Consciousness Removal Project on yhden miehen post-metal-projekti, jota olen työstänyt vuodesta 2004 asti. Nykyään homma toimii siten, että sävellän, sanoitan ja sovitan kappaleet itse, kuten myös soitan suurimman osan soittimista sekä äänitän, miksaan ja julkaisen levyt itse. Ainoastaan rumpuja soittaa oikea rumpali, joka soittaa rummut tekemieni nuottien mukaisesti. Lisäksi on olemassa porukka, jonka kanssa biisejä soitetaan keikoilla.
Tides of Blood -kokonaisuuden kappaleet saivat alkunsa jo vuosia etuajassa, esimerkiksi Z.-kappaleen alkupuolisko sävellettiin jo joulukuussa 2011.
Kaikista kappaleista oli melko viimeistellyt esituotantodemot koko ajan. Aluksi albumin runkoa muodostivat kappaleet Beyond the Line, Brute Force Majeure, A Thousand Hollow Words ja Z. Vuoden 2013 kesän paikkeilla keksin idean tupla-EP:stä ja täydensin levyä kappaleilla Valediction of a Victim ja Dark Horizon.
Äänitysten piti alkaa jo 2014, mutta omat henkilökohtaiset menot viivästyttivät äänitysten alkua yli vuodella.
Rummut äänitettiin Astral studiossa yhden viikonlopun aikana kesäkuussa 2015.
Kytkin oman läppärini studion äänikorttiin ja hyödynsin studion Kumu-rumpusettiä, tilaa, mikkivalikoimaa, miksereiden etuasteita ja äänikorttia. Olin ollut Astralilla juuri aiemmin äänittämässä Tryer/CRP-projektin biisejä, mikä oli ollut ensimmäinen kerta kun äänitin Astralilla, ja tein tuolloin saman, vaikkakin äänitimme kaikki soittimet.
Olin arrannut rumpuosuudet esituotantodemoille Addictive Drumsin avulla, ja kirjoittanut niistä nuotit. Osuuksissa oli paljon tomikomppeja, joten niitä vahvistettiin lisäämällä toinen lattiatomi setin vasemmalle puolelle. Osuudet, joissa kakkoslattiatomia käytettiin, oli myös arrattu demoihin ja nuotteihin.
Rakensin bassorummun eteen "tunnelin" hyllylevyistä ja vilteistä peltivuotoa vähentääkseni. Basarissa oli myös kaksi mikkiä, lähellä kalvoa ja kauempana, mutta suuri osa saundista tuli lopulta lähimikistä.
Overheadeissa päädyin recorderman-asetelmaan, ja lisäksi huoneessa oli yksi isokalvoinen kondensaattorimikki setin edessä, stereopari huoneen sivuseinillä takareunassa ja stereopari studion rappukäytävässä. Näistä setin edessä olevaa mikkiä käytin lopulta lähinnä efektoituihin kohtiin, jotta sain yhdestä mikistä suunnilleen koko setin saundin monona, kun taas käytävämikki muodostui erinomaiseksi kaiun lähteeksi rumpusaundiin.
Äänitykset sujuivat mukavasti viikonlopun aikana, joskin pientä ongelmaa tuli studion vanhan Harrison-miksauspöydän ylikuumenemisesta, mikä taas johtui lämpimästä kesäsäästä. Lisäksi jotkin kanavat pätkivät ajoittain, mutta niistä selvittiin suuremmitta harmeitta.
Loput soittimet tein treenikämpällä loppukesästä 2015. Aloitin tuttuun tapaan rytmikitaroista.
Kitaroina oli omien Gibson SG:n, Tokai SG:n ja Tokai Breezysound Telecasterin lisäksi lainassa ES-355-mallinen Edwards, jota käytin paljon etenkin puhtaissa saundeissa, mutta myös säröriffeissä. Lisäksi lainassa olleen Fender Jazzmasterin vibrakampea hyödynsin parissa biisissä.
Vaikka särösaundi pohjautui pitkälti vahvistimeen, oli monesti edessä jokin boosteri lisäämässä rosoa. Sessioiden salaiseksi aseeksi nousi Xotic RC Booster, jolla sai todella häijyä mutaisuutta sludge-riffeihin. Toki vanhat tutut Bad Monkey ja YouDirtyRat olivat myös käytössä, kuin myös lainattu Fulltone OCD -klooni.
Suunnitelmanani oli äänittää rytmikitarat kahden vahvistimen kautta. Olin tätä varten haalinut melkoisen määrän lainavahvistimia ja -kaappeja sekä Radialin splitterin. Lopulta eniten käytin yhdistelmää, jossa oma Monster-nuppini ajettiin Mesan kaappiin ja Orange Rockerverb 50 -nuppi Marshallin Greenback 25 -kaappiin. Molemmissa kaapeissa oli yhdessä elementissä kaksi mikkiä: SM57 ja isokalvoinen konkkamikki. Näistä neljästä signaalista muodostui runsas ja monisyinen saundi, joka toki tukevoitui vielä entisestään kun kaikki rytmikitarat tuplattiin. Tuplauksia varten vaihdoin nupit ja kaapit päikseen ja käytin myös eri säröpedaaleja sekä eri kitaroita. Osassa tuplauksista kakkosvahvarina oli Mesa/Boogie Single Rectifier.
Käytin kahden vahvistimen tekniikkaa myös puhtaissa kitaroissa. Ehdin tehdä Beyond the Linen ja Brute Force Majeuren puhtaita kitaroita siten, että Orangen tilalla oli Fender Bandmaster, mutta se ns. päästi käyttösavut pihalle kesken äänitysten, joten laitoin sen tilalle Mesa/Boogie Single Rectifierin. Toisena puhtaana vahvistimena oli siis oma Monsterini.
Rytmikitaroiden jälkeen tein bassot. Käytin omaa Tokai Jazz-bassoani lainatun Mesa 8x10" kaapin kanssa. Vahvistimena toimi oma Monsterin kitaranuppini ja säröpedaaleina YouDirtyRat ja RC Booster. Basso meni myös DI-boksin kautta, kun taas kaappi oli mikitetty kitarakaappien takaan SM57:lla ja Rode NT-2A:lla.
Lead-kitarat äänitin pelkän Monsterin ja Marshallin kaapin läpi. Dark Horizon -biisin fuzz-lead syntyi GI Fuzz -pedaalin myötävaikutuksella. Olen aiemmin käyttänyt paljon Line6:n autoswelliä, mutta nyt tein joitain näistä osuuksista oikean volumepedaalin kanssa. Levyn oleellisimmaksi kaikulaitteeksi muodostui EHX Memory Man Deluxe, jonka feedback-oskilloinnilla sain aikaan monia äänikudoksia, esimerkiksi levykokonaisuuden aloittavan ja lopettavan huminan. Kuitenkin suuri osa tempoon menevistä pidemmistä delay-efekteistä on tehty Line6 HD500:n Memory Man -mallinnuksen avulla. Roland Space Echoakin toki tuli käytettyä joissain jutuissa.
Kosketinsoittimet tein melko suoraviivaisesti vanhoja työkaluja hyödyntäen. Nord Electro 3 pianoihin, urkuihin ja Mellotroneihin, Juno-106 padeihin ja DSI Mopho synabassoihin ja -leadeihin. Muistaakseni otin jotain Arturia Minimoogilla tehtyjä juttuja suoraan demolta.
Akustiset kitarat äänittelin rumpali Artturilta lainatulla Yamahalla. Mikkinä oli Rode NT-2A. Yleensä tuplailen akustiset jostain toisesta asemasta hyödyntäen capoa ja erikoisvireitä.
Lähdin heinäkuun lopussa pariksi viikoksi lomamatkalle ja tässä kohtaa kaikki soittimet oli purkitettu. Tähän asti olin työstänyt molempien levyjen biisejä, mutta nyt tarkoitus oli jatkaa ensimmäinen osa finaaliin, sillä julkaisupäivä oli kolmen kuukauden päässä. Aluksi äänitin laulut treeniksellä ja ryhdyin miksauspuuhiin.
Ykköslevyllä vierailee Ville Houttu pedal steelissa ja Joni Palmroth nauhattomassa bassossa. Nämä olivat melkein viimeisiä levylle lisättyjä juttuja ja kumpikin äänitti osuutensa kotonaan. Brute Force Majeure -kappaleen kertosäkeet laulanut Ringa Manner puolestaan purkitti omat osuutensa jo kesällä ennen kitaraäänityksiä, demokitaraa taustana käyttäen, sopivana päivänä kun kaupungissa sattui olemaan. Erityisesti Ringan osuus nosti kappaleen aivan eri tasolle.
Aiemmista levyistä poiketen halusin käyttää ammattilaista masterointiin. Virtalähde hoiti homman mainiosti ja olin tyytyväinen lopputulokseen.
Masteroinnin jälkeen fyysinen levy meni painoon, jossa se tietysti viivästyi, ja lopulta sain levyt käteeni vasta viikkoa ennen julkaisupäivää, kun normaalisti olisin lähettänyt promokappaleet kuukauden ennakkoon.
Ensimmäisen osan ilmestyttyä pidin pienen tietoisen tauon ennen kuin jatkoin kakkososan työstämistä vuoden 2016 tammikuussa. Sain miksattua mielestäni kakkososalle hieman paremmat saundit.
Olin tyytyväinen kokonaisuutena lopputulokseen, vaikkakin levyn työstäminen oli hyvin raskasta.
https://consciousnessremovalproject.bandcamp.com/album/tides-of-blood-pt-1
https://consciousnessremovalproject.bandcamp.com/album/tides-of-blood-pt-2
Kuvia: https://www.instagram.com/explore/tags/crp2015studio/Kirjoittanut Exhausted 06.01.2017 |
![[ MUUSIKOIDEN.NET ]](/img/printlogo.gif)