15.05.2011: Feggyn lelut

Kitarat

Fender Jaguar Olympic White 1963 (natsaava lapa)

Tämä on peräisin Kitarapajasta, josta kaverini osti sen joskus -80-luvun lopulla 3500 mk:lla. Aivan unelmakitara soitettavuudeltaan, mutta joku onneton omistaja on mennyt maalilla sotkemaan
lavan, niin että puolet logosta on peittynyt. Body on kellastunut ja halkeillut elämää nähneen näköisesti, mutta kaikki toimii nauharemontin jälkeen mainiosti. Sen verran joku edellinen omistaja on sitä modannut, että talla on vaihdettu Mustangin tallaan, mikä on ainakin meitsin kovakouraiselle soittotyylille välttämättömyys.

Jaguarin suurin ongelma on sustain, jota käytännössä ei ole. Niinpä se sopii parhaiten hakkaavaan tai nopeaa pikkausta soveltavaan musiikkiin. Toisaalta Tube screamerin ja Fender-vahvarin kautta siitä tulee mitä mehukkain soolosoundi ja vibra on paras mitä olen ikinä kokeillut. Lisäksi etumikillä lähtee paksu soundi kuin mikä. Vireestä kitaraa on hyvin vaikea saada. Käytän tässä kitarassa 0.12-kieliä ja niillä lähtee aika messevä ääni.

Fender Stratocaster natural vaahterakaulainen 1976

Tää ostettiin broidin kanssa puokkiin kitarapajasta -70-luvun lopulla. Silloin se maksoi 2500 mk. Varsin hyvä kitara mielestäni, ulkonäkö on äskettäin muuttunut kun vaihdoin siihen valkoisen pleksin. Lisäksi kaulan on kiinnitetty wanhanaikaisella neljällä ruuvilla.

Strato on strato ja vaikka mieluummin haluisin ruusupuisen otelaudan, ei vaihto tule kysymykseen, sillä lupasin broidille pitää sen suvussa.

Fender Jazzmaster Ocean Turquoise 1962 Reissue (CIJ) (natsaava lapa)

Uusin ostos vuodelta 2004 (jotain 500 euroa www.guitar24.de). Yllättävän hyvä ja oikeastaan sellainen kitara jota aina olen halunnut eli siinä yhdistyvät Jaguarin ja Straton parhaat puolet ja lisäksi vielä soundi on erittäin twang.

Soundivalikoima on erittäin monipuolinen: stratomallinen kirkas, jazzmainen pehmeä soundi, todella paksu etumikkisoundi ja vielä siitä vähän kevyempi. Itse asiassa tästä lähtee ihan japsimikeillä muhevampi soundi kuin jenkkistratosta eikä sustainissakaan ole valittamista, pitkäskaalainen kun on. Ja kampi on sama kuin Jaguarissa eli paras mahdollinen.

Pientä modausta kitara vaati: ostin Tukholmasta lomareissulla Mustangin tallan, jossa on vain yksi ura per kieli ja enää ei haittaa alkuperäistallan tyyppivika eli kielien lipsuminen paikaltaan.

Vintage-jazzmaster on kuitenkin haaveissa..eläköön se pieni ero, joka tuli aikoinaan havaittua uusio-Jaguarin ja vanhan Jaguarin välillä!

Lisäksi Yamahan elektoakustinen, joka on nyt akustinen vain nimeksi...mutta hyväntuntuinen.

Vahvistin

Fender Twin Reverb -70-luvun alku taakse lisätyllä mastervolumella

Wanha uskollinen, joka on ollut matkassani The Lunatunes-yhtyeen huippuajoista eli siitä -90-luvun taitteesta suunnilleen. Wehkeessä on kirpeä ja heleä puhdas soundi, hyvä jousikaiku ja tremolo. Muuta en tarvitse.

Purkit

Big Muffia ja erilaisia muita säröjä kokeiltuani en keksi mitään muuta säröä, joka miellyttäisi enemmän kuin munakas, selkeä ja ryhdikäs Tube Screamer. Asennesärö joihinkin biiseihin lähtee Voxin crybaby-wahista , itse wahia tulee harvemmin käytettyä.

No nyt näinä halpoina Behringer-päivinä tuli hankittua pedaaliviritin, joka on kyllä kätevä peli. Samoin Distortion Modeler, jonka on tarkoitus toimia penik...pärinänpidentimenä tarvittaessa. Ihan kelpo vehje - kolme eri särömallinnusta, joista lähtee helvetillinen tutina. Käytettävä varoen, mutta asenteella.

Ibanezin delay on myös monipuolinen ja hyväsoundinen laite. Varsinkin keikalla on korvaamattomaksi osoittautunut Behringerin pedaaliviritin. Soolot nostaa Behringerin eq, joka suhisee vähän, mutta ei se tuossa yhteydessä kauheasti haittaa.

Kotona on Vox Tonelab, joka toimii kuulokevahvistimena. Kelpo vehje ja hyvät soundit, jopa särösellaiset. Myös jousikaiku on erittäin nätti. Uuden vempeleen myötä on tullut kyllä soiteltua enemmän, vaikka tykkään myös soitella sähkiksellä akustisesti.

Kirjoittanut Feggy 11.02.2005