Mielessäni oli jo pitemmän aikaa pyörinyt ajatus kitaran maalauksesta, mahdollisimman törkeällä värillä á la 80-luku. Valitettavasti en millään muotoa halunnut kajota jo omistamiini kitaroihin, näihin kun oli ehtinyt muodostua ajan saatossa vahvat tunnesiteet. Seinällä roikkuivat tässä vaiheessa Washburnin WR120 EMG 81 tallassa, Jackson RR 3 Transparent Red, Tokai ALC-53 Seymour Duncan SH-2N/SH-4 JB White ja Japanista 50 eurolla ostamani vuoden 1995 Ibanez RG Transparent Blue (mallista ei tietoa), joita en siis tohtinut lähteä tuunaamaan. Tämän vuoksi projekti lykkääntyi ja lykkääntyi, muttei koskaan poistunut mielestä... super strato kelluvalla tallalla, mielellään halpa ja mieluiten mahdollisimman ruman värinen (lue: musta). Tämä siksi, ettei maalipinnan uusiksi laittaminen tuntuisi niin pahalta ja siksi, ettei itselläni ollut juurikaan kokemusta maalaushommista.
Sitten eräänä iltana Steve Vain aikaisen Whitesnaken musiikkivideoita YouTubesta katsellessani ajatus kirkastui. Miksi tyytyä pelkkään maalaamiseen, kun kitaran voisi maalata käyttämällä swirling tekniikkaa? Googlesta etsimään ja melko nopeaan löytyikin seuraava sivusto: http://theswirling.com/Home.aspx. Valtavasti tietoa, videoita ja niin edelleen. Jos joku toinen Matti Meikäläinen oli saanut homman onnistumaan, niin miksi en minäkin?
Seuraavaksi alkoi kitaran metsästys Muusikoiden.netin torilta ja pian löytyikin Ibanezin RG 420 FA sopu hintaan ja läheltä. Miinuksina mainittakoon, että kitara oli mielestäni oikein kivan värinen ja siksi aluksi tuntui siltä, ettei tätä raski laittaa uuteen uskoon. Toisena miinuksena Made in Korea ja kolmantena Lo-TRS Trem 2 lisenssi talla... noh, markallahan ei mahdottomia saa. Ibanzein omat mikit kuulostivat kovin mutaisille/tunkkaisille, mutta suunnitelmana olikin laittaa nämä vaihtoon. Kaiken kaikkiaan kitara oli loistava löytö ensimmäistä maalausprojektiani varten.
Ensimmäisenä vuorossa oli kitaran purkaminen osiin, joka oli todella helppo homma. Aikaa tähän kului arviolta 15 minuuttia. Sitten vuorossa oli lakka- ja maalipinnan poistaminen. Tähän täytyy sanoa, että Korean poika ei ollut säästellyt lakassa, sen verran tiukassa oli! Kokeilin aluksi maalinpoisto ainetta nimeltään Nitromors. Tutun maalarin mukaan tällä pitäisi lähteä maali pois erittäin hyvin, mutta kitaran pintaan se ei vaikuttanut millään tavalla. Seuraavaksi kokeilin hioa maalin pois karkealla hiomapaperilla käsin, koska en halunnut kitaran muotojen kärsivän... ei mitään vaikutusta. Tässä vaiheessa kaivoin esille kulmahiomakoneen ja kivastipa lähti ilman että kitaran muodot kärsivät. Tämän jälkeen käsinhionta useampaa otteeseen useammalla karkeudella.
Hionta hommien jälkeen useampi kerros valkoista pohjamaalia, johon tässä tapauksessa käytin ihan perus spraymaalia naapurin marketista. Muutama kerros siis valkoista maalia, hionta, maalia, hionta ja niin edelleen. Kun olin tarpeeksi tyytyväinen maalikerroksen paksuuteen ja pinnan sileyteen, siirryin vihreään pääväriin. Tähänkin käytin ihan perus marketin maalia ja samat kuviot kuin valkoisen pohjamaalin kanssa. Seuraavaksi vuorossa olisi sitten itse swirling.
Olin harjoittelut muutamaan otteeseen itse swirlingiä maalatuilla puunpaloilla melko huonoin tuloksin. Mutta harjoitellun myötä aloin päästä haluamiini tuloksiin, vaikkei ko. tekniikalla voi tehdä vääränlaista kuviota... tai ainakaan allekirjoittaneen mielestä, lopputulos ei vaan aina välttämättä miellytä silmää. Mielestäni tärkeimmät seikat onnistumisen kannalta ovat veden oikea lämpötila (tässä lämpömittari tulee tarpeeseen!) ja veden/booraksin oikea sekoitussuhde. Harjoittelu kannattaa!
Oli siis aika upottaa kitara veteen. Olin päättänyt käyttää swirling väreinä mustaa sekä kitaran pohjaväriä tummempaa vihreää. Ei kun maalit veden pinnalle ja haluttuja kuvioita tekemään syömäpuikoilla. Syteen tai saveen, kitara tynnyriin. Kitara kannattaa upottaa veteen hitaasti puolelta toiselle liikutellen. Kun kitara on uponnut kokonaan veden alle, poistetaan veden pinnalle jäänyt maali sanomalehtipaperilla nopeasti ja kitara ulos tynnyristä. Ja hienohan siitä tuli, ainakin minusta! Nopeasti kitaran pinnalle jääneet vesipisarat pois ja kitara kuivamaan.
Seuraavaksi vuorossa oli lakkaus, jonka jälkeen kitaran kasaaminen. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olivat kitaran orkkis mikit soundiltaan hyvin tummat/mutaiset. Joten mikit vaihtoon ja tilalle DiMarzion seepran väriset Tone Zone ja Air Norton. Jo alkoi kuulostaa paremmalle ja en kyllä yhtään ihmettele. Sitten vielä Ebaystä kitaran pohjamaalia vastaavat säätöpotikat ja kitarahihna. Projekti oli valmis, kitara kouraan ja keikoille.
Kaiken kaikkiaan projekti oli hyvin hauska ja palkitseva. Itse olen todennut kitarasta, että kun itse tekee, niin tulee itsensä näköinen. Olisinko tehnyt jotain toisin? Jos olisin tiennyt, että projekti tulisi onnistumaan näin hyvin, olisin valinnut Japanissa tehdyn kalliimman Ibanezin maalattavaksi. Kitara on tällä hetkellä kaikista kitaroistani eniten käytössä, sen verran tyytyväinen olen itse lopputulokseen. Tulevaisuudessa siintää mahdollisesti tallan vaihtaminen originaali Floyd Roseen. Kustannuksia projektille tuli kaiken kaikkiaan noin neljäsataa euroa, mukaan lukien kitaran hankinta hinta, maalit ja muut tarvikkeet, sekä uudet mikit. Tällä hinnalla olisi kaupasta toki saanut uutta rautaa, mutta itse tekemisen lisäksi tavoitteena oli uniikin kitaran tekeminen. Ja sellainen siitä tulikin, ei muuten ole joka pojalla samanlaista.
Lopuksi käyn läpi swirling tekniikan lyhyesti, vaikka suosittelen perehtymään tekniikkaan ja siihen liittyviin asioihin Internetistä löytyviin sivustoihin, kuten loistavaan theswirling.com. Swirling tekniikkaa varteen tarvitaan ainakin seuraavat asiat: iso tynnyri (tarpeeksi iso, että kitara mahtuu tynnyriin), booraksia, emalimaaleja (pienoismalli maaleja), lämpömittari (itse käytin omassa äitiyspakkauksessa tullutta kylpymittaria) pala puuta, sinitarraa ja suojahanskat. Lisää tieto tarvittavista tavaroista ja itse prosessista löytyy täältä: http://theswirling.com/Home.aspx.
Ennen kuin ryntäät kitaraasi hiomaan ja pistämään uuteen uskoon, lue seuraava. Booraksia voi ostaa apteekista, mutta sen myynti on harkinnanvaraista, vaikkei täysin kiellettyä. Booraksi on äärimmäisen vaarallista ainetta väärin käytettynä ja noin viisi grammaa suun kautta nieltynä riittää tappamaan pienen lapsen, joten varovaisuutta tämän aineen kanssa! Oman ammattini vuoksi olen tekemisissä paljon paikallisen apteekin kanssa, joten onnistuin hankkimaan ko. ainetta itselleni. Mukaan toki sain monisivuiset käyttöohjeet. Booraksia sisältäviä tuotteita saattaa mielestäni löytää esimerkiksi rautakaupoista. Käsitykseni mukaan booraksi auttaa maalin tarttumaan nopeasti maalattavan kohteen pintaan.
Kitara pohjamaalataan halutulla värillä ja ruuvien reiät tukitaan sinitarralla, ettei kitara ime vettä sisälleen. Täytetään tarpeeksi iso tynnyri tai vastaava tietynlämpöisellä vedellä, johon kitaran voi upottaa kokonaan (ohjeen mukaan 26 astetta). Sekoitetaan booraksia oikeassa suhteessa käytettävään vesimäärään, kaadetaan veden pinnalle haluttuja emalimaaleja ja tehdään veden pinnalle halutunlaisia kuvioita, upotetaan kitara veteen, poistetaan pinnalle jäänyt maali, nostetaan kitara vedestä, kuivataan kitara pinnalle jääneestä mahdollisista vesipisaroista, annetaan maalin kuivua, laitetaan lakkakerroksia haluttu määrä ja sittenpä rokki jo voikin raikaa. Tässä myös erittäin hyvä demonstraatio edellä mainitusta: http://www.youtube.com/watch?v=1cY4LXZqX-w
En ota minkäänlaista vastuuta, mikäli päätät tämän jutun perusteella lähteä kokeilemaan swirling tekniikkaa.Kirjoittanut AndyJay 28.11.2011 |
![[ MUUSIKOIDEN.NET ]](/img/printlogo.gif)