Muusikoiden.net
08.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

09.07.2013: Carvin DC400T CustomShop sähkökitara


Ostin tällaisen muusikoiden netin torilta ja nyt ajattelin ensitunnelmia siitä kirjoittaa. Tiedän, että joillakin teistä on näitä mutta aika vähän näistä löytyy suomeksi juttua joten koitan vähän oikaista tilannetta omalta osaltani. Jos huomaat typeryyksiä tai virheitä tekstissäni, niin olen pelkästään kiitollinen oikaisuista ja kaikenlaisista täydennyksistä.

Minä ja Carvin

Olen ollut tietoinen Carvin merkistä aina, mutta minulla ei ole juurikaan kokemusta näistä aikaisemmin joten havaintoni voivat olla vähän lapsellisia. Carvin vahvistimista on ollut tuolla foorumillakin välillä puhetta ja ne ilmeisesti nauttivat varsin hyvää mainetta, vaikka eivät olekaan mitään hintahaitarin halvimpia tuotteita. Suomessa Carvinia myy ainakin Vantaan musiikki, jossa olen itse näitä aikaisemmin nähnyt.

Olen nyt vain viikon käpistellyt tätä kitaraa joten kyse on todellakin vain ensivaikutelmasta. Ennakkoasenteeni on, että Carvin tekee pelkästään laadukkaita tavaroita, jotka eivät ole ihan niitä halvimpia. Näitä Carvin lankkukitaroita olen hiukan vierastanut, koska nämä on vaikuttanut liikaa hitechiltä omaan makuuni ja monesti ne on näyttäneet liikaa heavykeihäiltä. Kävelin siis jo parin ennakkoluulon yli, kun tämän ostin. Itse olen aina ollut perinnesoitinten ystävä (siis Fender Stratocaster, Telecaster, Gibson LesPaul ovat soittimia joista tykkään ja jotka minulla jo on).

En tiedä mitä CustomShop Carvinin kohdalla tarkoittaa enkä tiedä sitäkään, että onko Carvinilla edes muuta kuin CustomShop tuotteita. Vantaan musiikissa uutta kitaraa ostaessa on mahdollista tilata kitara omien toiveiden mukaisesti tehtynä. En tiedä onko tämä ihan perusmalli, vai onko tässä jotakin customoitua. Minulle myytiin tämä CustomShoppina joten sen tuossa otsikossa siksi mainitsin. Ainakin Fenderillä se meinaa, että on vähän parempien soittimien linjalta kotoisin, mutta en tiedä onko Carvinilla niin.

Miksi sitten ostin tämän?

Omista motiiveistani haluaisin mainita vielä, että olin haaveillut ostavani Gibson SG:n ihan vaan siksi kun sellaista minulla ei ollut ja ajattelin, että pari vaihtoehtoista humbukkerkitaraa on hyvä olla kun noita sinkkukitaroitakin on kaksi vaihtoehtoa. Gibson SG olisi ollut perinteinen valinta ja ehkä itselleni jotenkin tyypillisempi. Kävin myös kaupoilla SG:itä katselemassa ja torilta niitä kyttäilin.

Minulle tuli jossakin kohtaa mieleen, että SG:ssä saan jokseenkin samanlaisen kitaran, joka minulla jo on (LesPaul) vain erilaisella kaulaliitoksella. Sen vuoksi aloin tutustua hiukan vaihtoehtoihinkin ja siinä mielentilassa törmäsin tähän Carviniin. Carvin tuntuu tarjoavan selkeästi sellaista mitä minulla ei aikaisemmissa kitaroissa ole. Tämä on selvästi erilainen, mutta sopivasti samanlainenkin ja siksi kiinnostuin siitä. Toinen juttu on, että Carvineita tuntuu olevan todella harvoin torilla myynnissä (tyytyväiset käyttäjät?) ja uutena nämä ovat jonkin verran hinnakkaita. Tuntui siis hyvältä tilaisuudelta sellainen käytettynä napata.

Vähän kuvausta tästä kitarasta

Niille jotka ei tiedä, niin Carvin on vanha amerikkalainen soitinpaja, joka on tullut tunnetummaksi ehkä tuolla maailmalla kuin meillä. Tietääkseni Carvinin koko tuotanto on edelleen yhdysvalloissa ja varsinainen hinnat alkaen osasto puuttuu kokonaan, vaikka tietenkin niiltä tulee eri hintaisia tuotteita. En tunne yrityksen toimintafilosofiaa, mutta tämä käsissäni oleva soitin kertoo kyllä omaa kieltään siitä miten ne Carvinilla soittimet ajattelevat.

Tämä minun kitara on vuosimallia 2001 ja poikkeaa pikkuisen viimeisimmästä mallista. En tiedä onko mallia itsessään muutettu, vai onko kyse Customiin tilatusta modauksesta, mutta tämän kitaran sähköt ovat vähän erilaiset kuin noissa uusissa. Palaan tuonnempana asiaan tarkemmin. Muuten tämä on kaiketi samanlainen kuin uudetkin (paitsi tässä lavan logo ei ole 24 karaatin kultaa kuten uusissa carvineissa (ehkä kulta ei ollut tarpeeksi arvokasta vielä vuonna 2001 :-P)). Kyllä tässäkin kitarassa piisaa makeita yksityiskohtia:-).

Kitara on 25" skaalalla lukkovirittimillä ja kelluvalla tremololla varustettu umpilankku. Kaulaliitosta ei ole, vaan kaula jatkuu läpi rungon aina tyveen saakka (en ole ihan varma, että katkeaako se tuon tremolorouttausten kohdalla, vai leveneekö se niin että routtaus mahtuu siihen keskikalikkaan (sitä ei siis suoraan näe maalauksen ja lakkauksen alta)).

Otelauta on ebenpuuta jossa on 24 mediumjumbo nauhaa ja suorakaiteen muotoiset abalone asemamerkit sekä kahdentoista tuuman radius. Kroppa on käsittääkseni leppää (tästä en ole varma) ja kansi on loimuvaahteraa ja netin kuvien perusteella (tämän kitarayksilön maalauksen alta sitä ei voi nähdä) kyse ei ole pelkästä ulkonäön vuoksi laitetusta viilusta, vaan se on ihan oikea kansi Gibson LesPaulin tapaan eli sillä voi olla soinnillistakin merkitystä.

Kitaran runko on Stratomallinen siis kaksi erimittaista sarvea (vähän stratoa terävämpiä kärjestään), mutta rungon sivut on viistetty samaan tapaan kuin SG:sä ei vain yhtä leveästi. Lisäksi on stratosta se vatsaviiste siinä ylänotkon takana ja kyynärpääviiste siinä ylä takakulmassa, mutta nekin hiukan pienempiä kuin stratossa. Kaulaliitos tuo mieleen SG:n tai kaulaliitosta ei ole, mutta aivan ylimmillekin nauhoille pääsee vaivattomasti koska otelauta ei tulo rungon päälle yhtään. Soittotuntuma siltä osin muistuttaa SG:tä. Lavassa virittimet ovat Fendertyylisesti yhdellä sivulla yläpuolella, mutta lapa itsessään on taivutettu Gibson tyylisesti loivaan kulmaan. Lavan päällä on koristeena loimuvaahteraviilu.

Sähköpuoli on mielenkiintoinen. Tässä on kaksi passiivista kaksikelaista mikrofonia ja aktiivinen elektroniikka. Soundillisesti tämä siis on passiivinen, mutta aktiivielektroniikka tarjoaa mielenkiintoisen paletin säätömahdollisuuksia ja sellaista toiminnallisuutta jota en tiedä voiko passiiviseen kitaraan edes saada. Ensinnäkin perusherkut. Kolmiasentoisen mikkikytkimen lisäksi löytyy molemmille mikeille puolitukset sekä vielä vaiheenkääntö (en tiedä kumman mikrofonin vaihe siinä käännetään luultavasti kaulamikin). Passiivista äänensävyn säätöä (tone) ei ole lainkaan, vaan tässä on eq josta toisesta namikasta säädetään treble (boost/cut ja keskellä neutraali) ja toisesta säädetään basso (boost/cut ja keskellä neutraali). Kitarassa on vain mastervolume. Neljännestä potikasta säädetään mikrofonien välinen suhde (keskellä tasan molempien mikkien kesken josta voi säätää eteenpäin kaulamikin suuntaan tai taaksepäin tallamikin suuntaan). Sen mahdollistaa sen, että mikkien välisen suhteen voi säätää halutuksi ja se löytyy aina siitä mikkivalitsimen keskiasennosta. Lisäksi volume on normalisoiva eli kitaraa voi säätää mielinmäärin tai mikkejä puolitella ja silti outputti pysyy aina samana (paitsi vaiheenkääntö kyllä tiputtaa sitä jonkinverran) jota voi säätää mastervolumesta joka ei vaikuta syövän edes tonea. Sähköpuoli on siis fiksusti mietitty ja tarjoaa jotakin aivan muuta kuin mihin olen passiivisissa ja perinteisissä kitaroissani tottunut.

Uusiin Carvineihin erona on passiivisen käyttötilan puuttuminen eli tässä ei ole nostopotikkaa volumessa eikä passiivista tonesäätöä. Tämä kitara kuitnekin soi passiivisena kun ottaa pariston irti, mutta pikaisen kokeilun perusteella ei kovin hyvin (ilmeisesti siihen aktiivielektroniikkaan pitäisi olla modattu jonkinlainen ohitus, että passiivisuus toimisi kunnolla, joka ilmeisesti uusiin malleihin on tehty).

Tremolo on kitarassa kaiketi Wilkinsonin tekoa (vaikka siinä lukee Carvin) ja se vaikuttaa hyvältä eli se on säädetty ja palauttaa tarkasti. Kammen kiinnitys on nerokas, se nimittäin vain pudotetaan koloonsa jossa se istuu tukevasti eikä tarvitse kierteitä kuten Fenderin Stratocasterin kampi. Lukkovirittimet ovat merkiltään Sperzell.

Jaaha, tässä varmaan tuli keskeisimmät speksit. Ai niin tässä on lukkovirittimet, jotka oli mulle täysin uusi juttu. Minusta tuli kuitenkin välittömästi lukkovirittimien fani ja ostan sellaiset varmaan tuohon stratoonkin. Lukkoviritin nimittäin tuntuu joka suhteessa nerokkaalta idealta kieliä ei käytännössä tarvitse venytellä kun uudet laittaa ja vire ei juuri huoju tässä kitarassa satulakin on valmiiksi grafiittia. Olen aina suhtautunut lukkovirittimiin vähän semmoisena höpöhöpönä, mutta tässä kitarassa opin, että ne on oikeasti aika fiksu idea joten asenteeni vaati korjausta.

Mitä siis ajattelen tästä tai miten arvioisin tätä

Olen ollut itsekin vähän epävarma ja tämän ensimmäisen viikon aikana tunteet ovat ailahdelleet osittain laidasta laitaan kun olen työntänyt väkisin piintyneitä ennakkoasenteitani syrjään ja totutellut hyvin eritavalla ajateltuun kitaraan kuin millä olen tähän saakka soittanut.

Tämä kitarayksilö on käytetty ja tästä näkee, että tätä on soitettu ja pari pientä skrubuakin löytyy (ei isoja ja itseäni ne ei haittaa, oikeastaan on ihan mukavakin että ne ovat siinä). Tämä soitinyksilö on tottunut täkäläiseen ilmastoon ja kestänyt jonkinmoista kulutusta. Silti tämä toimii täysin moitteetta eikä merkittävää kulumista ole missään (edes nauhoissa) havaittavissa. Uskon siis että tämä on laadukas soitin. Säätötoleransseja en ole tutkinut joten yllätyksiä voi vielä olla tulossa, mutta tämä on ollut tähän saakka hyvin ennustettava soitin joten tuskinpa pahoja juttuja tulee esille.

Jokainen yksityiskohta tässä kitarassa kielii siitä, että tämä on tehty ihan viimeisen päälle huolellisesti. Paikoitellen hienosteleminen menee ihan naurettavuuksiin (esimerkiksi tekniikkapoteron kannen ruuvit eivät ole Fenderin ja Gibsonin tyyliin puuruuveja suoraan runkoon, vaan runkoon on kairattu metalliset kierteet ja ruuvit ovat pikkuruisia sähkökierteellä olevia ruuveja (paha kyllä amerikkalaisella tuumamitoituksella, mikä voi hankaloittaa tuon yhden puuttuvan ruuvin löytämistä)).

Joka tapauksessa tämä kitara kelpaisi kaikkein tarkimmallekin muusikoiden netin pilkunnussijalle, jolle Gibsonista tulisi vain tikkuja sormiin:-). Kitaran kaula on aika litteä joka tuntuu hätkähdyttävältä kun olen noihin muhkuihin amerikkalaisiin tottunut. Samoin litteä radius korostaa lapiomaista tuntumaa. Sinällään tuntumalla ei ole merkitystä koska kaikkeen tottuu. Sellainen huomio myös, että tämä kitara on hyvin jäykkärakenteinen eikä tämä notku Fendereiden ja Gibsonien tapaan vaikka lavankärjestä taivuttelisi. En tiedä onko se hyvä ominaisuus tai liittyykö se tuohon kiinteään kaulaan, mutta kai se tekee tästä astetta vakaamman soittimen.

Tämä on sievä kitara kaikinpuolin, joskin vähän hevikeihään oloinen enkä ole erikseen tällaisia diggaillut, mutta tämän soittimen laatu alkaa hiljalleen vakuuttaa, vaikka ensivaikutelma ei saanutkaan sukkia pyörimään jalassani. Tämä henkii sellaista työkalumaisuutta, että kaikki on tehty soittamisen ehdoilla ja minusta tuntuu, että tämä voisi hyvin olla jonkun fuusiojazztilusankarin mieleen. Itse uskon voivani ystävystyä tämän kanssa, vaikka vielä joudun vähän sulattelemaan tämän kitaran muodollista olemusta. Vihreänmusta värityskin on vähän moderni vintagen ystävälle.

Miten se soi?

No siitä soundistakin vähän jotakin. Akustisesti tämä on hyvin tasapainoinen ja suorstaan sliipatun siistisointinen (ilkeämielinen voisi sanoa, että eloton, mutta itse käyttäisin mieluummin sanaa eleetön). Sähköisesti tämä kitara herää varsinaisesti henkiin. Soundi on monipuolisten säätöjen ansioista taivutettavissa melkein mihin tahansa.

Mikkipuolitusten kautta aikaansaatava yksikelainen soundi ei yllä lähellekään fendereitä, mutta siinä lienee myös kyse kitaran tyystin erilaisesta rakenteesta. Yksikelaiset ovat kuitenkin kauniita ja käyttökelpoisia. Humppari soundi perusasetuksilla on melkein yksiyhteen Gibson LesPaulin kanssa (vaahterakansi?) ja säröillä täysin vastaava (ehkä Gibson on inan verran paksumpi (mahonkirunko?)), mutta aika tunne ja henkimaailman alueella mennään ja sokkotestissä en erottaisi. Loput kitaran tarjoamista soundivariaatioista on sellaisia ettei niitä löydy näistä muista kitaroistani.

Siitä mikrofonien välisen suhteen säätämisestä

Tässä kitarassa on siis passiivisen tonepotikan tilalla stereosäädin, jolla voidaan säätää mikrofonien keskinäistä suhdetta. Säädinhän toimii samalla tavalla kuin mikrofonien valintakytkinkin eli keskiasennossa molemmat mikit ja molemmissa ääriasennoissa vain toinen mikrofoneista käytössä. Käytännössä kuitenkin mikrofonikytkin on näppärämpi tapa ja tätä säädintä voi käyttää siihen, että voi asettaaa sille valintakytkimen keskiasennolle halutunlaisen suhteen painottuuko etu- vai takamikrofoni.

Itse olen tottunut normaalitilassa käyttämään mikrofoneja aina 50/50 asetuksella kun pidän kahta mikkiä yhtäaikaa päällä. On varmaan osittain Fenderin peruja (telessä ja stratossahan ei ole kuin mastervolume) etten ole oppinut tällaista ominaisuutta hyödyntämään muissakaan kitaroissani joissa mikkien välistä suhdetta voi säätää (kahdessa kitarassani on volume molemmille mikeille). Toisaalta kahden mikin efektiivinen vaikutus on voimakkain juurikin 50/50 asetuksella.

En aluksi tässäkään kitarassa kiinnittänyt juuri huomiota tähän säätimeen ja pidin sitä hiukan turhana itselleni. Nyt asiaa tarkemmin tutkittuani keksin pari juttua joissä tästä säätimestä saattaa olla iloa myös itselleni. Ensimmäinen tilanne on se kun käytetään vaiheenkääntöä (phase), joka aiheuttaa phaserefektin eli kuulostaa vähän kaistasuotimelta (ei tokikaan niin voimakas kuin lattiamallin phaserissa, mutta selvästi havaittavan kuitenkin). Vaiheenkäännössä tuolla mikrofoniensuhteen säätimellä voi säätää vaiheenkäännön efektiivistä vaikutusta ja vieläpä haluttuun suuntaan kaulamikille tai tallamikille jolloin pahasen määrän vähentyessä signaalin voima myös kasvaa. On aika mielenkiintoisen kuuloinen ja aion tutkia tämän säädön ilmaisulista potentiaalia lisääkin. Minulla on tuossa Telecaster Bajassa myös vaiheenkääntö ja siitä saa myös tuon phaserefektin, mutta se ei ole toteutukseltaan näin monipuolinen.

Toinen tilanne jossa mikrofonien keskinäisen suhteen säätämisestä on hyötyä on mikrofonien puolitus. Eli silloin kun vain toinen mikki on puolitettuna, niin puolituksen efektiivistä vaikutusta voi painottaa tällä säätimellä kaksi- tai yksikelaisen suuntaan.

Periaatteessa pidän edelleenkin perusasetuksilla 50/50 suhdetta parhaana, mutta nuo yllä kuvatut tilanteet tuovat mielestäni selvää lisäarvoa tälle säätimelle.

huoltaminen

Päätinpä vielä pikkuisen kirjoitella kun olen tutustunut lisää uutseen kitaraani:-). Kokeilin tehdä pikkuisen säätöjä kitaraan ja ruuvailin vähän tekniikkapotroiden kansia auki.

Ensinnäkään en käynyt säätöjä tappiin saakka läpi, vaan vähän vaan kääntelin kielten korkeutta ja trimmasin tremolon jousia. En kovin mittaviin säätöoperaatioihin halunnut ryhtyä koska kitara on jo valmiiksi varsin hyvissä säädöissä. Ensimmäine havainto oli, että soitin vastaa säätöihin varsin täsmällisesti ja kokeilin, että kielet voi halutessaan laskea melko alaskin. Kaularautaa en kokeillut ja se jää siihen kun joskus haluan kokeilla eri vahvuisia kieliä.

Tekniikkapoteron aukaiseminen ensimmäisellä kerralla oli melkoinen järkytys ja ruuvasin sen äkiä takaisin kiinni. Nyt avasin poteron kannen uudelleen ja koitin saada hiukan tolkkua mitä tämä on syönyt. Kitaran kytkennät on toteutettu piirilevyillä ja ainoastaan mikrofonien valitsin on "normaali" ja sen voi edes kuvitella itse vaihtavansa jos tarvetta tulee.

En ole mikään kätevä käsistäni kolvaushommissa enkä ole yllättynyt siitä etten taatusti pysty itse tekemään yhtikäs mitään tuolla konehuoneen puolella. Sen verran hankala vaikutelma siitä kuitenkin tuli, että aloin epäillä mahtaako tätä sähköpuolta osata kukaan huoltaa tai korjata suomessa?!?

Ainoa mitä voisi kuvitella itse tekevänsä, olisi riipiä nuo piirilevyhässäkät hittoon ja tinata tavalliset passiivipotikat ja tämän kitaran mikeillä se pitäisi kai onnistuakin. Sitä ei vaan haluaisi ikinä tehdä kun tämä muuttuisi tai ainakin menettäisi tuon makean tonestäkin.

Niitä piirelevyjä on siis kolme joista yhteen on juotettu suoraan volume- ja mikrofoninsuhdepotikat. Toiseen piirilevyyn on juotettu suoraan molemmat tonepotikat ja kolmanteen levyyn (siihen joka on lappeellaan) on juotettu ne pienet kytkimet joilla hoidetaan mikrofonien puolitus sekä vaiheenkääntö.

No ehkä joltakin tekijältä suoraan piirilevyihin juottaminenkin onnistuu (ainakin uraltonella osasivat vahvistimen piirilevyihin tehdä juotoksia), mutta pari juttua noissa sähköissä alkoi mietityttää. Ensinnäkin onko nuo piirilevyt jotain standardikamaa, vai juuri tähän kitaraan suunniteltuja (lue niitä ei saa mistään uusia jos poltan kolvilla sen hajalle). Toinen kysymys onkin sitten se, että onko kitaran potikat standardikamaa vaan juuri tähän kitaraan ja näille piirilevyille suunniteltuja. Voisi kuvitella että potikoiden pitää olla tuuri tähän kitaraan valmistetu kun miten niissä muuten ne kytkentäkorvakkeet osuisivat juuri oikeille kohdille piirilevyssä. Samoja juttuja mietin niiden pienten kytkintenkin kohdalla.

Piirilevyissä ja potikoissa ei silmiini osunut mitään Carvin leimoja joten asia on hyvin pitkälti vielä selvittämättä. Täytynee kysellä asiasta kitaranhuoltofirmoilta ja ehkä uraltonelta voisi kysyä.

Ainoa lohtu on että nuo sähkötekniset rakenteet lienevät varsin kestäviä. Kokemusesta kuitenkin tiedän, että potikoita saattaa joskus mennä vaihtoon hiiliratojen likaantuessa ja katkaisimiinkin voi tulla vikoja ajansaatossa. Jos pidän tätä kitaraa ikuisuutta varten niin tuollaisten asioiden korjauttaminen tai korjaaminen voi tulla joskus eteen.

Tuli vähän halju olo kun passiivikitaroiden kanssa olen tottunut ajattelmaan että sähköpuolen huolto on pikkujuttu jos vain kolvi pysyy kädessä ja vaikka ei itse osaisi, niin varmasti joku osaa. Tämän kitaran kanssa en ole enää varma. Jotenkin alkanut varovaisemmin kohtelemaan noita vipuja ja nappeja:-).

vielä vähän huoltamisesta ja säätämisestä....

Tässä kitarassa on uusista Carvineista poiketen kaularaudan säätö 1/4 tuumaisella mutterilla, joka löytyy lavasta muovilätkän alta. Pikkuisen hankalahan tuo on, kun koloon ei mahdu oikein lyhytkään hylsy saatika hylsynpäähän mitään väännintä. Kaularaudan säätömutteria varten on nimittäin tehty oma routtaus. Siihen kai saisi Carvinilta tilata avaimenkin (luultavasti samankaltainen piippuavain kuin Gibsonissa), mutta en tilannut vaan tein avaimen itse. Kävin Konalan IKH:sta sopivan kokoisen hylsyn, jonka katkaisin rälläkällä sopivan mittaiseksi ja porasin kylkeen reiän, johon saa tökättyä ruuvarin vääntimeksi (vähän kuin omatekoinen piippuavain).

Homma siis toimi ja kaularauta toimii hyvin sekä johdonmukaisesti ja säädöt sai hyvään iskuun kun vaihdoin vähän ohuemman kielisetin. Tuossa jo mainitsinkin, ottä sähköpuolen rutinat huollatin kuntoon vantaan musiikissa ja itse olen nyt puunannut kitaran jokapuolelta. Irroitin kaikki ruuvit ja mutterit mitä löysin sekä puhdistin ja äljysin ne. Lisäksi vaihdoin tremolokammen istukan muoviholkin, joka maksoi pari euroa (aika halpa:-)). Muoviholkki vain painettiin paikoilleen kun sen pikkuisen kiristysruuvin oli ensin poistanut siitä tremolokolon tyvestä. Vanhan holkin poistaminen oli hankalaa ja se oli lopulta porattava irti kun ei se muuten siltä noussut.

Nyt kun kitara on säädetty iskuun ja laitettu, niin voi sanoa, että on tämä hyvä. Tapa jolla kitara vastaa säätöihin henkii laatua ja mikään kohta ei onneksi ole yllättänyt ja jokaisesta vipstaakista tapahtuu jotakin mikä mielestäni on myös laatusoittimen merkki. Yhtään epätäsmällisyyttä tai muuta kummallisuutta ole tästä löytänyt.

Voisihan tätä hehkuttaa vaikka kuinka, mutta kaupasta näitä saa. Eli siitä vain kaikki innostuneet kokeilemaan ja rakstumaan. Tämä keppi kyllä sopii niin bluesmiehelle kuin heavyhenkilöllekin. Dynamiikkaa ja herkkyyttä on vaikka muille jakaa, mutta saa tämän ruuvattua niin tiukaksikin että paikat irtoaa hampaista:-).

Väritys on aika porno, mutta muuten tämä on ilmanmuuta pitopeli. Ihmettelen miksi tämä soitin on ollut kierroksessa.

Vielä siitä potikoiden jäjrestelystä

Tuossa oli jakissa tms. pientä rutinaa jonka huollatin tuolla Vantaan musiikissa . No joka tapauksessa kyselin samalla tuosta sähköpuolen järjestelystä tässä kitarassa kun se poikkeaa noista Carvinin nettisivuilta löytyneestä manuskasta ja sain kuulla ettei kyse ole vuosimalliin liittyvästä muutoksesta, vaan asikas on tällaisen toivonut kitaraa tilatessa. En ole aivan varma kuinka tarkkaan asias voi sen määritellä toiveidensa mukaiseksi, mutta tulin hiukan sellaiseen käsitykseen, että carvin tarjoaa valinnaisia variaatioita tuosta sähköpuolesta ja tässä kitarassa oleva on yksi niistä.

Joka tapauksessa skeba on nyt hyvässä iskussa ja mieli on hyvä. Tämä on oikein hyväksi kaveriksi muodostumassa tämä carvin:-).

Yleisesti ottaen

Tämä on mielettömän monipuolinen soitin joka tuntuu tarjoavan vähän joka lähtöön ja tarpeeseen työkalua ja kuvittelisin, että jos pitäisi lähteä sokkona keikalle, niin tämä voisi olla semmoinen luottokeppi jonka kanssa uskaltaisi lähteä.
Jos tätä kitaraa pitäisi kuvata autoanalogialla, niin tämä on kuin Stratocasteri, LesPaul ja SG olisivat ajamassa uudella japanilaisella autolla pitkin saksalaista moottoritietä:-D.

Yleisarvosana on, että tykkään. Eniten tykkään siitä, että uskon vuoden päästä tykkääväni tästä vielä enemmän kuin nyt;-)

Kirjoittelen lisää kun keksin jotain kerrottavaa ja laitan pari kuvaa kitarasta kun saan aikaiseksi ottaa sellaisia. Laitan tuonne maihinnousuun muutaman soundinäytteen myös ja verrokkina vaikka sama riffi telellä ja Lespaulilla.


Tuossapa vielä osoite Yaoutuben tehdaskierrokselle miten näitä ihmekeppejä tehdään. http://www.youtube.com/watch?v=BA6IukKYymE

Editit:
29.1.2013 lisäsin kuvan kitarasta
29.1.2013 korjailin tekstiä ja lisäilin väliotsikoita ja korjasin muutaman kiroitusvirheen ja typon.
31.1.2013 Lisäsin muutaman soundinäytteen tuonne Maihinnousuun tunnuksella hallu alle. Pääset sinne profiilisivuni kautta.
1.2.2013 Lisäsin pikkuisen vielä juttua.
7.2.2013 Lisäsin vähän juttua tuosta mikrofonien suhteen säätämisestä.
8.3.2013 lisäkommentti kitaran sähköisdtä

Päivitin artikkelia ja tämä ohjelma teki tämän taas. Eli pakotti vaihtamaan tuon päiväyksen artikkeliin. 28.1.2013 tämä artikkeli on oikeasti julkaistu, mutta tänään (9.7.2013 siis vain päivitetty. Tarkoitus ei ollut kiilata, pahoittelen tätä.

Kirjoittanut hallu 28.01.2013

            804×1608  -  153 kt.


Arvostelu

4,04,04,04,04,0    (25 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Gabe: Oikein hyvää luettavaa, tulipa sivistyttyä tälläkin saralla. Vaikuttaa kaikin puolin pätevältä soittimelta. Annoin 4/5 tähteä, saat viidennen tähden kun pistät pari komeaa kuvaa, väliotsikot voisivat myös olla kiva lisä. :)
Gabe: No niin, viisi tähteä kuten luvattu. On se kyllä aivan tajuttoman kaunis soitin, onnea vielä hankinnasta!
hallu: Kiitos Gabe:-) nätti on juu enkä soittimenakaan keksi siitä varsinaista moitittavaa.
L.Ruoska: Dude, toi video Carvinin custom shopista on hypnoottista katseltavaa kitaradiggarille :) Pistin pyörimään ja katosin tästä maailmasta kahdeksaksi minuutiksi :P
hallu: Joo, vähän kuin pesukonetta katsoisi;-). Tuo jyrsintäkone saa sen näyttämään niin helpolta.
terolt: Se on muutes meikäläisen vanha Karvinen!!!
hallu: Olet pistänyt melkein samanlaisen tilalle. Tuliko tähän jotain vikaa? vai alkoiko väri ärsyttää?
terolt: Siitä on jo vuosia aikaa. Vaihdoin muistaakseni LP Classiciin. Hemmetin hyvä kitarahan se oli. En vain osannut silloin arvostaa tarpeeksi. Nyt arvostan liiaksikin.
hallu: Kohta kaksi vuotta Carvinilla soitettua täytyy sanoa, että on ihan eri maailmasta Gibsonin kanssa, vaikka artikkelissa muuta puhuinkin.
Laurizio: Danke!
Laurizio: Repesin kyl äänee tolle "kuin Stratocasteri, LesPaul ja SG olisivat ajamassa uudella japanilaisella autolla pitkin saksalaista moottoritietä:-D." Way to go!

Yhteensä 11 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti