| Aihe: Maailman sitkein, ei koskaan menestynyt bändi | |
|---|
|
AtukkA: Miusta Fugazi on aika sitkeä kaikkine punk-etiikkoineen. Mainio yhtye, heitti helkkaristi kovaa keikkaa yli kymmenen vuotta eikä koskaan noussut mihinkään mainstreamsuosioon.
Motörhead on toki sitkeä pändi ja uriah heep myös, mutta miusta on vähän väärin sanoa ettei ne olisi koskaan menestyneet. Niillä on ollu selkeitä huippuvuosia ja niitten nimet tuntee kaikki. Eikä Uriahi muutenkaan ole kovin sitkeä, kun siinä on käsittääkseni miehitys vaihtunut useasti.
No tuo menestymättömyys on suhteellista. Onhan Heeppi myynyt yli 30 miljoonaa levyä maailmanlaajuisesti. Mutta joku Pink Floyd on myynyt yhtä levyä enemmän kuin tuon 30 miljoonaa. Ja kyllä Heeppiä voi hyvin sanoa työn sankariksi. Yhtään taukoa ei ole bändi pitänyt koko sen 40-vuotisen uran aikana. Kitaristi Mick Boxille tästä lankeaa suurin ansio. No, kerran kahden viikon ajan Mick ryyppäsi kun bändi oli taas kerran palasina 80-luvun alussa. Mutta sen jälkeen on keikkaa tehty, soitto soinut ja levyjä pukattu ulos. Olen tietysti puolueellinen Heepin suhteen, mutta en halua dissata muitakaan pitkän linjan kulkijoita, joilla on olleet nämä upsit ja daunsit.
Ou jee soo ist das leeben |
|
Voisin itse ottaa puheeksi ainoan power metal yhtyeen, josta olen suuremmin pitänyt: Virgin Steele. Koskaan ei ole iso juttu ollut ja vahvaa materiaalia on pukannut vuositolkulla. Käsittääkseni kirjoittivat uuden levytyssopimuksenkin tässä vasta. Tämä nyt ei niin helpostiymmärrettävää metallinsukuista musiikkia ole välttämättä noin niinkun yleisellä tasolla, mutta hienoa että on Defeis jaksanut pakertaa. |
|
Y&T
Esikuva monille jenkkiläisille kasarihevibändeille. 70-luvulta asti toiminut eikä koskaan breikannu kunnolla. |
|
Mites toi Marillion? Itselle ainakin tuli otsikosta mieleen. |
|
Emitt Rhodes ja The Merry-Go-Round olisi sikäli hyvä valinta, mutta aika Maccaahan suurin osa niiden kamasta on. Loistavaa musiikkia, ei sillä.
The Pretty Thingsiä äänestäisin kuitenkin. Aikansa hurjin yhtye, jonka jäsenet ovat kokoonpanomuutoksistakin huolimatta olleet aina joltakin osin taitavia. Dick Taylor on ehkä koko kuusikymmenluvun aliarvostetuin kitaristi.
Tämän lisäksi Prettarit pyrkivät jatkuvaan kehitykseen, ja onhan se kahden ekan brittibluesväännön kuuntelemisen jälkeen aika hätkähdyttävää kuunnella Emotionsin hypnoottista taidepoppia jousineen päivineen. Hieno yhtye.
"But I love that dirty water - Boston you're my home." |
|
No, ketkä minut tuntee, tietää kantani: Wishbone Ash.
70-luvulla jotensakin julkisuudessa, vaan siitä eteenpäin
on ollut aika hiljaista. Bändi sen kun puurtaa toistasataa
keikkaa vuosittain. Historiaan liittyy nyt jo palan verran
suomalaisiakin kitaristeja. Ikijäsen Andy Powell saman
sortin sitkeä mies kuin Heepin Mr. Box.
Ensi viikolla menen 40-vuotispartyyn. Muita suomalaisia
tulossa, niitten suomalaiskitaristien lisäksi? :-P
"The company you keep is the measure of a man." |
|
Suurinpiirtein kaikki suomalaiset jazzkokoonpanot kuuluu tähän kategoriaan. En viitsi edes luetella bändejä, joita tulee ja menee kenenkään huomaamatta. Eikä huono menestys todellakaan johdu soittajien surkeudesta tai musiikin laadusta.
Mutta nehän ei olekkaan pullollaan niitä maikkarista tai aidolssista tuttuja Kikka ja Teuvo Asikaisia. Niitä, jotka vaan lihottavat pelkästään levy-yhtiön tiliä yhden vuoden tähdenlentoina. Hyvä musiikki tuntuu kiinnostavan aidosti vain harvoja.. |
 oo-p
07.05.2009 00:26:45 | |
|
Suomesta jos etitään niin kyllä se lienee 22-Pistepirkko. Vuodesta 1980 samalla kokoonpanolla, tauotonta työtä. ..Nyttemmin se tosin on poikinut aika kovan kulttimaineen.
Sama pätee myös tyrnävän Jolly Jumpersiin, joskaan ei aivan samassa mittakaavassa kuin pirkkoihin..
Ja molemmat ovat aivan parhaita.
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! |
|
Manilla Road ja Pentagram tulee näin äkkiseltään mieleen. Pentagram alotteli jo 1970-luvun alussa, ja Manilla Road jotakin vuosia myöhemmin, kuitenkin 70-luvun puolella.
Manilla Roadista en tiedä, onko kaupallista menestystä varsinaisesti tavoiteltukaan, mutta käsittääkseni Pentagram jossain vaiheessa yritti ihan tosissaan päästä huipulle siinä kuitenkaan onnistumatta. Nykyään molemmat bändit nauttii jo aika kovan tason kulttisuosiota.
Toisaalta taas, eipä tuo kiinnosta, onko bändi EMI:llä tai Sony BMG:llä jos musiikki on helvetin hyvää.... yleensä se on vaan hyvä homma kun Bob Rockit sun muut pitää näppinsä erossa levynteosta. |
|
Rainer Frilund: No, ketkä minut tuntee, tietää kantani: Wishbone Ash.
70-luvulla jotensakin julkisuudessa, vaan siitä eteenpäin
on ollut aika hiljaista.
Onkos nämä saaneet jotain hyvää aikaan vielä 70-luvun jälkeen? Argus on tietenkin täydellisyyttä hipova levy, mutta kaikki muu matsku mitä olen bändiltä kuullut on ollut todella mielenkiinnotonta shittiä. Heitäpäs suositusta.
if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing |
|
aksiom: ... mielenkiinnotonta shittiä. Heitäpäs suositusta...
Paha suositella, noilla kannanotoilla.
Käy kuuntelemassa sämplejä nettikaupoissa.
sieltä niitä löytyy.
"The company you keep is the measure of a man." |
|
Enuff Z`nuff. Ja on muuten ihan älyttömän hyvä bändi. Ihan timanttisia biisejä ovat saaneet kynäiltyä. Kaikille Beatles/ELO-henkisen musan ystäville voi suositella. http://www.youtube.com/watch?v=V3bC8r-TDCc&feature=related ja http://www.youtube.com/watch?v=94R9EhaeKyg&feature=related Mukana menossa jo vuodesta -86.
Siis, jos sä koko ajan tytsän kanssa jutellessas mietit sitä että "tää on tytsä, mitä mä sanon, tää on tytsä, mitä mä sanon ... jne" niin reisillehän se menee. |
|
Rainer Frilund: Paha suositella, noilla kannanotoilla.
Käy kuuntelemassa sämplejä nettikaupoissa.
sieltä niitä löytyy.
Noilla kannanotoilla? On niitä sampleja kuunneltu, kuten jo mainitsin, ja mielenkiinto ei ole herännyt. Ajattelin että asiantuntijana osaisit suositella jotain takuuvarmaa timanttia kuten Argus ettei tarvitse randomilla tutkia.
if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing |
|
Stryper
Virhe, liian jne..
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.
"She said I dont like Dream Theater that much, but I had a pen, and some paper, so what the fuck..."
-Kevin Moore |
 Lonesome
07.05.2009 22:21:52 (muokattu 07.05.2009 23:17:38) | |
|
aksiom: Noilla kannanotoilla? On niitä sampleja kuunneltu, kuten jo mainitsin, ja mielenkiinto ei ole herännyt. Ajattelin että asiantuntijana osaisit suositella jotain takuuvarmaa timanttia kuten Argus ettei tarvitse randomilla tutkia.
Uskallan heittää pari Wishbone Ash suositusta: Just Testing, New England ja ihan oikeesti kaikki 70-luvun julkaisut. Kun sä tsekkaat yhden lisää susta tulee fani ja sitten pitää saada kaikki... tai sitten ei.
Tässähän tämän jutun sisältö juuri on: On tehty monta levyä ja kiertuetta, mutta se "suuri yleisö" ei lämpene. Jokin mättää, vaikka megafaneja on. Tämä pätee yleensä meikän suosikkeihin, kuten UFO, WA, Y & T, Hoodoo Gurus, Foghat, BÖC, Smithereens, Cheap Trick, Outlaws, Dream Syndicate, Thunder, Big Star (todella legendaarinen alisuorittaja), Pat Travers, Atomic Swing jne.
Tuo otsikko ei koskaan menestynyt tosin rajaa aika monta hetken kultalevykannassa pysynyttä bändiä pois, jos tarkkoja ollaan...
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Lonesome Dave Peverett |
|
Lonesome: Uskallan heittää pari Wishbone Ash suositusta: Just Testing, New England ja ihan oikeesti kaikki 70-luvun julkaisut. Kun sä tsekkaat yhden lisää susta tulee fani ja sitten pitää saada kaikki... tai sitten ei.
Tässähän tämän jutun sisältö juuri on: On tehty monta levyä ja kiertuetta, mutta se "suuri yleisö" ei lämpene. Jokin mättää, vaikka megafaneja on. Tämä pätee yleensä meikän suosikkeihin, kuten UFO, WA, Y & T, Hoodoo Gurus, Foghat, BÖC, Smithereens, Cheap Trick, Outlaws, Dream Syndicate, Thunder, Big Star (todella legendaarinen alisuorittaja), Pat Travers, Atomic Swing jne.
Tuo otsikko tosin rajaa aika monta hetken kultalevykannassa pysynyttä bändiä pois, jos tarkkoja ollaan...
BÖC ja Cheap Trickhän ovat molemmat päässeet nauttimaan välistä ihan suuren yleisön suosiota, Cheap Trick jopa pariinkin kertaan. Mut joo, noi ja eteenkin Hoodoo Gurus, Dream Syndicate ja Big Star ansaitsis paljon suurempaa tunnustusta, mahtavia bändejä kaikki tyynni.
I like music that's more offensive. I like it to sound like nails on a blackboard, get me wild. -James Osterberg |
|
entäs kari peitsamo? silläkin alkaa uraa olla ja kauhea läjä biisejä muttei juuri menestystä musan puolella, ja vielä vähemmän politiikassa |
 kemppma
08.05.2009 10:13:18 (muokattu 08.05.2009 10:14:20) | |
|
seppo i: Suurinpiirtein kaikki suomalaiset jazzkokoonpanot kuuluu tähän kategoriaan. En viitsi edes luetella bändejä, joita tulee ja menee kenenkään huomaamatta. Eikä huono menestys todellakaan johdu soittajien surkeudesta tai musiikin laadusta.
Mutta nehän ei olekkaan pullollaan niitä maikkarista tai aidolssista tuttuja Kikka ja Teuvo Asikaisia. Niitä, jotka vaan lihottavat pelkästään levy-yhtiön tiliä yhden vuoden tähdenlentoina. Hyvä musiikki tuntuu kiinnostavan aidosti vain harvoja..
Taitavat Pekka Pohjola ja Jukka Tolonenkin mennä tähän kategoriaan. Kaikkien ylistämiä, mutta onko kaupallista menestystä tullut ylistysten myötä? En tiedä, mutta eppäilen.
Ou jee soo ist das leeben |
|
hapan: Ja mulle taas UFO. Mutta näissä on molemmissa yksi ylivoimaisen hyvä puoli; Kummastakaan ei tullut Iron Maidenia tai Scorpionsia.
Which is nice.
Jaa. Mulle riittää että bändi tekee hyvää musiikkia. |
|
Semmoisen vantaalaisbändin kuin Skin&Bones voisi kanssa mainita.Ollut kasassa jostain 80-luvulta lähtien.Näin rumpalin päälle kuukausi sitten ohimennen ja treeneihin oli taas matkalla.Muutama plättykin on ulkona. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
