[ MUUSIKOIDEN.NET ]

28.03.2015: Fender Classic Player Baja Telecaster


Esittely
Viime vuosina Fender on hyödyntänyt historiaansa julkaisemalla erilaisia uusintapainoksia vanhoista tuotteistaan. Osa kitaroista pyrkii mallintamaan uskollisesti esikuvaansa ja antamaan soittajalleen tunteen aidosta vintagesoittimesta, kun taas osa sisältää pientä tai suurta tuunausta. Baja kuulunee jälkimmäiseen ryhmään.


Baja-telecaster on osa Fenderin Classic Player -sarjaa, josta löytyy Bajan lisäksi myös kolme muuta variaatiota Telecasterista, kaksi Stratocasteria, yksi Jazzmaster ja kaksi Jaguaria. Tehtaan mukaan Bajan on suunnitellut Telecastereihin erikoistunut Fenderin vanhempi mestariseppä Christopher Fleming, jonka meriiteiksi annetaan mm. yhteistyö usean maailmanluokan muusikon kanssa (Billy Gibbons, David Gilmour, Ron Wood jne.). Telecasterien lisäksi Fleming on sotkeutunut myös Custom Shop Stratocaster 1954 Anniversary mallin ja USA-Gretschien tuotantoon.


Bajan perusideana näyttää olevan yhdistää klassisen 50-luvun Telecasterin ulkonäkö ja nykyaikainen tekniikka. Kaikki muutokset on piilotettu konepellin alle tai ovat muuten ominaisuuksia, jotka eivät näy päällepäin. Kitaraa ei ole kuitenkaan muksittu tehtaalla, joten relikoituminen jää soittajan harteille.


Runko ja kaula
Kitaran runko on esikuvansa mukaisesti saarnia, jonka ehkä kuvaavin ominaisuus on paino. Saarnirunkoiset Stratocasterit saattavat painaa yli neljä kiloa, esim. omani 4,4 kg, mutta Telecaster-foorumin mukaan Bajojen keskipaino jää maltilliseen 3,5 -3,6 kg:aan painavimpien yksilöiden ollessa noin neljäkiloisia ja kevyimpien jäädessä hiukan päälle kolmen kilon. Henkilövaa'alla punnittuna oma Bajani painaa 3,4 kg. Hajonnan suuruutta selittänee saarnin suuri painonvaihtelu. Anssi Nuutisen erinomaisen oppaan (Sähkökitaran rakentaminen; Korpi-kustannus) mukaan saarnin paino saattaa vaihdella rajusti jopa samasta lankusta sahattujen kappaleiden välillä.


Kitaran kaula on valmistettu yhdestä vaahterapalasta, ruusupuista otelautavaihtoehtoa ei Bajassa ole tarjolla. Toisaalta jos halutaan pysyä (ulkoisesti) 50-luvun telecaster-maailmassa, ruusupuu ei ole vaihtoehto. Yksi kitaran jipoista on kuitenkin kaulan profiilissa. Radius on moderni 9,5" (vrt. perinteinen 7,25") ja kaulan profiilia tehdas kuvaa sanoilla Soft V-shape. Kuvaus on osuva: v-muoto on hyvin lievä, mutta kuitenkin havaittava. Se lievittää sopivasti kaulan muuten kokolailla jykevää olemusta. Kaula ON tukeva. Ensimmäistä kertaa Bajaa kokeillessani mieleeni tuli, että kaulasta saisi hyvän pesäpallomailan soittoharrastuksen hiivuttua.


Yhdistettynä medium jumbonauhoihin lopputulos on hyvä, joskin mielipiteitä jakava. Kaikille kaulan profiili ei vain yksinkertaisesti sovi. Voin hyvin kuvitella pienikätisten soittajien katsastavan myös muita vaihtoehtoja. Samoin elämänsä Ibanezien, ESP:n yms. hevikeihäiden parissa viettäneet voivat aluksi vierastaa Bajan kaulaa. Asia selviää parhaiten kokeilemalla.


Pintakäsittely ja työn laatu
Bajaa saa tällä hetkellä kolmella eri värivaihtoehdolla: vaaleaksi lakattuna (Blonde), kaksivärisenä sunburstina ja mustana. Liikkeellä on myös jonkin verran aiemmin käytössä ollutta Desert Sand väritystä, mutta ainakaan Fenderin www-sivujen mukaan sitä ei enää ole tehtaan valikoimissa. Lisäksi muistini mukaan internetin ihmeellinen maailma tuntee ainakin sinisen special-värityksen. Kaula on lakattu kirkkaalla uretaanilakalla (Gloss urethane), kun taas rungossa on käytetty polyesterilakkaa. Jotkut vannovat nitroselluloosalakan nimiin, toiset taas pitävät vahatuista kauloista. Muovilakat taitavat kuitenkin olla nykyisin tämän hintaluokan kitaroiden arkea. Bajan eduksi on sanottava, että pintakäsittely on tehty huolella, eikä kaulan lakkaus vaikuta erityisen paksulta.


Bajan laatuvaikutelma on kiitettävä. Kaula istuu taskussa tiiviisti, ruuvit ovat kiinni, eikä ylimääräisiä helinöitä esiinny. Rautaosat vaikuttavat samoin kelvollisilta. Kielet kulkevat läpi rungon ja talla levyineen sekä messinkisine tallapaloineen täyttää tehtävänsä. Tallapaloja on vintagehenkisesti kolme ja intonaation säätö sen mukaisesti enemmän tai vähemmän kompromissi. Säätöä voi tietysti auttaa kompensoiduilla tallapaloilla tai ruuvien vääntelyllä, mutta omassa Bajassani en ole moisiin puuhiin kokenut tarvetta.
Tallan aluslevyssä on vintageteleissäkin olleet reunat, eli halutessaan siihen saanee tuhkakupin kiinni. Tosin en tiedä yhtään elävän elämän soittajaa, joka sellaista käyttäisi.


Virittimet ovat vintagetyyliset ja toimivat tasaisesti. Moni valitsisi mieluummin lukkovirittimet, mutta kyllä näilläkin pärjää. Itse asiassa halkaistu reikätappi on mielestäni riittävän nopea käyttää normaalielämässä ja tässä tapauksessa perinteinen viritin jopa auttaa hieman erityisesti g-kielen kulman kasvattamisessa. Toisaalta jos virittimet häiritsevät liikaa, ovat ne nopeasti ja helposti vaihdettavissa. Tietysti voidaan kysyä, eikö Telecasterin sielunelämään kuulu jossain määrin tietty vanhakantaisuus.


Kyseenalaisiakin piirteitä Bajasta löytyy. Esimerkiksi potentiometrit ja S-1 -kytkimen toiminta arveluttavat. Kytkin toimii hiukan falskisti ja nuppia pyöritettäessä kiertävä liike on vuoristoratamainen. Jotenkin jää vaikutelma, että ko. osat joutuu vielä vaihtamaan. Samoin jakki on klassinen runkoon upotettu telejakki, jonka yhtenä ominaispiirteenä on irrota kesken kuumimman keikkatiimellyksen. Molemmat ongelmat ovat kuitenkin helposti pikkurahalla korjattavia, joten ostotilanteessa niiden katsastaminen ja toimiviksi toteaminen riittävät useimmissa tapauksissa ainoiksi toimenpiteiksi kitaran ensimmäisinä vuosina.


Pleksi on yksinkertainen halpa muovinpala, joka on kiinnitetty runkoon viidellä ruuvilla. Omassa Bajassani pleksi oli hiukan kuprulla, mutta häiriösuojauksen yhteydessä asia korjaantui riittävästi. Netti on täynnä custom-pleksejä, joten en ole jaksanut asiaa liiemmin murehtia.


Mikrofonit
Fender on varsin vaitonainen Bajan mikrofoneista ja tyytyy toteamaan, että kaulamikkinä on Custom Shop "Twisted" Tele® Single-Coil Neck Pickup ja tallasta löytyy Custom Shop Broadcaster Single-Coil Pickup. Mutta tärkeintähän on soundi. Tone is everything vai miten se nyt meni, ja tässä Bajan mikit toimivat odotetusti. Yhdistettynä S-1 kytkimeen kitarasta saa ulos useita käyttökelpoisia soundeja. S-1 on selitetty moneen kertaan eri nettisivuilla, joten en ala sitä kertaamaan. Hyvä esittely löytyy esim. youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=P8XGTxXDajc


Pienen internetin kaivelun jälkeen näyttää siltä, että Bajan mikitys seuraa kitaran perusideaa: tuunaukset ovat piilossa. Twisted-mikissä käytetään Alnico 5 -napapaloja, jotka ovat alkuperäiseen Alnico 3:een verrattuna pidempiä. Tämän vuoksi käämitys voidaan tehdä alkuperäistä kääminlankaa (AWG 43) paksummalla kääminlangalla (AWG 42), jota Fender on yleisesti käyttänyt yksikelaisissa mikrofoneissaan. Telen alkuperäinen, ohuemmalla langalla käämitty etumikki, on siis ollut pienoinen poikkeus. Kääminlangan ohuus yhdessä Alnico 3:n kanssa on kuitenkin ollut osa ko. mikin erityistä soundia, joka on siis tässä tapauksessa menetetty - ainakin puristien mielestä.


Oman kokemuksenani voin sanoa, että S1:n ja etumikin mukanaan tuoma hiukan stratomainen soundivaihtoehto on erinomainen lisä keikkakitarointiin. Nyt tuollainen perus pop'n'poll hoituu laidasta laitaan yhdellä kitaralla. Takamikki nakuttaa mukavasti ilman ikävää kirskuntaa ja etumikistä irtoavat hiukan jazzahtavat tunnelmoinnit. Väliltä löytyykin myös kaikenlaista kivaa, esim. etu- ja takamikki yhdessä sarjaan kytkettyinä tuottavat miellyttävän paksun soundin ja S-1:n avulla taas löytyy sopivan ohuita soundeja vaikkapa funk-kompitteluun. Rajoituksiakin luonnollisesti on, hevimurina ja Telecaster eivät edelleenkään kuulu samaan lauseeseen.


Yksi Bajan ongelmista liittyy hurinaan. Telecaster voi olla melkoinen antenni, eikä Baja ole poikkeus. Tehtaan jäljiltä hurinasuojausta ei ole, joten edessä on yleensä omatoiminen tai paikallisen kitarasepän suorittama häiriönpoisto. Tämän voi tietysti hoitaa näppärästi samalla kun korjauttaa ilmastomme ja kuivan huoneilman aiheuttamat nauhojen päiden pullistelut. Nauhojen päitä kannattaakin tarkkailla ja kitara ottaa työn alle, ennen kuin nauhat rikkovat kaulan lakkapinnan. Ulostyöntyvä nauhan pää lohkaisee helposti melkoisen loven lakkaukseen. Tosin tämähän ei ole vain Bajan ongelma.


Kokemus
Eräs itseäni askarruttava piirre Bajassa on ehkä enemmänkin filososofinen: pohjimmiltaan Telecaster on leipälapio, johon on ruuvattu kuusi rautalankaa, siis yksinkertainen soitin yksinkertaisille soittajille. Ovatko Bajan sisältämät tuunaukset jo liikaa, ja Telen juju katoaa? Liikaa liikkuvia osia ja soundeja? Vaikka pidän kovasti kitaran soundivaihtoehdoista, ymmärrän hyvin soittajia, jotka vaihtavat S-1:n ja neliasentoisen switchin pois.


Kaiken kaikkiaan Baja on kelpo kitara, jolla soittaminen ei vaadi liikaa säätämistä. Taloudessa on kalliimpiakin kitaroita, mutta jostain syystä sylistä löytyy useimmiten Baja. Kitaran akustinen sointi on vahva ja käyttämäni alkuperäistä 10-46 kielitystä paksumpi 10-52 kielitys tuntuu sopivan kitaran luonteeseen. Hinta on siedettävä, joten elämän (tai humalaisen ravintola-asiakkaan) mukanaan tuomat kolhut eivät harmita toisin kuin arvopelien kanssa. Vuonna 1950 Telecaster maksoi aika tarkkaan 70 dollaria. Viiden-kuuden sadan euron hintainen Baja kunnioittaa mukavasti Leon alkuperäistä ideaa: yksinkertainen soitin kohtuullisella hinnalla. c

Edit 2015: Honeymoon is over...
Yhteistä taivalta Bajan kanssa on nyt takana jonkinlainen aika ja voitaneen sanoa, että kuherruskuukausi on ohi. Vieläkö tuntemukset kitarasta ovat samat kuin uudenkarheana vuonna 2012? Vastaus on kyllä - ei valittamista. Kuluneen kolmen vuoden aikana aikana Baja on pysynyt arsenaalissa ja saanut kiitettävästi soittoaikaa. Keikoilla siitä on tullut luottopeli, joka toimii yleensä silloinkin kun soittaja ei...


Jokunen ongelmakin on ollut. S1-kytkin tuli nopeasti tiensä päähän, samoin mikkiswitch. Uusi scwith, mikkien kytkentä perinteisesti ja S1:n heivaaminen kaivon pohjalle ratkaisivat pulmat kertaheitolla. Kaula on pitänyt kutinsa, eikä talvi- tai kesäelämistä ole ollut. Bodyn lakkakerros on niin paksu, että ihan pienet kolhut eivät siinä tunnu. Kitara näyttää edelleen mukavan uudelta ja siistiltä, vaikka en ole sitä erityisemmin varonut. Samoin nauhat ovat kestäneet käyttöä hyvin.


Soundit ovat perusteleä, ja hommattuani Simblen antamaan hiukan kermaa twangiin, on ollut vaikea keksiä enää tekosyitä vältellä itse asiaa: soittamista.


Nyt kyllä gasittaisi 60's Baja nykyisen rinnalle...


Fender Classic Player Baja Telecaster®

Hinta Thomannilla 685¤
+ Hauska peli
+ Laatuvaikutelma
+ Kaula
+ S-1 ja mikrofonit
- Potikat falskeja
- Pleksi kupruilee
- Häiriöherkkä
- Ei laukkua, mukaan halpa (halvin?) kiinalainen Gig Bag

Kirjoittanut ha55i 01.04.2012

Copyright ©1999-2024, Muusikoiden.net. Kaikki oikeudet pidätetään.