| Aihe: Motivaation puute tuhoaa musiikin | |
|---|
|
Cimble: Enpä usko, että Suomen ihmisillä olisi jotenkin selvästi enemmän motivaatiohäiriöitä, kuin vaikka muillakaan eurooppalaisilla tai länsimaisilla kansakunnilla. Ja sekin on auki, mikä on motivaatiohäiriö... Se on ilmeisesti kaikkien omalla tavallaan mieltämä suhteellinen käsite, eikä mikään selvä diagnoosi, joka täyttää tietyt kriteerit.
Motivaatiohäiriö on yhtä kuin syvältä kumpuava viiltävä pelko tai kammo saada mitään aikaan. Se on Suomessa erittäin yleistä.
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
velipesonen: Motivaatiohäiriö on yhtä kuin syvältä kumpuava viiltävä pelko tai kammo saada mitään aikaan. Se on Suomessa erittäin yleistä.
Tämän on pakko olla se jännä juttu, mikä tulee aina Suomen jääkiekkomaajoukkueelle kullasta pelatessa. Suomi on varmaan hävinnyt maana eniten loppuotteluita viimeisen 20 vuoden aikana.
Kyllähän kiekkoesimerkkikin sallitaan, koska aloitit jalkapallolla. :) | |
Cimble: Kyllähän kiekkoesimerkkikin sallitaan, koska aloitit jalkapallolla. :)
Toki. Suomi on hävinnyt muistaakseni yhdeksän ison turnauksen (olympia, MM, World Cup) loppuottelua ja voittanut yhden. Sen yhden voitto tuli täysin ylivoimaisella kokoonpanolla, jolla olisi pitänyt voittaa heittämällä myös sekä vuoden 1994 olympia- että MM-kultamitalit. Eikä menestys olisi ollut näinkään hyvä ilman ruotsalaista valmentajaa, jävlar. Jos kiinnostaa, voi tutkia 1970-luvun MM-kisojen taulukoita. Suomi onnistui usein järjestämään asian juuri niin, että juuri senhetkisen maaliero-, maalisuhde- ja minkä lie -käytännön mukaan onnistui menettämään mitalin.
Kuvittelin ettei tästä enää tarvitsisi puhua mutta kävikin niin että toukokuussa 2003 Helsingin Pasilassa pelatussa ottelussa suomalainen maalivahti Tommy Salo imuroi kiekkoja taakseen oikein urakalla mutta heimoveljet paikkasivat tilanteen ja hävisivät 6-5. Siitä lähtien en ole pitänyt suomalaisia kirottuina (born to lose) vaan vaarallisina idiootteina. Sellaisen täytyy olla perinnöllistä.
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
Se ihmetyttää miksi monet selvästi motivaation puutteesta kärsivät jampat kuitenkin roikkuvat mukana, oli sitten kyseessä urheilu tai musiikki, eivätkä tajua itse lopettaa, vaan pitää antaa potkut, mistä vielä osataan helkkarin hyvin vetää herneet nenään... | |
Simo78: Se ihmetyttää miksi monet selvästi motivaation puutteesta kärsivät jampat kuitenkin roikkuvat mukana, oli sitten kyseessä urheilu tai musiikki, eivätkä tajua itse lopettaa, vaan pitää antaa potkut, mistä vielä osataan helkkarin hyvin vetää herneet nenään...
Tämä on hyvä kysymys nimenomaan urheilun ja musiikin saralla, jotka edustavat kulttuuria, mutta oikeasti bisnestä. Kyllähän joku tavan työntekijäkin edustaa monesti bisnestä, mutta sitä suojaavat erinäiset työehtolait ihan eri tavalla.
Bändi on bändi. Jos joku siinä on sietämätön vähänkään aikaa, se voidaan panna pihalle tosta vaan. Samoin kiekkovalmentaja, jos joukkue häviää bisnesliigassa 13 peliä putkeen, voi tulla kenkää. Edes bändissä et välttämättä joudu niin koville. Voit soittaa tiiviisti keikkailevassa bändissä 200 keikkaa vaatimattomasti ja saat silti jatkaa.
Herneiden veto on varmaan yksilö- ja tapauskohtaista.
Mutta jos puhutaan jonkun asian eespäin menevästä linjasta... kyllä vahvan motivaation omaava taho, oli se sitten mikä hyvänsä, suodattaa heikomman motivaation pois tieltään. Siitähän on useimmiten kyse.
Suklaapallo ei ole välttämättä geishakuula. | |
velipesonen: Paljaskin asia motivaatiohäiriö on, nimittäin ettei millään pysty tekemään jotain mitä kuinka haluaisi vaikkei ole mitään tilallekaan. Tämä johtaa siihen että koirankusettaminen ja jouluostokset ovat alkavinaan näyttää kumman houkuttelevalta tekemiseltä, vaikkeivät oikeasti alakaan.
velipesonen on keksinyt uuden sanan käyttöönsä, motivaatiohäiriö. Ajatteletkohan sen tarkoittavan päinvastaista kuin motivaatio, ainakin tunget siihen kaikenlaisia merkityksiä kiihtyvällä tahdilla. Ehkä se palvelee jotain sinun henkistä tarvetta.
Yllä kuvaat masennusta sekä laiskuutta, sujuvasti samassa lausessa. | |
BassoSisko: Yllä kuvaat masennusta sekä laiskuutta, sujuvasti samassa lausessa.
Olisiko sitten jonkinlainen näiden yhdistelmä kyseessä.
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
Simo78: Se ihmetyttää miksi monet selvästi motivaation puutteesta kärsivät jampat kuitenkin roikkuvat mukana, oli sitten kyseessä urheilu tai musiikki, eivätkä tajua itse lopettaa, vaan pitää antaa potkut, mistä vielä osataan helkkarin hyvin vetää herneet nenään...
Hyvä pointti. Näkeehän tuota työpaikoillakin usein. Valitetaan työnantajasta ja palkoista ja otetaan motivaatiosaikkua, mutta silti ei nosteta kytkintä, kun ei osata kuvitella mitään muutakaan. Toisaalta siinä jäisikin väliinputoajaksi kun sitä muuta ei välttämättä olekaan. | |
BassoSisko: velipesonen on keksinyt uuden sanan käyttöönsä, motivaatiohäiriö. Ajatteletkohan sen tarkoittavan päinvastaista kuin motivaatio, ainakin tunget siihen kaikenlaisia merkityksiä kiihtyvällä tahdilla. Ehkä se palvelee jotain sinun henkistä tarvetta.
Yllä kuvaat masennusta sekä laiskuutta, sujuvasti samassa lausessa.
Jos sillä ei ole motivaatiota keksiä uusia sanoja?
Mitä itse juhlasalin vuokraan tulee, jos käytetään kaupungin pianinoa tanssimusiikkiin (flyygeliä älköön siihen sallittako käyttää) lisäksi 5 mk. |  Johann Onn
19.12.2010 22:35:10 (muokattu 21.12.2010 00:19:11) | |
|
EDIT:
Kun oikein katsoo otsikkoa + lisää soittajat, jotka roikkuu bändissä mukana, vaikka into on nollassa = Pidemmän päälle, ehkä se niiden "motivaation puute tuhoaa musiikin." Siis jos siinä on jotain, mitä tuhota.
Tärkeintähän oikeasti on, että pääsee baarissa suureen ääneen huutaamaan "...MEIDÄN BÄNDI sitä / tätä / tota...". | Noku
22.12.2010 02:56:44 | |
|
Menestykseen tarvitsee onnea. Onni ei ole sattumaa vaan sitä, että panee itsensä alttiiksi tilaisuuksille. Opportunisti on kaikkein onnekkain ihminen. Se miten kauan jaksaa hakata päätään seinään on motivaatiota.
Muusikoiden ja muiden taiteilijoiden tapauksessa, motivaatiota näyttää olevan eniten niillä, joiden elämä on täysin perseestä. Jos musiikki on se ainoa tapa millä kuvittelet saavuttavasi jotain, sä teet sitä tosissaan niin pitkään kuin vain tarvitsee.
Mielestäni ei ole mikään sattuma, että artistit Eminemistä Guns 'N' Rosesiin omaa vaikean taustan jossa musiikki on ollut ainoa pakotie. Ei ole sattumaa, että Eminem, joka yritti luoda räppi uraa yli kymmenen vuotta harrastaean sanakirjojen läpilukemista ja underground räpin seuraamista, loppujen lopuksi onnistui unelmissaan. Slash aloitti kitaran soittamisen iso-äitinsä kitaralla jossa oli ainoastaan yksi kieli jäljellä ja tällä harjoitellessaan kehitti uniikin soitto tyylin.
Menestyjällä pitää olla nälkä.
Olen itse seurannut monenkin artistin polkua menestykseen. Yhteisiä tekijöitä tuntuu olevan maanis-depressiivisyys, epävakaat ihmisuhteet, päihde ongelmat ja muu paska, mihin ainoan pakotien tarjoaa musiikki, missä tietty ihmistyyppi on ilmiömäisen lahjakas. Sit on niitä tyyppejä jotka pärjää ilman näitä taustatekijöitä, lähes ilman merkittävää ponnistusta, en tosin osaa nimetä yhtään "oikeaa" artistia joita ei ole luotu rahalla alusta loppuun, jotka nämä kriteerit täyttävät. Näitäkin varmasti löytyy.
Motivaation puute ei tuhoa musiikkia, kuten ei yrittäjyyttä, urheilua tai mitään muutakaan. Motivaation puute on ongelma niille keskiluokkaisille ihmisille joilla on vaihtoehtoja elämäntyylissään.
"Face Your Fears, Live Your Dreams" | |
Noku: Motivaation puute ei tuhoa musiikkia, kuten ei yrittäjyyttä, urheilua tai mitään muutakaan. Motivaation puute on ongelma niille keskiluokkaisille ihmisille joilla on vaihtoehtoja elämäntyylissään.
Siis lähestulkoon kaikille suomalaisille?
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
velipesonen: Motivaatiohäiriö on yhtä kuin syvältä kumpuava viiltävä pelko tai kammo saada mitään aikaan. Se on Suomessa erittäin yleistä.
Minusta onnistumisen pelko on eri asia kuin motivaatiohäiriö. Minä kärsin onnistumisen pelosta. Osa soittokavereista taas kärsii motivaatio-ongelmista. | |
Motivaation puute ei tuhoa musiikkia jos sen puutteesta kärsivä tajuaa olla tekemättä sitä.
Sormet lähtee saundista. | |
LamaAjanElvis: Motivaation puute ei tuhoa musiikkia jos sen puutteesta kärsivä tajuaa olla tekemättä sitä.
Ongelma onkin, että siitä kärsivät eniten yleensä ne, joiden kaiken järjen mukaan pitäisi kärsiä siitä kaikkein vähiten.
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
velipesonen: Yllä kuvaamani näkymä, jossa jalkapallojoukkueen jäsenet venkoilevat mielikuvituksellisin tavoin, on jalkapallossa hyvin harvinainen. Musiikissa se on taasen täysin jokapäiväinen. Se tuhoaa musiikin.
Hei tää on tosi mielenkiintoinen aihe. En osaa sanoa mikä "tuhoaa musiikin", mutta mietin tota eroa jalkapallossa ja musiikissa ja ajattelin että se vois jotenkin liittyä siihen että musiikkiharrastus vetää puoleensa jollain tapaa herkempiä ihmisiä kuin urheilu, (sellaisia joille musiikki vastaa vaikkapa johonkin emotionaaliseen tyhjiöön), jotka ovat siten luonteeltaan EHKÄ alttiimpia myös monille ns. henkisille heikkouksille. Toki moni harrastaa molempia siis liikuntaa ja musiikkia ja tää on taas yleistys mutta kuitenkin. Sitten on vielä se puoli että lasten klassinen musiikki ja soittoharrastus on joissain piireissä sellainen statussymboli, jonka vanhemmat yrittää lapsilleen sälyttää. Kilteimmät lapset treenaa ammattilaisiksi asti ja osalla se sisäinen kiinnostus aidosti sitä kautta ajallaan syntyykin. Voisi selittää miksi niissä piireissä on sitten vähän kurinalaisempaa ja selkeämpää se touhu kuin useimmissa pop- ja rock-bändeissä, tai että ei ole ihan yhtä paljon sellasia niin kutsuttuja elämäntaiteilijoita.
Sitten se ajatus siitä että motivaatio-ongelma on jotenkin suomalainen ongelma, niin siinä voi olla jotain perää ainakin hiukan. Ainakin melankolinen ajatusmaailma ja erilaiset masennustaipumukset ovat yleisempiä täällä kuin monessa muissa paikoissa ja voivat aiheuttaa noita em. motivaatio-ongelmia ja sellaista tarkoituksettomuuden tunnetta joka saa epäilemään etenkin kaiken harrastustekemisen merkitystä. Masennuksen yksi oirehan on se että menettää ajoittain täydellisesti kiinnostuksen juuri niihinkin asioihin joista yleensä eniten pitää. Surullista. Kaiken sen negatiivisen lisäksi nuo alakuloiset piirteet myös voivat tuoda näkökulmaa ja luovaa ajattelua taiteen tekemiseen. Tosin missään syvimmässä depressiossaan ei kukaan kuuluisa taiteilijakaan ole kovin luova ollut, vaan sitten kun on hiukan parempi kausi.
Toinen asia mitä mietin on tuo "tuhoaa musiikin"-määritelmä. Se tuon aloituksen pohjalta tuntuu tarkoittavan sitä että musiikin laatu heikkenee, sen tekemisessä ei olla niin tehokkaita ja päämäärätietoisia kuin voitaisiin ideaalitilanteessa olla, toisin sanoen tulos huononee ja sitä että yhteistyön ilmapiiri kärsii. Toki me kaikki toivottaisiin että ne jolla on jokin tietty kiinnostus ja lahjakkuus, saisivat paljon aikaiseksi sen asian puitteissa. Kuitenkin ajatus siitä että taiteeseen, musiikkiin ja sen luomiseen asetettaisiin samanlaisia lähtökohtia, mittareita ja odotuksia kuin vaikkapa pörssiyhtiölle, on hiukan vastenmielinen, tai ainakin hieman liian rationaalinen. Luovuudessa kyse on kuitenkin paljolti myös tunnemaailmasta. ja eipä se pörssiyhtiöiden ja tehtaiden tehokkuuden malli lopulta edes taida lisätä musiikin laatua, tai määrää. Lisänneekö se tuottavuutta ja laatua pitkällä aikavälillä edes suuryrityksissä, ihmisiä kun niidenkin työntekijät ovat.
Ja en tarkoita sanoa sitä että bändissä ei tarvi saada mitään tehtyä, päin vastoin. Musiikin luomiseen ja ylipäätään luomiseen vaan tuntuu minusta liittyvän tai ainakin sopivan sellainen ilmapiiri ja elämän paradoksi(Tommy Hellsten-tyylisesti), jossa ihminen ja taide itsessään ovat jo ennen syntymäänsä enemmän ja arvokkaampaa kuin kaikki se mitä lyhyen elämän aikana saadaan aikaiseksi, ja kun päästään henkisesti eroon pakosta saada jotain aikaiseksi, saadaankin pakosti jotain aikaiseksi.
Tän filosofisen puolen jälkeen on sitten kaikki ne käytännön asiat: muusikkojen erilaiset tavoitteet, ongelmat, kommunikointi ja jos musiikki on itselle tärkeää, mun mielestä olisi hyvä ajatella kuten Aino Sibelius aikanaan, että miten voidaan yhdessä luoda mahdollisimman hyvä ympäristö musiikin syntymiselle. Tämähän voi tarkoittaa esim. soittimiin, aikatauluihin, kämppään, musiikin kuunteluun, musiikin tallentamiseen, tai vaikka alkoholiin liittyviä käytäntöjä kun Suomesta puhutaan. Noista muuten sivuhuomautuksena tärkeä on toi musiikin kuuntelu, sillä artistit jotka luo uusia tyylejä ja pystyy vuosi toisensa jälkeen uudistamaan musiikkiaan, kuuntelee itse paljon erilaista musiikkia. Esim. David Bowie, Bono, Hendrix ovat olleet aina musiikin suurkuluttajia. Hendrix meni katsomaan jopa bändejä joista ei alunperinkään edes pitänyt.
Sitten toi jonkun heittämä ajatus että hyvä kun jyvät karsiutuu akanoista ja määrätietoisimmat muusikot jaksaa painaa pitkää päivää. Musta se ei ole mikään ilon aihe, kun monet tosi lahjakkaat taiteilijat just meinaa karsiutua pois alkumetreillä, riitaantua, masentua, juoda ittensä hengiltä yms. Ja sitten esim. Suomessa ne ketkä ei koskaan väsy on sellaisia iloisia, sopuisia ja energisiä työjuhtia kuin Popeda, Yö, tai Tommi Läntinen. Siis omassa genressään kukin kai pätevä(?) tavallaan, mutta kyllä jotain syvyyttä puuttuu musiikin maailmasta jos kaikki joilla on elämässä ongelmia tippuu sieltä pois. Tästä tullaankin siihen että kannattaa miettiä miten voi auttaa sitä reppanabändikaveria, joka yrittää sotkea elämänsä ja jättää musiikin tai pahimmillaan koko maailman kolmen levyn jälkeen, tai jopa paljon aikaisemmin.
"..laulaa kauniimmin kuin kukaan onnellinen koskaan voi" -Tuomari Nurmio
"Kaikki musiikki on paskaa, ja jazz on ihan paskaa" | |
Ultrasonido: Toinen asia mitä mietin on tuo "tuhoaa musiikin"-määritelmä. Se tuon aloituksen pohjalta tuntuu tarkoittavan sitä että musiikin laatu heikkenee, sen tekemisessä ei olla niin tehokkaita ja päämäärätietoisia kuin voitaisiin ideaalitilanteessa olla, toisin sanoen tulos huononee ja sitä että yhteistyön ilmapiiri kärsii. Toki me kaikki toivottaisiin että ne jolla on jokin tietty kiinnostus ja lahjakkuus, saisivat paljon aikaiseksi sen asian puitteissa. Kuitenkin ajatus siitä että taiteeseen, musiikkiin ja sen luomiseen asetettaisiin samanlaisia lähtökohtia, mittareita ja odotuksia kuin vaikkapa pörssiyhtiölle, on hiukan vastenmielinen, tai ainakin hieman liian rationaalinen. Luovuudessa kyse on kuitenkin paljolti myös tunnemaailmasta. ja eipä se pörssiyhtiöiden ja tehtaiden tehokkuuden malli lopulta edes taida lisätä musiikin laatua, tai määrää. Lisänneekö se tuottavuutta ja laatua pitkällä aikavälillä edes suuryrityksissä, ihmisiä kun niidenkin työntekijät ovat.
Ja en tarkoita sanoa sitä että bändissä ei tarvi saada mitään tehtyä, päin vastoin. Musiikin luomiseen ja ylipäätään luomiseen vaan tuntuu minusta liittyvän tai ainakin sopivan sellainen ilmapiiri ja elämän paradoksi(Tommy Hellsten-tyylisesti), jossa ihminen ja taide itsessään ovat jo ennen syntymäänsä enemmän ja arvokkaampaa kuin kaikki se mitä lyhyen elämän aikana saadaan aikaiseksi, ja kun päästään henkisesti eroon pakosta saada jotain aikaiseksi, saadaankin pakosti jotain aikaiseksi.
Asetettiinpa musiikissa onnistumiselle mitkä hyvänsä kriteerit, ehkä jopa ulkomusiikilliset kriteerit, niin jos kuvittelisimme että motivaatiohäiriö yhtäkkiä poistuisi ihmiskunnasta kokonaan, niin tämä onnistuminen paranisi ja tulos olisi erityisen merkittävä varsinkin Suomessa. Minusta meillä on kohtalaisen musikaalinen kansa ja ehkä jopa kohtalaista parempi musiikkikoulujen taso. Meillä on myös kehittynyt kirjastolaitos ja meillä on totuttu harrastamaan musiikkia laajasti. Minusta on selvää että juuri motivaatiohäiriö on tärkein syy siihen etteivät tulokset ole toistaiseksi tämän paremmat.
Millaisen mittarin tahtoisin sitten asettaa musiikkiharrastuksessa onnistumiselle? Mittareita on paljon mutta yksi tärkeimmistä varmasti olisi yhteissoittotaidon omaksuminen, sellaisen yhteissoittotaidon joka aidosti ottaa muut muusikot huomioon eikä vain pelaa roolipeliä omassa b-pisteympyrässään. Sellainen onnistuminen johtaisi myös musiikillisen taidon eri osa-alueiden keskinäisten suhteiden järkevään hahmottamiseen, millä taasen olisi vuorenvarmasti itsetuntoa ja psyk-puolen terveyttä kohentava vaikutus, joka saattaisi näkyä jopa kansanterveystilastoissa.
Tällä en tarkoita että kaikki taide olisi mielestäni hyvää tai että suotuisa onnistuminen tuottaisi automaattisesti myös hyvää taidetta, mutta parempaan suuntaan asiat silti kehittyisivät silläkin osastolla aivan vuorenvarmasti.
On oikeastaan samantekevää kuinka päämäärätietoinen bändi on jos se tekee asioita oikein. Jos se tekee asioita väärin, se voi saavuttaa jonkinlaisen suosion tai elannon mutta kriisiytyy turhan äkkiä eivätkä sen musiikilliset tekemiset todennäköisesti kestä kovinkaan kauaa. Oikein ja väärin tekemisen ero pysyy samana puhuttiinpa palkollisorkestereista tai vapaaehtoispohjalta toimivista harrasteyhtyeistä. Oikein tekemisestä syntyy jotain todellista, väärin tekemisestä jotain mikä ei ole mistään kotoisin. Olisikin toivottavaa että muusikot motivoituisivat laajasti tekemään asioita juuri oikein.
This song has been a nightmare for me, as much as it's been for You. (Captain Sensible) | |
Plussa aloittajalle!
Tää on kyllä niin totta. "Hyviä" treeneistä pois olemisen syitä joita on omalle uralle sattunut:
-Pitää nostaa perunat
-Pitää laittaa jääkaappi veneeseen
-Olin jos tulossa mutta tuli muuta
Rok rok | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
