Muusikoiden.net
19.03.2024
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

05.12.2012: Gibson Les Paul Standard Traditional


Kun Gibson Les Paul esiteltiin -50 luvun alussa ja kun PAF-humbuckerit liitetiin upean loimuvaahterakannen kanssa vuonna 1958 on Les Paul Standard ollut synonyymi tinkimättömälle laadulle, muotoilun klassikolle ja upealle soundille. Tämä sähkökitaroiden kruunaamaton Kuningas on saanut uusia variaatioita tasaisin väliajoin. Vuonna 2012 julkaistiin/päivitettiin sitten soundivalikoimaltaan ja ominaisuuksiltaan kaikkien aikojen monipuolisin Les Paul Standard.

Nämä monet uuditukset voivat "närästää" tai ainakin saavat monet Les Paul puristit varsin mietteliääksi. Onneksi Gibson tekeekin viisaasti, pitämällä mallistossa myös tätä Traditional mallia, joka nimensä mukaan jatkaa vanhaa ja hyväksi koettua perinteistä tapaa tehdä Les Paul, ilman kevennys onteloita yms. Se lämmittää kovasti tällaista "vanhan liiton miestä". Kirjoitan ja vertailen seuraavaksi, noin yleisellä tasolla, näitä uuden ja vanhan Les Paulin eroja.

Nyt hankkimani Les Paul Traditional on kauttaaltaan laadukasta, siistiä ja virheetöntä työn jälkeä. Kuten pitääkin olla tässä hintaluokassa. Kitara oli myös ohittamattomassa tarjous hinnassa ja tälläkertaa ihan suomesta hankittuna.

Tämän Gibson Les Paul Standard Traditional Premium mallin esikuvana ovat 80-luvulla rakennetut Les Paulit. Gibson onkin ollut suhteellisen vapaamielinen kitaroiden ominaisuuksien ja materiaalin muuttelemisessa. 1980-luvun puolenvälin jälkeen Les Paulien "tuotekehitys" on ollut pikemminkin paluuta juurille. Gibson on ymmärtänyt monien kitaristien arvostavan juuri alkuperäisten kaltaisia Les Pauleja ja yrittänyt tehdä malleja, jotka muistuttavat alkuperäisiä mahdollisimman paljon. Nykyään onkin saatavana erilaisia Historic-malleja, joissa on pyritty mahdollisimman lähelle vanhoja alkuperäisiä kitaroita. Tämä Les Paul Traditional on myös ensimmäinen sarjavalmisteinen Gibson-malli, joka käy läpi PLEK-käsittelyn. Siinä kitaran soittotatsi ja hienovire hiotaan huippuunsa tietokoneohjatun systeemin avulla.

Runko; kevennys onteloilla vai ilman?

Aikoinaan kun punnituksessa Gibson Les Paulin paino huiteli jossakin 5 - 5,5 kg:n paikkeilla, oletettiin sen olevan merkki hyvin resonoivasta kitarasta yms. Oletettiin myös että kitara soi kauemmin kun siinä on painavampi puu, eli rungon värähtely jatkuu kevyempää kauvemmin. Tämä on tietysti yksi ikuisuus aihe josta on yhtä monta mielipidettä kuin on väittelijääkin. Aihe menee muutenkin varsin helposti hiusten halkomiseksi.

Yksi asia ainakin on varmaa, eli jos yli 5 kg:n kitaraa pitää soittaa 90 minuuttisen setin ajan illasta toiseen, alkaa se kummasti painaa olkapäässä ja selässä jne. Mikä avuksi? Riittääkö pelkästään leveämpi olkahihna? Tosin itse esim. soitan kymmen henkisessä kokoonpanossa, jossa soitetaan istualtaan.

Kun itse vertailen tätä Les Paul Traditionalia ja Studio DeLuxea toisiinsa, ovat ne lähes yhtä painavia, vaikka Traditional on reilun 5 mm paksumpi. Traditionalin mahonki onkin hyvää ja tasalaatuista puuta, joka resonoi loistavasti.

Gibson on ratkaissut näitä paino ongelmia, tutkimalla huolellisesti eri keinoja painon keventämiseksi kitaroissa ja siitä soittajille tulleita hyötyjä ja etuja.

Gibsonin Master Luthier Jim DeCola selittää, että Gibson käyttää kolmea erillaista keinoa vähentää painoa ja säätöä jolla saadaan kitaran runko tuottamaan hyvää resonointia ja vastetta. Pisimpään näistä keinoista on ollut perinteinen tapa jota käytetään esim. Studio DeLuxessa. Tässä prosessissa mahonki bodyyn jyrsitään 9 kpl noin 2cm:n levyisiä reikiä ennen kuin vaahterakansi asennetaan päälle ("reikäjuusto body") Reijät sijaitsevat sillä kohdalla runkoa, etteivät ne vaikuta soundiin mitenkään. Joissakin malleissa käytettävä mahonki kun on painavaa afrikkalaista mahonkia. DeCola sanoo, että kitara tuntuu hieman kevyemmältä ei-kevennetyihin verrattuna ja tuntuu silti yhä tukevalta ja yhtenäiseltä. Kevenys tässä on kaiketi n. 2-300 gramman luokkaa!? Voisi myös kysyä, että miksi edes vaivaantua?

Tämän uusimman kevennys tekniikkan, jota käytetään esim. 2012 Les Paul Standardissa ja muutamissa muissakin malleissa, tuloksena on se, että se on jossakin perinteisen ja täysin onteloidun rungon välimaastossa. Kysymys onkin nyt siitä, että mikä vaikutus näillä eri tekniikoilla on sitten itse soundiin?

Jotkin hyvin kovilla volyymeillä ja säädöillä soittavat kitaristit kertovat ja pitävät täysin onteloitua kitaraa liian resonoivana ja herkkänä feedbackille. Tällainen rakennehan tosin vastaa jo melkein puoliakustista kitaraa!?
Haluttu ja saavutettu etu uudella kevennys tekniikalla on säilyttää puuta enemmän tallan ja tallamikin ympärillä, kun runkoon jyrsitään monia ellipsin muotoisia äänionteloita. Puuta lähtee siis pois jo selvästi enemmän kuin "reikäjuusto" tekniikassa.

Perinteisellä ja uudella kevennys tekniikalla tehtyjen kitaroiden soundi eroja on hyvin hankala erottaa. Kun kevennettyjä Les Pauleja ja joukon ei-kevennettyjä soitetaan niin niillä kaikilla on hienoisia sävy eroja joita on melko hankala kuulla. Kuten on myyttisessä oletuksessa, että vain paino lisää sustainia. Vai onko niin, että painon vähennys lisää puolestaan resonanssia joka taas lisää itse sustainia? Mene ja tiedä... Soittotapa sekä efektit yms vaikuttavat tietysti myös paljon, joten erot tulevat esiin lähinnä clean soundilla jne.

Kaulaprofiilit

LP Studio Deluxessa, jonka myös omistan, 2012 Les Paul standardissa ja muutamissa muissakin malleisssa on epäsymmetrinen kaulaprofiili, jonka perustana on 60 -luvun tyylinen SlimTaper profiili. Kaikista Gibsonin erinomaisista kaulaprofiileista tämä epäsymmetrinen on kyllä über mukavin jo sen erinomaisen ergonomiankin vuoksi! Epäsymmetrinen kaula on siis paksumpien kielten alta hieman enemmän pyöristetty kuin ohuimmpien kielten alta. Soitettavuus on täten, lievästi ilmaistuna, huippu mukava sekä sooloissa, että kompissa, kaulan joka asemassa.

Traditional mallisssa on taas perinteinen -50 luvun rounded profiili joka tuntuu vähintään yhtä hyvältä kädessä kuin tuo epäsymmetrinenkin kaulaprofiili. Itse asiassa se on vain muutamia millejä paksumpi keskikohdaltaan mutta muotoilultaan pitkälle saman tyyppinen. Myös lähinnä c mallinen '59 rounded on kiva sen pyöreytensä vuoksi.
Traditional mallin kaulan paksuus on 22.89 mm ensimmäisen nauhan kohdalta ja 25,4 mm 12:ta nauhan kohdalta. Otelaudan radius on perinteinen 12" ja koko skaala 24.75". Itse käytän Gibsonin hienoviritys tallaa joka tuo myös hieman lisää napakuutta sointiin. (ei kuvassa)

Mikit

Traditionalissa on hyvä mikki kompinaatio. Eli '57 classic kaulamikkinä on hieman alikäämitetympi kuin tavallinen PAF humbukkeri, kun sitä vastoin '57 classic plus tallamikki on hieman ylikäämitetty, lisäten tehoa. Mikit ovat II alnico magneeteilla ja niissä on tyypillinen Les Paulin kermainen, mehukas ja pehmeä soundi, niin clean tai särö soundilla. Mikit ovat myös vahatut joten mitenkään helposti yliohjautuvia ne eivät ole. Mikit ovat tehty vastaamaan mahdollisimman paljon alkuperäisiä '57 mikkejä. Korkealuokkainen Switchcraft piuhan jakki sekä metallinen kiinnitys levy, takaa täydellisen signaaliyhteyden vahvistimeen.

Les Pauleissa nyt yleistynyt mikkien puolitus mahdollisuus tuo mukanaan uusia soundeja. Molempien mikkien volume säätimet toimivat ulosvedettäessä kelan puolittajina, jolloin tuloksena on heleä single-coil soundi. Vola -säätimet toimii kelan valitsijana silloin, kun etu- tai takamikki on valittu yksikelaisena. Molempien mikkien ollessa valittuna säätimen ulosvetäminen asettaa mikit vastavaiheeseen mikä estää häiritsevää huminan syntyä. 2012 mallin Standardissa on vielä pari vaihtoehtoa lisää tone potikoilla.

Loppuksi

Uudistukset? Kuka pitää, kuka ei?

Ovatko nämä uudistukset sitten hyviä tai huonoja? Tavalliseen yksioikoiseen Les Paulin verrattuna Les Paul Standard 2012 yms. uudistukset ovat mielenkiintoisia niiden tarjoaman laajan soundibaletin, erinomaisen soitettavuuden sekä rakenteen vuoksi. Voisi sanoa, että se on kuin kaksi kitaraa yhden hinnalla ja onhan näitä, osin samoja, ominaisuuksia edullisimmissakin malleissa, kuten on todettu.

Ymmärrän myös hyvin "Les Paul puristeja ja meitä muita vanhan liiton miehiä", jotka eivät näe mitään tarvetta ao. uudistuksille ja pitävät niitä lähinnä turhina kikkailuina, joille ei käytännössä loppujen lopuksi ole kovinkaan paljon tarvetta. Ja ollaampa rehellisisä myös niin päin, että onko esimerkiksi jokin paljon kalliimpi Les Paul V.O.S '58 tai '59 yms. (eli vosu ; ) myös niin paljon parempi soundiltaan tavallisiin LP Standardeihin verrattuna yms!? Eli soundi korreloi hinnan kanssa!? Saanen epäillä...

Väistämättä tulee mieleen myös vertailu esim. PRS:n kitaroihin, jotka ovat olleet varsin innovatiivisia. Nykyään 2000 -luvulla, myös meininki Gibsonilla on ollut sentää jo aivan toista luokkaa, hyvin monipuolisella valikoimalla erillaisia ja varsin innovatiivisia kitaroita! Gibson tekee kyllä viisaasti myös siinä, että se julkaisee kitaroita myös eri vuosikymmenten specseillä. Perus asiat kun ovat ja pysyvät!

Entä Gibson LP vai PRS? Kokemuksesta minulle on tullut kuva näistä, että Gibson LP on kuin vanha, ajaton ja lämmin soundinen hyvä ystävä. Toisin kuin PRS, jonka kitarat ovat epämääräisen teknisiä hypridejä sekä melko kuivakaan soundisia jo rakenteensa vuoksi. Youtubessa on muutamia hyviä video klippejä aiheesta Gibson vs. PRS, jossa asia tulee hyvin esille.
PRS:n kitarat ovat saaneet puolelleen valovoimaisia kitaristeja. Kuinka käy Gibson Les Paulin tässä haasteessa? Tavoittaako se yhä uusia sukupolvia ja tapahtuuko Kuninkaan paluu valtaistuimelleen, sen aika näyttää...

Miinukset

* Hihnatapit (jälleen kerran ; )
* Pickquard oli ruuvatu kiinni, sen poistaminen jättää ikävän reijän, niin hienoon loimuvaahtera kanteen! Kele!! Sen pitäisi olla irto kappaleena, eli ruuvaa kiinni jos haluat...

Specsit;

Gibson LP Standard Traditional Premium

* Runko: mahonki ja AA loimuvaahterakansi
* Kaula: mahonki 50-luvun pyöreällä profiiilla
* Otelauta: ruusupuu
* Metalliosat: Nikkeli
* Virittimet: TonePro Kluson-virittimet
* Talla: nashville tun-o-matic sekä stopbar
* Elektroniikka: kaula '57 classic / talla '57 Classic+
* Kova laukku: Gibson
* Väri: Iced Tea

Kirjoittanut MusaMasa 05.12.2012

            1181×1581  -  468 kt.


Arvostelu

4,44,44,44,44,4    (19 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Gabe: Siinä se nyt sitten on! Artikkeli oli oikein mukavaa luettavaa. Selkeä ja informatiivinen, etenkin nuo kevennysjutut oli mielenkiintoinen lukea. Ja upean näköinenkin se on. Eipä tästä voi kun viisi tähteä antaa.
MusaMasa: Kiitti kommentista jne. Aihe on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa vaikka kuinka... tämä nyt tällä erää...
Gabe: Totta, täydentele sitten lisää kun tulee kilometrejä alle lisää.
CarcassFan: Hyvä artikkeli ja hieno keppi. Ehkä vähän liikaa omaa mielipidettä, mutta itse sortuisin samaan. Itse olen kevennetyn Gibson LP Studion omistaja.
Kallipää: Itse taas olen sitä mieltä, ettei tule tarpeeksi omia mielipiteitä ja kokemuksia esiin. Tämähän on kuin mainos tai esite, jossa lyödään vain faktat pöytään ja kaikesta voidaan kertoa vain hyviä puolia. 2 tähteä.
MusaMasa: Niin, kirjoitin Laitearvion, en pelkkää tuote esittelyä tms...
Tuomo_: Kirjoituksessa asiaa, mutta kielioppivirheet ja epämääräiset ilmaisut hankaloittavat lukemista. Myönnän, että Suomen kielen hyvä osaaminen ei ole niitä helpoimpia asioita. Tämäkin kirjoitus olisi uskottavampi selkeämmällä ilmaisulla.

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle