Muusikoiden.net
21.11.2017
Musamaailma | Muutimme Kruununhakaan! 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

25.10.2017: Yamaha SA2200


Ostin tämän kitaran käytettynä toukokuussa 2015 joten sitä on nyt hetki tullut käpisteltyä ja soitettua vähän keikoilla ja treeneissäkin. Sen verran on aikaa mennyt, että en enää toivottavasti ala ylihehkuttamaan tätä uutuuden kiimassa. Ja sanotaan myös nyt heti alkuun, että olen kokeillut myös Gibsonin ES335 kitaraa, niin en todellakaan ala pesemään enkä linkoamaan. Gibson on niin hyvä kitara etten halua alkaa paremmuutta vertailemaan. Sen verran uskallan kuitenkin väittää, että tämä Yamaha on kyllä samalla tontilla aidon Gibsonin kanssa, vaikka onhan näissä jonkin verran soundieroja. Tämä Yamaha on kuitenkin niin hyvä ja hieno, että riittää itselleni ES:in korvikkeeksi enkä ole enää haikaillut Gibsonin versiota tästä mallista kun tämän onnekkaasti sain haltuuni.

Vähän historiaa

Kitaran historiasta voisi mainita, että japanilaiset alkoivat tehdä näitä kunnianhimoisia kopioita tai paremminkin omia tulkintojaan Gibsonin huippumalleista tai kilpailevia malleja joskus -70 luvulla. Itse muistan näitä kitaroita ihailleeni jo -80 luvulla nuorena poikana jolloin erityisesti Yamaha SG2000s kitara oli täyttymätön märkä päiväuni ja toteutumaton haaveeni. Yamaha SA mallisto lähti myös jostain -70 luvun lopulta SA2000 taisi olla ensimmäinen ja -80 luvun lopulla tuli SA2100 ja tämä SA2200 tuli -90 luvun alussa. Kaikki SA kitarat noudattelevat samaa ideaa ja noiden kolmen mallin välillä on lähinnä kai kosmeettisia eroja niin, että SA2200 mallissa on vähän enemmän silmäkarkkia kuin SA2000 mallissa (lähinnä kai kullatut metalliosat ja loimu kansi, sivut ja pohja). Mainitaan myös SA1200, joka poikkeaa mainituista rakenteellisesti eli siinä on kokopuinen kansi kun SA2XXX malleissa on laminaatti kansi ja pohja.

Tämä kyseinen kitarayksilö on mallisarjan alusta ja ollut yhdellä omistajalla jolta tämän ostin. Yamahan sarjanumeroa on vaikea (ehkä jopa mahdotonta) tulkita, mutta tiedän tämän olevan alkusarjan tuotantoa koska tämä on ostettu uutena -90 luvun alkupuolella f-musiikista ja tämä malli julkaistiin samoihin aikoihin. Kitaralaukusta löytyi vielä alkuperäiset prujut ja vanha markka-aikainen hintalappu. Tämä soitin on mintti, koska alkuperäinen omistaja ei soittanut tätä juuri lainkaan ja tuntuukin häkellyttävältä ottaa laukusta lähes kolmekymmentä vuotta vanha soitin, joka on kuin uusi. Itselleni tämä tuli käyttöön ja olen soittanut tätä ja soitan jatkossakin joten kulumisen jälkiä alkaa varmasti tulla, vaikka koitankin pitää tätä kuin kukkaa kämmenellä. Kitaran ikä näkyy kahdessa asiassa. Ensinnäkin puun kuivumisen takia stopparin holkit olivat kohonneet kun ei enää istunut niin tiiviisti (liimautin ne paikalleen soitinkorjaajalla). Toinen juttu on että uusissa SA2200 malleissa push push tonepotikat on korvattu pull push potikoilla. Muuten tämä on viimeistä piirtoa myöten samanlainen kuin nytkin f-musiikissa myynnissä oleva yksilö.

Spesifikaatiota

Tästä kitarasta on yllättävän vähän juttuja internetissä ja se vähä mitä onnistuin löytämään pitää sisällään lähinnä spesifikaation ja muutamia yleensä ylistäviä käyttäjien kommentteja. Aloitetaan siitä spesifikaatiosta sitten. Kitara on 628,7mm skaalalla eli 24 ja 3/4 tuumaa ( olisiko se aika lähelle 24,75 tuumaa). Kullatut metallit ja ebony otelauta halkaistuilla helmiäisneliö asemamerkeillä. Otelaudan radius on kolmisentoista tuumaa ja kaulan profiili on pyöreähkö varmaan voisi kulkea nimellä C kaula on aika siro yleisilmeeltään, mutta tuntumaltaan ja paksuudeltaan aika lähellä LesPaul standardia vuodelta 1995. Kansi ja pohja ovat laminoitua loimuvaahteraa ja kaula (oletettavasti myös keskipalkki) on mahonkia. Väritykseltään se on kaunis bursti ja viimeistely on ohut (oletettavasti polyuretaani lakka tai jotain).

Virittimet näyttävät Croverin mallilta, mutta ovat Yamaha leimoilla. TOM talla ja stoppari ei siis trapetsia. Kitaran metalliosat on kullattu. Mikrofonit ovat Yamahan omaa tuotantoa alnico V magneeteilla ja puolituksella. Kitaran sähköt on muuten LesPaulin tyyliin eli kolmeasentoinen mikkivalitsin ja molemmille mikeille oma tone- ja volumepotikka. Tonepotikoissa on push-push toiminnon takana puolitus molemmille mikeille (uudemmassa kitarassa push - push näkyi muutetun nostopotikaksi onko se nyt sitten pull - push). Potikat on kytketty niin, että mikkivalitisimen ollessa keskellä kumpi tahansa volumepotikoista vaimentaa myös toisen mennessään nollille (tämäkin LesPaulista tuttu ominaisuus).

Yamahan mikrofonit on ilmeisesti tehdaskäämitty joidenkin arvioiden mukaan ne ovat mutaiset ja elottomat, Mutta itse en ole samaa mieltä. Päinvastoin ääni on eloisa ja inspiroiva. Mikrofoni ovat soinniltaan aika kirkkaat ja luin, että ne on koitettu virittää kuulostamaan Gibsonin 490/498 setiltä vaikkakin Yamahassa kaulamikrofoni on alnico V magneeteilla eikä mielestäni muistuta 490/498 settiä juuri muutenkaan. Itselleni ei ole tullut edes mieleen, että vaihdattaisin Yamahan mikkejä. Mielestäni ne ovat erinomaiset mikrofonit, aika kirkkaat ja tosi erottelevat. Mikkien dc resistanssi tallamikki 8,29 kOhm ja kaulamikki 7,51 kOhm. Verrokkina Gibsonin 490/498 setti dc resistanssi on 13,34 kOhm tallamikille ja 7,94 kOhm kaulamikille. Vaikka kaulamikrofonien dc resistanssi on noin lähellä toisiaan, niin silti Yamaha kaulamikki on soinniltaan selvästi kirkkaampi ja erottelevampi ja sitä pystyy pitämään lähempänä kieliä. Gibsonissa (Les Paul) kaulamikkiä on laskettava tosi alas ihan mikkikehyksen tasolle ja jopa hiukan alle, että sen saa soimaan tasapainoisesti ja avoimesti särösoundeilla.

Kitaran soundi ja laatuvaikutelma

Tämä on laadukas kitara. Sen voi huomata siitä, että kitara vastaa säätöihin tarkasti ja johdonmukaisesti eikä kitara muuta muotoaan vaihtelevissakaan olosuhteissa ja niin ollen se pitää myös vireen hyvin. Soinnista voi laadun päätellä siitä, että se soi hyvin ja suhteellisen tasaisesti kaulan jokaisesta asemasta enkä ole löytänyt siitä yhtäkään kuollutta nuottia tai merkittävää vaimentumaa (joka ei olisi loogisessa suhteessa käytettyyn asemaan nähden). Kielet saa säädettyä jokseenkin niin alas kuin huvittaa (minua ei kylläkään huvita). Mitä muuta laadun edellytyksiä voi ollakaan? muu on sitten mielipidettä ja henkilökohtaista mieltymystä.

Soundiltaan tämä kitara on avoin ja raikas. Tässä on jotenkin villimpi atakki kuin vaikkapa Les Paulissa, jonka atakki on napakampi. En osaa sanoa johtuuko kitaran kirkkaus mikeistä vai tonepotikoista jotka on kuulemma toteutettu niin, että tonen ollessa auki niin signaali ikäänkuin ohittaa koko potikan jolloin tilanteen pitäisi vastata sitä ettei mitään potikkaa edes olisi signaalitiellä. Tai ehkä se johtuu molemmista ja tiedä sitten miten kitaran rakenne vaikuttaa ja ne puut.. siitä saisi varmasti mehevän keskustelun foorumilla :-).

Piti vielä todeta, että myös mikrofonien puolitukset ovat varsin toimiva vaihtoehto tässä kitarassa. Ei tämä stratoksi muutu, mutta ihan uskottava singlesoundi tässä on.

Yhteenvetona sanoisin

Että japanilaiset ovat tehneet hyvän tulkinnan puoliakustisesta sähkökitarasta. Tämä ei ole varsinaisesti kopio Gibsonin ES335:stä niin paljon tässä kuitenkin on eroa siihen. Kitara on ensinnäkin vähän eri muotoinen sähköt ja mikit ovat erilaiset ja sen vuoksi kitaran soundi on myös omansa eikä ihan sama kuin Gibsonissa. Minulle tämä kyllä menee kuin väärä raha. Jos tämän sähköt ja mikit vaihtaisi Gibsonin vastaaviin, niin uskon että tämä olisi täysin samanlainen myös soundiltaan. Nyt tuntuu, että Gibsonia ei olla haluttu täysin jäljitellä, vaan ikään kuin viedä puoliakustisen ideaa vielä vähän eteenpäin.

Tämä on hyvä kitara, mutta jos haluat ES335:n niin osta semmoinen, sillä tämä ei ihan samanlainen ole. Toisaalta jos haluat hyvän puoliakustisen, niin tätä voi kyllä suositella. Varsinkin jos et halua maksaa kolmea tonnia niin tämän saa paljon halvemmalla. Itse ostaisin tämän. ja niinhän mä ostinkin :-D .

Kirjoittanut hallu 25.10.2017

            1195×1600  -  585 kt.


Arvostelu

4,34,34,34,34,3    (6 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

elwood66: '84 kesäduunien jälkeen sain hankittua 1982 SA2000S:n. Se ei unohdu... J ; )
pappasfin: Hyvää luettavaa ja mitä noita on itse päässy testimään uudempia vuosimalleja niin ovat kyllä vallan mainioita kitaroita
antonium: Itsellä oli SA2000 ja imho Gibsonia parempi aina sinne seiskytluvun puoleen väliin asti..
hallu: Kaunis kiitos lämpimästä vastaanotosta :-). Piti lisätä, että olen muutamaa SA-sarjan yksilöä päässyt käpistelemään ja mielestäni ne on todella tasalaatuisia myös. Minkä tahansa noista ottaa kätösiin, niin aina se tuntuu jokseenkin samalta.

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2017, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti