* Pahoittelut huonolaatuisista kuvista, parempia on tulossa. *
Tämä tarina alkoi oikestaan jo muutama vuosi sitten, kun kiinnostuin tosissani Ibanezin lanseeraamasta Xiphos-mallista. Tyypättyäni kyseistä kepakkoa, totesin sen vaativan joka tapauksessa customointia jotta olisi allekirjoittaneen käteen miellyttävä. Väritys, mikit ja talla olivat ratkaisutekijät. Mikithän voi helposti vaihtaa, ja maalauksenkin voi uusia. Mutta FloydRosen vaihtaminen Kahleriin olisi sangen typerää, koska Floikasta jää älyttömän kokoinen aukko runkoon. Ja koska Floikka ei ole mieleeni, en sellaista halunnut.
Niinpä kesäkuussa 2009 otin T. Järvisen kanssa puheeksi toisenkin custom-skeban valmistuksen.
Teemu Järvinen / Finlandia Instruments http://www.finlandiainstruments.fi
Linkki ensimmäisestä kepistä kertovaan artikkeliin: http://muusikoiden.net/artikkelit/789
Taustatyötä
Projekti pääsi alkamaan vasta loppukesästä 2009, joten koitin käyttää ajan hyväksi: selvittelin intertötteröstä pää hiessä ko. malliin liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisuja (lähinnä kaulapainoisuus & hihnatappien paikat). Tulostin 1:1 -kokoiset kuvat sekä 24- että 27-nauhaisista malleista, ja yhdessä valmistajan kanssa pohdittiin bodyn linjauksia mahdollisimman paljon valmiiksi.
Muotoilu
Alasarven lähtöä / soololoven syvyyttä pyöriteltiin erityisen paljon. Pieniä yksityiskohtien muutoksia tehtiin muutenkin lukuisia, ja jälkeenpäin voin todeta että kannatti viilata se viimeinenkin pilkku - lopputulos on oikein hyvä. Lapa on periaatteessa reverse RG, mutta terävämpi, ja vähän erikoisemmilla reunaviisteillä.
Speksit
Body: mahonkia, kansi loimuvaahteraa
Kaula: necku-thru vaahtera, 24 nauhaa
Otelauta: eeben, rautaristi-inlayt (samat kuin custom "ykkösessä")
Talla: Kahler 2310
Mikit: BKP Nailbomb, kytkentä H-H, 3-asentoinen LP-switch
Master volume, ei tonea
Pintakäsittely
Originaaliväreistä on Euroopassa saatavana ainoastaan oksennukselle kunniaa tekevä kameleonttiväri. Halusin jotain muuta. Hevikirveenhän pitää perinteisesti olla musta, mutta koska halusin erottua joukosta, ratkaistiin asia näin:
Kansi: läpikuultava musta, Randy Rhoads-tyyppisillä reunaviisteillä, jotka jätettiin puun värisiksi.
Body: läpikuultava ruskea, hyvin samantapainen kuin 'ykkösessä'.
Kaula: puun värinen, satiinilakkauksella
Lapa: pinnassa eeben-viilu, bodya jäljittelevillä reunaviisteilla
Mikit
Testasin kaverin kitarassa uutena tuttavuutena BKP-mikkejä, joihin tykästyin melko lailla. Käytettynä löytyi samaisen tutun kautta sopiva Nailbomb-setti, jonka ostin lähes sikana säkissä - ainahan ne mikit voisi vaihtaa jos ei miellytä. Alunperin en halunnut mikrofonin reunakauluksia, mutta ilmeisesti ratkaisu olisi ollut työteknisesti hanurista, lähinnä siksi että mikit olisi pitänyt tärvellä asennuskierteistään puuruuveille sopiviksi. Lopulta kompromissiratkaisuksi löytyi matalat metalliset kehykset, jotka ovat itse asiassa kokonaisuutta ajatellen jopa parempi vaihtoehto.
Alusta alkaen oli selvä, että tästä tulee sähkötöiltään mahdollisimman yksinkertainen ja toimintavarma peli. 'Ykkösessä' on kuitenkin soundivaihtoehtoja enemmän kuin tarpeeksi. Kytkennäksi tuli siis Les Pauleista tuttu kahden humbuckerin asetelma 3-asentoisella kytkimellä, ilman tonea tai mitään puolitusnamikoita.
Ongelmien kirjo on laaja - sen seitsemän sadattelua
1. Musta hardware
Black nickel -värisiä osia ei enää saa Suomesta eikä Euroopasta uutena, eikä niitä periaatteessa edes saa tuoda maahan. Ilmeisesti valmistusprosessissa syntyy puoli nanopromillea jotain väärää päästöä, jonka takia nykyään kaikki "musta" on itse asiassa "cosmo black"ia - eli metallinhohtoista harmaanmustaa pask... ihan-hyvää-jos-tykkää. Varastoista kaivelemalla löytyi sentään ns. vanhoja osia, joista saatiin kasattua tyylikäs kokonaisuus. Virityskoneistot ovat tätä cosmo-blackia, mutta lavassa tuo ei niin haittaa.
2. Kahler
Te, jotka harkitsette kyseisen tallan hankintaa: tilatkaa suoraan valmistajalta. Tähän keppiin tilaus hoidettiin vuodenvaihteen tienoilla erään suomalaisen pajan kautta; luvattu parin viikon toimitusaika venyi kolmeksi kuukaudeksi, ja vielä tänäkään päivänä oikeanlaista vibrakampea ei ole meikäläiselle asti kuulunut. Saatana.
Talla itsessään on kuitenkin oikein hyvä, voin suositella. Se myös mahdollistaa todellisen neck-thru -rakenteen. Tokihan mikkien jyrsinnät osuvat kaulapuuhun, mutta eipähän ole sitä Floikan pakottamaa katkaisua.
Tallan intonaation säätöruuvit ovat kupukantaiset, ja ottavat mystisesti kieliin kiinni. Tästä aiheutuu pientä särinää, sekä extreme-säädöillä paksuin kieli on hypännyt sivuun tallapalan päältä. Mutta soitellaan nyt ensin vähän aikaa ja seurataan tilannetta. Ruuvit menevät vaihtoon jos ongelma jatkuu.
3. Kaulan kulma
Nyt en tarkoita perinteistä vertikaalista kulmaa, vaan (kitaran päältä päin katsoessa) kaulan vaakasuuntaa rungon muotoon nähden. Oli vähän ohjelmaa saada linjat kohdilleen, kun ei varsinaisesti ollut mallikappaletta käsillä.
4. Jakki
Voihan perkele. Siis iso huokaus. Alunperin ajateltiin olla fiksuja, ja säästää vaivaa: jakki sijoitettin samaan koloon muiden sähköjen kanssa. Vanha totuus: kympin säästöllä tonnin vahinko. Eipähän se nyt sitten siinä toiminut, kun piuhan plugi törrötti suoraan jalkaa vasten. Ei ollut muita vaihtoehtoja kuin nöyrästi sijoittaa jakki uudestaan RandyRhoads-mallin mukaiselle paikalle yläsiipeen, ja alkuperäinen jakki sit vaan tukkoon ja tulppa päälle. Onpahan siinä muistona ja vitutuksena maailman tappiin asti. Mutta nyt toimii.
Samalla vaihdettiin kaularaudan suojaläppä pelkistetyksi eeben-lappuseksi, eli F-kirjain-inlay poistui. Vitage-henkisyys kun ei oikein sopinut kokonaisuuteen...
5. Kaulapainoisuus
Oli tiedossa että malli on kaulapainoinen, ja että ongelmaa voi vähän helpottaa sijoittelemalla taaemman hihnatapin fiksummin. Ilmiö ei kuitenkaan täysin poistunut, varsinkin kun kaula on vähän normaalia paperinohutta paksumpi (ja painavampi). Tarttee hommata nahkainen hihna joka ei luista.
6. Kansipuun leveys
Tavanomaiset saatavilla olevat loimuvaahterakansiviilut ovat justiin vähän kapeita näille sakaroiden ulottuvuuksille. Ratkaisu löytyi lopulta, kun leikattiin kappale ovelasti kolmeen osaan, normaalin kahden sijaan. Eli saumat kulkevat nyt kutakuinkin mikkien reunalinjassa.
7. Kotelo
Erikoinen muoto aiheuttaa ongelmia myös kotelon kanssa. Ibanezilta kotelon olisi saanut hävyttömän kalliilla, hävyttömän pitkän odottelun jälkeen. Teetin kotelon suomalaisella firmalla, mutta koska mallikappaletta ei ollut, työ tehtiin ainoastaan lähettämieni mittojen perusteella. Seuraus: koteloa tarttee vähän pienentää, on paksuussuunnassa turhan suuri. Ja painaa kuin synti.
Lopputulos
Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Nimittäin kokonaisuus on hiton muikea. Näyttävä kepakko (vaikka itse sanonkin). Mikit toimivat hevimusaan todella rapeasti, joskin Nailbomb ei toimi kaulamikkinä niin hyvin kuin soisi. Tähän keppiin en kuitenkaan taida vaihtaa sitä, koska käytän kaulamikkiä muutenkin äärimmäisen vähän. Muotokieli on, paitsi räyhäkkä, myös hämmästyttävän ergonominen. Sylissä tai seisaaltaan soittaminen (kaulapainoisuutta lukuunottamatta) on suorastaan helppoa.Kirjoittanut kunnasja 28.07.2010 |
![[ MUUSIKOIDEN.NET ]](/img/printlogo.gif)