Muusikoiden.net
05.12.2016
ROKKAA MERKONOMIKSI - liiketalouden perustutkinto 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

30.03.2008: Caparison Dellinger II Oiled Mahogany


Kitarakärpänen iski ja oli pakko alkaa etsimään uutta kitaraa. Lähtökohtana oli hankkia kitara mikä kestää pitkään, ja myös on sellainen että sillä on ilo soittaa. Mutta hinta kuitenki sai pysytellä parin tonnin hujakoilla.

Alkuasetelmia:

Nettiä selaillessa tuli silmiini pari vaihtoehtoa, ESP Horizon FR2, käytettynä Jacksonin Soloist, Ibanezin J-custom sekä viime metreillä Caparisonin Dellinger II.
Entinen kitara oli RG550, jossa aikoi ärsyttämään kaulan ohuus, sekä hieman lelumainen fiilis vaikka soitettavuus olikin kunnossa.
Kitarassa tuli olla kunnon floikkatalla, 24 nauhaa(mielellään Ebenpuuta otelauta), mielellään mahonkirunko ja 2 humbuckeria mikityksenä.
Näistä vaihtoehdoista pitkän mietinnän jälkeen tilasin Tanskan Megamusicista Caparisonin Dellinger II-mallin. Myöskin suurena vaihkuttaja valintaan oli se, että en löytänyt netin foorumeilta mitään huonoa sanottavaa Caparisoneista, joten pakko oli kokeilla.

Itse asiaan:

Viikon odottamisen jälkeen postissa tuli paketti. Kitara makoili maassa tyylikkäässä nahkalaukussa. Laukku on todella hieno, mutta ei sitä voi kyllä "kovaksi" laukuksi sanoa. Kannet olivat kuin pahvia.

Otin kitara käteen ja saman tien alkoi hymyilyttämään. Mahonkirunko on todella kaunis, ei yhtään harmita että en tilannut mattamustana tätä mallia. Runko on suoraan kirkkaassa valossa todella vaalea, mutta vähemmässä valossa todella tumma, kaunis: http://i253.photobucket.com/albums/hh63/KUNU/Kuva109.jpg
http://i253.photobucket.com/albums/hh63/KUNU/Kuva082.jpg
Runko soi tummasti, mutta silti selkeästi. Ei yhtään niin kylmän tuntuinen kuin lehmus, mikä oli edellisessä Ibanezissani.
Viimeistelyn jälki on kaunista joka puolella kitaraa. Inputin paikka on mallia Steve Vai, eli piuha ei putoa helposti pois. Kitaran lapa on ehdottomasti suosikki osa kitaraa: http://i253.photobucket.com/albums/hh63/KUNU/Kuva075.jpg


Kitarassa on siis kaksi humbuckeria, Gotohin valmistamia, jotka kummatkin saa puolitettua tonepotikasta, mikä on minusta todella hienosti toteutettu. Akustisen saundin saa todella hyvin tuon avulla.
Mikit soivat pehmeästi ja sopivat hyvin rungon kanssa yhteen. Cleanilla soitettaessa mikit ovat parhaimmillaan, heleä, mutta silti ponnekas sointi.
Säröpuolelle kääntäessäni saundi muuttuin todella tummaksi. Ei yhtään niin hyökkäävä kuin odotin. Soolosaundi tyyliä Dream Theater toimii loistavasti, juuri sitä mitä hain, mutta Metallica/Bodom osasto jäi kaipaamaan jotaki. Enemmän erottelevuutta ja hyökkäävyyttä on pakko saada, joten tallamikki menee vaihtoon varmaankin joulu aikoihin. Todennäköisesti Lundgrenin Sucker Bucker korvaa kyseisen mikin.
Kaulamikkiä en hirveämmin tarvitse soitossa, mutta sen verran mitä kokeilin niin se ajoi asiansa ihan mallikkaasti.
Mikinvaihtoa suunnitellessani huomasin että mikit ovat kiinni mikkikehyyksessä ylhäältä kahdella ja alhaalta yhdellä ruuvilla, joka tuottaa vaikeutta mikin vaihdossa. Noh, ei alka tuota miettimään, eiköhän Amfisoundin pojat saa hoidettua tuo asian. Potikat ovat CTS:n, eli parempia ei saa. Mikinvalitsin on minulle väärässä paikassa, silloin kun tarvii lennosta vaihtaa mikkiä niin valitsin on todella hankalassa paikassa. Ibanezin helppoon järjestelmää tottuneena tuo tuottaa vielä pitkään päänvaivaa. Mikinvalitsin oli TODELLA jäykkää aluksi, mutta nyt parin viikon soittamisen jälkeen alkujäykkyys on onneksi hävinnyt.

Talla on Schallerin, joka toimii hyvin. Vire
pysyy pitkään ja talla on todella jämäkän tuntuinen. Talla on todella korkealla rungosta(huomaa ylemmistä kuvista). Hieman oudoksutti aluksi tuo, mutta pienen soittamisen jälkeen olen tottunut hyvin. Virittimet ovat Gotohin laatua.


Kitarassa on huomattavasti paksumpi kaula kuin Ibanezissa. 17 millinen Superwizard vaihtui järeämpään työkaluun. Jos Ibanezin kaula on tikku, niin tämä on tukki.
Kaula on epäsymmetrinen, mikä antaa miellyttävän otteen kaulasta. Kaula ei kuitenkaan ole häiritsevän paksu, helposti kokeilemia Les Paulin kauloja ohuempi, sekä paljon mukavampi.
Kaulaliitos on järeä, mutta ei silti haittaa minusta soitettavuutta.http://image.rakuten.co.jp/arabasta/cabinet/00062492/ca12.jpg
Kielet saa kaulalla matalalle ilman suurempia särinöitä. Kaula on muutenki kohtuullisen liukas ja nopeasoittoinen. Itselleni on tärkeää että kaula ei ole maalattu, tämä oli yksi syy miksi en tilannut saman valmistajan kaula läpirungon mallia TAT.
Otelauta on Ebenpuuta ja otelautamerkkeinä erikoiset kellot: http://lib5.store.yahoo.co.jp/lib/ikebe/Caparison-TAT2-05.jpg
Merkit on toteutettu hyvin, eikä vastaavia ole muilla valmistajilla. Otelaudan reunalistat ovat tässä kitarassa tehty lähes kusten juosten. Jälki ei ole niin virheetöntä kuin sanotaan, mutta tosiaankin huomaa että kitara on tehty käsin. Nauhat ovat hyvää viimeistelyä, mallia Jumbo.
Halpposoittoisuus on helpoiten huomattavissa Capan heti käteen ottaessa. Sustaini on todella hyvä pulttikaulaiseksi. Putkivahvistimella en ole vielä päässyt soittamaan Capalla, mutta sitten kun sen aikaa tulee niin laitan ääninäytetty ehdottomasti.

Yhteenvetoa:
Kitara on erilaien vaihtoehto perus IbanezESPjackson linjaan, jonka huomaa jo kitaran muodoista ja olemuksesta. Jotakin Caparsionin laadusta kertoo se, että kitaroista ei valmista kuin n.700 vuosittain, mikä on pieni määrä verrattuna kilpaileviin massatuottajiin.
Puu-ja mikkivalikoima vetävät ehkä hiemat hevisoittajia pois, mutta itse uskon että tallamikin vaihtamisen jälkeen tuo asia korjaantuu jonkun verran.
Kitara on hieno, mutta ei kuitenkaan edes verrattavissa korumaisiin Ibanezin J-Customeihin, eli jos olet hakemassa koristetta seinälle niin Caparison ei ole sinun valintasi. Caparison täyttää minulle tarvittavat vaatimukset täydellisesti, helpposoittoisuus, laadukkaat osat, monipuolisuus ja hyvä sointi.

Caparisonien "harvinaisuus" johtuu pitkälti niiden kovasti hinnasta, kitarat lähtevät n.1700 eurosta ylöspäin. Mutta voin sanoa, että ei tuo hinta ole näin laadukaan kitaran kohdalla edes kova. Soitettavuudeltaan kitara on aika lähellä Music Manin Petrucci signaturea, mikä maksaa kuitenki yli tonnin enemmän.
Aikanaan varmaankin hankin vielä 7-kielisenä saman mallin, sen verran tyytyväinen olen. Eikä näitä onneksi tule vastaan jokaisella erkkipetterillä;)

Plussat:
+ Jykevä talla sekä viritysosat
+ Helpposoittoisuus
+ Laadukkaat puut
+ Hyvä viimeistely
+ Käsintehty
+ Hinta
+ Saundi

Miinukset:
- Mikinvalitsin
- Kova laukku

Pientä soittonäytettä Dellingerillä(Micro cube, tallamikki ja kaikua):
-Kunu-http://www.youtube.com/watch?v=2lmFVzpIZbA

Kirjoittanut KUNU 09.12.2007

            337×600  -  21 kt.


Arvostelu

3,63,63,63,63,6    (23 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Hannu A: hieno artikkeli ja kitara myös
Valdemar91: onko tietoa saako noita vasureina. Jos ei niin, mitä suosittelisit hintaluokassa 550-800 ¤?
Ippei: 4. Yhdyn jossain määrin reunalista-kommenttiin, mutta mitä sitä niitä tuijottelemaan! Hyviä soittimia nämä Caparisonit ...
Rootteri: Mistä ostit ja paljonko makso?
KUNU: Tanskasta Mega Musicista, hinta tais olla 1800 euron pinnassa postikuluineen.

Yhteensä 5 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti