18.11.2008: Soldano Hot Rod 50

Vittu ehkä paras.

No niin, tehdäänpäs tämä kunnollisemmin... :)

SOLDANO HOT ROD 50

Yksi kanava, kaksi inputia (high & low), 50 wattia, efektiluuppi, slave output.

Säädöt: preamp / bass / middle / treble / master / precense, ohmivalitsin 4/8/16.

4 x 12ax7 etuasteputkia ja 2 x 5881 pääteputkia.

Simppeli yhdenkanavan ihme.

Soldanossa on täysin oma soundinsa, josta olen pitkään haaveillut lähinnä eräiden artisien levytyksien ja joidenkin Line 6-mallinnoksien (esim. POD 2:n Modern high gain eli X88R-etuaste) perusteella. Lienee sanomattakin selvää, että alkuperäinen pieksee mallinnokset 100-0 ja nauraa räkäisesti päälle: "I pity the fool!". Soldanoja on Ameriikan boutique-pelinä ja ilman maahantuojaa suht harvakseltaan Suomessa liikkeellä, joten testimahdollisuudet on jääneet tasan kahteen (toinen oli SP-77 etuaste) ja se sitten riittikin vakuuttamaan meikäläisen.

Soundin perusolemusta voisi kuvailla termeillä kurkkumainen, läsnäoleva ja aukirevitty, mutta kuitenkin mukavan smooth. Leikkaa bändisoitossa läpi kuin machete Borneossa. Fiilistä voisi kuvailla siihen, jos olet ikinä sahannut purevalla moottorisahalla: leikkaa läpi ja puru vaan lentää. EQ tottelee vääntelyä erinomaisesti; varsinkin middlen ja precencen säädöllä saa luonnetta muutettua olennaisesti.

Middle scoopattuna soundi on omaan makuuni liian tunkkainen, enkä muutenkaan tykkää scooppauksesta, ja täydellä se sopii parhaiten soolosoittoon, komppailuun se on humbuckereilla ehkä liian paksu ainakin rankemmassa väännössä. Mutta ehdottomasti paras soundi löytyy omaan makuun nelosen ja kuutosen skaalalta, riippuen muista säädöistä.

Precence toimii kirjaimellisesti, eli avainsana on läsnäolo. Mitä enemmän precenceä, sitä enemmän soundi on in your face - tulee ikään kuin enemmän ulos ämyreistä. Vähentämällä precenceä, soundin saa tiukemmaksi ja jotenkin ryystävämmäksi ja imakammaksi, ja treblellä voi hoitaa precencen tiputtamisen aiheuttaman lievän yläpään vähentymisen. Hienoa.

Treble ja bass toimivat niin kuin pitääkin, mutta tämä ei ole alapään osalta välttämättä mikään tiukkaperseinen tikkiritikkiri-thrash-vahvistin, muttei mikään löysä lehmänpierukaan, vaan jotain siltä väliltä, mikä sopii justiinsa minun tarpeisiin. Eli pitää löytyä haastetta ja pientä vastaanpanevaa potkua riffien möyhimiselle, jotta niihin saa tarpeeksi voimaa ja imua. Tai se on aika hassu sinänsä, että soundi KUULOSTAA hemmetin tiukalta, mutta SOITTOTATSI on erittäin elävä, monikerroksinen ja dynaaminen; samalla nopeasti reagoiva ja kuitenkin pohjalla on semmoinen mahtava tsunkka tsunkka. Soundissa on paljon karheaa tartuntapintaa, imua ja erottelevuutta.

Särön määrää säädetään preampilla ja sitähän riittää, ei mene tukkoon ja artikulaatio säilyy säröt tapissaankin. Särön luonne on ihan omanlaisensa ja määrästä riippuen harvempi tai tiheämpi. Low input ohittaa joitain säröasteita ja tekee soundista luonnollisesti vähempisäröisen ja vintagemman. Voin kuvitella Hot Rodin taipuvan musatyyliin jos toiseenkin, mutta jazzin tynkää tällä en lähtisi välttämättä veivaamaan, tämä kun on säädöistä riippuen äreä tai hienostunut rock-, blues-, heavy- tai metallipeli ensimmäisestä inputista viimeiseen outputiin.

Mielestäni Hot Rodissa on paras soundi, millä olen ikinä soittanut. En ainakaan tiedä paremmasta tai ehkä se SLO100 voisi olla kinkumpi, mutta mennään nyt tällä... Lisäksi olen kyllästynyt kikkailemaan kanavien kanssa, tai oikeastaan se musiikkityyli, johon Hot Rodia käytän (raskasta riffirockia C:stä ála Black Sabbath/High On Fire/Candlemass), ei vaadi kuin yhden murhaavan soundin ja siihen tämä on kerrassaan loistava mylly.

Komponenttien ja työn laadusta kertoo se, että kohinan määrä on erittäin vähäinen high gain-vahvistimeksi, joten noise gate on oikeastaan käynyt tarpeettomaksi.

Käytän pääsääntöisesti omatekemääni Les Paul Standard-kopiota, josta Bossin virittimen kautta Russian Big Muffiin, RMC Wizard wahiin, Seymour Duncanin pick-up boosteriin ja Bossin noise gateen, josta Soldanon kautta Marshall 1960B:hen, jossa elementteinä 2 x Celestion G12T-75:t ja 2 x Eminencen The Wizardit ristissä.

Minulle juuri tällä hetkellä täydellinen vahvistin.

Plussat:

+ persoonallinen ja tunnistettava soundi
+ toimiva EQ
+ erittäin vähäinen kohinataso
+ 50 wattia
+ yksinkertaisuus
+ mojo ja erikoisuus; näitä ei kaikilla ole
+ efektiluuppi
+ slave out (käyttötarkoitus jäänyt vielä vähän hämäräksi)
+ ulkonäkö

Miinukset:

- ei puhdasta kanavaa
- ei ulkoisia biasointipisteitä

This one goes to eleven! Niin noissa säädöissä ainakin mainitaan :)

www.soldano.com

Harmony Centralin arviot

Kirjoittanut Terry Pantheras 14.11.2008