Yleistä keskustelua musiikista ›

Blue moon: Internet, kirjat, lehdet... Mun mielestä maailma on tietoa täynnä, jos sitä vähänkin viitsii etsiä.
 
Varoittelin vain Suomen nuorisoa että ei ehkä pidä mennä suinpäin sinne levyhyllylle vaan pyytää neuvoa joltakin joka tuntee alan.
 
Omat suuret musiikilliset rakkauteni ovat mustalaismusiikki & itä- ja eteläeuroopan kansojen kansanmusiikit, rähinärock (MC5, Tehosekoitin, Stray Cats, Rolling Stones yms..) ja vanha suomalainen iskelmä (Olavi Virta, Tapio Heinonen, Hiski Salomaa, Tapio Rautavaara, yms..). Sitten on yksittäisiä hyviä kappaleita tai artisteja muistakin genreistä mutta en ole yhtä paneutunut kuin nuihin. Omasta mielestäni tuo on aika laaja musiikkimaku mutta onhan tuokin euroopan ja länsimaisen populaarikulttuurin ympärille painottunutta.

Lueskelen juuri Tampereen etnomusikologian pääsykoekirjoja niin huomaa että musiikki ei todellakaan ole mikään universaali kieli. Maailmassa on älyttömästi vaikka minkämoisia musiikkikulttuureja mistä täällä kasvanut ei heti ainakaan ymmärtäisi tippaakaan.

Iso-Jaakko: Varoittelin vain Suomen nuorisoa että ei ehkä pidä mennä suinpäin sinne levyhyllylle vaan pyytää neuvoa joltakin joka tuntee alan.
 
Juu ja aiheeseen liittyvään, asiantuntevaan kirjallisuuteen perehtyminen siinä kuuntelun lomassa syventää kuuntelukokemusta huomattavasti jos tosiaan haluaa johonkin genreen paremmin tutustua.

Minä olen taas sitä mieltä että 80-luvulla tehtiin paras musiikki ja nykyisistä bändeistä ei nappaa juurikaan muu kuin Hellacopters. (Onneksi Gamma Ray levytti ekan levyn '89 :)
 
Ja rokkia kuuntelen, joskus myös hieman rankempaa. Maidenissä menee kuitenkin raja. Tosin myös folk ja jonkin asteinen kantrimusiikki on aina hienoa kuunneltavaa. Poppia ei jaksa, teknoa ei ymmärrä jne. Eikä yleensä edes jaksa innostua jos joku tuo uuden cd:n kuunneltavaksi.
 
btw, vaikka suomirokkia tulee myös hieman kuunneltua, Yötä en sitten jaksa ymmärtää saatikka kestää. Mikä helvetti siinä on niin hienoa? meni hieman ohi aiheen mutta kumminkin

Mitenkähän saisi ihmiset ymmärtämään?

Mitenkähän saisi ihmiset ymmärtämään?
 
Lukaisepa ylläsi oleva viesti...ei ne vähemmän avarakatseiset tätä ketjua kartakkaan

Lukaisepa ylläsi oleva viesti...ei ne vähemmän avarakatseiset tätä ketjua kartakkaan
 
Luin kyllä ja siksi kysyinkin. Tuollaisia kun tulee vastaan aika usein, mietin vaan että mitähän niille voisi sanoa?

Luin kyllä ja siksi kysyinkin. Tuollaisia kun tulee vastaan aika usein, mietin vaan että mitähän niille voisi sanoa?
 
Mä olen tosielämässä yleensä hiljaa. Säästyy itse paljolta vaivalta. Ei ne siitä miksikään muutu. Kiinostaa, jos kiinostaa.

Luin kyllä ja siksi kysyinkin. Tuollaisia kun tulee vastaan aika usein, mietin vaan että mitähän niille voisi sanoa?
 
Onko sulla joku missio päällä? :)

Luin kyllä ja siksi kysyinkin. Tuollaisia kun tulee vastaan aika usein, mietin vaan että mitähän niille voisi sanoa?

Ei mitään...jotkut vaan on yhden asian tyyppejä ja mikäs siinä. Meitä on moneen junaan.

Luin kyllä ja siksi kysyinkin. Tuollaisia kun tulee vastaan aika usein, mietin vaan että mitähän niille voisi sanoa?
 
Ei kannata hermostua vaikka kaikki eivät kuuntele monipuolisesti musiikkia. Tietenkin voi soittaa erilaista musiikkia jos kyseinen henkilö siitä vaikka innostuisi tai ainakin voisi laajentaa yleissivistystään.
 
Toisaalta ei ole häpeä kuunnella vain tietyn tyylistä musiikkia. Jotkut ihmiset hakevat musiikista vain yhdenlaista tunnetta. Voi olla myös hienoa syventyä vain yhteen musiikkityyliin ja saada siitä kaikki irti. Jokainen kulkee tyylillään.

Ei kannata hermostua vaikka kaikki eivät kuuntele monipuolisesti musiikkia.
 
Ei se haittaakaan, hyvä jos edes jostain tykkää, ei siinä mitään. Mutta se mikä ärsyttää on jos dissataan jotain vaikka ei asiasta mitään tiedetä. Mitäs siihen sanotte?

Genreajattelussa minua vituttaa uskottavuuden hakeminen tietynlaisen musiikin kautta. Miksi ei saa tunnustaa pitävänsä Olavi Virrasta joutumatta naureskelun kohteeksi? Kaikki tuntuu nykyään alkavan metallista, ja päättyvän siihen (ei sillä ettenkö itsekin sitä jossakin määrin harrastaisi). Musiikkimaku tällä alalla on kovuuden ja katu-uskottavuuden mittari. Tähän liittyen tiettyjen tyylien 'junttimusiikiksi' leimaaminen sieppaa rajusti. Musiikkia kannattaa ainakin yrittää ymmärtää niistä lähtökohdista ja kulttuurillisista näkökulmista, joissa se on syntynyt.
 
Joskus kun tästä tulee puhetta, saa kuulla kommentin: "Kyllä mun musiikkimaku ainakin on tosi laaja! Mä kuuntelen deathmetallia, blackmetallia, trashmetallia ym. ym." Tulee väistämättä hymy huuleen. Ymmärrettävää on että kaikki ei uppoa, mutta leimautumisen pelosta kiinnostavaan genreen tutustumatta jättäminen viestii melko suppeasta maailmankuvasta ja kehitysasteella sätkivästä itsetunnosta.

Bonham: Kai se ainakin nuoremmilla on vähän sakin paine, eli pitää olla hip ja kuunnella sitä mitä muutkin tai sitä mikä on in.
 
Koen asian olevan hieman eritavalla ainakin itseni kohdallani, minusta on mukavaa kuunnella bändiä mitä koko kaveripiiri ei kuuntele, joskus kuuntelusta menee se tietty hohto siinä vaiheessa kun joka toinen kadulla kulkeva kuuntelee kyseistä bändiä. Toisaalta fani on aina fani ja erottuu niistä jotka ostavat kokoelma levyn ja tuntevat vain suurimmat hitit.
 
Sanoisin kuuntelevani musiikkia aika laidasta laitaan, lähinnä fiilis pohjalta. Esim. kesällä tulee kuunneltua "letkeetä kesämusaa" ja talvella usein jotain synkempää.
 
Yksin genre kuitenkin on ylitse muiden, levyhylly kun on puolillaan suomirockia...

Mikä hemmetin sakin paine? Asunko minä ihan pajukossa vai miksen ole koskaan huomannut minkäänlaista "sakin painetta" musiikin saralla?!
 
Kyllä se on ihan todellista. Ainakin pikkukylässä josta minä olen kotosin oli friikki ja kummajainen jos musiikkimakuun kuului jotain muuta kuin räppi, eurohumppa ja suomirokki.
 
Tuli muutamaan kertaan huvittavasti huomattua keskiverto räppäreiden ja muiden listaihmisten takinkääntökyky: Joskus 90-luvun alussa yläasteella, ennen Very-levyn ilmestymistä, kun diggailin Petshop Boysseistä, niin se oli muiden mielestä vaan homojen musaa. Seuraavalla viikolla Go West rupes soimaan radiossa ja kaikista tuli Pettari faneja :D.

Jabbe : Mitenkähän saisi ihmiset ymmärtämään?

 
Pitäisikö hampaat irvessä kuunnella sellaista musiikkia josta ei yksinkertaisesti pidä? Töissä sattuu olemaan Nova päällä joka päivä 8h, joten nämä uudet poppis-kappaleet tulee sieltä ammennettua. YleX:ää ei tule kuunneltua kuin lauantaisin puoliltapäivin, joten sieltä ei näitä uusia hip-hop juttuja oikeen kuulu. Eikä sen väliä. Ei kolahda, niin ei kolahda. Jos tämä tekee minusta mielestäsi huonomman ihmisen, niin pyydän kovasti anteeksi.

Pakko ei ole muu kuin kuolema. Jos tykkää monenlaisesta musiikista, hieno juttu. Jos omistautuu tietylle alueelle, silti hieno juttu, tyyppi tietää varmasti enemmän aiheesta kuin keskiverto sukankuluttaja ja on tyytyväinen.
 
Itse olen opportunisti musiikin maailmassa. Tai ainakin pyrin aina löytämään ne hyvät puolet kaikesta. "Joo, ihan kiva bassokuvio tässä on... onks se tehty koneella...? Vau, ei tuollaista itse kyllä osaisi..."

Ei ole kellään tällasta tullu vastaan vaikkapa:
 
- Ai, sulla on tossa joku biisi vai?
- Joo, tää on tosi hyvä. Tää on sellasta jatsia.
- Ai, se on jatsia? No ei se sit voi olla hyvää.
- Kuuntelisit nyt ensin, varmasti tykkäät.
- Emmä ku se o jatsia, se on iha paskaa.
- Ethän sä ole edes kuullu sitä..
- Vittu ku se on jatsia nii emmä tykkää siitä. En halua kuunnella!
jne jne.
 
Anteeksi nyt vaan, mut mua tällanen ainakin vähän ottaa päähän. :)

Ei ole kellään tällasta tullu vastaan vaikkapa:
 
- Ai, sulla on tossa joku biisi vai?
- Joo, tää on tosi hyvä. Tää on sellasta jatsia.
- Ai, se on jatsia? No ei se sit voi olla hyvää.
- Kuuntelisit nyt ensin, varmasti tykkäät.
- Emmä ku se o jatsia, se on iha paskaa.
- Ethän sä ole edes kuullu sitä..
- Vittu ku se on jatsia nii emmä tykkää siitä. En halua kuunnella!
jne jne.
 
Anteeksi nyt vaan, mut mua tällanen ainakin vähän ottaa päähän. :)
 
On tullut vastaan. Eräs kaverini kieltäytyy hyvin usein kuuntelemasta "minun" musiikkiani. Tosin kyllä varmaan itsekin tulee joskus noin tehtyä. Joskus taas tyydyn kuulemaan, mutten kuuntele. Pointtini on siis, että johonkin vieraampaan musiikkityyliin pitää itse omatoimisesti tutustua, koska se tavallaan vaatii juuri sen "oikean hetken" milloin siihen jaksaa keskittyä ja etsiä niitä kivoja puolia.

Jabbe : Ei ole kellään tällasta tullu vastaan vaikkapa:
 
- Ai, sulla on tossa joku biisi vai?
- Joo, tää on tosi hyvä. Tää on sellasta jatsia.
- Ai, se on jatsia? No ei se sit voi olla hyvää.
- Kuuntelisit nyt ensin, varmasti tykkäät.
- Emmä ku se o jatsia, se on iha paskaa.
- Ethän sä ole edes kuullu sitä..
- Vittu ku se on jatsia nii emmä tykkää siitä. En halua kuunnella!
jne jne.
 
Anteeksi nyt vaan, mut mua tällanen ainakin vähän ottaa päähän. :)
 
En missään vaiheessa väittänytkään, etteikö kaikissa musiikki tyyleissä ois jotain hienoa. Eikä tässä meikäläisestä nyt varmaan kyse olekkaan mutta kuitenkin. Onhan hienoja poppisbiisejä, paljonkin, mutta kun yleensä ainakin pop-yhtyeillä ne helmet jää siihen yhteen. Poikkeuksena ns. pitkän linjan pop-orkat, kuten Roxette ja vaikkapa Toto (niin no, pop?). Mutta meitä on moneen junaan, meikä jäi vaan asemalle ;)

En missään vaiheessa väittänytkään, etteikö kaikissa musiikki tyyleissä ois jotain hienoa. Eikä tässä meikäläisestä nyt varmaan kyse olekkaan mutta kuitenkin. Onhan hienoja poppisbiisejä, paljonkin, mutta kun yleensä ainakin pop-yhtyeillä ne helmet jää siihen yhteen. Poikkeuksena ns. pitkän linjan pop-orkat, kuten Roxette ja vaikkapa Toto (niin no, pop?). Mutta meitä on moneen junaan, meikä jäi vaan asemalle ;)
 
Sori, mut nyt meni vähän ohi. Miten liittyi lainaamaasi tekstiin? :)