Loppukeväästä oli jälleen aika poiketa perinteiseen malliin tuossa bratfurstien ihmeellisessä maassa - syynä tietenkin Frankfurtin musiikkimessut.
Tällä kertaa toiminnot keskittyivät kovaäänisiin kielisoittimiin, etenkin noihin tuhtisoundisiin nelikielisiin, joskin ohutkielisiäkin versioita ja niiden vahvistinkoneita tuli toki sormeiltua. Alppitorvet, triangelit, äänensekoituslaitteet sekä pehmo-osasto jäivät tänä vuonna vähemmälle tarkastelulle. Katsasteltavaa olisi toki riittänyt vielä ainakin yhden kotimaisen messukeskuksen verran.
Vaikka Frankfurt on alan uutuuksia esittelevä tapahtuma, mukaan on ujuttautunut muutaman viime vuoden aikana myös vuosikertaosasto. Kuola valui tasaisesti molemmista suupielistä kahta '58 Gibson Les Paul Sunburstia ihaillessa. Tosin vielä mielenkiintoisemmaksi osoittautui muhkea vintage Ibanez -kokoelma. Merkki on näköjään vähitellen saamassa arvostusta myös vuosikertaosastolla. Kiintoisin malliesimerkki oli Gibson Moderne -kopio, joskin jaappanin poijjaat olivat menneet säätämään lavan mallia omintakeisesti (no, eipä aihetta voi tarkistaa alkuperäisestä, kun moisen olemassaoloa ei liene vieläkään vahvistettu). Olipa näytillä myös Michael Jackson vainaan Dangerous -kiertueella käytössä ollut Sonor -setti.
Lounastrendi jatkuu
Maailmantalouden trendejä seuraten myös musiikkilaitevalmistus on valunut jo ainakin toista vuosikymmentä keskimäärin yhä idemmäksi, joskin bränditasolla länsimaalaisuus jyllään. Koskakohan näemme aidon kiinalaisen vastineen Marshallille, Gibsonille tahi Fenderille? Pro-audio-osastolla huomio kiinnittyi jo ylvääseen Sound of China sloganiin.
Jos jotain tiettyä trendiä pitäisi etsiä messuilta, sellaiseksi voisi luonnehtia lounasboxi-vahvistimien huimaa lisääntymistä. Eli kitara saadaan kuulumaan muutamalla (putki)watilla varsin mukavasti häätöuhat sivuuttaen. Miltei kaikilla valmistajilla vaikuttaa olevan lounastarjonta kohdillaan mukaan lukien Hughes&Kettnerin uusi TubeMeister 18 -nuppi, jossa ulostulohönkää voi säätää 18:sta aina pyöreään nollaan wattiin asti äänitysoperaatiota varten. Carlsbron tuon uutta tuloaan tekevän brittiklassikkomerkin vastaus kilpailuun on TC15H, 15 wattinen pikkunuppi.
Brittimerkki Blackstar on muutamassa vuodessa ottanut hämmästyttävän vankan sijan vahvistinmarkkinoilla, ja uutta mallia sen kun pukkaa pajalta. Ja alaa seuranneena on markkina on vaikuttanut täydellisen saturoituneelta. Viisiwattisesta Blackstar HT5-sarjasta on tarjolla nyt päivityt versiot. Ja onpa firmalla tarjota myös joka kodin yksiwattinen HT1. Se mahtuu hyvin vaikka siihen kodin putkimiespullon viereen jos nyt jostain syytä kone ei olisikaan jatkuvassa käytössä.
Vastaavaa läpimurtoa havittelee Albion tuo ex-Marshall-insinöörin luotsaama uusi vahvistinmerkki. Albion-ständillä ei ainakaan vielä käynyt kuhina, mutta katsotaan mikä on tilanne ensi vuonna kun kehuja tuntuu kuuluvan. Koneet valmistetaan Kiinassa, mutta yhtiö korostaa omistavansa koko tehtaan eikä laitteita valmisteta bulkkitavarana logoa vain vaihtaen.
Uusi vahvistintuttavuus oli Laboga, jonka juuret löytyvät 1960-luvun lopun Puolasta. Merkki vaikuttaa olevan kotonaan raskaamman ilmaisun parissa kelvaten kelpaa mm. Tuomas Saikkoselle.
Marshallilta toki löytyy se pieni putkinuppi, 5-
wattinen Class5, mutta tinnitusriskiosastolla esillä oli ylväästi mm. Slashin uusi nimikkonuppi. Myös Yngvie Malmsteen on vihdoin saanut nimikkomarsun, isompaan koteloon rakennetun putkikoneen. Moderneja sävyjä on mukana mm. kohinaportin ja pääteasteen vaimennusmahdollisuuden muodossa. Miehen raiderissa taitaa nykyään olla 32 Marshall-nuppia (joskin taannoisella keikalla laskin vain 24 kappaletta, joista ainakin yksi oli päällä). Megadeth -fanit epäilemättä koeajavat uuden Megastackin, eli neljäkanavaisen efekteillä varustetun pikkunupin joka istuu kahden kymppituumaisen kaapin päällä.
Rolls-Royce koeajossa
Kun toimittajalle oli tänä vuonna kertynyt vapausasteita tavanomaista enemmän, oli mahdollisuus keskittyä nelikielisten maailmaan perusteellisemmin muutama useampikielinen version mukaan lukien. Messuilla on perinteisesti hämmentävä määrä pieniä putiikkibassojen valmistajia. Niin myös tänä vuonna.
Vapisevin kourin oli tilaisuus tarttua saksalaiseen Ritter bassoon, tuohon bassomaailman Rolls-Royceen. Eikä vapinaa yhteen helpottanut se, että itse herra Jens Ritter ilmaantui paikalle auttamaan oikean soundin löytämisessä. Ja löytyihän se, ja monta muutakin soundia. Ei perinnesoittajille, mutta kaikille muille kylläkin jotka ovat valmiit maksamaan sievoisen summan soittimestaan. No lähes ilmaisiahan Ritteritkin ovat kunnon viuluihin verrattuna. Mutta ehkäpä messujen varsinainen löytö tänä vuonna oli Marleauxin Consat basso. Todella kevyt ja helpposoittoinen instrumentti , josta äänet ikään kuin irtautuivat itsestään. Toivelistalle joulua odotellessa.
Bassojen vahvistinosasostoilla jo pitkään trendinä ovat olleet yhä kevyemmät ja pienemmät D-luokan vahvistimet. Gallien-Krueger on ollut alan pioneeri itse asiassa vuosikymmeniä kun kevyt MB -sarja julkistettiin jo 1980-luvulla. Yhtiön uutuusversiot silti hämmästyttivät. Pienin uutuusmalli, 200-wattinen kaikilla perusomaisuuksilla varustettu alle kilon painoinen MB200-nuppi oli tukevasti kiinnitetty vaijerilla messuilla. Tämä oletettavastikin siksi ettei mahdollinen tuulenpuuska veisi sitä mukanaan.
Vaihtoehtoista keveyttä aihepiiriin tarjosi unkarilainen Garry Electronic. Lightgear 210 17 kg:n ja 500 watin kombosta irtosi muhkea äänenpaine. Suunnittelun tavoitteena on ollut mahdollisimman neutraali toisto, ja testiajon tulokset olivat vähintäänkin lupaavia. Ashdownin versio kevytvahvistuksesta on nyt MiBass, joka on saatavilla kahdessa eri teholuokassa ja tietysti neljällä eri etupaneelin värillä. Etupaneeliin saa tilauksesta myös oman painatuksen.
Ampeg, tuo rocklavojen ikonivahvistin on siirtänyt pääosan valmistuksesta myös kaukomaille, mutta basistiliikkeen vaatimuksesta joitain malleja valmistetaan Obamaassa Heritage-nimiliitteellä. Paatuneinkin puolijohdepuristi herkistyy SVT:n äärellä. Tämä todettiin jälleen Frankfurtissa Heritage SVT CL:n kanssa (etenkin kun keikan jälkeen ei tarvinnut roudata). Miten sitä oikein kuvailisi, soundi ikään kuin peittyy kermaan Ampegien yksi salaisuus lienee Baxendall -tyyppiset äänensävynsäädöt, eli taajuusvaste Ampegeissa on suhteellisen suora päinvastoin kun useimmissa putkivahvistimissa. Niissä kun potkua saa tyypillisesti kaivaa keskialuehanikka kaakossa.
Kotimaa maailmalla
Kotimaan menestyminen kansainvälissä kisoissa on aina tarkistettava. Hyvillä sijoituksilla mukana olivat mm. Amphisound, Flaxwood, Genelec ja Ruokangas. B-Band soitinmikrofoneineen oli jo kansainvälisesti listautunut messuilla, joskin Vaajakoski-juuret ovat tallalla. Juha Ruokangas oli messuilla perinteiseen tapaansa vauhdissa. Epäsuomalainen ulospäinsuuntautuminen yhdistettynä erinomaiseen tuotteeseen ja tinkimättömyyteen on ollut avain kansainväliseen menestykseen. Siinä voisi olla mainio case-study vienninedistämisessä. Tämä vuonna shown varasti Ruokankaan ensimmäinen originaali bassomalli, saksalaisen bassoauktoriteetti Markus Setzerin kouriin valettu Steambass Classic. Basso itsessään vaikuttaa mainiolta, modernilta variaatiolta J-teemasta.
Länsinaapurin ylpeys, EBS, oli perinteiseen tapaan messuilla mukanaan mm. Fafnerin bassonupin kakkospainos. Kanavia on nyt kaksi ja samalla watteja on hieman lisätty, eli tehoa löytyy huimat 750 wattia. Ja takapaneelista löytyy reikiä riittävästi kytkentöihin hurahtaneille. Hieman keveämpää sarjaa edustaa nyt myös vintage-tyyppiseen kuosiin puetut 1*10 ja 1*12 -bassokaapit. Ja muistuttaapa yhtiö materiaalissaan siitäkin, etteivät EBS-lattiaboksit ole suinkaan kiellettyjä kitaristeilta. Mm. Slipknot on oivaltanut asian. (Tulipa takavuosina lainattua EBS-koorusta bändin kitaristille, ja takaisinsaaminen oli jokseenkin haastavaa.)
Musiikkia musiikkimessuilla
Vaikka musiikkilaitemessuilla ollaan, itse musiikki tuppaa jäämään toisarvoiseen asemaan. Toki ääntä on reilusti enemmän kuin työsuojelu sallii, mutta soittaminen tuppaa menemään ns. tiluttelun puolelle.
Tähtiosastolta muistijälkiä onnistui jättämään basistisuuruus Doug Wimbish, joka on etenkin tuttu rohkeasta mutta musikaalisesta efektien käytöstä. Mies mallasi Trace Elliotille. Hyvältähän tuo kuulosti joskin nykyiset Trace Elliotit ovat soundillisesti irtautuneet perinnejuuriltaan putkisäröineen ja kompressoreineen. Warwick-malli Jonas Hellborgin intialaissävyistä soittoa on aina ilo kuunnella etenkin kun Hellborgin nimikkobassostäkistä irtoaa muhkeat soundit.
Andy Timmons, tuo kitaravelho uudelta mantereelta antoi esimakua tulevalta Beatles Sgt Pepper instrumentaali-voimakolmikkolevyltään. Rohkea idea.
Ensi vuonna uudelleen, ja ehkä silloin on aika sukeltaa ihmeelliseen virtuaalipehmomaailmaan putkihehkun asemesta.
Kari HämekoskiKirjoittanut trace 05.06.2011 |
![[ MUUSIKOIDEN.NET ]](/img/printlogo.gif)