltä.
 
Eikö sinua yhtään ihmetytä se, että musiikkiopistojen opetus on 90% klassista musiikkia?
 
Klassisen musiikin opetuksessa on omat hyvät puolensa, mutta mielestäni pahin heikkous on siinä, että se harvoin kannustaa harrastajia jatkamaan musiikkiopistoputken jälkeen musiikkiharrastustaan. Tiedän kymmeniä pianisteja, jotka eivät ole musiikkiopistoputkensa jälkeen koskenutkaan pianoon, todennäköisesti koska he eivät A) osaa yhtään vapaata säestystä B) soittaa korvakuulolta C) improvisoida omaksi ilokseen --- he eivät ole saaneet eväitä, jotta voisivat soittaa itselleen mielekästä musiikkia.
 
Musiikkopistonhan pitäisi kuitenkin antaa myös pontta koko elämän jatkuvalle musiikin harrastamiselle, eikä olla pelkästään väylä lahjakkaisen oppilaiden seulomiselle. Musiikki-ihmeiden tuottaminen ei ole mikään päätarkoitus, vaan tasapainoisten musiikista nauttivien ihmiseten tuottaminen.
 
Sen sijaan tunnen todella paljon
 
Kailis
21.10.2009 00:14:57 (muokattu 21.10.2009 00:15:53)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kysy kirjastotädiltä.
 
Onneksi olkoon, olette juuri voittaneet vuoden rimanalittaja-palkinnon!
 
Sen sijaan tunnen todella paljon turhautuneisuutta?
 
sellisti
21.10.2009 00:14:58 (muokattu 21.10.2009 00:26:46)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: Tuo oli lyhennelty versio pidemmästä artikkelista, joka oli hesarissa (joka valitettavasti meni paperinkeräykseen). Artikkelissa valitettiin sitä, että nykyinen Sibelius-Akatemian hallinto ei anna tarpeeksi massia klassisen musiikin koulutukseen. Ongelmallista nykyisessä rehtorissa lienee enemmänki se, että hän on ymmärtäväinen myös muita musiikkityylejä kohtaan.
 
Siinä artikkelissa valitettiin myös sitä, että nykyisellä "näivettyneellä" systeemillä Suomi ei tule tuottamaan klassisen musiikin supertähtiä (Suomen musiikki-ihme ol muistaakseni termi). Niitä ei varmastikaan koulun musiikkitunneilla tehdä, vaan musiikkiopistoissa.
 
Pitää etsiä se pidempi artikkeli jostain.

 
OK. Linkittämässäsi jutussa mainittiin tosiaan vain koulujen musiikkitunnit.
 
Tuossa on vararehtorin vastakommentti:
 
Kirjelmän lähettäneet taiteilijat olivat huolissaan myös niin sanotun suomalaisen musiikki-ihmeen katoamisesta. Perkiömäen mukaan ilmiön pohjalla on 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu musiikkioppilaitosten verkosto, joka on tuottanut taitavia muusikoita laajalta pohjalta.
 
- Tätä järjestelmää ei kukaan ole ajamassa alas. Minusta sekin huoli on vähän turha, etteivät huiput pääsisi keskittymään omaan pääaineeseensa. Ainoat lain vaatimat pakolliset sivuaineet ovat kieliopinnot, joista tuskin on solisteillekaan haittaa.

 
Jos tuossa lopussa puhutaan ammattiopinnoista, niin ei se ainakaan AMK:ssa ihan paikkaansa pidä. Siellä on kaikenlaista muutakin suoraan sanoen muusikolle täysin turhaa pakollista sivuainetta. Mutta Sibelius-Akatemian vararehtori tietysti puhuu vain omasta opinahjostaan, koska niitä huippujahan ei heidän mukaansa voi muualta tulla.
 
Kokonaisuudessaan tuolla http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri … u_sibelius-akatemiassa_1092530.html
 
Jep, pitää lukea paremmalla ajalla. Nyt jo väsyttää.
 
On tuossa minunkin mielestäni osittain vähän ylireagoimista näiden nimekkäiden herrojen osalta, ja tietysti sitäkin että "saavutetuista eduista" on vaikea suostua karsimaan, tässä tapauksessa laadukkaasta klassisen musiikin koulutuksesta, tai enemmänkin sen ikiaikaisesta asemasta Suomessa. Onhan se niinkin, että sitä mukaa kun esim. pop-jazz -opetus saa enemmän resursseja ja kiinnostusta musiikkioppilaitoksissa niin väkisinkin se on pois klassisen musiikin puolelta, kun oppilaspaikkoja ja opettajien virkoja kumminkin on vain se tietty määrä. Mutta sitä minäkään en ymmärrä jos nämä herrat pitävät sitä yksinomaan huonona asiana. He eivät sitten ilmeisesti noteeraa Suomesta tulleita esim. jazz-puolen erittäin menestyneitä yksilöitä kovinkaan korkealle, niinkuin eivät sitten ehkä koko genreäkään. Mutta jos suomalaisesta "musiikki-ihmeestä" puhutaan, niin ei kai se kenenkään etu ole että sitä yritetään pitää yksinomaan klassisen musiikin yksinoikeutena ja ansiona, kun lahjakkuutta mitä ilmeisimmin on aivan valtavasti myös muiden musiikkityylien alueella.
 
E. No vastataan vielä tähän lisäykseen:
 
Eikö sinua yhtään ihmetytä se, että musiikkiopistojen opetus on 90% klassista musiikkia?
 
Ei ole kauaa siitä kun se oli 100% klassista musiikkia. Tilanne on muuttumassa hitaasti mutta varmasti, eikä se minusta ole mitenkään huono asia.

Musiikkopistonhan pitäisi kuitenkin antaa myös pontta koko elämän jatkuvalle musiikin harrastamiselle, eikä olla pelkästään väylä lahjakkaisen oppilaiden seulomiselle. Musiikki-ihmeiden tuottaminen ei ole mikään päätarkoitus, vaan tasapainoisten musiikista nauttivien ihmiseten tuottaminen.
 
Aivan totta. En voi puhua kaikkien musiikkioppilaitosten puolesta, mutta jossain tilanne on parempi ja jossain huonompi. Siis tuon balanssin puolesta. Riippuu niin paljon opettajista ja rehtoristakin. Musiikin harrastaminen on aivan yhtä arvokasta kuin ammattiin tähtääminen. Täytyy kuitenkin muistaa, että musiikkiopistot ovat Suomessa taiteen laajan oppimäärän mukaista opetusta antavia oppilaitoksia, saavat sen mukaan valtionosuuksia ja siihen liittyy tietty tulosvastuu. Se tarkoittaa että opiskelun tulee olla tavoitteellista. Siksi on olemassa mm. kurssitutkinnot. Ei sekään tietysti silti tarkoita että musiikkiopisto on vain huippulahjakkaiden paikka, mutta pelkkään omaksi iloksi soitteluun on tarvittaessa olemassa muitakin, hyvää opetusta antavia opistoja.
 
E. Minä taas tunnen lähipiirissänikin montakin sellaista tapausta, jotka ovat tulleet musiikkiopistoon haluten soittaa jotain muuta kuin klassista, ovat sitten kuitenkin klassisesta innostuneet ja halunneet jopa pyrkiä ammattiopintoihin. Eli ei omien kokemusten perusteella voi aivan aukottomia johtopäätöksiä tehdä klassisen musiikin koulutuksen ominaisuuksista.
 
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen
mll
21.10.2009 00:18:22
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kailis: Onneksi olkoon, olette juuri voittaneet vuoden rimanalittaja-palkinnon!
 
Anteeksi siis kysy kirjastonhoitajalta http://www.kirjastot.fi/tietopalvelu
 
Tuolta saa vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Ei se ole rimanalittamista.
 
mll
21.10.2009 00:25:23 (muokattu 21.10.2009 00:30:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos tuossa lopussa puhutaan ammattiopinnoista, niin ei se ainakaan AMK:ssa ihan paikkaansa pidä. Siellä on kaikenlaista muutakin suoraan sanoen muusikolle täysin turhaa pakollista sivuainetta. Mutta Sibelius-Akatemian vararehtori tietysti puhuu vain omasta opinahjostaan, koska niitä huippujahan ei heidän mukaansa voi muualta tulla.
 
Kyllä Perkiömäki varmastikin viittaa vain Sibelius-Akatemiaan, koska sitähän klasaristarbat arvostelivat. Kyllä mä AMKin meiningin tiedän, se on kahlattu läpi. Sibassa on parempi meininki.
 
On tuossa minunkin mielestäni osittain vähän ylireagoimista näiden nimekkäiden herrojen osalta, ja tietysti sitäkin että "saavutetuista eduista" on vaikea suostua karsimaan, tässä tapauksessa laadukkaasta klassisen musiikin koulutuksesta, tai enemmänkin sen ikiaikaisesta asemasta Suomessa. Onhan se niinkin, että sitä mukaa kun esim. pop-jazz -opetus saa enemmän resursseja ja kiinnostusta musiikkioppilaitoksissa niin väkisinkin se on pois klassisen musiikin puolelta, kun oppilaspaikkoja ja opettajien virkoja kumminkin on vain se tietty määrä. Mutta sitä minäkään en ymmärrä jos nämä herrat pitävät sitä yksinomaan huonona asiana. He eivät sitten ilmeisesti noteeraa Suomesta tulleita esim. jazz-puolen erittäin menestyneitä yksilöitä kovinkaan korkealle, niinkuin eivät sitten ehkä koko genreäkään. Mutta jos suomalaisesta "musiikki-ihmeestä" puhutaan, niin ei kai se kenenkään etu ole että sitä yritetään pitää yksinomaan klassisen musiikin yksinoikeutena ja ansiona, kun lahjakkuutta mitä ilmeisimmin on aivan valtavasti myös muiden musiikkityylien alueella.
 
Nimenomaan. Kaikki musiikki on yhtä arvokasta. Väittäisin, että nykyisessä klassisen musiikin ylivallassa menetetään todella paljon huippulupauksia, sellaisia huippulupauksia joille klassinen musiikki ei ole se oikea temmellyskenttä.
 
Aivan totta. En voi puhua kaikkien musiikkioppilaitosten puolesta, mutta jossain tilanne on parempi ja jossain huonompi. Siis tuon balanssin puolesta. Riippuu niin paljon opettajista ja rehtoristakin. Musiikin harrastaminen on aivan yhtä arvokasta kuin ammattiin tähtääminen. Täytyy kuitenkin muistaa, että musiikkiopistot ovat Suomessa taiteen laajan oppimäärän mukaista opetusta antavia oppilaitoksia, saavat sen mukaan valtionosuuksia ja siihen liittyy tietty tulosvastuu. Se tarkoittaa että opiskelun tulee olla tavoitteellista. Siksi on olemassa mm. kurssitutkinnot. Ei sekään tietysti silti tarkoita että musiikkiopisto on vain huippulahjakkaiden paikka, mutta pelkkään omaksi iloksi soitteluun on tarvittaessa olemassa muitakin, hyvää opetusta antavia opistoja.
 
Toki. Mutta suurimmasta osasta oppilaista ei tule ammattimuusikoita. Jos taasen heidän musisointiharrastuksensa päättyy heti musiikkiopiston jälkeen, niin musiikkiopistossa tehty työ menee aika pitkälti hukkaan. Toki musiikillinen yleissivistys ei ole koskaan pahitteeksi. Pitäisiköhän musiikkiopisto-opetuksesta tehdä vähemmän tavoitteellista, niin tuloksetkin voisivat olla parempia?
 
sellisti
21.10.2009 00:39:14 (muokattu 21.10.2009 00:49:56)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nimenomaan. Kaikki musiikki on yhtä arvokasta. Väittäisin, että nykyisessä klassisen musiikin ylivallassa menetetään todella paljon huippulupauksia, sellaisia huippulupauksia joille klassinen musiikki ei ole se oikea temmellyskenttä.
 
Näin voi olla. Mutta kyllähän nykyään tilanne on kuitenkin jo aika paljon parempi (kuin esim. 10-15 vuotta sitten) sellaiselle joka vaikkapa jazzia haluaa soittaa jo musiikkiopistotasolta lähtien. Se puoli on kuitenkin viime vuosina aika hyvin nostanut päätään musiikkiopistoissa.
 
Toki. Mutta suurimmasta osasta oppilaista ei tule ammattimuusikoita. Jos taasen heidän musisointiharrastuksensa päättyy heti musiikkiopiston jälkeen, niin musiikkiopistossa tehty työ menee aika pitkälti hukkaan. Toki musiikillinen yleissivistys ei ole koskaan pahitteeksi.
 
Niin, tuskin se nyt aivan hukkaan menee. Moni nuori voisi senkin ajan ja rahan käyttää paljon vahingollisempiinkin "harrastuksiin". Enkä mä nyt ihan suostu uskomaan että suurin syy motivaation lopahtamiselle yleisesti olisi klassinen musiikki.
 
Pitäisiköhän musiikkiopisto-opetuksesta tehdä vähemmän tavoitteellista, niin tuloksetkin voisivat olla parempia?
 
Ei oikein voida, niin kauan kuin halutaan laajaa oppimäärää opettaa. Mutta tosiaan musiikkiopisto ei ole ainoa paikka missä voi harrastaa musiikkia.
 
E. Tunnen soitonopettajia, joiden asenne on sellainen että ei oppilaalta saa vaatia mitään tai oppilas ahdistuu. Se vähän kummastuttaa, sillä eikö soitonopiskelun idea ole se että opitaan soittamaan? Eikö soittaminen ole sitä mukavampaa mitä enemmän huomaa osaavansa asioita? En ole koskaan ymmärtänyt miksi tavoitteellisuus ja harrastuksen mielekkyys sulkisivat toisensa pois.
 
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen
MrShaft
21.10.2009 01:46:30 (muokattu 21.10.2009 01:51:43)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

a) Maassa on vain yksi musiikkiyliopisto, ja ehdotukset toisen perustamiseksi (kilpailun lisäämiseksi ja vaihtoehtoisten arvojen tarjoamiseksi) ovat kuulemma "typeriä". Lainauksen kommentti talon sisäisestä keskustelusta, ilman perusteluja.
b) Tästä yliopistosta saa julkisesti lausua vain kauniita asioita tai seuraa kölin ali vetäminen.
c) Maahan ollaan rakentamasta musiikkitaloa josta tulee AINOA ja kaunein maan hienoimmille orkestereille ja tälle yliopistolle, jossa opiskelevat vain SUURIMMAT JA TÄYDELLISIMMÄT lahjakkuudet. Lahjakkuuksien taso vain sisäänotossa vuosivuodelta putoaa, siinä missä suomalaisten sisäänotettujen määräkin.
 
Menikös se perestroika jo, kun tuoksahtaa tuo mahorkka niin vahvasti... Nyt ymmärrän miksi niin hirveästi Sibiksen sisällä halutaan yhteistyötä Venezuelan jousikoulutuksen kanssa, siellähän on vielä sosialismi vallalla. Sitä en ymmärrä miten Sibis yrittää USAhan jotain varainkeruuorganisaatiota, paremmin sopisi yhteistyö Pohjois-Korean kanssa, olisi yhtenevät intressit.
 
MrS
 
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein
mll
21.10.2009 08:16:34 (muokattu 21.10.2009 08:24:03)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

sellisti: Näin voi olla. Mutta kyllähän nykyään tilanne on kuitenkin jo aika paljon parempi (kuin esim. 10-15 vuotta sitten) sellaiselle joka vaikkapa jazzia haluaa soittaa jo musiikkiopistotasolta lähtien. Se puoli on kuitenkin viime vuosina aika hyvin nostanut päätään musiikkiopistoissa.
 
Mikä onkin loistava asia.
 
Toisaalta taas, jos haluaa valittaa lisää, niin monissa musiikkioppilaitoksissa kevyen musiikin opiskelu painottuu todella paljon jazzin opiskeluun. Kaikki muu kevyt musiikki on toissijaista. Vähän niin kuin joidenkin klasarien mielestä kaikki muu kuin klassinen musiikki on vähäarvoista.;D
 
Niin, tuskin se nyt aivan hukkaan menee. Moni nuori voisi senkin ajan ja rahan käyttää paljon vahingollisempiinkin "harrastuksiin". Enkä mä nyt ihan suostu uskomaan että suurin syy motivaation lopahtamiselle yleisesti olisi klassinen musiikki.
 
Motivaation lopahtaminen on varmastikin se, että oppilaat eivät opi soittamaan sitä musiikkia, mikä heitä kiinnostaa. Musta tuntuu, että ongelma on kyllä osittain klassisen musiikin ylivallassa. En tiedä miten asiat nykyään ovat, mutta ainakin aikaisemmin opettajien kyvyt opettaa jotain muuta musiikkia edes auttavasti ovat olleet hyvin rajalliset. Esim. monet klassisen pianon opettajat eivät osaa vapaata säestystä yhtään. Oman kokemukseni mukaan kitaristit ovat pääasiassa monipuolisempia. Ja toisin kuin yleinen käsitys klassisessa maailmassa on, niin klassisen musiikin suvereeni hallinta ei tarkoita kaikkien musiikkityylien suvereenia hallintaa...;D
 
Suurin osa musikkiopistojen oppilaista ovat varmastikin sellaisia, että A) heidän vanhempansa ovat halunneet sinne soittamaan soitinta X tai sitten B) he ovat itse halunneet sinne soittamaan sitä soitinta X. Aika harvoin kyseessä on sellainen tapaus, että vanhemmat tai oppilas itse haluavat nimenomaan musiikkiopistoon soittamaan KLASSISTA musiikkia sillä soittimella X. Musiikkiopistot ovat pienillä paikkakunnilla melkeinpä ainoa mahdollisuus harrastaa musiikkia ohjatusti. Olen ollut vetämässä kansanmusiikkiryhmiä yhdellä pikkupaikkakunnalla. He valitsivat kansanmusiikkiyhtyeen sen takia, että heitä ei kiinnostanut klassinen orkesteri ja he halusivat soittaa yhdessä ilman yletöntä suoriutumisen pakkoa. Minä kyllä halusin joskus musiikkopistoon opiskelemaan nimenomaan klassista kitaraa, koska Ynkkähän on klassista ja Ynkkä oli TIUKKA!!!;D
 
Musiikkiopistojen opetus voisi ainakin alkuvaiheessa enemmän keskittyä yleiseen musisointiin (eri tyylien monipuoliseen opetukseen), eikä yhden tyylin hinkkaamiseen. Kaipa tällainen ideaali on jossain opetussuunnitelman kätköissä, mutta aika harvoin se toteutuu. Samatenkin musiikkipedagogien koulutusta kannattaisi monipuolistaa yhtä lailla. En ymmärrä miksi pitää olla B-kurssi plakkarissa, jotta voi lähteä jonnekin perähikiän musiikkiopistoon leipääntymään;D No kyllähän ne pedagogin paperit antavat pätevyyden myös konservatorion lehtorin virkaan.
 
Ei oikein voida, niin kauan kuin halutaan laajaa oppimäärää opettaa. Mutta tosiaan musiikkiopisto ei ole ainoa paikka missä voi harrastaa musiikkia.
 
Ei suinkaan olekaan ainoa paikka. Kyllä laajaa oppimäärää varmasti pystyttäisiin soveltamaan myös, niin että musisoinnin ilo säilyisi läpi elämän. Ja niinhän sitä onneksi jotkut osaavatkin soveltaa.
 
Tuli vain mieleen siitä klassisen musiikin asemasta musiikkikasvatuksessa yksi asia. Väittäisin, että opetussuunnitelmiin on varmasti kirjattu jotain idealistista musiikillisesta yleissivistyksestä. Täytyy kuitenkin muistaa se, että jokainen opettaja soveltaa opetussuunnitelmia oman mieltymyksensä mukaan. Sibelius-Akatemian rehtori ei pysty tuollaisiin asioihin vaikuttamaan pätkän vertaa. Ellei sitten perusteta jotain järjestöä, joka valvoisi koulun musiikkiopetusta. Ja tästä taas päästäisi jo totalitarismiin, jossa musiikinopettajat menettäisivät virkojaan ja joutuisivat vankilaan, jos opetussuunnitelmassa ei noudatettaisi tismalleen.
 
E. Tunnen soitonopettajia, joiden asenne on sellainen että ei oppilaalta saa vaatia mitään tai oppilas ahdistuu. Se vähän kummastuttaa, sillä eikö soitonopiskelun idea ole se että opitaan soittamaan? Eikö soittaminen ole sitä mukavampaa mitä enemmän huomaa osaavansa asioita? En ole koskaan ymmärtänyt miksi tavoitteellisuus ja harrastuksen mielekkyys sulkisivat toisensa pois.
 
Eihän ne suljekaan toisiaan pois. Musiikiopiskelu on aina tavoitteellista. Siitä ei päästä mihinkään.
 
e. Vaahtoan tässä varmaan lähinnä siksi, että minä kuulun tuon alueen osaajiin, jonka opetusmäärä on 1% musiikkiopistojen opetuksesta. Tulevaisuus ei nykyisillä resursseilla vaikuta kovinkaan valoisalta. Kansanmusiikin instrumenttiopetusta on tällä hetkellä vain muutamassa valtion/kunnan tukemassa musiikkiopistossa (olisikohan niitä 4). Opetan nyt vapaassa musiikkiopistossa, josta saattaa tulla valtion/kunnan tukema.
 
Se kyrsii todella paljon, että klasarifanaatikot ovat heti valittamassa, jos heidän ylivaltaansa yritetään jotenkin murtaa musiikkiopisto-opetuksessa. Onneksi Suomen musiikkioppilaitosten liiton pomo diggaa kansanmusiikin opetuksesta.
 
Ylipäätään kaikkien kolmen (klassinen, pop/jazz ja kansanmusiikki) tyylin pedagogeja koulutetaan aivan liikaa. Lehtorin virkoja on vähän ja suurin osa hakuun tulevista paikoista on jo valmiiksi korvemerkittyjä.
 
Täähän meni kunnon avautumiseksi...
 
mll
21.10.2009 08:32:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MrShaft: a) Maassa on vain yksi musiikkiyliopisto, ja ehdotukset toisen perustamiseksi (kilpailun lisäämiseksi ja vaihtoehtoisten arvojen tarjoamiseksi) ovat kuulemma "typeriä". Lainauksen kommentti talon sisäisestä keskustelusta, ilman perusteluja.
 
Mahtavaa meininkiä;D Jossain vaiheessa oli puhetta kilpailevasta musiikkiyliopistosta, ne ajatukset ovat varmaan kuopattu syvälle...
 
b) Tästä yliopistosta saa julkisesti lausua vain kauniita asioita tai seuraa kölin ali vetäminen.
 
Puhutaanhan siitä myös nekatiivistakin... vissiin ei tarpeeksi paljon.
 
c) Maahan ollaan rakentamasta musiikkitaloa josta tulee AINOA ja kaunein maan hienoimmille orkestereille ja tälle yliopistolle, jossa opiskelevat vain SUURIMMAT JA TÄYDELLISIMMÄT lahjakkuudet. Lahjakkuuksien taso vain sisäänotossa vuosivuodelta putoaa, siinä missä suomalaisten sisäänotettujen määräkin.
 
Onhan nuo nykyiset tilat aivan paskat. Etenkin meillä vähemmän tärkeän musiikkityylien opiskelijoilla. Tilat ovat täysin homeessa. En pysty enää olemaan akatemian P-talolla paria tuntia pidempään ilman, että tulen kipeäksi.
 
Tuosta lahjakkuuden putoamisesta voidaan varmasti olla montaa mieltä. Viralliset tahot ovat sanoneet, että Sibikeen tänä päivänä pääsevät omaavat lähes samat taidot kuin 20 vuotta sitten sieltä valmistuneet... Voi olla, että tuo on hieman karrikoidusti joltakin sanottu.
 
Menikös se perestroika jo, kun tuoksahtaa tuo mahorkka niin vahvasti... Nyt ymmärrän miksi niin hirveästi Sibiksen sisällä halutaan yhteistyötä Venezuelan jousikoulutuksen kanssa, siellähän on vielä sosialismi vallalla. Sitä en ymmärrä miten Sibis yrittää USAhan jotain varainkeruuorganisaatiota, paremmin sopisi yhteistyö Pohjois-Korean kanssa, olisi yhtenevät intressit.
 
Sanoppas muuta;D
 
LesPaul70
21.10.2009 10:23:13 (muokattu 21.10.2009 10:25:21)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Eikö sinua yhtään ihmetytä se, että musiikkiopistojen opetus on 90% klassista musiikkia?
 
Oikeastaan ei.
 
Musiikkiopistot eivät tähtää pelkästään (tai edes ensisijaisesti) kouluttamaan ihmisistä musiikinharrastajia vaan myös toimimaan ensiaskelena ammattimuusikkojen koulutuksessa. Siitä sitten jatketaan konservatorioihin (tai amk:oihin, mitä ne nykyään ovatkaan) ja Akatemiaan. Klassisen musiikin puolella yksinkertaisesti asiamäärä on sen verran raskasta, että opetus on perusteltua aloittaa hyvin nuorella iällä. Kyllähän sen teorian alkeet voi opetella vaikka vasta 20-vuotiaanakin, mutta silloin on paljon jäljessä niistä, jotka ovat kaikki peruskurssit suorittaneet jo lukioikään tullessa.
 
Vastaavasti tiettyjen klassisten instrumenttien kuten viulun opiskelu on käytännössä aloitettava hyvin nuorella iällä, jotta soittimen edellyttämä hienomotoriikka voi kehittyä huipputasolle. Harvassa ovat klassiset huippuviulistit, jotka ovat aloittaneet soiton vasta 20-vuotiaana tai myöhemmin, ja silloin on kyse melkoisista luonnonlahjakkuuksista (tai sitten perustaidot on hankittu jossain toisessa soittimessa). Kaikissa soittimissa tämä ei tietenkään päde, esim. isompien vaskipuhallinten opettelu voi olla hieman haastavaa alle 10-vuotiaalle. Eihän vaahtosammuttimen kokoinen jaksa edes kantaa itseään suurempaa C-tuubaa opistolle, puhumattakaan että voisi pitää sitä sylissä ja pystyisi vielä puhaltamaankin, kun suukappale on jossain pään yläpuolella.
 
Tämän kaiken pointtina on, että esimerkiksi sinfoniaorkesteriin ei yksinkertaisesti voi tulla soittamaan, ennen kuin on soittimen riittävän hallinnan lisäksi sisäistänyt melkoisen määrän teoriasisältöä. Muuten ei pysty tuottamaan soittimestaan ääntä, joka kelpaisi kapellimestarille, ja/tai on täysin pihalla siitä mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi soittaa tietyt jutut jne. Klassisen musiikin puolella raskas muusikkokoulutus on käytännössä välttämättömyys, pois lukien vain edellä mainitut erittäin harvinaiset luonnonlahjakkuudet.
 
Kevyen musiikin puolella tällaisia muodollisia vaatimuksia (ja kankeuksia) ei ole. Tulen itse vanhasta pelimannisuvusta, ja voin sanoa mitä lapsuudestani muistan, että ei niissä piireissä pyörinyt juuri yhtäkään, joka olisi mitään opistoja tai vastaavia oppilaitoksia käynyt. Niin soittotaito kuin kappaleetkin opeteltiin ja keksittiin "jamittelemalla" (ei tosin sen aikainen termi) toisten pelimannien kanssa, soittimensakin jotkut rakensivat itse. Tuloksena välillä hyvinkin persoonallisia soittotekniikoita ja tyylejä ja soundeja, jotka eivät menisi läpi minkään musiikkiopiston klassisella linjalla. Kuitenkin porukasta löytyi monia sellaisia pelimanneja, joiden nimet ovat taatusti tuttuja Akatemian kansanmusiikkilinjan opiskelijoille ja joiden soittotekniikkaa ja tulkintaa on tutkittu Suomessa korkeimmalla tieteellisellä tasolla asti.
 
Sama tuntuu pätevän tietyssä mielessä myös rock- ja jazz-puolella: koska mitään tiukkaa normatiivista kaavaa "oikealle" soundille ja soittotekniikalle ei ole, hommaan voi ryhtyä täysin itseopitulta pohjalta käymättä pitkää ja raskasta muusikkokoulutusta. Toisin kuin klassisella puolella, missä rankan koulutuksen läpikäyminen on elinehto.
 
Vastaavaa kompleksisuutta ja teknistä haastavuutta kyllä noistakin löytyy siinä kuin klassisestakin musiikista, eli siinä mielessä on kyllä hyvinkin perusteltua antaa opetusta myös muissa musiikkityyleissä. Klassisen puolen opiskelijoillakin voisi avartaa musiikillista näkemystä, jos muusikkokoulutukseen kuuluisi muutakin kuin vain klassista musiikkia. Tosin minä ja kaikki muutkin tuntemani (ikäiseni) klasarimuusikot kyllä muutenkin kuuntelevat (ja soittavatkin) kyllä aktiivisesti muutakin kuin klassista - kuka jatsia, kuka rockia, kuka melkein mitä vain.
 
Tuntematta tuon linkitetyn uutisen taustoja voin vain spekuloida mitä allekirjoittaneet musiikkivaikuttajat ovat ajaneet kirjeellään takaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että suomalainen klassisen musiikin koulutus on ollut kansainvälisesti erittäin korkeatasoista, mikä on näkynyt suomalaisten kärkimuusikkojen kovana kysyntänä ulkomailla, hyvinä esimerkkeinä lukuisat suomalaiset orkesterinjohtajat, säveltäjät, oopperalaulajat jne. Eli tätä taustaa vasten voi ehkä ymmärtää ko. henkilöiden huolen kaikesta, minkä he kokevat voivan vaarantaa suomalaisen klassisen musiikin koulutuksen vahvan jatkumon.
 
Laudoista takki päälle vaan, sitten sä kelpaat manalaan
Epämuusikko
21.10.2009 12:21:02 (muokattu 21.10.2009 12:23:09)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

epi2: Meillä oli kyllä viime vuonna kun vielä yläasteella olin,niin ihna koe klassisesta, vai olikohan se toissa vuonna?, Noh, ihan sama :D Eli jonkin verran meille sitä opetettiin, tosin oikeastaan ainoastaan musan valinnais kurssilla, 7. luokan pakollisesta musasta en kyllä muista että ois mitään klasarista ollu.
 
Ja mitä teoriaan tulee, niin sitä on kyllä ihan turha yläasteella ruveta opettaan, kun ei ne siellä mitään kuitenkaan tajuu (paitsi ehkä ne jotka harrastaa ite musaa :D).

 
Ekaan: sääli. Tokaan: Olen eri mieltä, ja vihainen systemaattisen ja pitkäjänteisen musiikin PERUSTAITOJEN-JA TIETOJEN ignorettamisesta. Silloin, kun sitä tapahtuu. Vanhan liiton paukutus on vain vähenemään päin. Tai sitten oon skenestä pihalla.
 
t: Kantapään kautta mennyt.
 
"Greetings from Niger". Kesy animaali #1
mll
21.10.2009 12:54:13 (muokattu 21.10.2009 13:16:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Musiikkiopistot eivät tähtää pelkästään (tai edes ensisijaisesti) kouluttamaan ihmisistä musiikinharrastajia vaan myös toimimaan ensiaskelena ammattimuusikkojen koulutuksessa. Siitä sitten jatketaan konservatorioihin (tai amk:oihin, mitä ne nykyään ovatkaan) ja Akatemiaan. Klassisen musiikin puolella yksinkertaisesti asiamäärä on sen verran raskasta, että opetus on perusteltua aloittaa hyvin nuorella iällä. Kyllähän sen teorian alkeet voi opetella vaikka vasta 20-vuotiaanakin, mutta silloin on paljon jäljessä niistä, jotka ovat kaikki peruskurssit suorittaneet jo lukioikään tullessa.
 
Täytyy kuitenkin muistaa se, että konservatorioissa, ammattikorkeakouluissa ja Sibelius-Akatemiassa on nykyään myös linjat pop/jazz-musiikille ja kansanmusiikille. Kun mennään tarpeeksi pitkälle, niin asiamäärä on kaikissa suunnissa todella valtava. Minusta tuntuu, että klassisen musiikin peikko vain vaanii vieläkin kaiken opetuksen taustalla.
 
Teoriat voi opetella aivan hyvin aikuisiällä. Klassisen musiikin soittajille teorian opiskelu ei ole edes niin välttämätöntä, koska kaikkihan on jo valmiiksi paperilla, sen kun vaan vetää... Juu kyllä minä tiedän, että teorian ja muotojen ymmärtäminen tekee muusikosta paremman jne. Klassiset säveltäjäthän tietysti tarvitsevat kaiken teoreettisen tietämyksen, mutta ikä ei ole mikään este. Yksi tuttuni opiskeli pääaineenaan sävellystä Sibiksellä ja hän teki teoriat vasta lukion jälkeen. Teorian täytteisen vuoden jälkeen hän pääsikin heti Sibikselle opiskelemaan. Vaimoni suoritti 3/3-teoriat ja solfat jo kuudennella luokalla. Vaikka minä tein 3/3 vasta 18-vuotiaana, niin teoreettinen tietämykseni on kyllä aika eri sfääreissä;D
 
Vastaavasti tiettyjen klassisten instrumenttien kuten viulun opiskelu on käytännössä aloitettava hyvin nuorella iällä, jotta soittimen edellyttämä hienomotoriikka voi kehittyä huipputasolle. Harvassa ovat klassiset huippuviulistit, jotka ovat aloittaneet soiton vasta 20-vuotiaana tai myöhemmin, ja silloin on kyse melkoisista luonnonlahjakkuuksista (tai sitten perustaidot on hankittu jossain toisessa soittimessa). Kaikissa soittimissa tämä ei tietenkään päde, esim. isompien vaskipuhallinten opettelu voi olla hieman haastavaa alle 10-vuotiaalle. Eihän vaahtosammuttimen kokoinen jaksa edes kantaa itseään suurempaa C-tuubaa opistolle, puhumattakaan että voisi pitää sitä sylissä ja pystyisi vielä puhaltamaankin, kun suukappale on jossain pään yläpuolella.
 
Kyllähän tuo instrumentin hallinta pätee myös muihinkin musiikkityyleihin. Ihan yhtä lailla jaskaa voi soittaa viululla tai tuuballa...
 
Tämän kaiken pointtina on, että esimerkiksi sinfoniaorkesteriin ei yksinkertaisesti voi tulla soittamaan, ennen kuin on soittimen riittävän hallinnan lisäksi sisäistänyt melkoisen määrän teoriasisältöä. Muuten ei pysty tuottamaan soittimestaan ääntä, joka kelpaisi kapellimestarille, ja/tai on täysin pihalla siitä mitä pitäisi tehdä, miten pitäisi soittaa tietyt jutut jne. Klassisen musiikin puolella raskas muusikkokoulutus on käytännössä välttämättömyys, pois lukien vain edellä mainitut erittäin harvinaiset luonnonlahjakkuudet.
 
Mutta jos tosiasia on se, että vain pienestä osasta musiikkiopistojen oppilaista tulee klassisia ammattimuusikoita, joten opetussisältöä voitaisi siinä tapauksessa muuttaa tämän päivän tarpeita vastaaviksi. Ei klassisen musiikin koulutus mikään ylitsepääsemätön paha ole tässä maailmassa. Mutta peräänkuuluttaisin musiikin perusopetukselta laaja-alaisuutta. Jos kyseiset oppilaitokset ovat suunnattu vain klassisten musiiin lahjakkuuksien seulontaan, niin miksei niitä voisi nimittää klassisen musiikin opistoiksi. Tämän lisäksi niiltä voitaisiin ottaa kaikki rahoitus veke ja hommata sitten nämä suuret klasaristarbat rahoittajiksi...;D
 
Tuntematta tuon linkitetyn uutisen taustoja voin vain spekuloida mitä allekirjoittaneet musiikkivaikuttajat ovat ajaneet kirjeellään takaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että suomalainen klassisen musiikin koulutus on ollut kansainvälisesti erittäin korkeatasoista, mikä on näkynyt suomalaisten kärkimuusikkojen kovana kysyntänä ulkomailla, hyvinä esimerkkeinä lukuisat suomalaiset orkesterinjohtajat, säveltäjät, oopperalaulajat jne. Eli tätä taustaa vasten voi ehkä ymmärtää ko. henkilöiden huolen kaikesta, minkä he kokevat voivan vaarantaa suomalaisen klassisen musiikin koulutuksen vahvan jatkumon.
 
Suomessa on kuitenkin paljon muutakin kuin klassinen musiikki. Myös se ansaitsee koulutuksen ja rahallisen tuen.
 
Klassisen musiikin koulutus vie tälläkin hetkellä suurimman osan alalle suunnatusta rahoituksesta. Se, että nuo tyypit vielä jaksavat valittaa siitä, että klassiselle musiikille ei muka anneta tarpeeksi rahoitusta, saa minut syvään hämmennyksen valtaan. Kai he olisivat tyytyväisiä, jos klassinen musiikki saisi kaiken massin.
 
En ole sillä kannalla, että klassisen musiikin koulutus on turhaa. Olen vain sitä mieltä, että musiikin opetusta pitäisi antaa laaja-alaisemmin myös kaikissa musiikkiopistoissa. Ogelmana lienee myös se, että rehtorit ovat usein klassisen musiikin ammattilaisia ja lähes kaikki lehtorit. Voi olla hyvin vaikeaa ujuttaa pop/jazz- ja kansanmusiikin opetusta tuollaiseen paikkaan.
 
MUSIIKIN LAAJAN OPPIMÄÄRÄNMUSIIKIN LAAJAN OPPIMÄÄRÄN TEHTÄVÄ, ARVOT JA YLEISET TAVOITTEET
 
Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän mukainen opetus luo edellytyksiä hyvän
musiikkisuhteen syntymiselle ja musiikin elämänikäiselle harrastamiselle sekä antaa valmiudet
musiikkialan ammattiopintoihin.

Opetuksen tavoitteena on tukea oppilaan henkistä kasvua ja persoonallisuuden lujittumista sekä
luovuuden ja sosiaalisten taitojen kehittymistä. Opetuksen tehtävänä on ohjata oppilasta
keskittyneeseen, määrätietoiseen ja pitkäjänteiseen työskentelyyn sekä rakentavaan toimintaan
yksilönä ja ryhmän jäsenenä.

Tehtävänä on myös kansallisen musiikkikulttuurin säilyttäminen ja kehittäminen, vuorovaikutus
muiden musiikinopetusta ja taideopetusta antavien oppilaitosten ja tahojen kanssa sekä
kansainvälisen yhteistyön edistäminen. Opetuksen järjestämisessä otetaan huomioon musiikkialan
ammattikoulutuksen ja työelämän asettamat vaatimukset.
 
MrShaft
21.10.2009 13:26:14 (muokattu 21.10.2009 13:30:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

mll: - - Tuosta lahjakkuuden putoamisesta voidaan varmasti olla montaa mieltä. Viralliset tahot ovat sanoneet, että Sibikeen tänä päivänä pääsevät omaavat lähes samat taidot kuin 20 vuotta sitten sieltä valmistuneet... - -
 
hmmm... voi olla ja luultavasti onkin tilanne näin jazzin ja kamun kohdalla. Taso on varmaan korkeampi kuin koskaan. Jos sen sijaan puhutaan klasarista, niin tiedän (vaikken klasari olekaan) että matalien puhaltimien ja pianonkin hakijamäärät on laskemassa. Ehkä absoluuttinen taso on sama kuin ennen, mutta kun kv-taso nousee, niin aika hiljaista on. Lisäksi suomalaiset nuoret ovat sivistyneitä siinä mielessä, että näkevät musiikkialan olevan yhteiskunnallisesti huonolla hoidolla, eivätkä halua tuhlata elämäänsä ko. vääntöön. Aika monet opiskelevat sibistäkin vain "oikean ammatin" ohella. Btw. En ole viime aikoina enää nähnyt akatemialla edes opiskelijoilla sellaista tosi motivoitunutta treenaussessiointiakaan iltaisin kuin vielä 90-luvulla. Tilalle tulee ihmisiä maailmalta, ja mikäs siinä jos ei haluta suomalaisia kouluttaa. Pääseehän sitä sitten kertomaan kuinka talon kansainvälisyys on parantunut.
 
Mitä tulee talon arvosteluun, niin onhan tämä ensimmäinen kerta kun noin ison nimen ihmiset yhdessä ärähtävät julkisuudessa. Sibiksen sisällä se keskustelu nyt on sitä munatonta mussutusta, koska opiskelijat haluavat sinne töihin, ja tämä aspiraatio tukkii suut hyvin tehokkaasti. Tämän näkee jos katsoo esim. ylioppilaskuntaa ja vertaa esim. HYn tai TKKn vastaaviin, niin se on Sibiksessä sellaista Akatemian hallinnon nuoleskelua. Siinä talossa vallitsee aivan täysi Brezhnev-kulttuuri vielä, ja tällä kohtaa populaarimusiikki ei kyllä tee poikkeusta positiiviseen suuntaan ;D
 
Onneksi, maailma muuttuu ja ihmiset äänestävät jaloillaan. Kun minä aloitin opinnot, ihmiset lähtivät maailmalle kun eivät Sibikseen päässeet. Nyt sinne eivät kaikki edes halua, ja lähtevät siksi maailmalle. Ehkä se kertoo jotain.
 
Jos nyt pitäisi lähteä uudelleen opiskelurumbaan yliopistotasolla, niin menisin kyllä aivan muualle.
 
MrS
 
Try not to become a man of success but rather try to become a man of value. - Albert Einstein
mll
21.10.2009 14:11:47
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

MrShaft: hmmm... voi olla ja luultavasti onkin tilanne näin jazzin ja kamun kohdalla. Taso on varmaan korkeampi kuin koskaan. Jos sen sijaan puhutaan klasarista, niin tiedän (vaikken klasari olekaan) että matalien puhaltimien ja pianonkin hakijamäärät on laskemassa. Ehkä absoluuttinen taso on sama kuin ennen, mutta kun kv-taso nousee, niin aika hiljaista on. Lisäksi suomalaiset nuoret ovat sivistyneitä siinä mielessä, että näkevät musiikkialan olevan yhteiskunnallisesti huonolla hoidolla, eivätkä halua tuhlata elämäänsä ko. vääntöön. Aika monet opiskelevat sibistäkin vain "oikean ammatin" ohella. Btw. En ole viime aikoina enää nähnyt akatemialla edes opiskelijoilla sellaista tosi motivoitunutta treenaussessiointiakaan iltaisin kuin vielä 90-luvulla. Tilalle tulee ihmisiä maailmalta, ja mikäs siinä jos ei haluta suomalaisia kouluttaa. Pääseehän sitä sitten kertomaan kuinka talon kansainvälisyys on parantunut.
 
Jazz- ja kamuosasto perustettiin vuonna 1983. Luin tuon väittämän jonkun viisaamman suusta pari vuotta sitten. Jazzin ja kamun puolelta ei kyllä silloin ollut kukaan vielä valmistunut. Joten väite koskee kalsaripuolta. Todennäköisesti kansainvälinen taso on noussut harppauksella ja Suomen taso on noussut tasaisesti. Tosiasiahan on se, että Suomessa asuu 5 miljoonaa ihmistä, kun taas Kiinassa 1 miljardi. Todennäköisesti Kiinassa on huomattavasti enemmän musiikillisesti lahjakkaita ihmisiä kuin Suomessa...;D
 
Mitä tulee talon arvosteluun, niin onhan tämä ensimmäinen kerta kun noin ison nimen ihmiset yhdessä ärähtävät julkisuudessa. Sibiksen sisällä se keskustelu nyt on sitä munatonta mussutusta, koska opiskelijat haluavat sinne töihin, ja tämä aspiraatio tukkii suut hyvin tehokkaasti. Tämän näkee jos katsoo esim. ylioppilaskuntaa ja vertaa esim. HYn tai TKKn vastaaviin, niin se on Sibiksessä sellaista Akatemian hallinnon nuoleskelua. Siinä talossa vallitsee aivan täysi Brezhnev-kulttuuri vielä, ja tällä kohtaa populaarimusiikki ei kyllä tee poikkeusta positiiviseen suuntaan ;D
 
Meininkiähän koko suomalaisessa musiikkikoulutuksessa on todella Brezhneviläistä. Lähes kaikki virat taitavat olla korvamerkittyjä. Töitä saa kaverisuhteilla jne.
 
Onneksi, maailma muuttuu ja ihmiset äänestävät jaloillaan. Kun minä aloitin opinnot, ihmiset lähtivät maailmalle kun eivät Sibikseen päässeet. Nyt sinne eivät kaikki edes halua, ja lähtevät siksi maailmalle. Ehkä se kertoo jotain.
 
Näinhän se on. En minäkään välttämättä tänne olisi halunnut, jos jossain muualla olisi ollut mahdollisuus saada maisterismiehen paperit. Mutta en minä kyllä tätä ole katunutkaan, päinvastoin. Ihan hyvä meininkihän täällä on.
 
kivi
21.10.2009 15:31:02
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

epi2: Meillä oli kyllä viime vuonna kun vielä yläasteella olin,niin ihna koe klassisesta, vai olikohan se toissa vuonna?, Noh, ihan sama :D Eli jonkin verran meille sitä opetettiin, tosin oikeastaan ainoastaan musan valinnais kurssilla, 7. luokan pakollisesta musasta en kyllä muista että ois mitään klasarista ollu.
 
Ja mitä teoriaan tulee, niin sitä on kyllä ihan turha yläasteella ruveta opettaan, kun ei ne siellä mitään kuitenkaan tajuu (paitsi ehkä ne jotka harrastaa ite musaa :D).

 
Valinnaisainejärjestelmän takia saattaa ala- ja yläaste olla ainoat hetket milloin on ylipäänsä mahdollista saada musiikinopetusta.
 
Mun lapsuudessani koko musanopetus oli sitä että opeteltiin tunnistamaan tyylin perusteella kotimaiset klassiset säveltäjät toisistaan. Kuula, Merikanto, Melartin... ikävä vain, että jos jätetään kotimaisuuspointsit pois (eikä satu harrastamaan kuorolaulua) niin kansainvälistä tasoa osoittaa lähinnä Sibelius, anteeksi vaan. Ei paljon hyödyttänyt se. (Henk koht soittaisin ala-asteella skideille Griegiä, Saint-Saensia, Musorgskia, ehkä Shostakovitsia ja muuta sellaista menevämpää musaa missä ei tuu tylsä ja dramaattisia kohtia piisaa.)
 
Sit yläasteella opeteltiin soittamaan maikan suosikkisävelmiä nokkahuilulla. Valitettavasti tää oli entinen kuuluisa jazz-muusikko, ja Cherbourgin Sateenvarjot ei todellakaan oo mikään nokkahuilubiisi.
:-D
 
"This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba)
zepeteus
21.10.2009 16:32:33
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hieman erilaista kuin meillä aikoinaan. Musiikkiluokkia peräkylillä ei luonnollisesti ollutkaan. Ala-asteella vedettiin, olikos 4. luokalla jokin simppeli nokkahuilubiisi ryhmässä läpi, oikein "nuoteista" opeteltiin soittamaan...ellei ollut hyvä huijaamaan sävelmuistillaan. ;)
Huilut piti tietty itse jokaisen hankkia, siitä tulikin hyvä jälkeenjäänti itsellä heti alkuun. Jäi kyllä mieleen se tuskainen haparointi jälkijunassa muita jo huilun omistaneita kiinni ottaessa. No, sitten päättäjäisjuhlissa piti esittää koko hoito kaikelle kansalle. Olihan se vaihtelua normaalille kuorolallatukselle, ei siinä mitään.
 
Musiikin historiaa käytiin läpi hyvin pintapuolisesti, edes suomalaista. Ja enpä äkkiseltään muista kyllä ainoatakaan musatuntia jolla olisi erityisesti jotain tallenteita kuunneltu, muuta kuin lyhyinä esitteinä. Teoriaa kyllä veivattiin sekä ala-että yläasteella. Maikka vetää koulupianolla ja itse välillä perässä, nuottiviivastoille piirreltiin kovasti ja aika-arvoja arvuuteltiin. Niin, ja ne pakolliset laulukokeet.
 
Vuosia yläasteelta pääsyn jälkeen kuulin että entiseen kouluun oli hankittu muka bändikamoja. Niin, ja kuuntelivat musiikkiakin luokassa. Kaikkea sitä, nykynuoriso.
 
Jokapaikanapina
21.10.2009 19:48:09 (muokattu 21.10.2009 19:52:04)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Sitä vaan tässä tulin sanomaan, että meillä ala-asteella opeteltiin näitä klassisen musiikin termeja (allegro ymsyms.) ja jonkun verran nuoteista ja vastaavaa pientä teoriaa ja sit joskus lauleskeltiin Beatlesia ja pidettiin levyraateja. Yläasteella oli hiukan vähemmän klassista kamaa sekä itse seiskaluokan pakollisella kurssilla, että ysiluokan valinnaisella kurssilla. Mutta kyllä sielläkin kuunneltiin klassista, koetettiin tunnistaa tyylisuuntauksia ja opeteltiin orkesterin soittimia. Vastapainona sitten oli jonkun verran levyraateja ja musakirjan poppibiisien soittoa
 
EDIT: Niin ja lukiossa opeteltiin lukemaan nuotteja ja opeteltiin bändisoittimen perusteita ja soitettiin niitä perusbiisejä
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

» Kirjaudu sisään

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.
Palaute | Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti