| Aihe: Viiden tähden levyt | |
|---|
 L4t3
22.03.2007 16:19:17 | |
|
King Crimson - In the wake of poseidon
Hienot sävellykset ja loistavat sovitukset. Mielestäni parempi kuin edeltäjänsä In the court of the crimson king. Loistava kokonaisuus, joka ei missään vaiheessa rupea puuduttamaan.
Death - Human
Biisit on täyttää terästä ja Chuckin ääni on uskomattoman karismaattinen. Jo aloitusbiisi potkii teräsmaiharilla kasseille.
System of a down - Toxicity
Ensimmäinen levy mistä oikeasti tykkäsin. Taisin olla kymmenen, kun ensimmäistä kertaa kuulin tämän. Riffit ovat nerokkaita ja persoonallisia. Kokonaisuus on saumaton, eikä täytebiisejä ole. Viihtyy vieläkin kohtuu usein soittimessa.
Decapitated - Organic hallucinosis
Teräksistä tekniikkadödöä puolasta. Mitäpä tähän enää sanoisi.
Sitten on tietty vielä Zeplinit, Kingston Wallit, sun muut Hurriganesit, jotka jo taidettiin aijemmmin mainita. |
|
Kyuss - and the circus leaves town
loistava kokonaisuus, siihen ei kyllästy, teräviä riffejä, rankkaa, groovea, psykedelia, stoneria parhaimmillaan
Amen That.
Give The Mule What He Wants! |
|
Radiohead - OK Computer
Sain kyseisen levyn joskus kersana serkultani, siihen aikaan ei kamalasti musiikki iskenyt jos se ei ollut beach boysiä tms helppoa kuunneltavaa ja sysäsin levyn syrjään ja ihmettelin mitä hehkutusta moisessa tasapaksussa lätyssä oli.
Sitten joskus varmaan lukion alussa kaivoin levyn uudestaan esille ja huomasin pitäväni yhdestä biisistä, siinä vaiheessa kun saman biisin kuuntelu alkoi kyrsimään niin pitihän sitä vaivautua muitakin vähän arvioimaan. Pikkuhiljaa tulin siihen tulokseen että levy on soundeiltaan, kappaleiltaan ja tuotannoltaan yksi parhaista levyistä joita olen ikinä kuullut, kappaleet yhdessä muodostavat täydellisen kokonaisuuden jonka kuuntelemista ei ikinä haluaisi jättää kesken.
Jep, pirkuleen hyvä levy.
Lisäänkin tähän Radiohead - The Bendsin.
Aloitin The Bendsin kuuntelun OK Computerin jälkeen, ja koska tiesin jo entuudestaan että OK Computer on yksi maailman kovimmista levyistä ja olin kuullut Bendsiä arvostettavan yhtä paljon, ei tullut yllätyksenä levyn hyvyys. Soundit ikään kuin edeltävät OK Computerin vastaavia, mutta ovat hieman raaemmat. Melodiat ovat loistavia, ja meininki vaihtelee kauniista herkistelystä(Fake plastic trees) riehuntaan(My Iron Lung). Hieman rajallisista soittotaidoista on luotu todella hienoja sovituksia ja soittokokonaisuuksia. Sanoitukset ovat hyvin omaperäisiä.
Vettä! |
 jhoo
22.03.2007 17:45:05 | |
|
Täytyy vielä tuosta Dark Side Of The Moonista mainita, että kaikki kipaleet viiden tähden arvoisia mutta levy kokonaisuutena ansaitseekin jo sen kuudennen :)
"Jotta voisin paremmin syödä sinut!" sanoi isoäiti ja nauroi, kunnes halkesi. |
|
Äkkiseltään tuli mieleen:
U2: Achtung baby!
Def leppard: Hysteria
Opeth: Ghost reveries
Bloc party: A weekend in the city
Interpol: Antics
Oasis: (What's the Story) Morning Glory?
The Beach boys: Pet sounds
Led zeppelin: IV
The Clash: London calling |
 KTR
22.03.2007 20:32:40 | |
|
Äkkiseltään tuli mieleen:
U2: Achtung baby!
Def leppard: Hysteria
Opeth: Ghost reveries
Bloc party: A weekend in the city
Interpol: Antics
Oasis: (What's the Story) Morning Glory?
The Beach boys: Pet sounds
Led zeppelin: IV
The Clash: London calling
Mutta miksi? |
|
Pink Floyd - Animals.
3 erinomaista biisiä ja "bookendeinä" Pigs on the wing pt.1 ja 2. Levy alkaa mukavalla akustisella rallattelulla, mutta sitten aurinko menee pilveen ja kyyninen tunnelma alkaa. Tunnelma on tuosta kyynisyydestään huolimatta aivan loistava ja levyn päättää vielä samanainen rallatus kun alussa. Ei kai tässä ihmeempiä. Gilmourin kitarointi mielestäni parhaimmillaan tällä levyllä ja Roger Waters ehkäpä hulluimmillaan.
"Who are you? How did you get in?" "Well I'm the locksmith and I'm the locksmith" || kalamies#53 >)))> |
|
Pink Floyd - Animals.
Hei näin on kyllä! Hämärä tunnelma ja Gilmourin kitaroinnit nappaa kyllä ihan kympillä.
ding-dong |
 Manicci
22.03.2007 23:12:47 (muokattu 22.03.2007 23:13:22) | |
|
Eric Clapton - Slowhand
Aivan mahtava levy, jokainen biisi biisi on selvästi tehty tunteella, ei sinänsä mitään mullistavia juttuja mutta simppeliä, toimivaa ja letkeää menoa! Erityiskiitos Cale-cover Cocainelle ja Wonderful Tonightille.
How blue can you get? |
|
Eric Clapton - Slowhand
Aivan mahtava levy, jokainen biisi biisi on selvästi tehty tunteella, ei sinänsä mitään mullistavia juttuja mutta simppeliä, toimivaa ja letkeää menoa! Erityiskiitos Cale-cover Cocainelle ja Wonderful Tonightille.
Mulla oli tuo joskus lainassa kirjastosta, ja täytyy sanoa että koko levy meni selaamalla läpi, suurinpiirtein minuutin jälkeen vaihtui kappale. Ei säväyttänyt yhtään, vaikka Plänktonin tuotannosta jonkinverran hyvää kamaa löytyykin muilta osin. |
|
Yngwie Malmsteen - Rising Force
Jaa että mitäkö tästä voisi sanoa? Kiteytettynä: Tyylilajissaan paras ja kaunein albumi. Aloitti Ynkän soolouran rakettimaisesti ja käytännössä loi Neo-Klassisen heavyn genrenä. Randy Rhoads ja Blackmore kyllä käyttivät klassisia vivahteita soitossaan, mutta Yngwie aiheutti vallankumouksen. Tämä on se levy joka loi Yngwie-fanien legioonat 80-luvun puolivälissä. Levyltä ei löydy edes yhtään "ihan hyvää" biisiä, vaan koko levy on täytty timanttia. Mielestäni kirkkaimpana niistä hohtaa Neo-Klassisen heavyn "The-biisi", Far Beyond the Sun. Mahtava lähes 6 minuuttinen pläjäys tarjoilee parasta Ynkkää; klasaripuolta, vähän bluussahtavampaa menoa ja trademark kitara-syna soolottelua Jens Johanssonin kanssa. Tämän levyn tasolle ei Yngwie itse, saatikka kukaan muukaan kitaristi ko. genressä ole päässyt, enkä usko että tulee pääsemäänkään. Ei tähän oikeastaan muuta voi sanoa, se vaan on NIIN loistava.
Kerrankin on jotain, mistä voi sanoa: The Original - And Best!
Dive now, work later |
|
Täytyy vielä tuosta Dark Side Of The Moonista mainita, että kaikki kipaleet viiden tähden arvoisia mutta levy kokonaisuutena ansaitseekin jo sen kuudennen :)
Siellä on semmonenkin "biisi" kun On The Run;). Ei ehkä kuitenkaan yksinään viiden tähden biisi, mutta palvelee kokonaisuutta. On paljonkin levyjä, jotka ovat kokonaisuutena takastellen viiden tähden mestariteoksia, mutta ei niinkään biisi biisiltä seulottuna.
"Safe sex, safe music, safe clothing, safe hair spray, safe ozone layer. Too late! Everything that´s been achieved in the history of mankind has been achieved by NOT being safe..."
- Lemmy Kilmister |
 Torniojaws
23.03.2007 12:03:30 (muokattu 23.03.2007 12:05:37) | |
|
Harvassa ovat Täydelliset levyt, mutta kyllä niitäkin muutama löytyy levyhyllystä. Keskityn siis nimenomaan levykokonaisuuksiin, en sellaisiin levyihin joissa on paljon hyviä itsenäisiä biisejä - samantien voisi sillä perustein melkein listata Greatest Hits -tyylisiä levyjä:
Ulver - Perdition City
Aivan loistava tunnelma koko levyn ajan. Sellainen hämärän utuisa pohjoinen kaupunki tammikuun pimeydessä ja lumimyrsksyssä. Levy etenee erittäin mukavasti ja turhia biisejä ei ole. No, biisejä ja biisejä, periaatteessahan levy on yksi kokonaisuus.
Front Line Assembly - Millennium
Tajutonta elektrotykitystä koko levy sopivan synkeässä maisemassa. Mukava Blade Runnerin ja Hellraiserin sekoitus tunnelmalta ja fiilikseltään. Loppupään kaksikko This Faith ja Sex Offender luo aivan loistavan kontrastin keskenään musiikillisesti. Jos tällä levyllä ei pääse tulevaisuuden dystopiatunnelmiin, niin ei sitten millään.
Arcturus - The Sham Mirrors
Levyn alusta loppuun säilyy mahtava avaruuskarnevaalitunnelma matkalla kohti tuntematonta. Tunnelma pysyy sopivan kierona alusta loppuun ja loppuhuipennos Radical Cutista For to End Yet Againiin on oikein majesteettinen.
Dargaard - In Nomine Aeternitatis
Jylhä Draculan kirjaversion tunnelma koko levyn ajan, aivan kuin tumman myrskyisen kalliorannikon reunalla katsellen myllerrystä horisonttiin, ja talvi tulee vähitellen jäädyttäen kaiken.
Delerium - Spiritual Archives
Suunta on auringonlaskun aavikoille jonnekin kaukoitään. Syvimmältä aavikolta löytyy kuitenkin jokin maan ulkopuolinen tekninen rakennelma.
Evergrey - In Search of Truth
Tässäkin on loistava tunnelma koko levyn ajan, sen voi lähes nähdä kuinka avaruusolennot hallitsevat henkilöiden elämää. Koko levyn kaari on melkolailla täydellinen.
Laibach - WAT
Koko levyn on kunnon vallankumoustunnelma meiningissä ja sopivan militantti ote vain vahvistaa sitä. Yksinkertaisesti loistava.
Raison d'Être - The Empty Hollow Unfolds
Heti levyn alusta lähtien ollaan oikein synkeässä ydinsodan jälkeisessä maailmassa, eikä mitään ole enää jäljellä. Pelkkää aavikkoa ja raunioita. Myrsky paukkuu horisontissa.
E:
Heh, kahdeksasta levystä vain kaksi on metalliksi luokiteltavia :) |
 HaloOfFlies
23.03.2007 13:23:47 (muokattu 23.03.2007 13:43:45) | |
|
Lisää viiden tähden levyjä
Björk - Debut
Tätä kuunnellessa menee suorastaan sanattomaksi. Miten joku voi tehdä näin täydellistä ja ainutlaatuista musiikkia? Voisi jopa sanoa että vuonna 1993 kun tämä ilmestyi niin se oli vallankumouksellinen suorastaan. Avauskappale Human Behaviour groovaa kuin mikäkin ja Crying vaan heittää lisää vettä kiukaalle. Kaiken kruunaa Björkin uskomaton ääni. Big Time Sensuality, Violently Happy, One Day, Play Dead... levy on täynnä ässäbiisejä! Täydellinen paketti.
David Bowie . Ziggy Stardust
Mitä tästä sanoisi semmoista mitä ei jo olisi sanottu? Rock-historian merkkipaaluhan tämä on ja täynnä loistavia kappaleita. Levyn lopetuskolmikko(nimibiisi-Suffragette City-Rock And Roll Suicide) on yksi parhaita ikinä, aloitusnelikko (Five Years-Soul Love-Moonage Daydream-Starman) on niin ikään yksi parhaita ikinä. Klassikko ja mestariteos jota ajan hammas ei pure.
Cream - Disraeli Gears
Yksi oleellisimmista albumeista progen ja heavyn syntyhistoriassa ja määritteli omalta osaltaan kitaransoittoa yhdessä Hendrixin Are You Experiencedin kanssa. Rockin suurteoksia ehdottomasti.
Cypress Hill - Black Sunday
Maailman parhaita rap-albumeita minun kirjoissani. Levy joka osoitti että valkoihoisetkin pystyvät tekemään loistavaa ja uskottavaa rap-musiikkia. Ei tämmöisiä rap-levyjä enää tehdä, jotka kolahtaisivat näin kovaa kuin tämä levy. 90-luvun merkkiteoksia.
Valmistauduttiin viikko tähän peliin, ja sitten kaikki on viidessä minuutissa ohi, kun Napoleon ratsastaa paikalle. S.M.A.K.-jäsen #5 |
|
Pantera: Cowboys From Hell
Pantera: Vulgar Display Of Power
Pantera: Far Beyond Driven
Pantera: The Great Southern Trendkill
Reinventing The Steeliä en uskalla mainita, koska en ole tuohon levyyn juurikaan tutustunut.
Lisäksi:
Red Hot Chili Peppers: Blood Sugar Sex Magic
Red Hot Chili Peppers: Mother's Milk
Hurriganes: Roadrunner
Tarvitseeko mitään näistä perustella???
Ite katoin eilen sitä ja siinä luki HZ joten repikää siitä!
Saatko tuosta crybabystä terävää ääntä vai pehmeää?
-M4ss3 m/ |
|
Pantera: Cowboys From Hell
Pantera: Vulgar Display Of Power
Tarvitseeko mitään näistä perustella???
Kyllä! Iteltä löytyy nuo kumpikin mutta joitain biisejä lukuunottamatta on nuo levyt aika mitäänsanomattomia, munsta. |
|
Kyllä! Iteltä löytyy nuo kumpikin mutta joitain biisejä lukuunottamatta on nuo levyt aika mitäänsanomattomia, munsta.
Molemmilla loistavia yksittäisiä biisejä, mutta kokonaisuus on niin hyvä, että kuunnellessa ei ole mitään tarvetta skipata yhtään biisiä, ne vähän heikommatkaan eivät sieltä erotu.
Levyn alut loistavia (varsinkin Vulgarilla), sitten ehkä vähän taso laskee, ja molempien levyjen lopusta löytyy timanttiset biisit (By Demons Be Driven ja Message In Blood).
Ainut pikku miinus, että häviävät uudemmille Panteroille soundeissa.
Ite katoin eilen sitä ja siinä luki HZ joten repikää siitä!
Saatko tuosta crybabystä terävää ääntä vai pehmeää?
-M4ss3 m/ |
|
Siellä on semmonenkin "biisi" kun On The Run;). Ei ehkä kuitenkaan yksinään viiden tähden biisi, mutta palvelee kokonaisuutta. On paljonkin levyjä, jotka ovat kokonaisuutena takastellen viiden tähden mestariteoksia, mutta ei niinkään biisi biisiltä seulottuna.
Rehellisesti sanottuna en tiedä kappaletta joka kuvaisi paremmin stressiä. Aivan mahtava kappale tuokin. |
|
Ainut pikku miinus, että häviävät uudemmille Panteroille soundeissa.
Niin, eikös ainakin vanhemmilla ollut trankkuvehkeet? Ja noista levyistä vielä, että jos siellä on vähänkin heikompia hetkiä, niin eihän se silloin ole täydellinen? :) |
 nahkalipsi
23.03.2007 16:22:16 (muokattu 23.03.2007 16:22:30) | |
|
Ei ole kuin yksi, ja se on GN'R:n Appetite. No, Dark side of the moon on lähes täydellinen.
Roses are red, violets are blue. All by base are belong to you |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
