19.11.2012: Gong @ O2 Sheperd's Bush Empire

Kesällä Gongilta tuli iloisia uutisia faneilleen, kun Daevid Allen ilmoitti Gongin syyskiertueesta. Pääasiassa kiertue keskittyi Britanniaan ja lisäksi listalla oli pari satunnaista keikkaa Ranskassa ja Australiassa. Koska Daevid Allenia alkaa jo ikä painamaan, on tämä viimeisiä, ellei jopa viimeinen, mahdollisuus nähdä Daevidin luotsaama Gong. Tästä syystä päätin suunnata Lontooseen ihan vain kiertueen Sheperd's Bush Empiren keikan vuoksi, ettei tarvitse itseään myöhemmin ruoskia missatusta mahdollisuudesta.

Keikkapaikka oli vanha teatteri, joka veti väkeä noin 2000 naamaria. Paikka oli sen verran pieni, että tilassa oli jopa klubimainen intiimi fiilis.

Keikan buukannut taho oli ilmeisesti nauttinut Gong-teen sijasta ihan tavallista Earl Greyta, sillä lämppäriksi keikalle oli jostain käsittämättömästä syystä valittu Enochian Theory -niminen paikallinen bändi, joka soitti progehtavaa heavy rockia taustanauhojen kera. Lopputulos oli kuin uskomattoman väsynyt ja tylsä Dream Theaterin ja Toolin sekoitus. Se ei tainnut olla oikein hyvä bändille eikä yleisölle yleisön odottaessa vaivaantuneena lämppärin setin loppua ja bändin katsellessa yleisössä haukottelevia hippejä. Onneksi lämppärin setti kuitenkin kesti vain 30 minuuttia, joten se tuska ei ollut kovin pitkäikäistä.

Sitten päästiin asiaan. Kiertueella oli jälleen uusi Gong ja tätä kokoonpanoa voi rehellisesti sanoa uuden sukupolven Gongiksi, sillä Daevid Allenin ja Gilli Smythin lisäksi rummuissa hääri Daevidin ja Gillin poika Orlando Allen. Muista instrumenteista vastasivat aiemminkin Gongin riveissä vaikuttaneet Fabio Golfetti (kitara), Dave Sturt (basso) ja Ian East (fonit & huilu). Lisäksi keikalla oli yllätysfeaturoijana Gongin aiempien kokoonpanojen fonisti Theo Travis.

Keikka alkoi perinteisesti Gong-hölmöilyllä, eli Omm-sneezellä (http://users.metropolia.fi/~juhole/Gong/Gong-sneeze.mp4) ja tästä homma lähti rullaamaan roisilla 5/8 -rymistelyllä, jota en tunnistanut (ekä jotain välimallin Gongin 70-luvun lopun tuotantoa?). Tästä siirryttiin Radio Gnome Invisible -levyn tunnelmiin, mistä esitettiin perusbiisit hieman muunneltuna medleynä. Biiseinä mm. Radio Gnome Invisible, The Pot Head Pixies, Zero the Hero and the Witches Spell ja I am Your Pussy, joista jälkimmäisen aikana Daevid vaihtoi ylleen klassisen tonttuasusteen (Kuva 1). Biisien aikana takaskreenille heijastettiin mainioita visuaaleja - lähinnä Gong-aiheista animaatiopätkää kunnon psykedelialla.

Startti osoitti, että Daevid Allen on edelleen hillittömän rautaisessa kunnossa, vaikka ikää miehellä on kohta 75. Myös perinteinen hulvaton hippihuumorimeininki on tallella. Valitettavasti samaa ei voi sanoa lähes 80-vuotiaasta Gillistä, joka vaikutti lavalla lähinnä seniililtä ja kärsivältä, näin kauniimpien termien puuttuessa.

Alun Radio Gnome -hittikimara sai meiningin kättelyssä kattoon ja siitä olikin mainiota rauhoitella hieman uusimman levyn Control, Alt, Deletellä ja siirtyä tästä Camembert Electrique -ajan tuotantoon. Biiseinä Camembertilta oli mm. Tropical Fish, Dynamite I am Your Animal ja medleytä muista Camembert Electriquen biiseistä. Lisäksi kuultiin Opium For the People ja muuta Trilogian ulkopuolista rockimpaa kamaa.

Jottei tunnelma aivan lähtisi käsistä, oli jälleen aika rahoittua Flute Saladin parissa. Tässä osiossa Ian East näytti huilistin taitonsa ja tämä venytetty tunnelmointi oli perin maagista kuunneltavaa! Luonnollisesti tästä siirryttiin Oily Wayhin ja Daevidilla oli jo suorastaan hulvaton tonttuasuste (Kuva 2). Tästä koko keikka lähti varsinaisesti lentoon Outer Temple/Inner Temple -kombolla, missä esitettiin perustärkeä kysymys "Would you like some tea?". Lisäksi käytiin läpi useita Huppa-Cuppa Tea Company of Tibetin teemausteita, jotka eivät ehkä täyttäneet aivan samoja laillisuusvaatimuksia kuin Earl Greyn bergamotti. Tästä jatkettiin The Flying Teapot -trilogian hengessä You-levyn tuotantoon ja koko setti räjähti lopuksi Omm Riffiin (Master Builder), minkä aikana Theo Travis astui lavalle kakkosfonistiksi. Tästä tilanne rauhoittui Isle of Everywhereen.

Lopuksi oli luvassa paluuta Camembert Electriquen pariin ja keikalla kuultiin hupaisat klassikot I've Bin Stone Before, Mr.Long Shanks ja O Mother -setti. Encorena oli luvassa uuden sukupolven Gongin ja Daevid Allenin sekä Gilli Smythin pitkän uran kunniaksi aiemmin keikan aloitusbiisinä toiminut Can't Kill Me.

Kaiken kaikkiaan setti kesti lähes pari tuntia. Mikä oli ilahduttavaa, sillä keikalla sai kuulla kaikki legendaariset biisit ja myös vähemmän livenä kuultuja Gong-pläjäyksiä. Pelkkää The Flying Teapot -trilogiaa diggaileville keikka saattoi olla jopa hieman pettymys, sillä pääpaino setissä oli Camembert- ja Floating Anarchy -aikojen psykedeliameiningeissä, mutta laajemmalti Gongia kuunnelleille koko setti oli nektaria!

Kovimmat suoritukset bändissä veti tietenkin Daevid oman huumorinsa voimalla ja Ian East puhaltimissa. Etenkin Eastin suoritus Flute Saladissa oli mieletön. Diggailin kosolti.

Jos jotain negatiivista voisi setistä sanoa, niin harmillisesti kiipparit/synat loistivat poissaolollaan ja pulputuksia jäi hieman kaipaamaan varsinkin eteerisimmissä leijuntabiiseissä. Lisäksi äänentoisto oli ehkä semisti liian lujalla tilan kokoon nähden ja musa pauhasi helkkarin lujaa.

Lopuksi ei voi näin hillittömänä Gong-fanina muuta sanoa kuin, että kevyesti yksi parhaista keikoista ikinä. Uusi sukupolvi osoitti sen, että Gong elää ikuisesti.

Kirjoittanut Juho L 24.11.2012