Muusikoiden.net
07.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

02.05.2013: Armon Armonconcert - Italialainen viuluk...


Taustaa ja yleistä tietoa

Kiinnostukseni viulukoneita kohtaan alkoi vuoden 2011 kesän aikana kuunellessani paljon syntetisaattorimusiikkia. Halusin tietää, mistä on peräisin se tietty kaunis ja herkänkuuloinen, jotenkin melankolinen jousisoundi, jota kuulee jatkuvasti eri artistien levyillä.

Kyseessähän on viulukone. Lyhyesti siis, viulukone on etenkin 70-luvulla hyvin yleisesti käytetty soitin, jota voi ajatella sähköurkuna, johon on lisätty suodattimia ja muita komponentteja muokkaamaan soundia saaden sen kuulostamaan enemmän jousi- kuin urkusoundilta. Alunperin tarkoitus lienee ollut, että soundi muistuttaisi oikeiden jousisoittimien ääntä, mutta nykyään viulukoneiden soundillinen arvo perustuu lähinnä siihen, ettei näiden laitteiden jousisoundi ole sinne päinkään, vaan ihan itsessään hienon kuuloinen.

No, aloin sitten ottamaan selvää viulukoneista ja niiden ominaisuuksista tarkemmin, ja kun vielä samoihin aikoihin aloimme kaverin kanssa suunnitella musiikkiprojektia, jossa olisi ideana käyttää vanhoja ja mielenikiintoisia analogisia soittimia, minulle lopulta tuli hyvä tekosyy hankkia itselleni tällainen soitin. Armon Concert oli myynnissä 400 euron hintapyynnöllä, ja kävin sen lopulta hakemassa kotiin 320 eurolla.


Ensivaikutelmia

Aluksi kun näin soittimen, ajattelin että onpa se pieni. Kuvissa tämä näytti jotenkin isommalta kuin luonnossa. Tosin Armonissa on viisi oktaavia, joten mikään pienin mahdollinen viulukone tämä ei ole. Soitin on 98cm pitkä ja 36cm leveä, ja painaa puolitoista kertaa enemmän kuin sitä hieman isompi Juno-60.

Armonin muotoilu on hyvin perinteinen ja viulusyna-tyylinen: Hienoja puunvärisiä päätyjä ei voi olla huomioimatta ja muutenkin soitin on hyvin kestävän ja tukevan oloinen. Kaikki kytkimet ja koskettimet ovat jämäköitä eivätkä hielu sinne tai tänne, tosin koskettimien tatsi on ehkä herkin mitä olen koskaan soittanut. Riittää että puhaltaa voimakkaasti koskettimistoa kohti ja soundit lähtevät soimaan! Ainakin melkein.

Ainoa huonompi puoli on se, että napit ja kytkimet ovat mielestäni väreiltään turhan räikeät ja saavat aikaan vähän lelumaisen vaikutelman muuten ihan oikean tuntuiseen ja näköiseen soittimeen. Parempi olisi, jos väritys olisi ollut ihan vain musta ja Armon olisi muistuttanut enemmän esim. Crumar Performeria. Enpä kuitenkaan kehtaa noita maalatakaan. Samoin en ole ihan varma keltaisesta ruudukosta tuossa harmaanmustassa etupaneelissa.


Ominaisuuksia

No mitäs tämä sitten pitää sisällään?
Armon Concert on jaettu soundeiltaan neljään eri kategoriaan: Strings, Reed, Piano ja Brass. Näitä osioita voi kytkeä päälle ja pois napeista ja useampi osio voi olla päällä yhtäaikaa, jolloin soundeja voi layeroida päällekkäin. Monista jousikoneista poiketen Armonissa koskettimistoa ei ole splitattu eikä soundien keskinäistä volumea voi säätää millään slidereilla. Itse soundit valitaan päälle tai pois niiden omista kytkimistä, eli saadakseen esim. viulusoundin kuulumaan, pitää ensin kytkeä strings-osio päälle napista ja sitten viulusoundi päälle vivusta.

Strings-osio on vastuussa perinteisestä viulukonesoundista ja on mielestäni tämän soittimen sydän. Soundeja on valittavana kaksi: Cello ja Violin, jotka ovat tyypilliseen tapaan sama soundi eri oktaaveissa. Näistä sello on omalla tavallaan lämmin ja matalissa sävelissä hyvinkin "pörisevä". Viulusoundi taas on korkea ja ehkä hieman ärsyttävän kimakka. Korkeissa oktaaveissa soundi alkaa muistuttamaan enemmän tinnitusta kuin viulua. Näiden äänten lisäksi Strings-osiossa on Percussion- ja Solo-kytkimet. Percussion antaa soundille enemmän attackia ja solo-osio ei tunnu tekevän juuri mitään. Olisi hienoa jos se muuttaisi soundin monofoniseksi. Noh, sello on jokatapauksessa "se" soundi.

Reed-osiossa sijaitsevat Accordeon-, Musette-, ja Organ-soundit. Accordeon on hyvinkin uskottava ja mukavan kuuloinen, Musette taitaa olla sama soundi korkeammasta oktaavista ja Organ on erittäin tyypillinen ja juustoinen Farfisa-henkinen urkusoundi.

Piano-osiossa on kaksi soundia: Piano ja Honkytonk. Pianosoundi on oikeastaan aika hyvä, joskaan se ei kuulosta pianolta. Honkytonk on tyypillinen voimakkaasti honottava soundi, joka kuulostaa hyvältä etenkin jousien päälle layeroituna.

Viimeisessä osiossa, Brass-puolella soundit ovat Trombone ja Trumpet. Jälleen sama soundi eri oktaaveissa. Mielenkiintoista on se, että Brass-osiolla on omat efektinsä ja "brass envelope" -niminen osio, josta soundia voi muokata. Efektit ovat mute ja vibrato. Vibraton nopeutta voi vielä säätää nupista ja käytännössä tämä on erittäin hiljainen ja tönkkö LFO, joka olisi kuitenkin ollut kiva saada mukaan myös muihin soundeihin. Envelopessa on vielä attack ja brilliance, joka vastaa filtterin cutoff-säätöä. Filtterissä ei ole juuri kehumista, mutta ihan hauska se on.

Soittimessa on lisäksi yleiset knobit attackille ja releaselle, mutta ne tuntuvat vaikuttavan vain joihinkin soundeihin, kuten jousiosioon. Ainakaan urku- ja brass-osiossa mitään muutosta ei tapahdu. Lopuksi löytyy vielä master volume ja nuppi, josta virettä voi säätää.
Eräs mainittava ominaisuus soittimessa on pohjassa sijaitseva sisäänrakennettu kaiutin, joka on hyvinkin äänekäs. Ihan mukava lisä, tosin painoa varmasti tulee. Takapaneeliin on mahdollisuus kytkeä sustain-pedaali ja swell-pedaali. Lisäksi löytyy line out ja kuulokeliitäntä.

Soundi

Miltäs tämä kaikki sitten kuulostaa?
Hyvältä. Aluksi olin jotenkin vähän pettynyt soittimeen, koska minulla oli vähän aikaa myös Hohner String Performer, joka on paljon hienostuneempi ja mahtipontisempi soitin. Armon oli jopa myynnissä vähän aikaa, kun mietin etten ehkä haluaisikaan soitinta pitää itselläni.
Kuitenkin jostain syystä päädyin aina käyttämään tämän laitteen soundeja jamitteluissa ja nauhoituksissa. Lopulta huomasin, että Armonin omalla tavallaan karuissa ja hauraissa soundeissa on sitä jotakin, mikä kuulostaa hyvältä. Etenkin jousisoundi on sopivan hiljainen ja herkkä, ja se uppoaa hyvin biisien sekaan nousematta liikaa esille. Kun vielä hankin EHX:n Small Stone -phaserpedaalin ja liitin sen tähän kiinni, olin lopullisesti varma että kyllä tälle käyttöä on.


Ääninäytteitä

Nauhoitin muutamia ääninäytteitä soittimesta. Jokaisessa ääninäytteessä on kuvaus asioista, joita on tarkoitus demonstroida. Huomioikaa, että ääninäytteiden ja melodioiden on lähinnä tarkoitus esitellä soittimen yleissoundia, ei olla millään tavalla musikaalisesti arvokkaita tai hienoja.

Strings-osio - Cello- ja Violin -soundit erikseen ja päällekkäin, percussion-efektin ja solo-moodin demonstrointi
Reeds-osio - Accordeon-, Musette- ja Organ -soundit erikseen päällekkäin, lopuksi vähän noitalinnameininkiä :)
Piano-osio - Piano- ja Honkytonk -soundit erikseen ja päällekkäin
Brass-osio - Trombone- ja Trumpet -soundit erikseen ja päällekkäin, Mute-toiminnon demonstrointi, Attackin ja Brilliancen (filtterin) demonstroinnit
Erilaisia soundiyhdistelmiä - Hauskoja soundiyhdistelmiä mitä olen löytänyt. Tässä esimerkissä Piano & Strings, Sirkus-soundi ja filtterijouset

Sitten vielä "The Soundi", jota varten ostin tämän soittimen:

Cello + Small Stone Phaser - Ahh... Tykkään :)

Lopuksi kappale, jonka äänittämisessä käytin soundilähteenä ainoastaan Armonconcerttia. Lisäksi parissa raidassa on käytetty EHX:n Small Stone ja Deluxe Memory Boy -efektipedaaleja. Rummut tulevat Roland TR-606:sta. Jälkikäteen on lisätty ainoastaan vähän limitointia ja hieman reverbiä osaan raidoista:

The Modulation Wheel - Armon Waves


Yhteenveto

Armon Concert on hieno ja persoonallinen viulukone, jonka ylpeä omistaja olen mielelläni. Minulla on kyllä edelleen hieman epäilyksiä soittimen todellisesta arvosta ja tuntuu ehkä että maksoin tästä hieman liikaa, mutta tehty mikä tehty. Kuitenkin, on tämä sentään viulusyna, joka on ihan oikea soitin. Ehjänä ja toimivana luulisi olevan hyvä hankinta. Tuskinpa näiden arvo (mikä se sitten onkaan) ainakaan laskee, etenkin kun tuntuu että viulusynien renessanssi on vielä edessäpäin.

Armon on siinä mielessä vähän arvoitus, ettei siitä löydy netistä juurikaan mitään tietoa, eikä soittimella ole hienoja VSE-sivuja, josta voisi tarkastaa hinta-arvioita ja lukea siitä, kuinka joku on ostanut tämän dollarilla kirpputorilta, ja osittain tämän takia päätinkin kirjoittaa tästä vähän lisää tietoa internettiin.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää Armonista lisääkin, kiinnostaisi ainakin valmistusvuosi ja se, miten harvinaisia nämä todellisuudessa ovat...

Linkkejä

- MatrixSynth-blogin myynti-ilmoitus

Sanottua:

"Armon Armonconcert. Italian polyphonic analogue synthesizer. Basically a Farfisa-style organ with extra envelope controlls and a godawful filter. Recently returned to a spoiled kid who shoots it with his BB Gun, after he had his mom and sister call us..."

Kirjoittanut Thomas Häggblom 27.10.2011

            2592×1936  -  1498 kt.

2592×1936  -  1080 kt.

3072×1728  -  1428 kt.


Arvostelu

4,74,74,74,74,7    (13 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

pekka montin: Hyvä juttu! Hail viulusynat! Italialaiset ovat handlanneet aina paremmin jousikoneet kuin E-pianot. Itellä kaksi viulusynaa ja lisää on tulossa. Persoonallinen soitin jota on vaikea jäljitellä. 70-luvun avantgardessa ja discossa paljon käytettyjä.
pekka montin: + ääninäytteistä! Sielä oli pari aika yllättävää vetoa! Toimii!
Thomas Häggblom: Kiitos! Mielestäni ainakin tuo paheser-efektoitu sellosoundi on ihan suht. uskottava tässäkin viulukoneessa, vaikkei oo mikään tyypillisin Jarre-soitin kuitenkaan :)
Thomas Häggblom: Edit: Uusi näytekappale lisätty :)

Yhteensä 4 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti