Muusikoiden.net
05.06.2020
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

18.04.2020: Parhaat reseptit - Princeton Reverb


Olen koonnut Parhaat reseptit -kirjoitusteni sarjaan erilaisia, vuosien varrella omaan korvaani hyväksi havaittuja, kitaroihin, vahvistimiin, efekteihin sekä muihin laitteisiin tai aihealueeseen löyhästi liittyviä havaintoja, muutoksia sekä osavalintoja. Jotta kirjoitusasu säilyisi mielekkäämpänä eikä pitkin matkaa jokaista kommenttia tarvitsisi ryydittää saatesanoilla "minun mielestäni" tai "omaan korvaani", kuittaan heti alkuun kaikki lausunnot tällä yleisellä ilmoituksella vain henkilökohtaisiksi havainnoiksi ja mielipiteikseni. Tekstit saattavat sisältää subjektiivisia pohdintoja erilaisten kondensaattorien käytöstä, vahvistinten putkivalinnoista sekä satunnaisesti myös sähköturvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä, kuten sulakkeiden koosta. Näillä muutoksilla esimerkiksi alkuperäisiin Fenderin kytkentöihin olen saanut omat vahvistimeni käyttäytymään juuri haluamallani tavalla tiettyjen kitaroiden ja kaiuttimien kanssa. Tarkoitus ei ole edes vähimmässä määrin kiistää kenenkään muun poikkeavia havaintoja komponenttien materiaaleista tai arvoista, kuten ei myöskään näkemyksiä, joiden mukaan esimerkiksi kondensaattorin valmistusmateriaaleilla ei voi olla korvinkuultavaa vaikutusta lopputulokseen. Jos jotain, korkeintaan haluan synnyttää rakentavaa keskustelua havaintojemme eroavaisuuksista. Muutokset omiin laitteisiini olen tehnyt täydessä ymmärryksessä ja sieluni voimissa ja usein myös vuosien varrella itseäni viisaampien ihmisten kanssa käytyjen keskustelujen ja heidän neuvojensa rohkaisemana. Tarkoitukseni on ainoastaan esitellä omia tekemisiäni, ei suositella ketään muuta koskemaan ilman riittävää sähkötekniikan tuntemusta 230V verkkojännitteellä toimivien instrumenttien sisälmyksiin. HUOM!!! Kitaravahvistimen sisällä vaanivat jännitteet voivat olla arvaamattoman nopea ja kivulias tapa poistua lyhyeksi hetkeksi tästä loputtomasta jälleensyntymien ketjusta.

Fender julkaisi vuonna 1964 Princeton Reverb vahvistimen, jonka ensimmäinen versio tunnetaan myös kytkentäkaavionsa mukaisella nimellä AA1164. Se oli 10" kaiuttimella varustettu ja niin sanottuun Blackface koteloon paketoitu combo. Princeton Reverb sisälsi efekteinä sekä jousikaiun, että jo 50 -luvun Tweed -vahvistimista tutun pääteputkien jännitteiden manipulointiin perustuvan Bias Tremolon (Vibrato). Vaikka Princeton muistuttaakin ulkokuoreltaan selkeästi edellisenä vuonna lanseerattua isoveljeään, Deluxe Reverbia, voidaan jopa väittää, että Princetonilla on enemmän yhteistä 50 -luvun Fender vahvistinten kanssa kuin isommilla ja tehokkaammilla AB763 -kytkentään perustuneilla sukulaisillaan. Sillä mikä näkökulma tämän väittelyn teknisistä eroista voittaa on kuitenkin melko vähän merkitystä sen rinnalla, että varmuudella juuri nämä erot ovat osaltaan näiden vahvistinten suosion takana omissa kannattajaryhmissään.

Omaan käyttööni Princeton Reverbin 10" kaiutinelementti on tuntunut eniten sen käyttöä rajoittavalta tekijältä. Sekä kaiutinvaihtoehtojen suurempi määrä, että suuremman kaiuttimen leveämpi saundi kitarakäytössä saivat minut asentamaan vahvistimeni hieman alkuperäistä suurempaan ja 12" tuuman kaiuttimelle tehdyllä etulevyllä varustettuun koteloon. AA1164 kytkentä hyödyntää mm. vanhoista Fender Champ ja Tweed Deluxe vahvistimista tuttuja verkkomuuntajia ja kaivaa kahdesta 6V6GT putkesta tehoa noin 10-12W, joka verrattuna vastaavalla putkituksella toimivaan, järeämpää rautaa sisältävään Deluxe Reverbin 22W tehoon, on melko maltillista. Tämä tehoero saa internetkansan usein kyselemään keskustelupalstoilla Princetonin äänenpaineen riittävyyttä ja varmaan yksi yleisimmistä suosituksista tämän ongelmaksi kokeville on käyttää isompaa ja herkempää kaiutinta. Itselläni tätä vahvistinta varten on kaksi elementtiä. Hienoin ja lähinnä etsimääni saundia on uuden tuotannon 12" Jensen Tornado neodymium magneetilla. Päädyin tähän kaiuttimeen testattuani melkoisen liudan vaihtoehtoja. Tilanteissa, joissa sen äänentuotto ei riitä, asennan koteloon vanhan Eminence Red Fang Alnicon, jonka 103 db herkkyys peittoaa helposti alkuperäistä kaiutintaan käyttävän vuoden 1965 Deluxe Revebin kaksinkertaisen nimellistehon ja yläkeskiäänten korostus leikkaa läpi rajummankin rumpalin vieressä. Tämä britti-tyylinen elementti kuitenkin muuttaa selkeästi "skuupattua" amerikkalaista saundia aggressiivisempaan suuntaan ja niipä kyse on aina jonkin tason kompromissista. Korkeampi äänenpaine on tarpeen joskus ja joskus taas on tärkeintä saada sen kustannuksella hienostuneempaa ja erottelevampaa saundia juuri halutuilla taajuuksilla.

Princetonin EQ osasto Treble sekä Bass säätöineen on lähes identtinen suurimman osan Blackface vahvistimista kanssa. Basso ja keskiäänet vedetään perinteisesti 100nf ja 47nf kondensaattorien läpi. Trebleen käytetään 500pf kondensaattoria. AA1164 saundia voisi kuvailla hieman täyteläisemmäksi ja lämpimämmäksi, jos vertailukohtana on kirkas Deluxe Reverb. Kun Princetonin puhdas headroom loppuu, monien mielestä hieman liian aikaisin, sekä syyllistä, että ratkaisua etsitään usein tuosta 100nf bassokondensaattorista. Vaikka on totta, että sitä pienentämällä saadaan alataajuuksien toistoa napakammaksi ja varmasti osittain lisättyä puhtaan saundin ylärajaa, omissa kokeiluissani millään tavalla merkittäviä parannuksia ns. headroomiin alkaa ilmetä vasta 22nf tai sitä pienemillä arvoilla, joilla on kuitenkin jo liian dramaattinen vaikutus vahvistimen pyöreään yleissaundiin. Pelkällä särösaundilla soittavat saattaisivat puolestaan suosia tätä arvoltaan pienempää osaa. Puhtaan saundin ystävänä olen itse lähestynyt kyseistä tilannetta Basso -kondensaattorin sijaan Princetonin vanhanaikaisen ja hieman tehottoman, 50 -luvulta periytyneen vaiheenkääntöpiirin suunnasta, jota kirkkaammista sisaruksistaan poiketen syötetään suurehkon 20nf kondensaattorin kautta. Tämä osa on esimerkiksi saman ikäisessä Twin Reverbissa 20x pienempi, 1nf kondensaattori. Eri kytkennöissä tämän kondensaattorin arvon muokkaaminen vaikuttaa hieman eri tavoin, mutta Princetonissa sen pudottaminen 20 nanofaradista esimerkiksi 10x pienemmäksi, 2nf kuten omassa vahvistimessani, selkiyttää vahvistimen fuzz -tyylistä säröytymistä, mutta mikä tärkeintä, estää alataajuuksia "hämmentämästä" vaiheenkääntäjää ja pääteastetta normaalisti jo kovin alhaisella äänenpaineella - eli hieman lisää puhdasta headroomia. Kokeilujen jälkeen olen päätynyt vaiheenkäännön syötössä Orange Drops .002uf kondensaattoriin. Basso- ja Middle -kondensaattoreiksi olen valinnut vanhat Phillipsin keltaiset "Chicklet" polykarbonaattiosat. Keraamisen Treble -kondensaattorin tilalle on 250pf Silver Mica. Näillä osilla vahvistimessa on vahva bassotoisto, mutta silti rapeana säilyvä saundi, ilman pf -kokoluokan keraamisissa osissa joskus havaittavaa yläpään "kihinää". Tämän artikkelin sisäkuvat ovat Uraltonen piirilevylle kootusta vahvistimesta.

Pääteasteen, tasasuuntauksen sekä jännitteiden suhteen olen puolestaan poikennut hieman erisuuntaan edellä mainituista mahdollisimman suuren puhtaan saundin tuottoon tähtäävistä toimista. Käytän vahvistimessani suuremmalla virrantuotolla varustettua Uraltonen valmistamaa verkkomuuntajaa, joka mahdollistaa vanhojen neuvostoliittolaisten 3A hehkuvirtaa vaativien 5C3S tasasuuntaajien käytön. Tällä massiivisen kokoisella suorahehkuputkella pääteputkien anodijännitteet putoavat Fenderin n. 410-420V "ohjearvoista" alemmas 380V tuntumaan ja etuasteessa aina 150V tienoille. Näillä toimilla on selkeä vaikutus saundin lämpöön sekä kitaran näppäilyyn reagointiin montaa eri reittiä, joista yksi on se, että matalammilla jännitteillä pääteputkien biasoinnissa lepovirran määrä hieman nousee. Tällä tavalla juuri biasoinnin kautta toimiva Princetonin tremolo myös velloo huomattavasti syvemmin ja herkullisemmin, ilman, että joudun biasoimaan saundin kustannuksella pääteputkia liian kylmiksi. Koska biastremolo pakottaa tässä suhteessaä jonkinlaiseen kompromissiin, on tällainen jännitteiden lasku ollut toimivin ratkaisu moderneilla 6V6GT putkilla. Erona mainittakoon, että vanhat Sylvanian 6V6GT putket, joita olen varjellut erikoistapauksia varten, toimivat biastremolossa tavalla, jota en saa kaivettua moderneista putkista esiin ilman edellä mainittuja jännitemuutoksia. Käytän päätteessä JJ:n 6V6 S putkia voimakkaan bassotoistonsa vuoksi vaikka moni voisikin väittää, että ne eivät välttämättä kuulosta perinteiselle 6V6 putkelle. ...josta olen osittain samaa mieltä. Pieniä muutoksia putkien kannoille olen tehnyt myös siten, että kaikki pääteputkien kannoilla olevat hiilimassavastukset vaihdoin järeämpiin metallikalvovastuksiin, jotka kestävät paremmin kuumuutta, eivätkä veny arvoiltaan yhtä helposti tässä vaativassa ympäristössä. Myös pääteputkien katodilta maahan juotetut 1 ohmin vastukset poikkeavat alkuperäisestä, kuitenkin helpottaen lepovirtojen mittaamista. Tasasuuntaajan kannalle olen juottanut kaikkiin vahvistimiini täysin saundiin vaikuttamattomat suojadiodit siltä varalta, että esimerkiksi putki siinä kohdassa joskus antaisi periksi.

Kytkentäkondensaattorit on kaikille putkille valittu useita eri vaihtoehtoja testaamalla. V1B anodille valikoitui vanha, sopivan, mutta ei liian mikrofoninen, 23nf keraaminen NOS kondensaattori. Kokeilin näitä samoja osia kolmessa eri Fender vahvistimessa ja kaikissa vaikutus oli sama. Saundiin tulee mukavaa rapsakkuutta, särmää ja elävyyttä, jota yleensä hyvät, mutta jo hieman mikrofoniset vanhat etuasteputket synnyttävät. Vaiheenkääntäjän kytkentään käytin pitkään 100nf Mallory 150´s sarjan osia, sekä joskus Orange Dropseja, mutta nyt jo kolmeen koneeseen olen asentanut vanhat Spraguen 100nf Paper-in-oil kondensaattorit. Kaikkien testaamieni vaiheenkäännössä käyttämieni konkkien arvot ovat olleet tasan 100nf, mutta näiden Spraguen kondensaattorien kanssa bassotoisto voimistuu selkeästi.

https://www.dropbox.com/s/6bmgm4fg981l25u/20200404_112434.mp4?dl=0


Vaikka osa tehdyistä muokkauksista saattaa vaikuttaa ristiriitaiselle, kun yhdessä kohdassa leikataan alapäätä ja toisessa paikassa sitä lisätään ja vieläpä korostetaan putkivalinnoilla, taustalla on kuitenkin ollut koko ajan yksi johtava ajatus. Näillä toimenpiteillä vahvistin soi nyt tarvittaessa kovempaa, ilman kytkennälle ominaista säröytymistä, eikä Princetonin pehmeätä ja lämmintä ominaissaundia ole missän määrin menetetty. Päinvastoin, oikeilla kondensaattori ja putkivalinnoilla, yhdessä jännitteiden alennuksen kanssa, käytössä on lähes 5E3 Tweed Deluxe tyylistä pehmeyttä ja dynamiikkaa ryyditettynä jousikaiulla ja Vibratolla. Tarvittaessa kirkasta puhdasta saundia edelleen löytyy, mutta yhtä hyvin kone on kotonaan pelkällä Telecasterin tallamikrofonilla kuin 50 -luvun katodibiasoidut pienet vahvistimet konsanaan.


Yhteenveto muutoksista/osavalinnoista:

- 12" kaiutin (Jensen Tornado / Red Fang)
- 5C3S tasasuuntaaja
- suojadiodit tasasuuntaajan kannalla
- UT 100AEX verkkomuuntajaa
- JJ 6V6S pääteputket
- kaikki pf -kokoluokan kondensaattorit Silver Mica -tyyppiä
- Bass/Middle -konkat Phillips Chicklet 100nf ja 47nf
- V1B kytkentäkondensaattori 22nf NOS keraaminen
- vaiheenkäännön input kondensaattori 2,2nf Orange Drops
- vaiheenkäännön kytkentäkondensaattorit NOS Sprague PIO 100nf/1200V

Kirjoittanut heinovi1 18.04.2020

            1074×1060  -  962 kt.

1069×1065  -  654 kt.

1057×1065  -  855 kt.


Arvostelu

4,14,14,14,14,1    (19 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

puhis13: Huh huh.
petteri m: Yhdyn edelliseen kyllä
petteri m: Tämä heinovi1 ei taida olla niitä 'plug and play' -tyyppejä?
sakki: Hienoa, että joku paneutuu näihin asioihin näin syvällisesti. Kiitos tästä, hyvä artikkeli!
jvstrato: Hienoa luettavaa. Pohdin juuri samoja asioita.

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

 Copyright ©1999-2020, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti