| Aihe: Kun soittaminen ei enää motivoi | |
|---|
|
Tympee Huttunen: Mikäs siinä voisi motivoida, jos ei bändin kanssa soittele ja keikkaile? Tee omaa musiikkia ja äänitä?
Hauska palata samaan yli kymmenen vuoden jälkeen. Siihen mahtuu tuhansia keikkakilometrejä, varmaan joku sata keikkaa, kymmeniä biisejä ja useita julkaisuja. Nyt on taas seesteisempi hetki, mutta ehkä kohta taas lähtee. On tässä musiikissa jotain hauskaa kun sitä jaksaa vuosikaudet tehdä ilman minkäänlaista aineellista korvausta :) |  JudeJude
12.07.2017 16:06:14 (muokattu 12.07.2017 16:07:11) | |
|
Mun musiikillisen elämän laatu on parantunut railakkaasti tän elämänviisauden myötä:
"Soita, soita ja soita. Jos soittaminen ei saa sinua nauramaan, älä soita. Syö silloin herkkuja ja soita taas."
-Mestaripelimanni Oiva Järvinen
Nyt oon taas vaihteeksi siinä herkkujensyömisvaiheessa, mut jossain vaiheessa se nauru tulee aina takas! Voi mennä vuosi tai pari mutta sieltä se aina tulee kun ei pakota.
"Kaikki jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat useimmiten neuvottomia." -Anton Tsehov, Romaani bassoviulusta | |
Nyt on taas ihme suvantovaihe menossa. Kattelee uutta gearii päivittäin mutta keppiä ei käteen saa otettua. Samoin kielten vaihtokin tuntuu pakkopullalta. Ei vaan jotenkin lähe. Vittu.
Siis onko muita kuin V-mäisiä kitaroita? | |
Ja vastaan heti seuraavaan päinvastaista. Nyt taas motivoi. Parit onnistuneet treenit pohjalla, neljä uutta demotettua biisiä kämpiltä. Pariin keppiin puhdistukset ja otelaudan öljyämiset sekä tietenkin uudet kielet. Taas soi ja kuulostaa korvaan karkilta. Uutta sävellystäkin on tehty ja vanhoja aihioita kirjotettu mm. Uuteen vireeseen uusin koukuin. Nyt nappaa taas. On tää merkillistä.
Siis onko muita kuin V-mäisiä kitaroita? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
