Muusikoiden.net
10.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

20.10.2010: Harley Benton SG HBS580WR


Poistin torilta Metallica Kirk Hammett Signature Series Harley Benton SG:n ja ajattelin kirjoitella siitä ajankuluksi arvion kun nyt pari päivää oon tota räplänny. Vinkkinä muuten, lujaan juuttuneet metallicatarrat saa irti kun kastelee ne ensin hyvin ja sitten rappaa irti jollain kovalla esineellä. Jäljelle jäävät liimatahrat lähtee millä tahansa liottimella, esim. desinfiontiaineella tai koskenkorvalla. Itse käytin kovana esineenä puukkoa ja avitin prosessia vielä hieman hiomapaperilla, en tosin suosittele moista jos kyseessä on arvosoitin. Tosin arvosoittimen kans varmaan ajautuu harvemmin tilanteeseen, jossa siitä pitää saada irti Metallicahemmojen naamoja. Liottimena oli Tarbot tahranpoistoaine, siltä ajalta kun Helsingin suuntanumero oli vielä 90.

Tällainen Harley Benton SG siis kyseessä:
http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hbs_580_wr.htm .. eli 2 halpaa humbuckeria, 2 x vol ja 2 x tone ja jossain kiinanmaalla yhteen pultattu runko. Otelaudassa bindaukset ja kaikki kilkkeet.

Thomann mainostaa "succesful copy of the original" mistä en kyllä missään nimessä ole samaa mieltä jo ihan sen takia, että tässä on pulttikaula ja liitoksesta ja rungon muodosta johtuen ylänauhoille ei yllä sgmäiseen tyyliin, eikä edes niin hyvin kuin perus stratossa.

Kyseisen kitaran ostin käytettynä torilta ja olen tolla nyt pari päivää soitellut ja ajattelin kirjata jotain ensihuomioita. Pohjiksi todettakoon että ykköskeppinä (ja ainoana sähkökitarana) on vuosikaudet toiminut Fenderin MIJ 60's strato, vuosimallia 1996. Vahvistimena on puolestaan Blackheartin Little Giant nuppi ja siinä kii Laney LC15:n 10" kaiutin koteloineen, joka nyt ei häävi oo, mutta ajaa asiansa toistaiseksi.

Ulkoisesti kitara näyttää ihan hyvältä, itseasiassa paljon paremmalta kuin noissa Thomannin kuvissa, joissa ne on saanu näyttään ton kepin ihan susirumalta jotenkin. Viimeistely on aivan ok -tasoa, ei nyt leuat tipahtanu, mutta ei ole silmään osunut mitään törkeyksiäkään. Kaula tuntuu mukavalta käteen ja nauhat on hiottu asiallisesti.

Soittotuntuma on aivan asiallinen, mutta lyhyempi 24,75" tuuman skaala ja tohon vintage henkiseen stratoon verrattuna huomattavasti latteampi otelauta ei tunnu oikein hyvältä, mutta nää on makuasioita. Vireen kitara pitää ihan kohtalaisesti, ei mitenkään erityisen hyvin, mutta kuitenkin sen verran ettei hermot mene heti alkuunsa. Kyllä tällä biisin vetää läpi, ilman että puolessa välissä tarvii pitää viritystaukoa..

Akustinen sointi oli oikeastaan positiivinen yllätys, ei juurikaan valittamista. Tuohon lehmusrunkoiseen stratoon (jossa myöskin ruusupuuotelauta kuten tässäkin) verrattuna sointi on ehkä hieman kolkompi ja sustainia aavistuksen vähemmän, eikä kitaran runko resonoi sylissä aivan yhtä eroottisesti kuin tossa stratossa, mutta kokonaisuutena akustinen sointi on kuitenkin varsin miellyttävä ja houkuttelee soittamaan.

Sähköisesti ... noh, puhtailla soundeilla nää hb:n halvat, ilmeisesti keraamiset humbuckerit on melkoista tuhnupuuroa straton puhtaisiin tottuneelle. Mainittakoon sekin, että tuo oma strato on melko tummasoundinen Stratocasteriksi, mun korvaan hyvällä tavalla, mutta soundissa on silti mukana se stratolle ja yksikelaisille omainen kuulaus ja helmeilevät ylä-äänet. Tässä Harley Bentonissa puhdas soundi on yksinkertaisesti elotonta mössöä. Säröllä nuo mikit herää sentään henkiin ja ainakin ton Blackheartin kans toimii oikeinkin hyvin, se soundi mikä puhtailla oli tunkkasta mönjää jalostuu täyteläiseksi murinaksi, jossa harmooniset ylä-äänet kutittelee korvakäytäviä juuri oikeista paikoista. Volaa tiputtamalla soundista katoaa kyllä ne vähätkin treblet, eli juurevat hifistelijämiehet, jotka tykkää sitä muutaman tonnin uskomattoman dynamiikan omaavaa point-to-point putkivärkkiään kontrolloida kitaran volumeilla kääntää katseensa jonnekkin muualle ja jättää sen Harley Bentonin tilaamatta...

Negatiivisia huomiota on tullut tehtyä pari, ensinnäkin kaulaliitos on melko suurpiirteinen. Ruuvasin kaulan irti melkein ensimmäisenä kun sain tän kitaran ja kun ruuvit kiersi auki kävi ilmi että sovitus on varsin löysä. Fendermiehenä olen tottunut siihen että sitä kaulaa saa repiä ja vääntää ihan miten haluaa, eikä se liiku mihinkään. Tosin jos on tottunut liimakaulaisiin jousipyssyihin niin en tiedä kiinnittäisikö asiaan huomiota ;) Ehkä tosta johtuu sekin että body ei resonoi yhtä autuaallisesti kuin tossa stratossa, toki puilla on varmasti myös osuutensa asiaan.

Toinen valittamisen aihe on talla, en oo varma minkäikäinen tää kitara on, mutta tallapalojen urat vaikuttaa melko kuluneilta. Ilmeisesti tune-o-matic henkisissä virityksissä pieni kuluminen on odotettavissa, mutta veikkaan että HB:n talla on melko pehmeää tavaraa. Lisäksi h-kielen tallapala alko resonoimaan raivostuttavalla tavalla, selvisin siitä parilla strategisiin paikkoihin sijoitetuilla paperin paloilla jotka vaimensi resonanssin ja kieli soi ihan hyvin nyt.

Kohtalaisen neutraaleja huomiota on vireen pysyvyys, joka ei todellakaan ole mitään millä voisi kehua, toisaalta kitaran hinnan huomioon ottaen olin varautunut kyllä vähän pahempaan. Kaulan osalta myös jollain kielillä on pari vähän kuolleempaa kohtaa, ei nyt mitään katastrofaalista tai soittamista häiritseviä, mutta selvästi havaittavia kuitenkin jos asian tiimoilla herkistelee. Nopealla silmämääräisellä tarkastelulla kaulassa tuntuis olevan käyrää melko sopivasti, mutta tarkemmalla syynäyksellä voi olla että kaularautaa saa johonkin päin vähän säätää.

Yhteenvetona sanoisin että ihan ok keppi ja aivan oikea kitara. Siihen hintaan millä näitä torilta silloin tällöin poistelee, hinta/laatu -suhteelta erinomainenkin.. jos yhtälöstä poistetaan hinta, ei laatu enää päätä huimaa, mutta kyllä tällä soittaa ja ensikitaraksi ihan hyvä, tai kakkoskepiksi jos ei vaatimustaso ole kovin korkea. Huomattavasti parempi tää on mitä sekin ritsa jolla itse aloitin aikoinaan.

Uutena tohon thomannin 125 euron hintaan en ehkä suosittelis, koska jos tohon heittää 100e lisää saa sillä vaikkapa Vintagen SG-kopion, joka vaikutti selvästi laadukkaamalta peliltä kuin tämä ja on kuitenkin selvästi lähempänä alkuperäistä kaikin tavoin, harley bentonilla ei kyllä sg:n nälkä katoa. Sitten taas jos budjetti on todella tiukka, eipä paljon tämän halvempaa kitaraa löydä, paitsi tietysti vielä halvemmat harley bentonit.

Kyllä tää nyt toistaiseksi ajaa sen yhden asian mitä varten tän ostinkin, eli irtoaa nuo humpparimurinat mitä ei stratosta saa irti. Myös jonkinnäköinen alkava projekti oli mielessä, mutta en tiedä onko tästä ihan siihen keppiä, aika näyttää.

+hinta
+kaula
+otelauta (on muuten silmämääräisesti paremman näköistä ruusupuuta mitä tossa mun fenderissä)
+akustinen sointi
+särösoundi on ihan ehtaa tavaraa

-laatu, vaikkakin hintaisekseen hyvää, niin kyllä tää halvalta tuntuu kokonaisuutena, toisin kuin monet 200-300 euron kitarat, tosin näitä saakin tolla rahalla jo kaks, yhden soittoon ja toisen polttopuiksi
-puhdassoundi onnetonta puuroa

Kirjoittanut kkrapu 20.10.2010


Arvostelu

3,23,23,23,23,2    (12 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

kohtala: mahtava homma että jollain on noin mukavan positiivinen asenne. ilman ylimielistä paskaa hyvä jostain sitä pitää soittaminen aloottaa ja kaikilla ei pappa maksa kaikkea. väline urheilua tämä jollain tasolla kuitenkin on. kiitos
stumpe: Tallapalat kuluvat aikanaan, tämä yksilö oli kaverilla 4 vuotta ja mulla vuoden. Eli kovassa käytössä oli ollut :)

Yhteensä 2 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti