Muusikoiden.net
21.02.2018
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

03.09.2017: Raatocaster


Viime talvena huomasin facebookin seinällä ilmoituksen, jossa soittajakolleega halusi päästä eroon pussillisesta kitaranosia edullisesti. Tartuin tilauisuuteen heti. Pussin pohjalla oli pleksiä, kampea, seinätelinettä ja sokerina pohjalla vanha Mad Axe by Aria Pro II straton kaula. Se tuntui tassuun yllättävän hyvältä ja tukki oli 56mm leveä, kuten pitääkin. Kauan kadoksissa ollut inspiraatio uuteen projektiin heräsi mutta hiipui kuitenkin nopeasti kroonisen persaukisuuden murskaamana.

Viikot vierivät. Tosin välillä muistin väijyä torin runkotarjontaa mutta sopivaa, tahi sopivanhintaista ei vain tullut vastaan. Hommasta oli pakko päästä edullisesti, kiitos vuoden aikana hajonneiden astianpesukoneen, pyykkikoneen, kuivurin ja auton. Olin jo unohtamassa koko projektin kun sattumalta törmäsin postilaatikonpunaiseen Marina-straton runkoon. Se ei ollut uusi, tahi kaunis, mutta hinta oli sopiva, 35¤. Tartuin tilaisuuteen ja runko laivattiin Porvoosta kohti uutta kotia. Samalla kertaa löysin torilta myös Classic Vibe straton virit. Laskeskelin loppujen osien löytyvän miljoonalaatikosta. Loistavaa! Projekti voi alkaa.

Runko saapui pian mutta karu todellisuus iski naamalle kuin loska lahkeisiin. Tremolon potero oli liian pieni isoblokkiselle tallalleni. Humpparini ei sopinut HSS-routtaukseen sisään. Kaula sentään istui taskuun kuin hanska suuhun mutta kiinnitysreijät olivat eri paria ja kumpikaan näistä pareista ei ollut fenderin spekseissä, toisin kuin kaikki 5 löytämääni kaulalevyä. Homma menisi siis taltta-dremeli-erikeeper-tanssiksi.

Päivän puukrapulan jälkeen hain puutappeja lähimarketista ja muutaman uuden poranterän. Porasin kaulan reijät isommaksi kaulasta, sekä rungosta ja tulppasin ne. Koetin löytää kaulareikien templaten netistä mutta kun soppelia ei löytynyt, asettelin kaulalevyn taskuun ja merkkasin uusien reikien paikat. En omista pylväsporakonetta, joten jouduin soveltamaan moisen itse. Viritys näkyy kuvassa ja reijät tuli suoraan. Etenkin kolme viimeistä, joita varten tajusin kääntää puristimen ruuvipuolen rungon alle pois tieltä. Jei!

Seuraavana päivänä kävin tremolon kolon laajennustalkoisiin. Laitoin puristimilla puun pätkän ohjuriksi, etten jyrsi runkoa halki, tahi pöytään koloa. Potutus ja turpakäräjät olisivat olleet eeppiset. Muutaman minuutin järkyttävän metelin jälkeen oli potero kuosissaan ja bloki pääsi uimaan koloonsa ilman ongelmia. Taas oltiin lähempänä maalia (mikä ei muuten ollut rungossa ihan priimaa).

Uusi päivä, uudet kujeet ja kojeet. Ilokseni havaitsin tässä vaiheessa, etteivät tallan kiinnitysreijät rungossa ja tallassa täsmänneet alkuunkaan. Eli taas tulppaushommiin. Mikäpä siinä. Erikeepperin repiminen nakeista on kovin terapeuttista. Sisimmät reijät onneksi olivat sen verta liki, että uusien reikien asemointi oli hyvin helppo temppu. Traumoja ei jäänyt, eikä liimaa sormiin. Tallamikin poteroa laajensin samalla hieman taltalla.

Tremolon ollessa viimein paikoillaan ruuvasin kaulan löyhästi kiinni kahdella ruuvilla ja laitoin molempia E-kieliä apuna käyttäen kaulan suoraan. Merkkasin paikat kaulaan ja porasin uudet reijät samalla metodilla kuin runkoon. Kerkesin jo pelätä tremolon olevan tehtaan jäljiltä väärässä paikassa mutta onneksi pelkoni oli aiheetoon. Kaula tuli suoraan ja intonaation säätövara riitti mainiosti jopa ala-E -kielelle. Vanhat virittimien ruuvinreijät jäi nätisti uusien alle, joten niitä en vaivautunut tulppaamaan.

Viimeisenä olisi ohjelmassa sähkötyöt. Päätin pitää pelin helppona ja kävellä siitä mistä aita on kaatunut ja maatunut. Kitaraan tulisi vain tallahumbucker (tai bumhucker, kuten meillä leikkisästi sanotaan. Hehheh), jonka käämin itse 6v sitten. 500k CTS-potikat ja 047 orange drops konkka valikoituivat myös keitokseen, koska ne olivat ainoat kaapista löytyneet vaihtoehdot. Eipä mennyt aikaa arpomiseen sano naapurin akka kun kissalla koiraa pyyhki.

Loputtoman tylsän säätöruljanssin jälkeen oli aika ottaa ensipuraisu soundeihin. Yleisimittarin ennusteisiin nojaten osasin odottaa, että jotain ääntä kuuluisi, enkä ollut väärässä. Kitara kuulosti varsin terveeltä mutta tonepotikka oli mykkä ja kitara oli oudon häiriöherkkä. Jotain oli pielessä. Luuttu siis takaisin pöydälle ja massu uudestaan auki.

Kytkennät näyttivät olevan oikein ja hetken kikkailtuani yleismittarilla totesin potikoiden olevan hengissä mutta tonepotikka ei saanut maata. SP-elektroniikan halpispleksin maadoitusteippi ei johtanut sähköä! Enpä ole moiseen ennen törmännyt. Tinasin johdolla potikoiden runkojen välille kauniin sillan. Eiköhän tuolla oireet katoa.

Meinasin jo alkaa kasamaan kirvestä uudelleen mutta ruokahalu kasvoi syödessä. 1 humppari volalla ja tonella vaikutti hieman liian yksioikoiselta ratkaisulta, joten päätin laittaa minikytkimen potikoiden väliin. Lootasta löytyi vain on-off-on DPDT-kytkin, joten päädyin laittamaan siihen kelojen valinnan. 1 asennossa kela yksi, keskiasennossa kelat sarjassa ja 3 asennossa kela 2. Tuuletin hienoa ja varmaan ainoata järkevää valintaani ja ruuvasin kitaran taas nippuun.

Operaatio oli kannattava, sillä tone heräsi henkiin ja kaikki häiriöt katosivat. Yllättäen humppari toimi myös puolitettuna erittäin hyvin, etenkin fuzzin kanssa, jonka hillitsemiseen kitaran tone-säätö on mielestäni erittäin tarpeellinen. Yllättäen soittelin tunnin putkeen ihan vain soittamisen ilosta. Saatoin jopa vahingossa hymyillä hieman. Onneksi ketään ei ollut näkemässä.

Olen vuosien varrella kasannut monenlaisia ristisiitoksia ja tämä kyllä nousee top kolmeen helposti. Kaulakin osoittautui erittäin suoraksi, eikä nauhatkaan vaatineet mitään huomiota, satulasta puhumattakaan. Kaula on makuuni hieman ohkainen mutta pienen totuttelun jälkeen sekään ei enää häiritse. Varsinkaan kun öljyämisen jälkeen se ei enää näytä kelopuulta.

Tuleeko tästä pitopeli? Tuskin mutta kokemuksena tämä projekti oli hyvin positiivinen etenkin kun lopputulos toimii. Aina näin ei ole. Tuolla kehtaisi lähtä keikalle vaikka heti. Virekin pysyy mainiosti ja kaula on helpposoittoinen. Täydellinen kokemus vaatisi hieman nauhojen plaanamista ja kiillotusta mutta soittelee tällä näinkin ilman mitään ongelmia. Runkokin osoittautui suhteellisen kevyeksi, joten tuskin tällä verenkiertokaan loppuu hartijoista kesken tilulilusoolon.

Nyt on uusi kirves syksyn sateisiin iltoihin, eikä kustannuksetkaan päätä huimaa. Nami nami, kuten Bjurström sanoisi. Lopputuloksen kuvasin petaamattomalla sängyllä, kuten tapoihin kuuluu. Olkaa hyvät. Tässä on Raatocaster vuosimallia 2017.

Kirjoittanut Progorava 03.09.2017

            1200×1600  -  459 kt.

1200×1600  -  406 kt.

1600×1200  -  382 kt.


Arvostelu

4,44,44,44,44,4    (11 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Kaitsu_69: Olipa viihdyttävä tarina McGyver työstöineen.
noon: Kiva artikkeli. Kitarassa hieno väritys :)

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Elektroniikka ja soitinrakennus

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2018, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti