Muusikoiden.net
18.10.2017
 

Etusivulle
Haastattelut
Palaute

Haastattelut: Multimediakonsultit


19.08.2003 - Multimediakonsultit Muusikoiden.net:in haastattelussa.

JL = Jarmo Lundgren (laulu, kitara)
RA = Riku Ahlsten (akustinen kitara)
JS = Jura Sivonen (rummut)
MS = Manne Santala (basso)
MK = Mikko Kuusto (kitara)

MR = Miska Rantanen (kuudes beatle, eli sanoitustallimme vakituinen ulkojäsen)

Muusikoiden.net: Keitä te olette ja mistä tulette? Voisitte kertoa hieman yhtyneenne historiasta?

JL: Multimediakonsultit perustettiin puolivahingossa Turussa pitkään jatkuneen kapakkavisioinnin seurauksena. Alkuperäisen idean takan oli dj Heikki Kiviluoto (bundolo.dogma00.org), joka kerran umpituubassa Dynamossa kehitteli ideaa hc-punk-bändistä, jossa olisi kaksi huutajaa samaan aikaan.

JS: Ei se noin mennyt. Kyseinen tapahtuma oli Arikan Heikin luona Helsingissä erään DDR Rhythm-keikan jatkobileissä.

JL: Hmmm... Jaa, saattaa olla. Olennaista on kuitenkin se, ettei kukaan paikalla olleista ollut ihan selvin päin. Idea oli, että yhtyeen jäsenet olisivat pukeutuneet aina pukuihin, eikä biiseissä olisi vastustettu systeemiä, sotia, eläinkokeita tai sen kaltaisia asioita - kuten hc-punk-biiseissä yleensä. Sen sijaan olisi tiukkaan sävyyn kehoitettu yleisöä menemään töihin, järjestämään elämänsä Nokia Communicatoreilla ja leikkaamaan tukkansa. Bändin nimi olisi ollut Multimediakonsultit.

Aikaa kului, ja idea unohtui, mutta nimi jäi kaivelemaan mieltä. Termi "Multimediakonsultit" pulpahteli tavan takaa kapakkakeskusteluissa esiin. Sitten eräänä iltana Cosmicissa intouduimme eräässä pöytäseurueessa keksimään biisinimiä kyseiselle kuvitteelliselle yhtyeelle. Tästä sessiosta ovat peräisin mm. biisinimet Gordon koodaa flashia, Minä kaadun ja Palaverissa.

Kun oli kappaleiden nimiä, alkoi syntyä sanoituksiakin. Kun sain sanoituksia, väsäsin niihin piruuttani sävellyksetkin. Kun oli biisejä, piti sitten kokeeksi treenatakin. Kun oli treenattu, äkkiä huomasimme, että meillähän on bändi.

Jäsenet haalittiin vanhoista bänditutuista. Käytännössä kokoonpano on lähes sama kuin edesmenneessä Jyrki Kuri & Kommunisteissa 1990-luvun alussa. Jake ja Heikki puuttuvat, ja Mikko on uusi mies. Sitten semmoinen erikoisuus on myös havaittavissa, että minä laulan. Omituisten sattumusten kautta löysin itseni mikrofonin takaa vakituisesti.

Yleisesti ottaen kaikki on tapahtunut todella nopeasti. Ensimmäiset treenit olivat viime vuoden keväällä ja nyt tehdään jo ensimmäistä täysipitkää levyä.

Alun kepeä huumorimeininki on karissut matkan varrella. Välillä olemme huomanneet käsittelevämme aika vakaviakin aiheita - jopa ilman mitään ironisoinnin hakuisuutta.

RA: Huumori on tavallaan sulautunut muun ilmaisun sekaan, eikä ole enää itsetarkoitus, jos se nyt sellainen on koskaan ollutkaan. On myös haastavampaa yrittää olla hauska olematta samaan aikaan hölmö.

Muusikoiden.net: Miten kuvailisitte musiikkianne?

JL: Hiukan jos kärjistää, voisi sanoa, että teemme modernia työväenmusiikkia. Valtaosa biiseistämme kertoo työntekoon liittyvistä asioista: vapaa-ajan katoamisesta, vieraantumisesta, tarkoituksettomista palavereista, jne.

MR: Voisi tosiaan sanoa, että teemme modernia työväenmusiikkia - modernista työväestä. eli ihmisistä, joilla ei ole omaa paikkaa tai omia iskulauseita vaan heistä, jotka on ripoteltu sinne tänne ja jotka testaavat käytännössä työelämän teoriat. kaikille on yhteistä hienoinen toivottomuus tulevaisuuden ja työn mielekkkyden suhteen.

JL: Mitä tulee soundiin... Yritän välttää termiä "suomi-rock", mutta vaikea mitään muutakaan yhtä termiä on tähän hätään keksiä. Musiikilliset vaikutteet tulevat (jotain Kauko Röyhkää lukuunottamatta) kuitenkin enemmän ulkomailta. Aluksi haimme Violent Femmes -tyyppistä rujoa soundia, mutta sitten löysin kitaravahvistimestani särönappulan. Meno on mennyt vaivihkaa yllättävänkin rokiksi. Vaikutteita otetaan mistä milloinkin sattuu huvittamaan. Luotamme siihen, että meidän soittaminamme musiikkimme kuulostaa aina meiltä, oli se sitten katurokkia tai homopoppia.

JS: Kyllähän musiikki tosiaan on hieman rokittunut, mutta mainittakoon vielä että rokittuminen on humoristispohjaista. Mielestäni musiikin ja soittamisen päälähtökohta tulee olla se että itsellä on hauskaa. Elvistelemällä, rokkikukkoilemalla ja reteilemällä huvitamme pääasiallisesti kaiketi itseämme. Enkä tarkoita nyt pelkästään ulkomusiikillista reteilyä. Treeneissä ja keikalla Japin tahattomat/tahalliset rokkifraseeraukset laulussa saavat aina aikaa suhteellisen voimakkaita väänteitä huulikalustossamme.

JL: On se sitten mitä tahansa, emme yritä olla toinen Alivaltiosihteeri tai uusmediaeppunormaali. Kaikki kunnia kummallekin ryhmälle (pidän itse asiassa Eppu Normaalista aika lailla), mutta me emme pyri nokkeluuteen nokkeluuden itsensä vuoksi.

Hmmm... Niin, vaikka käytin termiä "työväenmusiikki", mainittakoon, ettemme ole poliittisesti sitoutuneita tai suuntautuneita bändinä.

RA: Näinä tyylien, genrejen ja epämääräisten scenejen aikoina on enemmän kuin kuvaavaa todeta, että Multimediakonsultit on rock-yhtye.

Muusikoiden.net: Kenelle suosittelisitte sitä?

JL: Musiikkimme sopii kelle tahansa, jota on joskus vituttanut olla töissä.

JS: Ja kenelläkään sellaisella ihmisellä jotka eivät ole töissä ei ole varaa ostaa meidän sinkkua.

MS: Sitä paitsi meidän sinkku on loppuunmyyty joten varattomia ei tässä suhteessa syrjitä (enempää kuin varakkaitakaan).

RA: Miksi se ei sopisi myös sellaisille ihmisille, jotka viihtyvät työssään? Ja niille, jotka katsovat television kaikki talousuutiset. Näkökulman muutos tekee aina hyvää.

Muusikoiden.net: Miten biisienne sanoitukset syntyvät?

JL: Aika usein on mielessä jokin teema, johon sitten kaivattaisiin jonkinlainen teksti. Esimerkiksi Henkilöstöpäällikkö on pelottava nainen on teksti, jonka Mikko kirjoitti kerrottuani hänelle tositapauksen, johon sanoitus perustuu. Näitä biisiteemoja mietin minä paljon, mutta kirjoitan itse vähemmän. Enemmänkin jakelen aiheita muille. Sen sijaan olen tehnyt valtaosan sävellyksistä.

Toisinaan tekstejä tulee myös äkkiarvaamatta tajuttomia määriä. Aksulla erityisesti on näitä luovia kausia, joina uusia sanoituksia tulee kuin automaattikirjoituksena. Hänen sanoitustapansa on enemmän intuitiivinen kuin minun tai Mikon.

Meillä on myös ollut jokunen bändin ulkopuolinen sanoittaja. Aluksi tekstittämisestä innostuneita ihmisiä ilmoittautui meille enemmänkin, mutta matkan varrella vain Miska Rantanen on jäänyt heistä jäljelle. Sanoittajaneliköksi on siis vakiintunut Riku Ahlsten, Mikko Kuusto, Miska Rantanen ja minä - eli Jarmo Lundgren.

RA: Esimerkiksi "Osastopäällikkö Matti" tuli kirjoitettua noin puolessa tunnissa, eikä sitä sen jälkeen ole juurikaan muokattu. Jotkut tekstit melkeinpä kirjoittavat itse itsensä, mutta välillä työstämistä joutuu harrastamaan paljonkin ja usein tuota työstämistä tehdään porukalla sovittamisen ohella, mikä tietenkin on ihan luonnollista.

Omista teksteistäni jotain mainitakseni, mukana on tietenkin runsaasti oikeita, omakohtaisia kokemuksia ja havaintoja, mutta asioiden hienovarainen liiottelu, toisaalla kaunistelu tai jopa suoranainen vääristely kuuluvat kyllä suositeltaviin metodeihin hyvää tekstiä tehtäessä. Niinkuin lehtimies eräässä John Fordin elokuvassa toteaa: "Jos käytettävissä on faktat ja legenda, painakaa legenda!" Eipä sillä, että totuuden kertomistakaan koskaan pitäisi pelätä. Totuus vai sattuu usein olemaan melkoisen ikävystyttävä, joten pieni koristelu on paikallaan.

Muusikoiden.net: Onko musiikillanne jotain (kenties sarkastista) sanomaa mitä haluatte välittää?

JL: Sanomamme lienee "työ ei ole koko elämä", näin hiukan banaalisti kiteyttäen. Siitä kuitenkin on pohjimmiltaan kyse. Ihmisten elämä pyörii häiritsevän paljon työn ympärillä nykyään. Työ on vankila, josta ei voi paeta.

RA: Olen usein pohtinut sanaa "työelämä". Se särähtää hiukan korvaan kaikessa paradoksaalisuudessaan. Nykyään tosin voisi alkaa viljellä vieläkin kauniimpaa kielikukkasta: pätkätyöelämä.

Muusikoiden.net: Ensimmäinen täyspitkä levynne ilmestyy elo-syyskuussa, kertokaa siitä lisää?

JL: Levylle poimittiin osapuilleen kolmenkymmenen biisin varastostamme kaksitoista. Näistä kaksi on instrumentaaleja. (Innostuimme tuommoisista kahden minuutin pikku instrumentaalipläjäyksistä, kun basistimm Manne soitti meille Camper Van Beethovenin ensilevyä. Idea tuntui niin hyvältä, että sehän kannatti varastaa.)

MS: Olen kuullut huhua että joku olisi kehitellyt kahden minuutin instrumentaalibiisin jo ennen Campereita... joten ei me varsinaisesti kai sitten niiltä ideaa pöllitty. Tai ainakin ne pölli ensin.

JL: Ekasta levystämme tulee varmaan aika paljon vakavampi ja aggressiivisempi kuin mitä ihmiset meiltä odottavat. Nokkelat rallit ovat jääneet vähemmistöön. Pohjoissiiven pasaati taitaa olla levyn ainoa kepeää näsäviisasteluosastoamme edustava biisi.

Tuottajamme ja levy-yhtiömogulimme Keno sai meidät myös ylipuhuttua pienten konemausteiden viljelemiseen levyllä. Biiseissä tullaan kuulemaan mm. Commodore 64 -syntikoita, drum&bass-biittiä ja kaikenlaista pientä surinaa. Koneet eivät kuitenkaan ole missään biisissä itsetarkoitus... mutta eivätpä ne ole mikään dogmaattisesti vastustettava kauhistuskaan meille.

MS: Heikki Kiviluotoa lainatakseni: "Tekniikkaahan on käytettävä kun se kerran on keksitty".

JL: Levy kuulostaa kuitenkin erittäin rokilta. Kitaroita on paljon, ja niissä on varsin jyräkkä soundi. Emme kuitenkaan ole ajautuneet nykyään niin trendikkääseen metallisahaamissoundiin. Itse inhoan sellaista soundia, se kuulostaa laimealta. Minusta viimeinen hyvä hevibändi oli Motörhead. Kitaroiden pitää rämistä, ei nylkyttää.

RA: Uskon että levystämme on tulossa hyvinkin kestävä kokonaisuus. Kappaleet saattavat tosiaankin olla vakavahkoja ajatuksiltaan, mutta tosikkomaisia ne eivät ole.

Muusikoiden.net: Mikä motivoi musiikin tekoon?

JL: Jaa-a. En osaa muiden puolesta sanoa, mutta itse olen huomannut, että palaan aina tietyissä muutaman vuoden sykleissä takaisin musiikin väsäämiseen. Sen lähemmäs viidentoista vuoden aikana, kun olen rokki- ja konebändeissä heilunut, olen monesti lopullisesti kyllästynyt koko touhuun (varmaankin sen takia, ettei yksikään bändi ole varsinaisesti päässyt puusta pitkään levytysurallisesti). Mutta sitten taas löydän itseni jostain bändiprojektista ja tuntuu siltä kuin olisi palannut kotiin.

En tiedä, motivoiko minulla mikään konkreettinen päämäärä tai tarve tekemään musiikkia. Huomaan vain, että sitä tulee tehtyä, halusi tai ei. Sen sijaan musiikin tekeminen sitten motivoi kaikenlaista muuta elämässä - kuten pesemään lattian, siivoamaan, korjaamaan ulko-oven lukon, sanomaan jotain kivaa jolle kulle tai hankkimaan naisen.

RA: Enpä noista naisista niin tiedä... Ehkä minunkin parisuhteeni olisi onnellisesti jatkunut, jos olisin vain kasvanut aikuiseksi, enkä liittynyt rockbändiin, siinä vaiheessa kun ikää on jo yli kolmekymmentä.

Mikäkö motivoi? Eiköhän luovuus ihmisessä aja tekemään asioita ilman mitään sen kummempaa välillistä motiivia. Toisaalta rockmusiikin tekeminen ainoastaan itselleen on ainakin pidemmän päälle hiukan turhauttavaa. Esiintyminen ja esille tuleminen kuuluu rokkiin aika oleellisesti.

JS: Olen käyttänyt tätä lainausta jossain haastattelussa aikaisemminkin, mutta mielestäni se kiteyttää musiikin tekemisen päämäärät aika hyvin. "Siitä huolimatta että soitan rokki-bändissä olen saanut pillua." (Heikki Kiviluoto)

MS: Joskus tuntuu että nykyään tehdään yhä enemmän ja tylsempää musiikkia joten pitäähän sitä itse yrittää tehdä parempaa eikä vain ruikuttaa apaattisena baarin nurkassa.

RA: Onko musiikki nykyään tylsempää kuin ennen, vai kuulostaako se vain siltä?

JL: Kuulin jotain huhua siitä, että musiikki perustuu melko perustavanlaatuisesti ääniaaltoihin. Tätä taustaa vasten se, mitä musiikki on ja se, miltä se kuulostaa, ovat aika pitkälle sama asia.

RA: Älä Japi viisastele, kun toinen yrittää viisastella!

Muusikoiden.net: Vinkkejä aloitteleville yhtyeille?

JL: Muistakaa treenata. Säännöllisesti ja kurinalaisesti. (Ja selvin päin.)

JS: Minkä vitun takia selvinpäin? Kuitenkin jätkät on keikalla kännissä ja sitten kun ne on treenannu ilman lempijuomaani alkoholia ei ne osaa keikalla soittaa kännissä. "Pitää ottaa treenatessa kaikki mahdolliset olosuhteet huomioon", Hjallis Harkimoa lainatakseni.

JL: Okei, okei.... Sanotaan sitten niin että älkää treenatko niin kännissä kuin me.

MS: Kuunnelkaa monenlaista musiikkia. Voihan olla ettei maailman nopein kitaristi löydykään hevibändistä. Ja käyttäkää korvatulppia koska ette kuitenkaan osaa soittaa hiljaa. Mekö muka osaamme kun emme ole enää mitään aloittelijoita - emme tosiaan!

Aksu tosin soitti jotakuinkin siedettävällä volyymilla ennen kuin se sai uuden akustisen kitaran jossa on sisäänrakennettu mikrofoni. Siinä meni sekin rauha ja harmonia.

RA: Viddu, mä soitin täysillä, eikä se silti kuulunut mihinkään! Sitäkö se 'siedettävä volyymi' tarkoittaa? : ) Mutta halusin vielä lisätä, että pelkkä tekninen osaaminen ei riitä. Lukekaa kirjoja!

JL: Dostojevski on rok!

Muusikoiden.net: Tulevaisuuden suunnitelmat?

JL: Jos ei lasketa ensi lauantain keikkaa Turussa TVO:lla, niin... No, meillä on jo kahden seuraavan levyn teemat ja osa biiseistä mietitty, että sinänsä olisi aika ok, jos joku ne myös julkaisisi... ;)

Olettaisin, että on aika realistista tähdätä johonkin Absoluuttinen Nollapiste -tyyliseen kulttisuosioon Suomessa. Itse pidän tätä tavoitteena: levyjä pukkaisi tasaiseen tahtiin, keikkaa olisi tasaisesti, mutta kukaan ei varsinaisesti tulisi megarikkaaksi touhulla.

MS: Kyllä mä voisin ne rahatkin ottaa jos ei muita kiinnosta.

JL: Ota sä ne, mä otan huumeet ja naiset. Mutta katsotaan nyt ensin, noteerataanko turkulaisen bändin levyä mitenkään mediassa.

MS: Vähät mediasta kunhan ihmiset ostaa, kuuntelee ja (ennen kaikkea) pitää siitä.

RA: Vaarallisia sanoja, Manne. Älä koskaan vähättele mediaa! Tavoitteena yhdistää työssä rämpiminen ja vapaa-ajassa rypeminen sellaiseksi yhtälöksi, ettei kumpikaan häiritse toista. Tämä yhtenäisteoria tosin saattaa olla melkoisen mahdoton toteuttaa, ellei tuota ensin mainittua muuttujaa tavalla tai toisella lavenneta pois.

JL: Joudumme vielä tilanteeseen, jossa suunnitelmamme jakaa itsensä nollalla.

Muusikoiden.net: Motto/elämänfilosofia?

JL: Scifi-kirjailija Ken MacLeod sanoi jossain haastattelussa: "You may have stock options, but could you retire and live off them? If not, you're still in the working class." Mielestäni tuohon tokaisuun sisältyy jotain hyvin olennaista.

RA: Joskus tuntuu siltä, että onnellisena olemista pitäisi opettaa jo koulussa, vaikka toisaalta eihän yhdyssanojakaan enää kukaan osaa.

JL: Onkohan jomman kumman puute johtanut jompaan kumpaan?


www.multimediakonsultit.net

Tulostettava versio.

Tulostettava versio ilman kuvia.

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti